Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan odottaa ihastumisen tunnetta ja sitä tiettyä kipinää tapailuvaiheessa?
08.03.2019 |
Olen tapaillut miestä nyt muutaman viikon, ollaan nähty viitisen kertaa. Mies vaikutti alun viestittely perusteella lupaavalta, jutut meni yksiin ja meillä oli paljon yhteistä. Ekat treffit meni kivasti, käytiin kahvilla ja pari tuntia hurahti jutellessa. Seuraavilla treffeillä oli myös kivaa ja oli jopa vähän ihastunut olo. Kolmansilla treffeillä harrastettiin seksiä ja sen jälkeen huomasin innostuksen lopahtavan. En tuntenut mieheen kauheasti fyysistä vetoa, mutta ajattelin, että kyllä se sieltä kehittyy. Asiaa ei auttanut se, että miehellä oli vaikeuksia saada seisomaan ja kestää yhdynnässä. Tiedostan sen, että seksi ei aina ekoilla kerroilla suju, joten en vielä niin huolestunut. Toisella kerralla sama meno, yhdyntä kesti ehkä minuutin. Kolmannella kerralla meni jo paremmin, ehkä mies rentoutui kun juotiin pari lasia viiniä aluksi.
Mutta ongelma on siis se, että en tunne kipinöitä, fyysistä vetoa miestä kohtaan. Viime seksikerralla mua alko jollain tasolla hiukan "ällöttää" mies, hänen tapansa suudella ym. Mies ottaa minut ihanasti huomioon, antaa suuseksiä ym., mutta silti kaipaan sitä himon tunnetta, kun ei saa toisesta tarpeekseen. Halusin kokeilla seksiä muutaman kerran, josko se kipinä syttyisi, mutta ei. ☹️
Kuinka kauan voi siis odottaa ihastuksen syttymistä? Voiko se syttyä, jos sitä ei ole alussa ollut? Edellinen suhteeni oli kipinöintiä alusta asti, en saanut miehestä tarpeekseni. Kaipaan sitä tunnetta... Mies on muuten mukava ja meillä on rentoa yhdessä, mutta se jokin puuttuu...
Kommentit (85)
61/85
|
09.03.2019 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kipinää tule, jos sitä ei ole jo ennen seksiä. Ihan turhaan silloin harrastaa seksiä ollenkaan.
Monethan (niin miehet kuin naisetkin) ovat sellaisia että harrastavat seksiä kaikkien mahdollisten kanssa, heille ei seksi ole mitään erityistä, vaan verrattavissa vaikkapa kahvilla käyntiin. Ikävää sille toiselle osapuolelle jos tällä on erilainen käsitys seksistä, että se on jokin erityinen tilanne erityisen ihmisen kanssa.
Minulle seksi on erityistä, minulla on ollut vain muutama seksipartneri. Ennen ensimmäistä seksikertaa halusin seksiä miehen kanssa, koska olin utelias kokeilemaan, miten mätsätään yhteen. Sen jälkeen into lopahti. Osittain johtuen varmaan seksin ongelmista, osittain siksi, että en kokenutkaan miestä puoleensavetävänä.
Kiitos hyvistä vastauksista. Niinhän se taitaa olla, että kipinää on turha enää odottaa. ☹️ Minua ahdistaa, koska en haluaisi loukata miestä. Miten saan siis tämän kerrottua hienotunteisesti? Mies vaikuttaa jo aika ihastuneelta... Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt puhua jo aiemmin, mutta toisaalta halusin kokeilla seksiä muutaman kerran, josko se alkaisi sujua. Alkoi sujua paremmin, mutta omat tunteet eivät muuttuneet. Ällötykseen varmaan vaikutti myös se, että mies on useaan otteeseen puhunut, miten ei ole pitkään aikaan saanut seksiä, "nyt pääsi pukille" ym. Jotenkin alko ahdistaa just se, että nyt mies kuvittelee tästä tulevan jotain, koska harrastettiin seksiä. Äh, ihmissuhteet on vaikeita. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä1392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kipinää tule, jos sitä ei ole jo ennen seksiä. Ihan turhaan silloin harrastaa seksiä ollenkaan.
Monethan (niin miehet kuin naisetkin) ovat sellaisia että harrastavat seksiä kaikkien mahdollisten kanssa, heille ei seksi ole mitään erityistä, vaan verrattavissa vaikkapa kahvilla käyntiin. Ikävää sille toiselle osapuolelle jos tällä on erilainen käsitys seksistä, että se on jokin erityinen tilanne erityisen ihmisen kanssa.
Minulle seksi on erityistä, minulla on ollut vain muutama seksipartneri. Ennen ensimmäistä seksikertaa halusin seksiä miehen kanssa, koska olin utelias kokeilemaan, miten mätsätään yhteen. Sen jälkeen into lopahti. Osittain johtuen varmaan seksin ongelmista, osittain siksi, että en kokenutkaan miestä puoleensavetävänä.
Kiitos hyvistä vastauksista. Niinhän se taitaa olla, että kipinää on turha enää odottaa. ☹️ Minua ahdistaa, koska en haluaisi loukata miestä. Miten saan siis tämän kerrottua hienotunteisesti? Mies vaikuttaa jo aika ihastuneelta... Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt puhua jo aiemmin, mutta toisaalta halusin kokeilla seksiä muutaman kerran, josko se alkaisi sujua. Alkoi sujua paremmin, mutta omat tunteet eivät muuttuneet. Ällötykseen varmaan vaikutti myös se, että mies on useaan otteeseen puhunut, miten ei ole pitkään aikaan saanut seksiä, "nyt pääsi pukille" ym. Jotenkin alko ahdistaa just se, että nyt mies kuvittelee tästä tulevan jotain, koska harrastettiin seksiä. Äh, ihmissuhteet on vaikeita. AP
Jos mies puhuu sinulle suoraan pukille pääsemisestä, vaikka sinä olet kohteena, niin en ihmettele että ällöttää.
Btw, kyllä miesten vastauksista huomaa miten naiset pärjää ilmankin, jos eivät löydä sopivaa kunppania, ja se on miehille kauhistus.
Ei tule mieleenkään kehittää suhtautumistaan naisiin, tai käytöstapojaan. Naisten pitäisi ottaa joku vaikka säälistä, jos ei muusta syystä. Voihan nenä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miesparkaa. On varmasti jo siinä luulossa että tapailu on alkamassa kun on selvinnyt 5.treffeille asti.
Naiset ja niiden kipinät ja kemiat..
Niin... Voivatko miehet sitten seurustella ilman kipinää? Halusin antaa miehelle mahdollisuuden, koska kai tunteiden kehittymisessä voi mennä aikaa. Olen sellaisiakin tarinoita kuullut. AP
Suurimmalle osalle miehistä tuntuu olevan tärkeää vain se, että saa säännöllisesti reikää. Karu fakta miehistä.
Minä en ainakaan kykene seksiin tuntemattoman naisen kanssa, haluan tutustua ensin paremmin. Mielestäni on outoa heittäytyä tuntemattoman ihmisen kanssa noin läheiseen kanssakäymiseen, jolla voi olla loppuelämän mittaisia seurauksia.
Mun viimeisin kokemus:
olin netissä tutustunut mieheen, jonka kanssa jutellut mukavia kaverillisesti. Tutustuimme harrastepalstalla, joten tutustuessa hänellä meni suhteessa huonosti ja sitten hän erosi. Tavattiin livenä parin vuoden päästä juttelusta. Oli kiva tyyppi, mutta ajattelin häntä kaverina.
Sittemmin kun olen itse sinkkuuntunut ja tuokin mies alkoi eron jälkeen etsiä uudestaan seuraa, käytiin sellaisilla treffeillä, että oli ihan hauskaa ja mulla oli vähän ihastumisen tunnetta. Mies alkoi sitten puhua, että mitä jos alettaiskin tapailla ja katsoa jos tässä olis muutakin. Itse ainakin kovasti kaipaan jo fyysisempää suhdetta, joten aloin haaveilla sellaisesta ja pidin miehen ehdotusta tarttumisen arvoisena. Sitten tavattiin sellaisin odotuksin, että jos tää eteniskin fyysisemmäksi, mutta ei siitä tullut mitään. Lopulta juttu paketoitiin niin, että mies totesi, että on enemmän kaverifiilis. Omasta puolestani myös, mutta yksinolon tuomat haaveet siitä, että saisi läheisyyttä ja seksiä sai sen äänen mussa vaimentumaan, että tuo mies vaan on koko ajan ollut enemmän sellainen kaverimies, sitä kemiaa ei ole (ja nyt vielä mies vahvisti, että ei hänenkään puoleltaan).
Minullakin on sellainen kokemus exästä, että olin taas hyvin ihastunut ja rakastunut häneen. Eli että onko tuossa miehessä jotain sellaista, joka ruokkii noita tunteita. Jos ei, en usko jutun kantavan "ihan kivaa" pitemmälle.
Mulle kävi just ihan vastakkaisesti, että tapasin miehen, josta aluksi olin vain vähän kiinnostunut, mutta sitten kiinnostus jotenkin lopahti, kun hän vaikutti niin erilaiselta kuin minä.
Harrastukset, elämäntapa, työ, kokemukset aiemmista parisuhteista, luonteet ym. aivan erilaisia kuin minulla. En tuntenut juurikaan kemiaa, mutta lupasin, että kaveripohjalta voidaan nähdä. Olin tästä heti rehellinen miehelle, en halunnut johtaa harhaan tai antaa ymmärtää liikoja.
Suostuin kuitenkin treffeille, jonka jälkeen tuli parit treffit lisää. Jostain sitä kemiaa ilmestyi, päädyttiin sänkyyn ja seksi oli yllättäen ihanaa :) En tiedä johtaako tämä mihinkään, kun on sen verran tuore juttu, eikä ne meidän eroavaisuudet ole mihinkään hävinneet. Mut olisiko tämä kliseisesti sitä, että vastakohdat täydentäisivät toisiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miesparkaa. On varmasti jo siinä luulossa että tapailu on alkamassa kun on selvinnyt 5.treffeille asti.
Naiset ja niiden kipinät ja kemiat..
Niin... Voivatko miehet sitten seurustella ilman kipinää? Halusin antaa miehelle mahdollisuuden, koska kai tunteiden kehittymisessä voi mennä aikaa. Olen sellaisiakin tarinoita kuullut. AP
Kuvitellaan tilanne, että mies on etsinyt seuraa aktiivisesti jo kahden vuoden ajan ja nainen on ensimmäinen joka kelpuuttaa miehen seksiin asti. Totta helvetissä mies tekee kaikkensa saadakseen tuosta parisuhteen vaikka sukat ei pyörisi jaloista irti.
On kyllä hiton kovat paineet miehellä kun pitäisi herätellä naisessa kipinäkemiat välittömästi tai se on game over.
Uskon, että on varmasti paineita. Mutta voivatko miehet sitten tavallaan "tyytyä" johonkin, vaikka nainen ei saisikaan sukkia pyörimään jaloissa? Enkä minäkään odottanut kipinöitä välittömästi, ollaanhan mekin jo tässä useampi kerta nähty. Kai sitä voi vähän huolestua, jos ei tunne yhtään ihastumisen tunnetta? AP
Kyllä, jos vaihtoehtona on loppuelämän vastentahtoinen yksinäisyys niin mies hyväksyy naisen jossa ei ole suuria vikoja. Naiset ei ehkä ymmärrä tätä mutta miehille on suuri voitto jo se, että naisessa ei olisi suuria vikoja esim ei olisi yksinhuoltaja, ylipainoinen, hullu ym
Sukupuolten välillä on suuri ero näissä kriteereissä, ei miehillä ole varaa odotella maagisia kemioita.
Mitähän nämä maagiset kemiat ovat naisen mielestä?
Miehelle riittää tappi reikään ja se että nainen näyttää ulkonäöllisesti hyvältä.
Miehen ulkonäöllä taasen ei vaikuta olevan juuri merkitystä. Lähinnä statuksella. Kyllä se "kemia" usein löytyy jonkun kuuluisan ruman rokkitähden, bisnesmiehen tai jopa rikollisenkin kanssa.Naisten parinvalintamekanismia olisi syytä muuttaa kemiallisesti jos haluttaisiin välttyä totaaliselta ilmastokatastrofilta. Kaiken maailman psykopaatit saa naisia vain koska raha ja valta. Luonnosta ja arvoista viis. Ei ihme että meret täynnä muovia ja saaste, ilmasto ja sukupuuttokatastrofi on totta.
Uskokaa jo nyt, etteivät pelkät ulkoiset avut sytytä naista. Tärkein vetovoimatekijä naiselle on miehen tuoksu, joka viestii terveydestä, geneettisestä yhteensopivuudesta ja mahdollisuudesta tuottaa elinvoimaisia jälkeläisiä. Itse yritin seurustella toimitusjohtajan kanssa, joka oli tehnyt mallintöitä. En tuntenut häntä kohtaan yhtään seksuaalista vetovoimaa eli se juttu jäi. Nykyisessä miehessä on kaikki "klassiset viat" ulkonäössä, mutta himoitsen häntä valtavasti ja seksi on mahtavaa. Jos kukaan nainen ei himoitse, niin luultavasti mies on huono lisääntymiskumppani.
Täsmälleen näin. Minä seurustelin myös vähän aikaa DI-miehen kanssa, jolla oli huipputyöpaikka (nykyään ulkomailla), isot tulot ja vehjekin sattui olemaan suurin näkemäni. Mies teki mallintöitä, kasvot olivat miehekkäät ja vartalo lihaksikas ja tiukassa kunnossa. Oli hassua törmätä vakuutusyhtiössä asioidessani isoon julisteeseen, jossa komeili poikaystäväni. En kuitenkaan kestänyt sitä, että miehellä oli jotain ihmeellistä maanis-depressiivisyyteen viittaavaa käytöstä. Maniavaiheessa tyyppi hassasi rahaa tolkuttomasti, hän perui tapaamisia ja eli kuin viimeistä päivää ja rauhallisemmassa vaiheessa oli sellainen normaalimpi ja turvallisempi ihminen, jollaisen minä halusin puolisokseni ja tulevien lasteni isäksi. Lopetin suhteemme kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, enkä ole katunut.
Aviomiehekseni sain ihanan duunarimiehen, jolla vähän ylipainoa ja suuri sydän. Ihaninta oli, että tiesin ja tunsin sen, että hän oli yhtä rakastunut minuun kuin minäkin häneen. Saimme rakastaa toisiamme yli 30 vuotta, kunnes kuolema erotti. En todellakaan aio tyytyä jatkossa(kaan) rakkaudettomaan suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia pelimiesten voittokulku jatkuu vuodesta toiseen, koska vain he herättävät tarpeeksi seksikemioita naisissa. Ei ole merkitystä sillä miten kunnollinen mies on ja miten hän toivoisi parisuhdetta jos hän ei saa herätettyä naisessa seksikemioita.
Ei muuta kuin sanot miehelle, että ollaan vain kavereita ja siirryt ympäriinsä paneskelevaan jännikseen.
Tämähän se on. Vain alfa kastelee pöksyt. Vaan minkäs teet. Vain alfat voittaa aina.
No se mun edellinen poikaystävä, jonka kanssa oli sitä kemiaa, ei kyllä todellakaan ollut mikään alfa: 167-senttinen, rahaton, useasti työtön meidän suhteen aikana. Mutta jokin siinä vaan kolahti, hän oli mielestäni maailman komein ja ihanin mies, ero tuli muista syistä ku kipinän laantumisesta. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se "kemia" usein löytyy jonkun kuuluisan ruman rokkitähden, bisnesmiehen tai jopa rikollisenkin kanssa.
Rokkitähdeksi, toimitusjohtajaksi ja vaikka nyt sen rikollisliigan pomoksi päästään yleensä samoilla ominaisuuksilla, jotka yleisesti ihmisessä muita ihmisiä viehättävät. Takakylän perusjormasta ei koskaan tule mitään näistä, kaikki noista ovat sosiaalisia ammatteja, joihin tarvitaan jonkinlaista karismaa. Vaikka olisi kuinka vetäytyvä ja kovapintainen introverttimuusikko, niin jotakin ulospäinsuuntautunutta hänessä on, että hänen musiikkinsa on päätynyt julkisuuteen. Ja onhan niitä puliukkojakin, jotka vievät naisilta jalat alta. Kyllä se vain on se luonne ja suhtautuminen muihin ihmisiin.
No tämä asia vie maailman tuhoon. Erääseen isoon investointipankkiin yhteen työpaikkaam haki yli 100 000 nuorta koska he haluavat elää wolf of wall street elämää. Valta ja raha tuo naiset vaikka ulkonäkö olisi mikä. Sehän se surullisin asia onkin. Mies vaatii hybää ulkonäköä, ja siinä ei ole mitään tuhoavaa päinvastoin.
Mutta se että komea mies ei sinänsä sytytä vaan pitää olla rahaa ja valtaa tuhoaa ennen pitkää maapallon. Kaikki miehet taistelevat tällöin rahasta ja vallasta ja syntyy juurikin näitä toimareita rikollisliigoja ja rokkitähtiä jotka eivät välitä muista ihmisistä tai luonnosta tippaakaan. Mitä tuhlailevampi turhamaisempi elämäntyyli sitä enemmän naisia. Että aika paskamaisella luonteella ja suhtautumisella muihin niitä naisia loppuviimein saadaan.
Ehkä naisilla on romantiikan suhteen eräänlainen ms-tauti vamma. Sitähän se ms romantic sarjakin koitti sanoa. Ehkä siihen auttaisi joku psykedeeli?
Olen väärässä. Ainoastaan hyvän ulkonäön vaatiminen johtaa ihmiskunnan tyhmistymiseen, joten miesten käytös on tuhoisaa pitkällä tähtäimellä ihmiskunnalle. Lisäksi liian liberaalien kokomaailmanhalaaja-miesten suosiminen tuhoaa maapallon nopeammin kuin kukaan on osannut arvatakaan. Se näkyy hyvin selvästi muutaman viime vuoden kehityksessä, kun koko Eurooppa on sen takia tuhoutumisen partaalla.
Olen sitä mieltä, että kemian ja fyysisen vetovoiman vaistoaa HETI. Joko sitä on jo heti ensitapaamisesta alkaen, tai sitten sitä ei ole eikä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalle, jos tässä vaiheessa suuteleminen tai sen ajatteleminen ällöttää, niin selvä merkki, ei kannata jatkaa.
Itselle juuri suutelu on tärkeää, jos se on mukavaa ja siitä miehen kanssa tykkää niin yleensä muukin on mukavaa.
*Huonot* suutelijat ja suutelukokemukset eivät yleensä siitä muuksi muutu, muullakaan tasolla, koska se häiritsee niin paljon. Kokonaisuutta.
Haluat olla kiltti ja et halua loukata, ymmärrän. Mutta enemmän loukkaat kun jatkat ja annat miehelle turhaa toivoa. Kun ei ehdi enempää sinuun ihastua, niin helpompaa ja armeliaampaa lopettaa ajoissa.
Itse naisena ajattelisin näin, jos tilanne olisi käänteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi just ihan vastakkaisesti, että tapasin miehen, josta aluksi olin vain vähän kiinnostunut, mutta sitten kiinnostus jotenkin lopahti, kun hän vaikutti niin erilaiselta kuin minä.
Harrastukset, elämäntapa, työ, kokemukset aiemmista parisuhteista, luonteet ym. aivan erilaisia kuin minulla. En tuntenut juurikaan kemiaa, mutta lupasin, että kaveripohjalta voidaan nähdä. Olin tästä heti rehellinen miehelle, en halunnut johtaa harhaan tai antaa ymmärtää liikoja.
Suostuin kuitenkin treffeille, jonka jälkeen tuli parit treffit lisää. Jostain sitä kemiaa ilmestyi, päädyttiin sänkyyn ja seksi oli yllättäen ihanaa :) En tiedä johtaako tämä mihinkään, kun on sen verran tuore juttu, eikä ne meidän eroavaisuudet ole mihinkään hävinneet. Mut olisiko tämä kliseisesti sitä, että vastakohdat täydentäisivät toisiaan?
Kuvaa hyvin ihanasti sitä kuinka sekaisin nainen on nuorena. Kemiaa on joka toinen päivä. Joka toinen päivä pms tai mp. Onneksi näin tuon miehen kannalta:)
Jotkut menee sekaisin rokken rollista, jotkut meenee sekaisin hormooneista...:)E pillerikin muuten vielä sotkee kaiken muun kemikaalisaasteen ohella parinvalintaa, maailman paras keksintö empatiaa lisäävän mdman ohella.
Miltähän parinvalinta näyttäisi jos pistettäisiin laivaan 20-40 v 500 naista ja 500 miestä ja annettaisiin vain naisille empatiaa lisäävää ekstaasia? Tulos olisi varmasti radikaalisti erilainen kuin ilman, tai pelkän alkoholin kanssa.
Vastaan tähän kommenttin vielä, että en ole ihan nuori, 35-vuotias, lapsia ja yhden avioliitonkin kokenut :D siksi en ihan helpolla suhteeseen lähdetään. E-pillereitä en käytä, muu ehkäisy käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet moittivat täällä naisia, joilla on liian korkeat kriteerit ja kiillottavat omaa sädekehäänsä kertomalla kuinka ovat ymmärtäneet tyytyä. jopa tyytyä niin, että kumppani ei edes tiedä että häneen on vain tyydytty vailla sen suurempaa tunnetta.
Minä en ymmärrä tätä lainkaan. Eikö näille miehille ole tullut mieleen, ettei parisuhde ole mikään pakko tai velvollisuus? Tyytyminen on minusta ihan ok jos sitä elämältään haluaa ja jos molemmat parisuhteessa tietävät tosiasiat ja valitsevat pysyä tilanteessa. Mutta mitään pahaa ei ole siinäkään, että ei tyydy kuin itselleen täydelliseen ja on sitten ilman jos ei löydy. Ei ole mikään kansalaisvelvollisuus päätyä parisuhteeseen tai antaa miehille.
Älkää nyt ainakaan jeesustelko jos oma parisuhteenne perustuu petokselle.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi just ihan vastakkaisesti, että tapasin miehen, josta aluksi olin vain vähän kiinnostunut, mutta sitten kiinnostus jotenkin lopahti, kun hän vaikutti niin erilaiselta kuin minä.
Harrastukset, elämäntapa, työ, kokemukset aiemmista parisuhteista, luonteet ym. aivan erilaisia kuin minulla. En tuntenut juurikaan kemiaa, mutta lupasin, että kaveripohjalta voidaan nähdä. Olin tästä heti rehellinen miehelle, en halunnut johtaa harhaan tai antaa ymmärtää liikoja.
Suostuin kuitenkin treffeille, jonka jälkeen tuli parit treffit lisää. Jostain sitä kemiaa ilmestyi, päädyttiin sänkyyn ja seksi oli yllättäen ihanaa :) En tiedä johtaako tämä mihinkään, kun on sen verran tuore juttu, eikä ne meidän eroavaisuudet ole mihinkään hävinneet. Mut olisiko tämä kliseisesti sitä, että vastakohdat täydentäisivät toisiaan?
Minulla on vähän vastaava kokemus.
Heti tavatessamme tiesin, että miehestä tulee minulle erityinen ihminen. Pidin hänestä heti paljon ja tiesin haluavani hänet elämääni, mutta seksuaalista tai romanttista kemiaa en tuntenut. Kerroin tästä miehelle rehellisesti. Mies ei ollut moksiskaan ja sanoi, että voimme jatkaa tutustumista kaveripohjalta. Kerroin vielä että aion tapailla muitakin miehiä, jotta ei varmasti jäisi mitään epäselvää, ja se oli miehelle ok.
No tapailin sitten muita miehiä ja aina välillä tapasin tämän miehen uudestaan. Kerta kerralta huomasin tapaamisten jälkeen ajattelevani enemmän ja enemmän vain tätä yhtä miestä. Kaikki muutkin olivat tosi mukavia ja kivoja ja komeita, mutta enenevässä määrin alkoi tuntua ihan turhalta pitää niitä muita tapailuja siinä rinnalla. Ihmettelin tunteitani, koska en edelleenkään tuntenut mitään fyysistä tuota miestä kohtaan. Neljännen tapaamisen jälkeen olin jo aivan myyty ja leijailin pilvissä. Päätin mennä miehen luokse kylään (siihen asti olimme aina tavanneet julkisella paikalla ja tehneet vain sellaisia juttuja mitä kaverit tekevät keskenään). Mies laittoi minulle ruokaa. Päivällisen jälkeen hän nousi pöydästä, kiersi minun puolelleni ja kumartui suutelemaan minua. Valahdin aivan halvaantuneeksi himosta. Mietin vielä siinä vaiheessa, mahtaako olla kyse siitä että olin ollut ilman seksiä useamman kuukauden. Vies vei minut makuuhuoneeseen ja tulimme sieltä ulos vasta seuraavana päivänä, harrastettuamme seksiä koko illan, yön ja aamun. En ollut siihenastisen elämäni aikana koskaan nauttinut seksistä niin paljon.
Tästä on nyt kaksi vuotta ja tämä mies on elämäni rakkaus. Näinkin voi siis käydä, että tunteet ovat niin poikkeuksellisia ja suuria, ettei niitä alussa edes itse tunnista. Siksi suosittelisin antamaan asioille aikaa.
Toisaalta, jos seksiä on ollut ja se ei tunnu hyvältä, en kyllä voi suositella jatkamaan. Olisi ehkä kannattanut odottaa seksin kanssa niin kauan, että oikeasti alkaa tehdä todella paljon mieli. Se seksi kun tuntuu silloin ihan erilaiselta, ihan fyysisesti (naisen kehon reaktiot riippuvat siitä kuinka kovasti naista haluttaa, eli samankin ihmisen kanssa voi tuntua aivan erilaiselta riippuen siitä halun tasosta). Nyt kun sinulla ap on ollut seksiä tuon miehen kanssa, sinulle ei välttämättä voi enää kehittyä suurta seksuaalista halua häneen, koska tavallaan tiedät jo minkälaista se on, ja kukapa nyt kehittäisi suuren halun sellaista asiaa kohtaan, joka tuntuu parhaimmillaankin keskinkertaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet moittivat täällä naisia, joilla on liian korkeat kriteerit ja kiillottavat omaa sädekehäänsä kertomalla kuinka ovat ymmärtäneet tyytyä. jopa tyytyä niin, että kumppani ei edes tiedä että häneen on vain tyydytty vailla sen suurempaa tunnetta.
Minä en ymmärrä tätä lainkaan. Eikö näille miehille ole tullut mieleen, ettei parisuhde ole mikään pakko tai velvollisuus? Tyytyminen on minusta ihan ok jos sitä elämältään haluaa ja jos molemmat parisuhteessa tietävät tosiasiat ja valitsevat pysyä tilanteessa. Mutta mitään pahaa ei ole siinäkään, että ei tyydy kuin itselleen täydelliseen ja on sitten ilman jos ei löydy. Ei ole mikään kansalaisvelvollisuus päätyä parisuhteeseen tai antaa miehille.
Älkää nyt ainakaan jeesustelko jos oma parisuhteenne perustuu petokselle.
Tämä.
On kammottava petos tyytyä kumppaniin, jota ei aidosti halua ja rakasta. Silloin vie toiselta ihmiseltä (ja toki myös itseltään) mahdollisuuden löytää se ihminen, joka oikeasti rakastaa. Oma mieheni tekee päivittäin selväksi kuinka ihana olen hänen mielestään. Sen näkee hänen katseestaan, kuulee äänestä, huomaa rakastavista teoista minua kohtaan, ja erityisesti tuntee seksin aikana. Olen kiitollinen saadessani kokea aidon rakkauden. Se kun on jotain ihan muuta kuin tämä palstamiesten advokoima "tappi reikään" -meininki.
t. 75
Kysymys ap:lle:
Olitko rehellinen tälle miehelle tunteistasi, tai niiden puutteesta? Ehkä tässä olisi jatkossa kehittymisen paikka (sen lisäksi että itse en suosittele menemään sänkyyn kokeilumielessä ennen kuin aidosti tekee mieli). Vaikeista tunteista ja asioista puhuminen rehellisesti lisää ihmissuhteen intiimiyttä. Se puolestaan kasvattaa seksuaalista kipinää. Luultavasti juuri siksi, että olin omalle miehelleni alussa rehellinen tunteistani, meidän välillemme saattoi syntyä aito, intiimi ihmissuhde. Jos olisin pimittänyt häneltä tiedon todellisista tunteistani, olisin jäänyt siinä suhteessa ikään kuin yksin noiden vaikeiden tunteiden kanssa, enkä olisi kokenut mieheen samalla tavalla yhteyttä. Treffailu olisi tuntunut enemmän teatterilta. Sellaisesta harvemmin kehittyy syvällistä suhdetta.
Toki jos mies ei olisi pystynyt ottamaan antamiani tietoja aikuismaisesti vastaan, suhdetta ei olisi syntynyt. Siinäkin tapauksessa olisi käynyt ihan hyvin, koska silloin hän ei olisi ollut oikea mies minulle.
t. 75
En allekirjoita omalta osaltani sitä väitettä, että jokin "kipinä" syttyy heti jos on syttyäkseen. Itse olen aina ollut hidas innostumaan enkä ole ikinä rakastunut ensitapaamisella. En siitä syystä ole ikinä harrastanut esim. nettideittailua koska siinä ei saa rauhassa tutustua ihmiseen kun jo pitää päättää, että nähdäänkö vielä ja seurustellaanko ja alusta alkaen on se taustaoletus, että tässä ollaan etsimässä seurustelukumppania.
Kaikki ne joihin olen tuntenut vetoa, ovat olleet tuttuja ensin jotenkin muuten ja se kiinnostus ja kipinä on herännyt kun on tuntenut ihmisen paremmin ilman "pakkoa" seurustelusta ja tapailusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet moittivat täällä naisia, joilla on liian korkeat kriteerit ja kiillottavat omaa sädekehäänsä kertomalla kuinka ovat ymmärtäneet tyytyä. jopa tyytyä niin, että kumppani ei edes tiedä että häneen on vain tyydytty vailla sen suurempaa tunnetta.
Minä en ymmärrä tätä lainkaan. Eikö näille miehille ole tullut mieleen, ettei parisuhde ole mikään pakko tai velvollisuus? Tyytyminen on minusta ihan ok jos sitä elämältään haluaa ja jos molemmat parisuhteessa tietävät tosiasiat ja valitsevat pysyä tilanteessa. Mutta mitään pahaa ei ole siinäkään, että ei tyydy kuin itselleen täydelliseen ja on sitten ilman jos ei löydy. Ei ole mikään kansalaisvelvollisuus päätyä parisuhteeseen tai antaa miehille.
Älkää nyt ainakaan jeesustelko jos oma parisuhteenne perustuu petokselle.
Tämä.
On kammottava petos tyytyä kumppaniin, jota ei aidosti halua ja rakasta. Silloin vie toiselta ihmiseltä (ja toki myös itseltään) mahdollisuuden löytää se ihminen, joka oikeasti rakastaa. Oma mieheni tekee päivittäin selväksi kuinka ihana olen hänen mielestään. Sen näkee hänen katseestaan, kuulee äänestä, huomaa rakastavista teoista minua kohtaan, ja erityisesti tuntee seksin aikana. Olen kiitollinen saadessani kokea aidon rakkauden. Se kun on jotain ihan muuta kuin tämä palstamiesten advokoima "tappi reikään" -meininki.
t. 75
Siis mies menettää halunsa naiseen alkuhuuman jälkeen varmasti ja sen jälkeen miehelle suhde on pakkopullaa ja kestää naista vain sen takia että on kivaa kun joku on varalla sillä naiset tuppaa antamaan helpommin varatuille. Kyllä miehellä on oikeus harrastaa seksiä juuri kuten haluaa lain rajoissa eikä siihen ole palstamammoilla mitään sanomista. Ei ole petos olla naimisissa ihan hyvän kanssa jos saa tappia välillä muihinkin reikiin. Kyllä ihan ok suhde on aina parempi kuin yksinäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miesparkaa. On varmasti jo siinä luulossa että tapailu on alkamassa kun on selvinnyt 5.treffeille asti.
Naiset ja niiden kipinät ja kemiat..
Niin... Voivatko miehet sitten seurustella ilman kipinää? Halusin antaa miehelle mahdollisuuden, koska kai tunteiden kehittymisessä voi mennä aikaa. Olen sellaisiakin tarinoita kuullut. AP
Kuvitellaan tilanne, että mies on etsinyt seuraa aktiivisesti jo kahden vuoden ajan ja nainen on ensimmäinen joka kelpuuttaa miehen seksiin asti. Totta helvetissä mies tekee kaikkensa saadakseen tuosta parisuhteen vaikka sukat ei pyörisi jaloista irti.
On kyllä hiton kovat paineet miehellä kun pitäisi herätellä naisessa kipinäkemiat välittömästi tai se on game over.
Uskon, että on varmasti paineita. Mutta voivatko miehet sitten tavallaan "tyytyä" johonkin, vaikka nainen ei saisikaan sukkia pyörimään jaloissa? Enkä minäkään odottanut kipinöitä välittömästi, ollaanhan mekin jo tässä useampi kerta nähty. Kai sitä voi vähän huolestua, jos ei tunne yhtään ihastumisen tunnetta? AP
Kyllä, jos vaihtoehtona on loppuelämän vastentahtoinen yksinäisyys niin mies hyväksyy naisen jossa ei ole suuria vikoja. Naiset ei ehkä ymmärrä tätä mutta miehille on suuri voitto jo se, että naisessa ei olisi suuria vikoja esim ei olisi yksinhuoltaja, ylipainoinen, hullu ym
Sukupuolten välillä on suuri ero näissä kriteereissä, ei miehillä ole varaa odotella maagisia kemioita.
Näinhän se menee oikeassa elämässä. Naisilta voisin kysyä, että mitä sitten, kun kemiat laimenevat tai miten ikinä sitä kuvaattekin. Jätätte miehen, vaikka mikään ei ole konkreettisesti muuttunut?
M31
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ap:lle:
Olitko rehellinen tälle miehelle tunteistasi, tai niiden puutteesta? Ehkä tässä olisi jatkossa kehittymisen paikka (sen lisäksi että itse en suosittele menemään sänkyyn kokeilumielessä ennen kuin aidosti tekee mieli). Vaikeista tunteista ja asioista puhuminen rehellisesti lisää ihmissuhteen intiimiyttä. Se puolestaan kasvattaa seksuaalista kipinää. Luultavasti juuri siksi, että olin omalle miehelleni alussa rehellinen tunteistani, meidän välillemme saattoi syntyä aito, intiimi ihmissuhde. Jos olisin pimittänyt häneltä tiedon todellisista tunteistani, olisin jäänyt siinä suhteessa ikään kuin yksin noiden vaikeiden tunteiden kanssa, enkä olisi kokenut mieheen samalla tavalla yhteyttä. Treffailu olisi tuntunut enemmän teatterilta. Sellaisesta harvemmin kehittyy syvällistä suhdetta.
Toki jos mies ei olisi pystynyt ottamaan antamiani tietoja aikuismaisesti vastaan, suhdetta ei olisi syntynyt. Siinäkin tapauksessa olisi käynyt ihan hyvin, koska silloin hän ei olisi ollut oikea mies minulle.
t. 75
Niinkuin jo aiemmin sanoin, ensimmäisten ja toisten treffien jälkeen olin tosi kiinnostunut miehestä. Kolmansilla treffeillä, kun alko näyttää siltä, että edetään seksiin, olin ihan valuvan märkä. Seksi oli kuitenkin pettymys, kuten aiemmin kerroin. Sen jälkeen innostuskin lopahti. Toisen seksikerran jälkeen olin ahdistunut ja helpotuin kun lähdin miehen luota.
Täytyy nyt kertoa miehelle rehellisesti tunteistani. Ehkä voisin myös ehdottaa tapailua kaveripohjalta, jos se vain miehelle sopii. Vähän niinkuin aikalisä. AP