Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapeutti: Ero voi odottaa, lapsi ei
09.03.2013 |
Aikamme ihannoi liikaa omaa mielihyvää. Avioeroa harkitsevien vanhempien olisi syytä ajatella lapsiaan ja lykätä eroa, pamauttaa psykologi ja psykoterapeutti Pirjo Riitta Rintanen.
RAKASTUMINEN LUO TOISESTA IHANNEKUVAN.
Rakastuminen on ihana olotila, mutta rakastunut näkee toisen ihmisen sellaisena kuin itse haluaa – ei sellaisena kuin hän oikeasti on. Rakastuminen on valtava tunne, mutta se ei kestä sellaisenaan. Jossain vaiheessa se katoaa, ja realismi astuu kuvioihin. Tässä vaiheessa pitäisi oppia rakastamaan. Tulisi osata arvostaa toista siitä huolimatta, että hän ei olekaan sellainen kuin hänen haluaisi olevan. Pitäisi päästä ”miltä minusta tuntuu” -ajattelusta siihen, miten yhdessä mennään eteenpäin.
AVIOLIITTO VAATII TAHTOA JOKA PÄIVÄ.
Vihkikaavassakin kysytään, tahdotko. Ei kysytä, ”milt’ sust nyt tuntuu”. Tämä tarkoittaa sitä, että tahdotaan joka ainut päivä. Täytyy keskittyä tulemaan toimeen yhdessä: käsitellä vaikeita asioita ja hyväksyä toinen, vaikka hän ei olekaan samanlainen. Alusta asti on opittava puhumaan suhteen toiselle osapuolelle nätisti. Jokainen voi itse vaikuttaa siihen, millaiseksi liitto muotoutuu. Mieti, tuijotatko koko ajan vain sitä, mitä toinen ei ole, vai sitä, mitä hyvää teillä on yhdessä.
ERON SYYKSI EI RIITÄ, ETTEI OLE KIVAA.
Kun perheeseen syntyy lapsia, arvojärjestys muuttuu. Silloin täytyy miettiä, mikä on lapselle parasta. Lapsen kannalta on hienointa, että vanhemmat tekevät liiton eteen töitä ja taistelevat vaikeuksien voittamiseksi. Lapselle on tärkeää, että isä ja äiti pysyvät yhdessä. Ero on tietenkin hyväksyttävä asia, jos perheessä on voittamaton alkoholiongelma, puolisolla on vakava luonnehäiriö, on sairaalloista mustasukkaisuutta, väkivaltaa tai muita vastaavia, isoja ongelmia. Tällöin on syytäkin erota. Mutta jos toinen on ihan kelvollinen kumppani, tilanne on toinen. Silloin ei tulisi erota, jos perheessä on lapsia. Ei eron syy voi olla se, että arki tuntuu arjelta ja toinen ihminen liian tavalliselta. Tavalliset ovat usein vakaita.
VANHEMMAT NÄYTTÄVÄT MALLIA.
Elämä voi ja saa olla välillä tylsää. Pitäisi uskoa ja ymmärtää, että tavallinen elämä on ihan hyvää elämää. Jos vanhemmat vain jaksavat tehdä liittonsa eteen töitä, lapsilla ovat asiat paljon paremmin. On hyvä ymmärtää, että vanhemmat näyttävät lapselle mallia myös sitoutumisessa. Pyritäänkö ongelmia ratkaisemaan vai paetaanko niitä?
KIUSAUKSILLE ON OSATTAVA SANOA EI.
On täysin selvää, että kiusauksia tulee. Ihmiset harrastavat, käyvät töissä ja matkustavat. Jokainen tapaa elämänsä aikana ihania ihmisiä, joista tulee ajatelleeksi ”voi veljet, kun tuon saisi”. Tässä mitataan tahtoa. Lapset ovat erittäin tärkeä syy pysyä yhdessä, vaikka arki ei olisi niin hohdokastakaan. Mikä on oikeasti ihanampaa kuin arki? On maailman parasta tehdä ihan tavallisia asioita yhdessä kotona tai harrastaa yhdessä perheenä. Se riittää, enempää ei tarvita. Se on lopulta vanhemmillekin hyvin palkitsevaa.
EROA VOI HYVIN ODOTTAA.
Jos tuntuu siltä, että on ihan pakko erota, voi odottaa, kunnes lapset ovat omillaan. Ainakaan ei pitäisi alkaa järjestää eroa lapsen elämän käännekohdissa kuten varhaislapsuudessa, murrosiässä tai ylioppilaskirjoitusten aikaan. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin erota, jos tuntuu, että on pakko.
LUOTA JÄRKEEN, ÄLÄ TUNTEESEEN.
Aikamme ihannoi suuria tunteita ja oman mielihyvän tavoittelua. Haetaan vain sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Asioita voi ajatella myös järjellä eikä pelkästään tunteella. Kun luottaa enemmän järkeen, lopputulos on yleensä parempi.
(Kodin Kuvalehti 7.3.2013)
Kommentit (67)
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 15:02"]
Kuten 20 jo sanoi, ulkopuolinen ei voi koskaan tietää, millainen toisten avioliitto on. Aikuiset ihmiset, eronneetkaan, eivät ole ympäristölleen tilivelvollisia avioliittonsa tilasta eivätkä esimerkiksi seksielämästään. Eivät edes aikuisille lapsilleen. Moni voi luulla, että pari eroaa turhaan, vaikka taustalla ovat mitä vakavimmat syyt.
[/quote]
Mutta tuo asiasta puhunut psykoterapeutti taitaa kuitenkin törmätä työssään ilmiöön josta puhui, eli että perusteet ovat heppoisia. Hänelle on selvästi tullut vaikutelma, että nykyään lähdetään lasten kannalta liian helposti uuteen elämään. Eri asia sitten on, kuka meistä pystyy sanomaan ystävistään tai sukulaisistaan, yleensäkään yksittäistapauksista, kuka näin toimii ja kuka ei. Mutta kyllä itse ilmiöstä ja sen syistä pitää pystyä keskustelemaan..
[/quote]
Samaa mieltä. ko. psykoterapeutti on jo pitkän uran tehnyt, joten uskoisin hänen "otannan" ja näkemyksen olevan hyvinkin kattava, hän on nähnyt urallaan paljon perheitä ja erilaisia tilanteita. Usein ammattilaiset näkevät paljon pinnan alla olevia asioita ja kuulevat parisuhteen molempia osapuolia.
Me täällä av-osastolla pystymme perustamaan omat kokemukset paljon suppeampaan näkemykseen ja otantaan, yksittäisiin tapauksiin. Niistä ei mitään kovin isoja johtopäätöksiä tai linjanvetoja voi oikein vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekö sitten on parempi lapselle, että sillä on kaksi kotia, missä kummassakin on huono ilmapiiri kun uudessa suhteessa arki tulee vastaan ja taaskaan ei ole kivaa.
Minä tiedän monta paria, joita saakin syyllistää, On lähdetty sen ihanan työkaverin matkaan ja ulistu kun lapsikin varmaan kärsii kun kotona ei ole rakkautta. No kohta ulistaan, että kun ei se uusperhe olekaan niin kivaa ja miehen kakarat pilaa kaiken jne...
Itse olen tyytyväinen, että vanhempani eivät eronneet, vaikka heillä oli välillä vaikeaa. Olivat yhdessä isäni kuolemaan asti. Itsekin näin opin mallin, että ongelmat voi ratkaista. Olemmekin saaneet näin säilytettyä ehjän kodin lapsille. Mikä on kyllä ihanaa, kun katsoo lasten luokkakavereita, joiden vanhemmat ovat eronneet. Nämä lapset viihtyvät meillä ja sanovat monesti, että meillä on kivaa kun on isi ja äiti kotona.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 13:15"]
Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että tuo on vain yhden ihmisen mielipide - yhtälailla moni asiantuntija on sitä mieltä, että toimimaton ja huono (pelastusyrityksista huolimatta) on lapselle pahempi kuin ero - kodin ilmapiirillä kun on suuri merkitys lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Joku viisas joskus sanoi, että parisuhteen tila on lapsen koti - huonossa jamassa oleva parisuhde on huono koti ja lisäksi äärimmäisen huono malli lapselle.
Minusta tuo on myös syyllistävää. On toki totta, että liian moni eroaa nykyään liian helposti, kun ei vai ole enää kivaa.
Todella moni eroaa kuitenkin ihan todellisista syistä, jolloin ero on kaikkien osapuolten (myös lasten) kannalta se paras ratkaisu. Yhdessä pysyminen ei todellakaan aina ole lasten kannalta paras ratkaisu.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 14:06"]
Hmm,
jäänyt miettimään näitä jotka jättää väkivaltaisen/alkoholisti/mielenvikaisen, että eikö näistä ongelmista ole koskaan ollut mitään merkkejä ennen aviolittoa? Samoin urakeskeisyys tai piittaamattomuus, luulisi että ne tulee aikasin esille? Tietysti jos tosi nopeasti tai hyvin nuorena menee naimisiin niin ehkä sitten ei ehdi huomata tai luulee että toinen muuttuu.
[/quote]
ihminen muuttuu ajan myötä. Meillä ei ollut mitään merkkejä alkoholismista tai pääkopan ongelmista, ne tulivat esille vasta vuosien päästä. Yhdessä siis olimme vuosia ennen lapsia ja ongelmat alkoivat vasta lasten myötä. Nuoriakaan emme tuolloin enää olleet.
Toisaalta voi olla, että esim. henkinen väkivalta on suhteessa niin hienovaraista, että sitä on vaikea pukea sanoiksi edes terapeutille. Tuntuu vain pahalta mutta on vaikea sanoa, että mikä tarkalleen ottaen. Itse tarvitsin yksilöllistä psykoterapiaa ennen kuin osasin kuvailla miksi minusta tuntuu siltä kuin tuntuu. Vuosia siihen meni.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 15:39"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 15:02"]
Kuten 20 jo sanoi, ulkopuolinen ei voi koskaan tietää, millainen toisten avioliitto on. Aikuiset ihmiset, eronneetkaan, eivät ole ympäristölleen tilivelvollisia avioliittonsa tilasta eivätkä esimerkiksi seksielämästään. Eivät edes aikuisille lapsilleen. Moni voi luulla, että pari eroaa turhaan, vaikka taustalla ovat mitä vakavimmat syyt.
[/quote]
Mutta tuo asiasta puhunut psykoterapeutti taitaa kuitenkin törmätä työssään ilmiöön josta puhui, eli että perusteet ovat heppoisia. Hänelle on selvästi tullut vaikutelma, että nykyään lähdetään lasten kannalta liian helposti uuteen elämään. Eri asia sitten on, kuka meistä pystyy sanomaan ystävistään tai sukulaisistaan, yleensäkään yksittäistapauksista, kuka näin toimii ja kuka ei. Mutta kyllä itse ilmiöstä ja sen syistä pitää pystyä keskustelemaan..
[/quote]
Samaa mieltä. ko. psykoterapeutti on jo pitkän uran tehnyt, joten uskoisin hänen "otannan" ja näkemyksen olevan hyvinkin kattava, hän on nähnyt urallaan paljon perheitä ja erilaisia tilanteita. Usein ammattilaiset näkevät paljon pinnan alla olevia asioita ja kuulevat parisuhteen molempia osapuolia.
Me täällä av-osastolla pystymme perustamaan omat kokemukset paljon suppeampaan näkemykseen ja otantaan, yksittäisiin tapauksiin. Niistä ei mitään kovin isoja johtopäätöksiä tai linjanvetoja voi oikein vetää.
[/quote]
Totta tämäkin, silti pitäisi muistaa, ettei sillä yleisellä linjanvedolla tällaisella foorumillakaan pidä tehdä yksittäisistä avioeroista johtopäätöksiä, että jonkun tietyn kirjoittajan ero on ns. turha ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 15:42"]
Sekö sitten on parempi lapselle, että sillä on kaksi kotia, missä kummassakin on huono ilmapiiri kun uudessa suhteessa arki tulee vastaan ja taaskaan ei ole kivaa.
Minä tiedän monta paria, joita saakin syyllistää, On lähdetty sen ihanan työkaverin matkaan ja ulistu kun lapsikin varmaan kärsii kun kotona ei ole rakkautta. No kohta ulistaan, että kun ei se uusperhe olekaan niin kivaa ja miehen kakarat pilaa kaiken jne...
Itse olen tyytyväinen, että vanhempani eivät eronneet, vaikka heillä oli välillä vaikeaa. Olivat yhdessä isäni kuolemaan asti. Itsekin näin opin mallin, että ongelmat voi ratkaista. Olemmekin saaneet näin säilytettyä ehjän kodin lapsille. Mikä on kyllä ihanaa, kun katsoo lasten luokkakavereita, joiden vanhemmat ovat eronneet. Nämä lapset viihtyvät meillä ja sanovat monesti, että meillä on kivaa kun on isi ja äiti kotona.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 13:15"]
Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että tuo on vain yhden ihmisen mielipide - yhtälailla moni asiantuntija on sitä mieltä, että toimimaton ja huono (pelastusyrityksista huolimatta) on lapselle pahempi kuin ero - kodin ilmapiirillä kun on suuri merkitys lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Joku viisas joskus sanoi, että parisuhteen tila on lapsen koti - huonossa jamassa oleva parisuhde on huono koti ja lisäksi äärimmäisen huono malli lapselle.
Minusta tuo on myös syyllistävää. On toki totta, että liian moni eroaa nykyään liian helposti, kun ei vai ole enää kivaa.
Todella moni eroaa kuitenkin ihan todellisista syistä, jolloin ero on kaikkien osapuolten (myös lasten) kannalta se paras ratkaisu. Yhdessä pysyminen ei todellakaan aina ole lasten kannalta paras ratkaisu.
[/quote]
[/quote]
ja meillä taas pyörii paljon lasten kavereita ja sanovat, että meillä on kiva olla kun on hyvä ja turvallinen ilmapiiri ja aikuinen paikalla - ihan ydinperheiden lapsia ovat.
terveisin kahden teinin yh-äiti
Meillä on tilanne, jossa mies sanoo, että voin saada hyviä hetkiä, jos hän saa mennä ja tulla halujensa mukaan ja muuttaa tehtyjä sopimuksia, jos häntä huvittaa. Jos en suostu siihen, olen vittumainen ja sitten meidän on parasta erota.
Mitä olette mieltä, te eron paheksujat? Voin välttää eron suostumalla miehen ehtoihin, mutta onnellinen en voi koskaan olla. Pitääkö minun välttää ero hinnalla milläö hyvänsä, lasten vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 17:08"]
Meillä on tilanne, jossa mies sanoo, että voin saada hyviä hetkiä, jos hän saa mennä ja tulla halujensa mukaan ja muuttaa tehtyjä sopimuksia, jos häntä huvittaa. Jos en suostu siihen, olen vittumainen ja sitten meidän on parasta erota.
Mitä olette mieltä, te eron paheksujat? Voin välttää eron suostumalla miehen ehtoihin, mutta onnellinen en voi koskaan olla. Pitääkö minun välttää ero hinnalla milläö hyvänsä, lasten vuoksi?
[/quote]
Saatko sinä saman oikeuden? Voitko sinä mennä ja tulla miten huvittaa?
Veikkaan, että et, kun sinä huolehdit lapsista. Toisaalta tuossa tilanteessa nyt on ihan selvää, että mies on narsisti eikä kukaan sukulainen varmasti sinua syytä, kun tietää tilanteen. Monesti mietin, miksi usein ylistetään näitä siistejä eroja. Tietysti lasten ei kuuluisi joutua keskelle parisuhdedraamaa, mutta kun eron todelliset syyt jäävät pariskunnan välisiksi, molemmat mustamaalaavat toista suvulleen ja lapset silmät pyöreinä pyörivät välissä ihmettelemässä, mietin usein, miksi ihmeessä ei niitä eron todellisia syitä valoteta samantien, kun eroilmoitus tulee eikä salailla ja jopa valehdella muka lasten parhaaksi. Joskus lasten on helpompi kestää se totuus esim. että isä petti äitiä, äiti ei kestänyt tilannetta jne. kun se, että mistään ei puhuta, mitään selityksiä ei anneta ja toista haukutaan jatkuvalla syötöllä, kun tilaisuus vain tulee.
Reilumpaa olisi ilmoittaa lähipiirille ja myös niille lapsille se totuus. Ei sen tarvitse olla mikään yksityiskohtainen kertomus mutta esim. tämä lainaamani henkilö voisi todeta, ettei suostu miehen asettamiin ehtoihin, kun ne ovat epäreilut häntä kohtaan. Ehtojakin voi valoittaa sen verran, että ymmärretään, miksi ne ovat epäreilut. Minusta ei ole urheaa ja hienoa salailla eron syitä, jos kuitenkin päädytään tilanteeseen, jossa mustamaalataan,haukutaan ja välit ovat tulehtuneet. Lasten on helpompi kestää vanhempiensa virheet kuin se, että saa kuulla koko ajan negatiivista haukkumista.
Meilläkin parisuhde on nyt tulehtunut. Riidellään paljon ja kumpikin sanoo ikäviä asioita toisista. Nyt ollaan sillä rajalla, onko järkevää jatkaa lasten takia (tähän olemme molemmat halukkaita ja sitoutuneita) vai olisiko lasten järkevämpi saada parempi parisuhteen malli ja viesti siitä, ettei toista kohdella noin. Toistaiseksi siis olemme päättäneet pysyä yhdessä, mutta tottakai mietityttää, miten pitkälle se on järkevää. On meillä kivoja hetkiäkin. Riittävätkö ne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 14:42"]
Lähipiiirissä on nyt meneillään yksi "ylläriero", jossa nainen lähti ulkopuolisten mielestä turhaan. Te erojen vastustajat: haluaisitteko elää puolison kanssa, joka kokee jatkuvaa ahdistusta siitä, ettei rakasta sinua ja on yrittänyt muuttaa tilannetta kolme vuotta? Minä toivon, että mieheni lähtisi jos näin kokee.
Toki olen tämän oman 18 yhteiselon (10v naimisissa) ymmärtänyt, että arki voi olla puurtamista ja toisen naama vituttaa välillä. Allekirjoitan täysin sen, että rakkaus on tahtotila. Mutta kyllä omassa liitossani pidän tärkeänä sitä, että on intohimoa ja aitoa rakkautta läsnä ajoittain.
En myöskään halua lapsille sellaista mielikuvaa, että pysyttiin yhdessä vain heidän vuokseen. Perheen eteen tehdään kaikki, mutta joskus se ei vain riitä.
[/quote]
Lähipiirissä = olet se äiti itse. Miltä muuten nyt tuntuu kun lapsesi asuu isänsä kanssa? Taitaa se isä ollakin se parempi vanhempi lapsellensa kun itse juokset munan perässä. Rakkaus on tahdon asia jos taustalla ei ole alkoholismia tai henkistä/fyysistä väkivaltaa. Sinun tapauksessasi näin ei nähtävästi ole kun syy eroon on vain se, ettet enää rakasta. Luuletko oikeasti, että rakastat sitä uutta miestäsi sen palavammin 20 vuoden kuluttua sitten kun teilläkin on astunut arki suhteeseen? Vai ajattelitko jättää hänetkin n. 10-15 vuoden kuluttua? Tokihan kannattaa hänenkin kanssaan hankkia lapsi ja jättää sitten tuokin lapsi isänsä luokse kun äiti etsii uutta intohimoa.
[/quote]
Lueppa uudelleen mitä kirjoitin. Meidän lusikat eivät toivottavasti ole menossa jakoon seuraavaankaan kahteenkymmeneen vuoteen.Tähän asti keskinäinen tahtomme rakastaa ja rakkaus on riittänyt. On ollut huonompia kausia, arkisia kausia, parempia kausia ja ihan mielettömän ihania kausia.
Mutta kyllä! Mielestäni pätevä eron syy on se ETTEI RAKASTA. Ja jos luit viestini, niin olen myös sitä mieltä pitää olla tahtoa rakastaa. Mutta rajansa kaikella. Elä ihmeessä vuosikymmenet ihmisen kanssa ketä et rakasta. Minä haluan elää ihmisen kanssa, joka rakastaa minua ja kenen kanssa on ihana seksielämä. Kriisit kuuluvat asiaan, mutta jos seksitöntä elämää ja ahdistusta jatkuu VUOSIA niin kyllä se heijastuu lapsiinkin.
Ja mistä ihmeestä päättelet, että lähipiirini eronnut nainen tai muutkaan eronneet ihmiset säntääväät baariin tms. etsimään seksiseuraa??? Minä olen nähnyt siskoni viime aikoina valoisampana ja iloisempana kuin moneen vuoteen. Laittelee uutta kotiaan yksin ja lasten kanssa (lapset 50% isällä), urheilee, lukee kirjoja jne.
Muistaakseni 19 ihmetteli, että eikö puolison "yllättävistä piirteistä" ollut viitteitä ennen liittoa.
Me olimme olleet yhdessä 12 vuotta ennen lapsen syntymää. En todellakaan osannut kuvitella mieheni reaktiota pienen kirkuvan vauvan jatkuvaan itkuun, tai siihen miten lyhyt pinna hänellä on taaperon kanssa.
Ihmiset voivat muuttua tai vain kasvavat täysin eri suuntiin. Ja esim. pieni lapsi aiheuttaa täysin eri levelillä stressiä kuin aiemmat kriisit. Kun parisuhteesta tulee taistelua omasta ajasta ja yöunista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut kaikkia vastauksia, mutta oma tilanteeni on että voisin olla lasten takia naimisissa vielä vaikka kuinka monta vuotta, jos saisin olla harrastamatta seksiä mieheni kanssa. Se on pääasiallinen syyni haluta eroa: on kamalaa joutua antamaan säännöllisesti seksiä vastoin tahtoaan.
Tällä palstalla tuomitaan yhtä aggressiivisesti ne naiset jotka eroavat vaikka on lapsia ja ne jotka eivät anna miehelle riittävästi seksiä. Onko tilanne että naisen pitää olla eroamatta ja antaa seksiä vaikkei haluaisi, ja miehen vaihtoehdot ovat joko olla eroamatta ja saada seksiä tai erota niin että se on naisen vika?
Tässä vaiheessa on jo ihan turha sanoa että "mitäs menet naimisiin jos et halua seksiä", sillä halusin kyllä tietenkin seksiä silloin aikanaan. Tilanteet muuttuvat.
Itsestäänselviä asioita ainakin minulle. En ole ymmärtänyt, että otsikoihin pääseminen jollain "muka juuri keksityllä asialla" olisi jotenkin hienoa tai että siitä vielä kannattaa tienatakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että oli sattumaa, että tää psykoterapeutti ei maininnut pettämistä suureksi ongelmaksi, jolloin oli ok erota...
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 12:56"]
5, olet niin väärässä kuin vain voi olla.
En tiedä ainoatakaan avioeroa, jossa taustalla ei olisi suuria ongelmia, kuten väkivaltaa, pettämistä, äärimmäistä mustasukkaisuutta, luonnehäiriöitä, alkoholismia jne. Siinä on lapsella hyvä koti kaukana puhumattakaan "lämpimästä mummolasta".
Lapselle vanhempien ero on usein lopulta helpotus. Näin oli myös minulle. En todellakaan haluaisi, että vanhempani olisivat yhdessä.
[/quote]
Kommentoinpa nyt lasten kannalta asiaa. Tässähän oli takavuosina tutkimus siitä, kuinka avioero on lapselle erittäin vahingollinen ja esimerkiksi väkivallaton alkkisvanhempi ja ehjä perhe siinä on parempi kuin eroperhe. Toki se alkkis voi ajaa sen toisen vanhemman loppuun jne., mutta sinällään riidat ja alkoholikaan eivät ole lapselle niin pahoja kuin se ero.
Tätähän av-mammat ei halua myöntää. Heille kaikista tärkeintä on kotihoito. Kotihoito pyhittää kaiken. Todellisuudessa kotihoito vs. päivähoito 1-vuotiaana on pikkujuttu verrattuna vanhempien eroon.
Ja sitten on toisia tutkimuksia, joissa sanotaan että hyvin hoidettu ero ei ole suuri riski lapselle ja vanhempien suhde lapseen saattaa eron jälkeen jopa tiivistyä.
Myöskään ydinperhe ei todellakaan ole tae siitä että lapsella menee hyvin. Näitä pahasti oirehtivia ydinperheiden lapsia on työn puolesta tultu nähtyä, myös avioerolapsia kyllä. Tilastoja ei tosin ole esittää.
Jos lapsi on murrosiässä deekiksellä ja toinen mielisairaalassa, niin aika huono on siinä vaiheessa sanoa että hyvä että me ei kuitenkaan miehen kanssa erottu, se on tuhoisaa lapsille. Tuttavapiirissä on tällainen tapaus ja ovat ylpeitä ydinperheestään. Oma lapsi on avioerolapsi ilman mitään sen kummempia oireita.
Ongelmahan on oikeasti siinä, että nuoret naiset haaveilevat prinsessahäistä ja ihkusta vauvasta. Kun saadaan ensimäinen mies pysymään toinenkin aamu luonaan, aletaan odottamaan yllärikosintaa.
Ei haluta edes tutustua mieheen, vaan haaveillaan siitä sormuksesta, aivan sama,millainen mies on.
Kun kaikki on saatu. häät ja se vauva, alkaa vinkuna, ettei rakastakaan ja mies ei ole sellainen kuin halusi.
Olisiko kannattanut kasvaa aikuiseksi, eikä lähteä leikkimään kotileikkiä pentuna. Ja toiseksi, satsata siihen parisuhteeseen ja oikean puolison etsintään, eikä vain metsästää miestä, että saisi sen timanttisormuksen ja kampauksen ja rakennekynnet. Niillä ei avioliitossa vielä pitkälle pötkitä.
Jos naiset käyttäisivät saman energian parisuhteeseen, kuin häiden suunnitteluun, olisi eroja jo huomattavasti vähemmän
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 15:02"]
Kuten 20 jo sanoi, ulkopuolinen ei voi koskaan tietää, millainen toisten avioliitto on. Aikuiset ihmiset, eronneetkaan, eivät ole ympäristölleen tilivelvollisia avioliittonsa tilasta eivätkä esimerkiksi seksielämästään. Eivät edes aikuisille lapsilleen. Moni voi luulla, että pari eroaa turhaan, vaikka taustalla ovat mitä vakavimmat syyt.
[/quote]
Mutta tuo asiasta puhunut psykoterapeutti taitaa kuitenkin törmätä työssään ilmiöön josta puhui, eli että perusteet ovat heppoisia. Hänelle on selvästi tullut vaikutelma, että nykyään lähdetään lasten kannalta liian helposti uuteen elämään. Eri asia sitten on, kuka meistä pystyy sanomaan ystävistään tai sukulaisistaan, yleensäkään yksittäistapauksista, kuka näin toimii ja kuka ei. Mutta kyllä itse ilmiöstä ja sen syistä pitää pystyä keskustelemaan..
[/quote]
Keskustelu olisi minustakin hyväksi, mutta yleinen keskustelu valitettavasti harvoin pysyy asiallisena. Täälläkin tuosta avauksen artikkelista on tullut pelkkä lyömäase, väline ihmisten tuomitsemiseen, ei sellainen ole rakentavaa keskustelua.