Lue keskustelun säännöt.
Mieheni järjettömät sanat, apua mitä tehdä:
07.03.2013 |
Mies totesi tänään, että on täynnä vihaa ja aggressiivisuutta, hän ei ole masentunut vaan hän on täysin vittuuntunut aivan kaikkeen. Häntä vituttaa niin että voisi ampua puoli miljoonaa ihmistä. Mutta onneksi kohta tuleekin ydinsota. Puhui mulle näin, kiroilujen lomassa. Sitten meidän lapsille jutellut illan aivan normaalisti ja lempeästi, on yleensäkin heille ihana isä. Mutta meillä on erimielisyyksiä ja ollut vaikea suhde, mies on töihinsä täysin kyllstynyt jne. Viime syksynä puhui viimeksi raivoisasti kaikkea tuollaista.
Mitä mun pitäisi tehdä? Hän sanoo, ettei todellakaan mitään terapioita tarvitse, maailma on persestä eikä siinä hänen terapioinsa auta. Ja kun sanoin, että mua pelottaa nuo puheet, sanoi ettei hän meille mitään tekisi. Mutta että mun on paras olla vittuilematta ja nalkuttamatta koskaan hänelle.
Sanokaa mitä tehdä!? Mies on kuin ei mitään kaiken puhumansa jälkeen. Aivan hälläväliä. Meillä on pienet lapset, minä olen hoitovapaalla. Ja kuten sanoin, hän on lapsille ihana lempeä isä. En tajua miten voi sitten olla noin sairasta raivoa täynnä ihminen! Hän ei ryyppää, ei riehu, ei ole väkivaltainen. Uskomatonta, että tuollasia sitten tuntee ja puhuu. Ja on kuin ei mitään, että mitäs sitten, näin hän kokee.
Kommentit (51)
"Mutta että mun on paras olla vittuilematta ja nalkuttamatta koskaan hänelle."
Tuohon olisin kysynyt, että "Tai mitä? mitä sinä sitten teet jos minä nyt satunkin sinulle nalkuttamaan?" Uhkailulta tuo nimittäin minun korvaani kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei kayttaydy vakivaltaisesti, en nakisi ongelmana. Ihmisella on oikeus kertoa tunteistaan, varmasti hanella on jokin syy. Tietysti myos sinulla on oikeus sanoa, ettet halua olla naiden kuuntelijana.
kun se raivoo sun kannattaa olla ihan hiljaa ettei se tilanne lähde lapasesta, aivan ei ole holppoa, tiedän, sullakin on tunteet, mutta näin suojelet itseäsi ja lapsia, kohtaus menee nopeammin ohi. kun hän on rauhallinen voit lempeästi kysyä että sopisiko jos vähän puhuisitte siitä kun sua pelottaa, ihan pieninä paloina voi yrittää, jos se ei onnistu niin lopeta yrittäminen, voisit myös itse mennä puhumaan asiata terapeutille, minusta sä tarvitset tukea ja kontaktin mihin voit ottaa yhteyttä jos yht. äkkiä tarvitset tukea. kolmanneksi kaikkein vaikein, eli se että sun miehes tarvitsee apua, en halua pelotellä, mutta hän voi olla aikapommi kun on vähän uhkaillutkin. ehkä se terapeutti pystyy jotenkin auttamaan tässä miehesi apuun saattamisessa tai pistämisessä, olen kyllä huolestunut sinusta ja teidän perheestä, kun vois olla avuksi
Olen puhunut miehelle monesti että hän tartteisi yksilöterapiaa mutta tuhahtaa että vitut joo, jos maailmassa kaikki pielessä niin hänen terapointinsa ei siinä auta. Mihin mäkään oikein tietäisin mennä? Huolestuttaisi mennä neuvolan kautta tällaisia puhumaan, toisaalta ei varaa yksityiselle. Sen tiedän, että tosissani haluan ottaa ja olenhan aina vastuussa lapsista.
ap
Minun terveys tosiaan on vaarassa näin, mulla tuntuu että vatsa menee aina moneksi päiväksi aivan sekaisin jos mies puhuu tuollaisia. Pelkään, että tulee (tai on jo) vatsahaavan tynkää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestisi alku kuulosti jokseenkin normaalilta. Itsekin saatan joskus puhista, että nyt kyllä vihaan kaikkea tätä paskaa jne. Mutta tuo, että varoitti sinua nalkuttamasta, on jo henkistä väkivaltaa. Toiselle ei yksinkertaisesti puhuta noin, ei kenellekään.
Miehesi tarvitsee selvästi apua. Sinä et voi häntä auttaa etkä ole vastuussa hänen tunteistaan. Älä siis missään nimessä lähde siihen, että varoisit omalla käytökselläsi sitä ettei miehen raivo tai epäkunnioittavat puheet pääse esiin. Jos huomaat, että alat käyttäytymään varovaisemmin tai yrittäen omalla käytökselläsi hillitä miehen reaktioita, sanoisin, että vaihtoehdot on miehen aloittaa terapia tai ero,
vitsi mä tietäisin tosi hyvän psykologin mut se on oulussa
olisko joku mieskaveri jonka kautta vois jutella ja ottais asiaa esiin miehelles?
mä hakisin kyllä apua enkä jäis yksin riipumatta siitä mitä mies siihen sanoo ihan vaan siksi et tilanne vaan pahenee tuosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 20:30"]
Mies kasvoi alkoholisti-isän varjossa, hänellä on selvästi emotionaalinen puoli jotenkin epätasapainossa. On toisaalta todelle "rehti" ja hyvä tyyppi, toisaalta jotenkin ääripäät.
ap
[/quote]
Tavallaan tuttua, mun miehellä myös valtavia turhaumia ja lapsuus alkoholisti isän kanssa. Perusturvallisuus selvästi järkkynyt eikä oikein tunnista tunteitaan, varsinkin negatiiviset tunteet menee ihan johonkin tappiin. Todella väsyttävää olosuhteiden ja muiden syyttelyä ja joskus taas innostuu todella paljon (paljon harvinaisempaa) ja pettyy sitten jossakin vaiheessa kun sille hypetykselle ei sitten ollutkaan katetta. Borderline epäily ja masennusdiagnoosi. Onneksi mieheni haluaa ja on hakenutkin apua -se antaa toivoa. Jos arvelet että esim. borderline voisi sopia myös sinun mieheesi, etsi tietoa netistä ja lähetä linkkejä miehesi sähköpostiin? Ota aikaa jutellaksesi miehesi kanssa, kysele miksi hän puhuu tuollaisia, mitä hän tarvii, onko onnellinen/ onneton jne. Ikäänkuin autat häntä sanallistamaan omia tuntemuksiaan, ehkä hän sitten herää siihen ettei ole 'normaalia' voida noin pahoin ja että siihen voi ja saa hakea apua... Voimia ja viisautta.
terveyskeskuksesta voit pyytää tietoa mihin ottaa yhteyttä, tiedän että sinun tapauksessa pitäis automaattisesti saada apua (ainakin täällä lounaissuomessa) eikä sitä neuvolaakaan kannata pelätä, parempi vaan hakea sitä apua nyt, te tarvitsette sitä, olen itsekkin hakenut ja saanut apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos sinä kävisit yksin puhumassa asiasta perheneuvolassa. Eihän sinun tarvitse miestä väkisin mukaan raahata. Saat puhua puolueettoman ihmisen kanssa ja saat ulkopuolista näkökulmaa. Neuvolassa kun kysyt lähetettä perheneuvolaan niin voit sanoa että haluat puhua jonkun ulkopuolisen kanssa parisuhdeongelmista, ei sun ole pakko kovin laajasti alkaa neuvolassa tätä selittämään.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 20:57"]
Taitaa miestä kyllästyttää elättää eukkoa kotosalla. Ehkä mies haluaisi olla välillä se elätti siellä kotona lasten kanssa, oletteko keskustelleet siitä? Jos työ on ikävää, ei sitä vaan kovin kauaa yksin jaksa tehdä kantaakseen kotiin kitisevälle laiskamadolle kaikki rahansa. En ihmettele lainkaan.
[/quote]
on aika tyly kommentti, ihmettelen että kuinka sä voit olla noin julma. ei tässä kannata hakea syyllisiä vaan saada asia parempaan kuntoon. mutta tästä tuli se mieleen että jos se miehen työ on yksi ongelman osa niin sekin pitäis yrittää vaihtaa toiseen. tärkeintä on että tolla perheellä menisi asiat parempaan suuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 20:57"]
Taitaa miestä kyllästyttää elättää eukkoa kotosalla. Ehkä mies haluaisi olla välillä se elätti siellä kotona lasten kanssa, oletteko keskustelleet siitä? Jos työ on ikävää, ei sitä vaan kovin kauaa yksin jaksa tehdä kantaakseen kotiin kitisevälle laiskamadolle kaikki rahansa. En ihmettele lainkaan.
[/quote]
on aika tyly kommentti, ihmettelen että kuinka sä voit olla noin julma. ei tässä kannata hakea syyllisiä vaan saada asia parempaan kuntoon. mutta tästä tuli se mieleen että jos se miehen työ on yksi ongelman osa niin sekin pitäis yrittää vaihtaa toiseen. tärkeintä on että tolla perheellä menisi asiat parempaan suuntaa.
Tuo perheneuvola voisi olla hyvä juttu. Saisinpa miehenkin tuollaiseen, mutta turha luulo ja on noin äkkiraivo etten enää uskalla edes ehdottaa. Kokee, että kaikki on häntä vastaan ja tuollakin vaan hyökätään, ja jos kerran asiat on huonosti niin ei siihen ämmöjen neuvolalässytykset auta. Näin rakentavasti hän siis suhtautuu asioihin... Vaan miten vaikea on päästä perheneuvolaan, kuinka pitkät jonot? Ja omalle terveydenhoitajalleko kuitenkin ensin otettava yhteys?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ap, onko mies halukas olemaan välillä kotona lasten kanssa, jos sinä menet töihin? Oletko kysynyt?
Voisi tehdä hyvää molemmille vähän vaihtaa osia ja vastuita.
Tässä on aie minunkin palata takaisin töihin, nuorimmaisella alkaa olla jo sen verran ikää ja taloudellinen tilanne vaatii, että molemmat ansaitaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 21:09"]
Tuo perheneuvola voisi olla hyvä juttu. Saisinpa miehenkin tuollaiseen, mutta turha luulo ja on noin äkkiraivo etten enää uskalla edes ehdottaa. Kokee, että kaikki on häntä vastaan ja tuollakin vaan hyökätään, ja jos kerran asiat on huonosti niin ei siihen ämmöjen neuvolalässytykset auta. Näin rakentavasti hän siis suhtautuu asioihin... Vaan miten vaikea on päästä perheneuvolaan, kuinka pitkät jonot? Ja omalle terveydenhoitajalleko kuitenkin ensin otettava yhteys?
ap
[/quote]
kerro niille tämä tilanne, apua pitäis tulla nopeasti ja sano että sä pelkäät ja että asia on kiireellinen
Laittaisin yhdessä jatkamisen ehdoksi sen, että mies hakee jotain apua tai haette yhdessä. Perusteena, että pelkäät häntä ja sua ahdistaa. Ja pelkäät, että alat muuttaa käyttäytymistäsi pelon motivoimana.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 21:19"]
Laittaisin yhdessä jatkamisen ehdoksi sen, että mies hakee jotain apua tai haette yhdessä. Perusteena, että pelkäät häntä ja sua ahdistaa. Ja pelkäät, että alat muuttaa käyttäytymistäsi pelon motivoimana.
[/quote]
se mieshän voi saada slaagit tommosesta puheesta
Siis mies on niin hälläväliä, ei kiinnosta, ei pätkääkään kiinnosta mikään, on aivan sama. Ettei todellakaan auta sanoa että pitää lähteä hakemaan apua tai erotaan. Mies sanoo että vittu mene yksinäs tai ala laputtaa, häntä ei voisi vähempää tekemiseni kiinnostaa. Tässä on raskasta kun meillä pienet lapset, ja mietin koko ajan mikä heille parasta. Mies on heille hyvänä isänä tässä, mutten tiedä mikä olisi meno jos tässä ero tulisi. Miten asiat lähtisi etenemään ja kärsisivätkö lapset sitten..esim. miten miehen ajatukset pahenisivat, sitten lapset olisivat hänen kanssaan keskenään ilman minua. Mieshän todellakin on ulospäinkin niin hyvä isä. Ilman muuta tulisi esim. yhteishuoltajuus, enkä lapsilta isää voisi ajatellakaan vieväni koska heillä läheiset välit keskenään. Mutta sitten en olisi puuttumassa/näkemässä, mitä keskenään tekisivät enkä tietäisi millaisia ajatuksia miehellä liikkuisi päässä.
ap
Mies kasvoi alkoholisti-isän varjossa, hänellä on selvästi emotionaalinen puoli jotenkin epätasapainossa. On toisaalta todelle "rehti" ja hyvä tyyppi, toisaalta jotenkin ääripäät.
ap