Lue keskustelun säännöt.
Miehen siivoushulluus ja outo käytös ....
09.03.2019 |
Meistä minä olen siivouksen suhteen rennompi, esim. jos olen väsynyt illalla töiden jälkeen, saatan ihan hyvin jättää osan siivoamisesta seuraavaan päivään. Perjantai-iltaisin jätän isomman siivouksen suosiolla lauantaille. Toki siivoan keittiön ja pinnat, ei meillä paskaista ole.
Ongelmaksi on muodostunut se, että miehen tullessa kotiin hän on yleensä täysin raivon partaalla jostain sotkusta, jota minä en edes meinaa huomata. Eilen lattialla oli koirankarvoja, kun minun oli tarkoitus imuroida tänä aamuna koko asunto. No, mies alkaa klo 11 pintaan illalla raivosiivota, imuroida ja rymistellä. Ilta menee mykkäkoulussa, aamulla julkaisee somessa joitain eroon viittaavia mietelauseita, mutta minulle ei puhu mitään.
Olemme ihan aikuisia yli 30 v. ihmisiä ja tämä käytös on selkeästi pahentunut sen myötä, kun tulin raskaaksi, enkä ole enää jaksanut samalla tavalla puunata asuntoa työpäivän jälkeen. Vaikka kuinka siivoaisin, alkaa silti tuo raivosiivous ja olemattoman lian hankaaminen ja mykkäkoulu. Ratkaisuksi mies on pariin kertaan ehdottanut myös asumuseroa, jota minä en ihan ymmärrä, koska pitäähän meidän molempien olla hoitamassa vauvaa, kun se syntyy.
Tiedostan kyllä, että hänellä on stressiä ja rahahuolia mutta onkohan tämän käytöksen taustalla jotain muutakin? Ymmärtäisin, jos oikeasti kotimme olisi likainen ja ällöttävä, mutta meillä on ihan peruskoti, jossa astiat tiskataan joka päivä, lattia lakaistaan, pyykit pestään ja muutkin asiat hoidetaan. Ajatuksia?
Kommentit (42)
Tuo miehen raivo siivotessa liittyy varmaan siihen, että hänen mielestään sinun pitäisi olla se joka siivoaa. Ja hän joutuu nyt tekemään sinun hommiasi.
Menkää jonnekin juttelemaan ennenkuin vauva syntyy. Teidän tilanne kuulostaa tosi huolestuttavalta. Jos miehen raivokkuus pahenee, ero on aina vaihtoehto. Sinulla on oikeus olla kotona rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatko miehen neuvolaan mukaan puhumaan tästä?
Mahtava mies. Uhkailee naista, joka kantaa lastaan, erolla.
Mun mies on aina kohdellut hyvin mutta raskausaikana, kohteli kuin kukkaa kämmenellä.
Tuollasta se elämä savupirtissä on. Yhtä lakasemista koko elämä.
Pahalta kuulostaa. Eikö merkkejä näkynyt ennen lapsen odotusta? Toivon että mies rauhoittuu lapsen synnyttyä, mutta en usko siihen. Varmaan pahenee, koska ei kestä lapsen tuomaa epäjärjestystä. Voi muuttua väkivaltaiseksikin, onhan jo henkisesti sitä. Huono juttu. Joku ongelma miehellä on. Ei ole ap:n vika. Vauvan hoidosta miehellä kyllä vastuu vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap:n mies! Toivon että ap näyttää tämän ketjun sinulle. Ymmärrätkö, että sinulla on jotain todella kallisarvoista? Älä pilaa sitä omalla typerällä käytökselläsi. Tuo mitä teet on henkistä väkivaltaa. Yritä purkaa stressiäsi muulla tavoin. Mitä hemmetin väliä, onko koti aina tiptop-siisti? Se on tärkeintä, että ihmiset voivat hyvin. Relaa. Ja kohtele sitä naistasi kauniisti.
Kaikkeen te alistutte. Mulle riittäisi yksi raivosiivoaminen. Jos mies ei tajuaisi rauhoituttusan, en jäisi usi kattelemaan milloin seuraava kohtaus tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta kauheen hyvältä. Mitäs kun vauva syntyy, sinä et välttämättä ehdi siivota lainkaan jos sattuu kunnon tissitakiainen tai koliikkivauva teidän perheeseen?
Suosittelisin puhumaan miehen kanssa asiasta sitten kun tilanne ei ole päällä vaan on rauhallinen hetki.
Miehen on pakko hyväksyä se että siivous on toissijaista pikkuvauvaperheessä ja saattaa jäädä hänen kontolleen tulevaisuudessa ajoittain kokonaan (esim. itkupäivinä ja tiheän imun kausina).
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta kauheen hyvältä. Mitäs kun vauva syntyy, sinä et välttämättä ehdi siivota lainkaan jos sattuu kunnon tissitakiainen tai koliikkivauva teidän perheeseen?
Suosittelisin puhumaan miehen kanssa asiasta sitten kun tilanne ei ole päällä vaan on rauhallinen hetki.
Miehen on pakko hyväksyä se että siivous on toissijaista pikkuvauvaperheessä ja saattaa jäädä hänen kontolleen tulevaisuudessa ajoittain kokonaan (esim. itkupäivinä ja tiheän imun kausina).
Eli mies raataa ensin töissä koko päivän, ja sen jälkeen tulee siivoamaan kahden lapsen sotkut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko raskaus molempien toivoma? Jos käytös alkoi siitä, voi olla että miestä vaan yleisesti vi tu ttaa kun ei haluaisi lasta, ja se stressi purkautuu näin älyttömästi pikkuasioista raivoamiseen.
Olen yrittänyt miehelle selittää, että lapsen myötä sitä sotkua vasta tuleekin. Mutta hämmentävintä tässä on se, että miehen mieliala muuttuu yhtäkkiä. Rehellisesti sanottuna en usko, että sotku on oikea syy tälle käytökselle.
Juuri muutama päivä sitten mies sanoi, että meidän pitää tukea toisiamme ja auttaa toisiamme, ja lupasi olla tässä yhdessä kanssani. Sitten tuo piiloaggressiivinen käytös ja mykkäkoulu alkoi taas yhtäkkiä eilen illalla, ilman mitään syytä. Olin jo nukkumassa hänen tullessaan kotiin, tosin heräsin tietysti imurin ääneen. Itse joudun olemaan tässä kuin "veitsenterällä", miettien, milloin mies mahdollisesti toteuttaa erouhkauksensa ja miksi.
Minun on vain tässä tilanteessa vähän hankala "juosta karkuun", kun meille on kumminkin tulossa yhteinen lapsi, eikä ero ole asia, mitä minä haluaisin. Erolla uhkailu on uusi asia miehen puolelta, se on alkanut vähän aikaa sitten. Minusta meillä ei ole mitään edeltävää riitaa, vaan käytös alkaa odottamatta.
Sanoinkin miehelle, että tämän pitäisi olla elämämme onnellisinta aikaa, mutta tuntuu, että hän ei enää halua perhettä kanssani. En tiedä, auttaisiko neuvolassa keskustelu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä, raskaus oli toivottu, hän itse on pitkään toivonut lasta. Tietenkin siivoan ja teen ruokaa, jos mies on töissä. Se on normaalia. Mutta tuntuu, että en tee mitään oikein tai tarpeeksi.
AP
Klassista käytöstä epävakailta miehiltä kun on perheenlisäystä tulossa. Osaavat näytellä normaalia kun elämä on tasaista, heti kun jokin muutos tapahtuu niin alkaa paskamyrsky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt miehelle selittää, että lapsen myötä sitä sotkua vasta tuleekin. Mutta hämmentävintä tässä on se, että miehen mieliala muuttuu yhtäkkiä. Rehellisesti sanottuna en usko, että sotku on oikea syy tälle käytökselle.
Juuri muutama päivä sitten mies sanoi, että meidän pitää tukea toisiamme ja auttaa toisiamme, ja lupasi olla tässä yhdessä kanssani. Sitten tuo piiloaggressiivinen käytös ja mykkäkoulu alkoi taas yhtäkkiä eilen illalla, ilman mitään syytä. Olin jo nukkumassa hänen tullessaan kotiin, tosin heräsin tietysti imurin ääneen. Itse joudun olemaan tässä kuin "veitsenterällä", miettien, milloin mies mahdollisesti toteuttaa erouhkauksensa ja miksi.
Minun on vain tässä tilanteessa vähän hankala "juosta karkuun", kun meille on kumminkin tulossa yhteinen lapsi, eikä ero ole asia, mitä minä haluaisin. Erolla uhkailu on uusi asia miehen puolelta, se on alkanut vähän aikaa sitten. Minusta meillä ei ole mitään edeltävää riitaa, vaan käytös alkaa odottamatta.
Sanoinkin miehelle, että tämän pitäisi olla elämämme onnellisinta aikaa, mutta tuntuu, että hän ei enää halua perhettä kanssani. En tiedä, auttaisiko neuvolassa keskustelu...
No ethän voi noinkaan jatkaa, kai tajuat sen.
Mahdollistat miehen sairaan käytöksen.
Sinun täytyy nyt olla vahva, puhut miehen kanssa ja teet selväksi ettet hyväksy käytöstään.
JOS lupauksista huolimatta käytös jatkuu, sinun täytyy lähteä, vanhemmillesi, hotelliin yms ja olla yhteydessä terapeuttiin, perheneuvolaan. Jos mies ei suostu, ero on ainutvaihtoehto.
Etsit nyt vaan oman vuokra-asunnon ja muutat sinne
Te käytte siis molemmat töissä ja sen lisäksi myös siivousvastuu ja ruuanlaitto on sinun hommia?
Itsekin olen siis töissä 5 päivää viikossa, 8 - 9 tuntia kerrallaan. Mutta jos mies pääsee myöhemmin töistä, niin kyllä voin laittaa ruuat ja katson, että on perussiistiä. Se on mielestäni normaalia. Ehkäpä lopulta meillä ei ole kyse pelkästä siivouksesta, vaan mies kanavoi siihen joitain muita ongelmia. Ehkä on tajunnut, ettei haluakaan enää leikkiä perhettä, ja syytä on hyvä etsiä minusta...
ap
Mulla on itselläni tarkat rutiinit siivoamisen suhteen. Varsinkin stressaavissa elämäntilanteissa en välttämättä _pysty_ rentoutumaan kunnolla, jos mielessäni pyörii ajatus, että _pitäisi_ imuroida tai pyyhkiä pölyt... Tiedostan tämän olevan ehkä ongelmallista, mutta silti edelleen mieluummin teen pikasiivouksen ennen rentoutumista, kuin yritän rentoutua sotkun keskellä. Mulle varsinaista täyttä pölyttömyyttä tärkeämpää on kodikkuus, eli järjestelen tavarat paikoilleen ja pikaisesti pyyhin lattiat ja tasot.
Mulla on tapa, että siivoan tasaisesti pitkin viikkoa, ettei tarvitse pitää viikonloppuna mitään "siivouspäivää". Mulle lauantaina siivous on kurja ajatus, sillä haluaisin viikonloppuna nimenomaan rentoutua siistissä kodissa. Olen ehkä saanut jo lapsuudesta kurjia muistoja siivouspäivistä. Tuo perjantai-iltana siivous kuulostaa hyvin itseni tapaiselta...
Tuo raivosiivous ei ole mikään kehittävä tapa käsitellä stressiä tai ärtymystä, joten pakkohan teidän olisi keskustella asiasta. Jos se ei onnistu keskenänne, niin sitten jonkun tahon avustuksella.
Käyttääkö miehesi steroideja? Ne nostavat myös naishormonitasoja ja siksi moni bodari on kova siivoamaan sekä myös kiukuttelemaan pikkutyttömäisesti. Ja tämä ei ole mikään vitsi vaan ihan tosiasia.
en kattelis.
raivosiivoamunen, mykkäkoulu ja erolla uhkailu, juokse karkuun.