Lue keskustelun säännöt.
Mieheni järjettömät sanat, apua mitä tehdä:
07.03.2013 |
Mies totesi tänään, että on täynnä vihaa ja aggressiivisuutta, hän ei ole masentunut vaan hän on täysin vittuuntunut aivan kaikkeen. Häntä vituttaa niin että voisi ampua puoli miljoonaa ihmistä. Mutta onneksi kohta tuleekin ydinsota. Puhui mulle näin, kiroilujen lomassa. Sitten meidän lapsille jutellut illan aivan normaalisti ja lempeästi, on yleensäkin heille ihana isä. Mutta meillä on erimielisyyksiä ja ollut vaikea suhde, mies on töihinsä täysin kyllstynyt jne. Viime syksynä puhui viimeksi raivoisasti kaikkea tuollaista.
Mitä mun pitäisi tehdä? Hän sanoo, ettei todellakaan mitään terapioita tarvitse, maailma on persestä eikä siinä hänen terapioinsa auta. Ja kun sanoin, että mua pelottaa nuo puheet, sanoi ettei hän meille mitään tekisi. Mutta että mun on paras olla vittuilematta ja nalkuttamatta koskaan hänelle.
Sanokaa mitä tehdä!? Mies on kuin ei mitään kaiken puhumansa jälkeen. Aivan hälläväliä. Meillä on pienet lapset, minä olen hoitovapaalla. Ja kuten sanoin, hän on lapsille ihana lempeä isä. En tajua miten voi sitten olla noin sairasta raivoa täynnä ihminen! Hän ei ryyppää, ei riehu, ei ole väkivaltainen. Uskomatonta, että tuollasia sitten tuntee ja puhuu. Ja on kuin ei mitään, että mitäs sitten, näin hän kokee.
Kommentit (51)
Olettepa te ihmiset herkkiksiä. Ihmisen elämänkaareen kuuluu kriisejä ihan ikäkausiin liittyviäkin, ja parisuhteessa pitää saada olla oikeus ilmaista tunteitaan. Myös niitä joiden mukaan tekisi vaikka mieli tappaa itsensä tai kaikki muut. Ei ne tarkoita että on hullu ja aikoo oikeasti tehdä jotain sellaista, vaan ne on vain turhautumisen purkamista, terveelliistä tunteiden tuuletusta. Eikä yleensä tarvita mitään terapioita tai muuta ulkopuolista apua näihin, ajan kanssa useimmat omat kriisinsä selvittelee.
Minusta olisi TOSI ahdistava ajatus parisuhteesta jossa en voisi sanoa vaikka kuten ap:n mies aloitusviestin mukaan, jos siltä tuntuu, tai siitä tulisi heti terapiahössötystä sun muuta. Meillä onneksi molemmat me dramaattiset temperamenttiset ihmiset voidaan ihan vapaasti vaikka huutaa tuollaisia asioita eikä kumpikaan järkyty tai menetä yöuniaan. Sitä tiedetään, että ai, nyt siitä tuntuu tuolta, ohi se menee ja ehkä huomenna on jo vähän parempi päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on myös monta kertaa sanonut vihaavansa minua. Koska nalkutan ja vaadin liikaa. (Vaadin siis suhteessa lastenhoitoon, en esim kotitöihin tms.. vaadin häntä osallistumaan ja kantamaan oman vastuunsa esim kasvatusasioissa, mies kun herkästi vaan luovuttaisi kaiken mulle, valvomiset jne ja niinhän minä meidän perheen valvoja olenkin).
ap
Nainen haluaa miehen puhuvan tunteistaan. Toiveen toteutuessa pelätään miestä ja halutaan se terapiaan. Parempi jatkaa puhumattomana, jos suusta ei tule pelkkää elämän ylistystä ja sateenkaaria.
- Mies
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 09:07"]
Nainen haluaa miehen puhuvan tunteistaan. Toiveen toteutuessa pelätään miestä ja halutaan se terapiaan. Parempi jatkaa puhumattomana, jos suusta ei tule pelkkää elämän ylistystä ja sateenkaaria.
- Mies
[/quote]
no ei se nyt noinkaan mene.
Eihän tuollaisen ap:n kuvaileman miehen kanssa VOI jatkaa perhe-elämää ja parisuhdetta! mieshän on aivan sekaisin jos vihaa kaikkea, ei kiinnosta mikään ja haluaisi ampua puoli miljoonaa ihmistä. Hoitoon, terapiaan, JOHONKIN! Ei noin voi jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei liity alkuperäiseen, mut kuka on hyvä psykologi oulussa?
Tunteita pitää vatvoa naisen kanssa, mutta jos tunteet on vääriä, nainen tekee diagnoosin ja määrää terapiaan.
Mulla on ollut ihan samoja ajatuksia väsyneenä ja turhautuneena kuin AP:n miehellä. Olen kertonut niistä miehelleni, joka ei ole pitänyt minua sairaana, pelottavana, vaarallisena, persoonallisuushäiriöisenä aikapommina, vaan auttanut jaksamaan arjessa, jotta saan uupumuksen voitettua ja elämä taas hymyilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites olisi jos mies lähtisi lomalle viikoksi ilman perhettä. Saisi tehdä mitä haluaa ja selkiyttää ajatuksiaan. Tai voisitko sinä lähteä lasten kanssa viikoksi mummolaan tai johonkin. Miehesi ajattelu on umpikuja-ajattelua, hän kokee että elämäntilanne ei parane, että kaikki päivät ja viikonloput ja lomat ovat samaa paskaa. Mies ehkä kokee että hänen itsemääräämisoikeutensa on mennyt.
Ap, hae itsellesi keskusteluapua.
Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi:
Tai lähimpän Ensi- ja turvakotiin: heillä on avopalveluita ja neuvontaakin.
Ehdotan näitä väkivaltatahoja siksi, että saisit jäsennettyä tuota uhan tunnetta. Perheneuvola jne. voivat olla hyviä, mutta useimmissa kunnissa ei ole erityistä mallia perheväkivallan varalle. Siksi neuvoisin ensiksi avaamaan tilannetta aiheeseen erikoistuneen tahon kanssa.
Apua sun on joka tapauksessa haettava. Sen, minkä tunnet vatsassasi, maistavat ja hengittävät lapsenne kodin ilmapiiristä. Tähän puoleen perheneuvola, neuvola tai mikä tahansa paikkakuntasi perhepalvelu on hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin poliisin luo ja sen jälkeen turvakotiin tai jonnekin sukulaistenluo. En todellakaan altistaisi lapsiani tapatuksi tulemiselle vaikka "kuinka olisi hyvä isä".
Mies on velvollisuudentunnosta lasten takia vielä suhteessa. Sit välillä vituttaa kun haluu hoitaa vastuunsa mutta tekis mieli mennä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi niin, että kun mies oli aikansa asenteella, ettei mikään tuntunut miltään, mistään ei löytänyt iloa, pikkulapsiarki tuntui kaatuvan päälle ja olisi vaan halunnut, että minä hoidan (ja hoidinkin) kaiken yksin, mies otti ja lähti. Oli masentunut. Nyt olen yksin ihan pienten lasten kanssa ja mies nukkuu yksin yksiössään. Käy töissä, mutta muuten vaan nukku ja tekee mitä huvittaa. Käy välillä "moikkaamassa" lapsia. Ei todellakaan jaksa sen kummempaa.
Se mitä olisin voinut tehdä perheemme pelastamiseksi, olisi ollut se, että olisin aktiivisesti hankkinut lastenhoitoapua ja panostanut parisuhteeseen. Mutta kun yksin hoidat perheen, lapset, kotityöt, yövalvomiset, ei vaan ole jaksamista ajatella parisuhdetta siinämäärin, kun se olisi ollut tarpeen. Mies vissiin tunsi jäävänsä lasten jalkoihin. Nyt hommaa lapsille hoitaja vaikka kerran viikkoon, pääsette miehesi kanssa syömään, leffaan tms. Ja välillä yöhoitajakin, lähdette vaikka hotelliin toiseen kaupunkiin tuulettumaan.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 07:01"]
Mies on myös monta kertaa sanonut vihaavansa minua. Koska nalkutan ja vaadin liikaa. (Vaadin siis suhteessa lastenhoitoon, en esim kotitöihin tms.. vaadin häntä osallistumaan ja kantamaan oman vastuunsa esim kasvatusasioissa, mies kun herkästi vaan luovuttaisi kaiken mulle, valvomiset jne ja niinhän minä meidän perheen valvoja olenkin).
ap
[/quote]
koska tilanne on näinkin paha suosittelen että annat miehellesi nyt tilaa vetäytyä vastuusta ihan tilanteen rauhoittamiseksi, hän kuitenkin vaikuttaa myös loppuun palaneelta.
hän varmaan sisimmässään tuntee täysin epäonnistuneensa ja panokset taitaa olla loppu. nyt tosiaan pitäisi vähentää paineita mahdollisimman paljon.
ja muista nyt mennä sinne terapiaan että saatte tähän kriisiin apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 09:26"]
Mites olisi jos mies lähtisi lomalle viikoksi ilman perhettä. Saisi tehdä mitä haluaa ja selkiyttää ajatuksiaan. Tai voisitko sinä lähteä lasten kanssa viikoksi mummolaan tai johonkin. Miehesi ajattelu on umpikuja-ajattelua, hän kokee että elämäntilanne ei parane, että kaikki päivät ja viikonloput ja lomat ovat samaa paskaa. Mies ehkä kokee että hänen itsemääräämisoikeutensa on mennyt.
[/quote]
Varmasti juuri tismalleen näin. Juuri näillä sanoilla on mieskin asioitaan ilmaissut, kaikki on samaa paskaa, missään ei ole mitään ja hän tuntee olevansa vankina töissä ja kotona. Vaikka tosiasiassa ainakin minä yritän antaa hänelle nimen omaan omaehtoista kasvattajuuta, että hän tekisi ja toimisi ilman ohjaustani mutta mies suuttuu jos en tee ja auta. Ilmoittaa, ettei sitten tee ollenkaan. Mies myös saa vapaaviikkoja kun olen lasten kanssa poissa, muttei se tunnu auttavan mitään.
Ja sydämellinen kiitos kun te autatte ja otatte tosissanne. Todellakin tajuan tilanteen vakavuuden ja lasten kannalta myös, lapset aistivat ilmapiirin jne. Ensimmäisenä aion lähteä lasten kanssa vähäksi aikaa lomailemaan muualle, mies on yksin ja ehdotin että ottaisi vaikka vapaapäiviä töistä (niitä on) ja olisi yksin vaan. Mä mietin, miten jatkaa.. tosiaan lisää neuvoja ja ajatuksia otan teiltä erittäin kiitollisena vastaan. Just mietin, minne kannattaisi ottaa yhteyttä.
ap
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 11:00"]
Ja sydämellinen kiitos kun te autatte ja otatte tosissanne. Todellakin tajuan tilanteen vakavuuden ja lasten kannalta myös, lapset aistivat ilmapiirin jne. Ensimmäisenä aion lähteä lasten kanssa vähäksi aikaa lomailemaan muualle, mies on yksin ja ehdotin että ottaisi vaikka vapaapäiviä töistä (niitä on) ja olisi yksin vaan. Mä mietin, miten jatkaa.. tosiaan lisää neuvoja ja ajatuksia otan teiltä erittäin kiitollisena vastaan. Just mietin, minne kannattaisi ottaa yhteyttä.
ap
[/quote]
jos et muuta keksi niin kokeile vaan sieltä terkkarista tai neuvolasta. sieltä ne osaa opastaa oikealle luukulle.
Voimia sinulle, ap! Minustakin vaikuttaa siltä, että ap:n miehellä on joku kriisi, eikä kriisi sinänsä ole syy erota, mutta tässähän on tullut esiin mm., että
-ap:ta ahdistaa (ja pelottaa?) miehen käytös
-mies ei osallistu tarpeeksi lasten- ja kodinhoitoon, ja raivoaa ap:lle, jos tämä pyytää
-mies on epäsuorasti uhkaillut ap:ta ("parempi olla nalkuttamatta" tms.)
Olisi hyvä idea, että mies saisi omaa aikaa ja lepoa, ja aikaa ap:n kanssa kahdestaan, mutta toisaalta, entäs ap sitten...kyllähän hänkin ansaitsisi rauhaa ja lepoa, eikä ainakaan tuollaista kohtelua. Tarkoitan että hienoahan se on, että tukee puolisoaan, mutta ei parisuhteen pitäisi kuitenkaan olla sellainen, jossa toinen aikuinen käyttäytyy kuin lapsi ja häntä pitää vaan ymmärtää ja paapoa.
Lapset kärsii jos sinä joudut elämään pelossa ja kärsimään, niin se vain on. Vaikka isä olisi kuinka hyvä isä, niin se ei pelasta siltä että on totaalisen huono aviomies. Lapset kyllä aistivat sinun hermostuneisuutesi ja pelkosi, voit olla siitä varma. Tämä siis tuohon kuin pohdit että mikä on lapsille parasta, kun isä on kuitenkin lapsia kohtaan hyvä isä. Voitko myös mennä takuuseen että yllättävän pettymyksen myötä miehesi ei räjähtäisi tuolla tavalla lasten kuullen? Jos ihminen pitää sisällään noin suurta vihaa, jota ei voi sinun nähtesi hillitä pyydettäessä (vaikka sanoisit että nyt pelottaa), niin kyllä se purkautuu ennemmin tai myöhemmin myös lapsiin. Minun mielestä, kertomasi perusteella, teidän kannattaisi erota, elli miehesi nyt yhtäkkiä havahdu ottamaan vastuuta teoistaan ja sanoistaan ja sitä myöten hakemaan itselle apua. Sinä et voi sitä hänen puolesta tehdä. Ehkä väliaikainen ero herättäisi hänet, ehkä ei.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 14:04"]
Lapset kärsii jos sinä joudut elämään pelossa ja kärsimään, niin se vain on. Vaikka isä olisi kuinka hyvä isä, niin se ei pelasta siltä että on totaalisen huono aviomies. Lapset kyllä aistivat sinun hermostuneisuutesi ja pelkosi, voit olla siitä varma. Tämä siis tuohon kuin pohdit että mikä on lapsille parasta, kun isä on kuitenkin lapsia kohtaan hyvä isä. Voitko myös mennä takuuseen että yllättävän pettymyksen myötä miehesi ei räjähtäisi tuolla tavalla lasten kuullen? Jos ihminen pitää sisällään noin suurta vihaa, jota ei voi sinun nähtesi hillitä pyydettäessä (vaikka sanoisit että nyt pelottaa), niin kyllä se purkautuu ennemmin tai myöhemmin myös lapsiin. Minun mielestä, kertomasi perusteella, teidän kannattaisi erota, elli miehesi nyt yhtäkkiä havahdu ottamaan vastuuta teoistaan ja sanoistaan ja sitä myöten hakemaan itselle apua. Sinä et voi sitä hänen puolesta tehdä. Ehkä väliaikainen ero herättäisi hänet, ehkä ei.
[/quote]
Se vielä jäi sanomatta, että noita kaikkia tunteita kyllä esiintyy varsinkin masennuksen myötä. Mutta aikuisen ihmisen täytyy tarvittaessa pystyä hillitsemään ne tunteet jos toinen sanoo että pelottaa ja kokee tilanteen uhkaavaksi. Varsinkin kun on lapsia. Itse siis sairastan myös masennusta, ja nuo tunteet ovat hyvinkin tuttuja, puolison uhkailu ja totaalinen itsehillinnän puute sen sijaan ei. Sen takia minun mielestä tuo tilanne on nyt vakava, mies ei ymmärrä lainkaan minkälaista pelkoa herättää käytöksellään, tai vielä pahempaa, hän todella ymmärtää sen miltä ap:sta tuntuu kuulla noita asioita.
täytyy nyt vain mennä askel kerrallaan, muista myös nukkua tarpeeksi, jos on vaikeuksia niin melatoninia saa reseptivapaasti ja on turvallinen, äläkä vaan jää yksin tämän asian kanssa, asia sitten menee eteenpäin, laitan tämän ketjun kirjainmerkkiin, niin löydän se sitten uudestaan ja toivotan sinulle AP jaksamista