Naistenpäivä ja mies huomioi työkaverinaiset, ei minua!

Miestenpäivä on kuulemma loput päivät vuodesta, yks feministinainen sanoi näin. Mites naiset olette nyt näin miesten päivänä huomioineet ukkoanne? Entä miten huomoitte huomenna ja sitä seuraavina päivinä?

Suklaata joka päivä ja ruusuja vai miten?

Ihmettelen miksi mies haluaa tehdä vaikutuksen työkavereihin mutta ei omaan naiseensa, josta juuri pitäisi pitää huolta? Enkä tarkoita että ap on mikään prinsessa, mutta parisuhteessa on lienee tärkeintä huolehtia ensisijaisesti siitä omasta kumppanista eikä nuoleskella kaikkien muitten peffoja.

Hei, sit kun on kansainvälinen Pihvi ja Suikkari-päivä niin on varmaan miehelle ok että kokkaat kotona kunnon pihvit ja viet työpaikan miehille? Omalle miehelle toivotat ohimennen vaan hyvää päivää.

Olisin loukkaantunut itsekin. Puhu sen miehen kanssa.

Minusta olisi mielenkiintoista tietää tapauksen konteksti. Oletko itse ennen tätä ollut unelmakumppani, joka huomioi toista ja osaa arvostaa, jos toinen huomioi sinua? Mistä tiedän vaikka olisit kiukutellut viimeiset viisi päivää putkea hänelle pikkuasioista. Näiden ketjujen ongelma on se, että paljon oleellista tietoa voi jäädä pois, jos aapeen mielestä sillä ei ole mitään väliä, miten itse on käyttäytynyt noin yleensä. En sano mitään suuntaan enkä toiseen, mutta kyllähän näitä joskus miettii.

Ymmärtäisin jos olisi kokonaan unohtanut päivän tai ei olisi tapana ollenkaan muistaa merkkipäiviä ja muita. Onko tuo mielenosoitus jostain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hennariitta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies sanoi, kun keskustelitte asiasta?

En kai mä nyt voi mennä ääneen toivoamaan että haluan naistenpäivälahjan tms? Jos ei mies sellaista itse ymmärrä (ja kehtasi vielä viedä töihin naisille suklaata) niin ei se taida kyllä ymmärtää... Emme ole mitään teinejä siis vaan melkein 30-vee.

Myönnän että kuulostan turhasta valittavalta prinsessalta mutta ottaa silti päähän! Harvaa naista kyllä ei ottaisi jos olisi tilanteessani.

Taidan huomenna käydä leivoskahveilla naapurikaupungissa, yksin. Ja sanon palattuani tiettyyn ääneenpainoon että missä olin.

Sinäkö 30v? Ei uskois, mutta muista tosiaan toi äänenpaino.

En kyllä ihmettele jos moni suomityttö hakee miehet ulkomailta, jos miehet on tätä tasoa, että nainen on vain kodinkone joka antaa palveluja myös makuuhuoneessa. Ulkomaalaiset kyllä osaa naisten käsittelyn taidon.

Itse kylläkin pitäydyn näissä suomipojissa mutta toisaalta kyllä ymmärrän sen että moni suomityttö on sulaa vahaa näiden kohteliaampien ulkomaalaisten suhteen.

Ap:n mies on moukka!

Ja ap on rohkea itsenäinen nainen joka ottaa tilanteesta todellista vastuuta?

No miten te muut naiset toimisitte ap:n tapauksessa? Pyytäisitte että voitko lähteä autolla hakemaan mulle kukkia? En kyllä itse olisi kovinkaan ilahtunut sellaisista pakolla tuoduista kukista.

Sanoisitteko että teitä v**ttaa kun työpaikat akat muistetaan mutta ei omaa naista?

Minä kysyisin että miksi hän vei töihin suklaata mutta minulle ei tuonut? Halusiko tarkoituksella loukata ja minkä takia, onko hän minulle jostain vihainen?

En ikinä lakkaa ihmettelemästä miksi jotkut haluavat olla toisen kanssa mutta eivät tee elettäkään toisen hyvän mielen ja suhteen eteen :S

Ketään ei saisi ottaa itsestäänselvyytenä, ei miestä eikä naista.

Miksi mies ylipäätään vie mitään erityistä työpaikan naisille?

ap. kirjoitti:

Myönnän että kuulostan turhasta valittavalta prinsessalta mutta ottaa silti päähän! Harvaa naista kyllä ei ottaisi jos olisi tilanteessani.

Kyllä tosiaan kuulostat. Sen verran minustakin löytyy feministiä, että minua ottaa päähän se, että etuoikeutetut länsimaalaiset daamit pitävät tätä päivää jonain akkoin hemmottelupäivänä. Mitä jos tutustuisit aiheeseen vähän enemmän, olisit kiitollinen siitä että naisena et ole pakkonaitettu 9 vuotiaana shamaanille, sukuelimiäsi ei ole silvottu, olet saanut koulutuksen ja et ole kenenkään omaisuutta. Mä väittäisin, että moni nainen ja tyttö maailmassa olisi ikionnellinen asemassasi. Häpeäisit edes vähän yltäkylläisyydessäsi.