Lue keskustelun säännöt.
G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?
Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.
Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.
Kommentit (1403)
Esimies tuli kertomaan, että minusta on valitettu jonkun työntekijän taholta. Pyysin esimiestä järjestämään neuvottelun asian johdosta tämän valituksen tehneen kanssa, koska en tiennyt mistä asiassa oli kyse ja halusin selvittää tilanteen. Esimies kieltäytyi. Kävin sitten kysymyssä kaikilta kyseisessä kohteessa työskenneeltä kahden kesken, että olinko jotenkin loukannut heitä. Kukaan ei osannut kertoa mitään. Olivat vaan yhtä ihmeissään kuin minäkin. Asiaan ei palattu koskaan esimiehen taholta. Ei ollut myöskään ketään, joka olisi voinut puhua puolestani. En koskaan saanut tietää, mitä oli tapahtunut.
Määräaikaista työsopimustani ei uusittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasin istuessani baarissa samassa pöydässä kuuden naisen kanssa, että olen pannut niistä jokaista.
Aika hyvä! Olin opiskeluaikana pöydässä kolmen tytön kanssa, joista jokaisen kanssa olin pannut jossain vaiheessa. Mutta tuo kuusi on kyllä kova suoritus, kunnioitan!
En osaa lainkaan kreikan kieltä. Jostain oli jäänyt kuitenkin mieleeni nimi Papadopoulos ja joku keksimerkkikin oli Papadopoulos. No, siitä tuli matkamme "hokema" lasten kanssa, että Papadopoulos sitä ja tätä. Yhdellä temppelialueella näimme lapsen kanssa ruutuvihkosta repäistyn paperin maassa. Lapsi nosti sen minulle ja luimme paperista "Papadopoulos".
Olimme siis matkalla Kreikassa, kuten varmasti osasitte fiksuina päätelläkin (edellinen).
Nuorempana kun sain ensimmäisen kerran tupakkaa maistaa (kavereiden kesken).
Sain kaverilta tupakan ja, kun yritin sytyttää tupakan niin se ei onnistunut. Nolommaksi tilanteen teki se, kun ihastuttavat tytöt olivat aivan selkäni takana. Ainaskin kuusi ihmistä oli todistamassa tilannetta, kun en saa tupakkaa sytytettyä. Ja aikuisuuden kynnyksellä oltiin, kun tämä tilanne tapahtui. Vieläkin vähän nolottaa, vaikka tapahtumasta on suunilleen 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on tapahtunut valtavasti kaikkea outoa, muistui noista muiden kohtaamista junamatkustajista mieleen kun viime kesänä odotin lasteni kanssa junaa ja näimme tosi pistäväkatseisen miehen jolla iso parta ja musta tukka ja mieheltä puuttui yksi jalka. Oli pelottava näky kieltämättä. Halusi välttämättä antaa jotain myslipatukoita lapsilleni. Yritin kiittää ihan sillä että pelotti, mies ei osannut mitään paikallisia kieliä selvästikään vaan tuijotti minua oudosti. En asu Suomessa vaan muualla Euroopassa.
En pelkää helposti enkä todellakaan ole rasisti, mies näytti kuin suoraan jostain sotatantereelta tulleelta. Se ettei osannut sanoa mitään ja villi katse olivat vähän liikaa.
N42
Olin kerran töissä. Todella outo tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun pieneen alle kymmenen hengen työyhteisöön ja istuimme kaikki aamukahvilla käyden läpi päivän töitä, kun siinä jutustelun lomassa kävi ilmi että ilmeisesti olen ainoa joka ei syö erästä lääkettä. Myöhemmin googletin lääkkeen, se on psykoosilääke?! Käytetäänköhän näitä muuhunkin kuin psykoosien hoitoon? Kyse on melko vankkaa osaamista vaativa ala, olemme kaikki toimissa. Outo fiilis jäi.
Mikäli kyseessä oli vaikkapa Ketipinor/Seroquel, sitä käytetään psykoosin lisäksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, vaikeaan ahdistukseen, pelkotiloihin. Ja olen kuullut että joissain tapauksissa jopa nukahtamislääkkeenä, koska se väsyttää. Varmaan on olemassa muitakin lääkkeitä joita käytetään sekä psykoosiin että muihin oireisiin. Silti kieltämättä aika outo juttu.
Ketipinoria valitettavasti määrätään hyvinkin yleisesti nukahtamislääkkeeksi.
Miten niin " valitettavasti"?
Olin kesätöissä eräässä baari-museo-konserttilava-systeemissä ja toisinaan omistajan tuttu rouva kävi asiakkaana. Kerran tämä rouva rupesi juttelemaan että hän on miehensä ja tuttavapariskunnan kanssa lähdössä Intiaan omatoimimatkalle syksyllä, he olivat olleet siellä aiemminkin.
- Että nyt passaisi lähteä mukaan, hän hommaa lentoliput ja majoituksen.
Innostuin asiasta ja soitin äidille, että mitäs tuumaat, olisiko meillä rahaa lähteä pariksi viikoksi Intiaan, Goaan.
Laskimme rahojamme ja päätimme että, perhana, lähdetään. No, tätä rouvaa ei sitten näkynyt pitkilleen siellä työpaikassani, jotta olisin voinut ilmoittaa että varaisi tosiaan meillekin lennot ja majoituksen.
Siinä omistajan kanssa mietimme, että tiedämme vain tämän rouvan etunimen Maija mutta mikäs se sukunimi on. Omistaja muisteli että olisko ollut Kautiainen? (käytän tässä nyt tekaistuja nimiä) Omistajalle kuitenkin kerroin, että olisimme kyllä lähdössä, että jos hän näkee tätä Maijaa.
Ja nyt alkaa se omituinen osa: Soitin nollakakkoseen ja kysyin löytyykö Maija Kautiaista siitä ja siitä kaupungista. Löytyi.- No Korhosen Pirjo tässä hei, oli puhe siitä Intian reissusta siellä minun kesätyöpaikassa....ja että kyllä, me äidin kanssa sitten oltas lähdössä myös.
-Joo´o. Joo.
-Että minäpä tässä tarkemmin sitten soittelen passin numeroita ja muuta.
-Joo.
- Että ihan vaan jo ilmoitan, että varaa vaan meillekin vaan sitten liput ja muuta, mutta onhan tuohon syksyyn aikaa!
- Niin.
....Jatkuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkoa juttuun 1213.
Näin sitten tätä Maijaa onneksi taas työpaikallani ja varmistin, että olemme sitten äiskän kanssa lähdössä. Maija kertoi, että nyt pitaisi hommata viisumit ja selviteltiin muutkin paragraaffit.
Ja taas soitin Maijalle:
-No Korhosen Pirjo taas hei, nyt on viisumit jo hommattu!
-Nii.
-Että muutaman viikon päästä sitä ollaan sitten Intiassa.
-Joo.
Ei kyllä ole mikään puhelimessapuhuja tämä Maija, huomasin mutta ei se mitään koska tapasin hänet taas työpaikallani. Kerroin että viisumit on hankittu ja Maija puolestaan kertoi että tilataksi tulee sitten hakemaan lentokentälle, koska kaikki lähdemme samalta paikkakunnalta.
Viikkoa ennen lähtöä soitin Maijalle:
-No Pirjo tässä taas, moi! Viikon päästä sitä sitten ollaan jo Intiassa!
-Niin! (hän vaikutti jo ihan innostuneelta)
- Että mihinkähän aikaan se taksi tulee hakemaan?
- Mikä taksi?
-No se milla mennään sinne lentokentäll....puhunko minä nyt Maijan kanssa?
-Kyllä.
-Ja on puhe siitä Intian reissusta?
- Joo´o
- Ja olemme jutelleet sinun kanssa siellä minun työpaikassa x?
- Een minä.
- Ja etkä tunne minua, Korhosen Pirjoa?
-Een minä.
Jatkuu...
Jatkoa juttuun 1214.
Silmäni muljahtivat muutaman kerran ympäri. Juotuani sankollisen jäävettä, sanoin hillitysti:
- Anteeksi tosi paljon, olen soittanut koko ajan väärälle henkilölle. Sori sori sori...
-Ai jaa...(pettyneellä äänellä)
Tunnin sisällä olin kääntänyt maailman nurin ja olin selvittänyt tämän oikean Maijan sukunimen. Se oli Kaukiainen, ei Kautiainen. Soitin Maijalle viime hetken tarkistukset ja viikon päästä olimme Goassa.
Mutta.
Mitä haluaisitte kysyä siltä "väärältä" Maijalta? Saako hän paljonkin soittoja tuntemattomilta, jotka kertovat lähtevänsä hänen kanssaan reissuun Intiaan?
Vai mitä ihmettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin uutena vuotena pari vuotta sitten homodiskossa Madridissa. Diskossa oli darkroom, jossa isomunainen mies pani toista miestä perseeseen. Molemmat olivat pukeutuneet jonkinlaiseen nahkaremmiasuun ja heillä oli nahkaiset lätsät päässään. Ihmiset katsoivat näytöstä ja jokun masturboi samalla. Osa asiakkaista oli alasti. En tiedä, oliko kyseinen pariskunta asiakkaita vai oliko heille maksettu näytöksestä. Toisaalla diskossa oli myös glory hole, jossa jossa joku imi reiästä sojottavaa isoa munaa. Toimitusta sa katsoa. Mutta kaiken kaikkiaan oli valaiseva kokemus, ja itse menin doskoon ihan vapaaehtoisesti kaverini kanssa. Sinänsä harmitonta, mutta kieltämättä melko hätkähdyttävää menoa. Naisia ei päästetty sisään lainkaan kyseieen diskoon. Ilta oli kaikin puolin mukava ja jatkui aamu viiteen. Miksei meillä ole tällaisia diskoja enää?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jatkuvasti outoja tilanteita mua hoitavan lääkärin kanssa. Hän kyselee ihan normaalisti erilaisia sairauteen liittyviä kysymyksiä, ja sitten ihan yhtäkkiä jotakin aivan muuta, henkilökohtaista ja täysin asiaan liittymätöntä. Vastaan jos vastaan ja sitten (menen aina hämilleni tuosta) hän siirtyy vaan taas siihen itse sairauteen liittyviin asioihin. Tosi erikoinen tyyppi, mutta mitä parhain lääkäri. En sitten tiedä, miksi on kiinnostunut mun henkilökohtaisista asioista (mitkä ei monet edes liity terveydellisiin asioihin mitenkään)...
No, tämäkin liittyy kyllä sairaskertomukseen. Lääkärin tehtävä onkin selvittää onko sairaus jopa psykosomaattista, joten erilaiset henkilökohtaiset kysymykset kuuluvat asiaan.
Voit aina olla vastaamatta, mutta jos et luota lääkäriisi niin vaihda lääkäriä.
Nykyään lääkäreille ja sairaanhoitajille/terveydenhoitajille opetetaan kyselemään kokonaisvaltaisesti, jotta saadaan kuva asiakkaan kokonaisterveydentilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ohis!
Outous on henkilö kohtainen juttu.
Toi dislikettäminen ei kerro yhtään mitään, kun sitä esiintyy myös asiallisissa kommenteissa.
Siitä dislikestä ei välity mitä haluatte sanoa!
Saatte vain pahaa oloa vain aikaan.
Miksi ylipäätänsä pitää painaa jotain dislikeä?
Joku kertoo oman kokemuksen ja kokee sen oudoksi ja disliket mitätöi toisten kokemuksia. Mieliä on monia ja kokemuksia kanssa.
Itsellänikin on tullut paha olo, kun dislikejä pukkaa.
Kertokaa edes joku mitä toi dislike tarkoittaa.
Tähän vielä aiheeseen liittyvä kokemukseni:
Tänään kävi ilmi, että töissä esimies kertoo henkilökohtaisia juttuja vanhemmilleni (esimies tuntee vanhempani). En ole edes ennen tiennyt tälläistä tapahtuvan. Outous tässä jutussa on se, että tämä tapahtui minulle yllätyksenä.
Kertoo töissä tapahtuvat jutut vanhemmilleni. Ahdistaa ihan vietävästi.
Olin juuri saanut ajokortin. Päätin viedä auton rantaan. Yhtäkkiä muutin mieleni ja veinkin sen läheisen kadun varteen.
Menin kaupoilleni. Kun tulin sieltä, aivoni olivat olleet niin orientoituneet siihen, että veisin rantaan auton, että tyytyväisenä käppäilin sinne, veneemme kohdalle.
Siellähän se auto kökötti. Käänsin avainta lukossa, ja istuin autoon. Nostin katseeni heitettyäni kassit penkille.
Jähmetyin totaalisesti. Kojelauta oli kirkkaansininen! Tuntui, että todellisuuteni horjui. Twilight zone! Ensimmäinen ajatukseni oli, että olenko tullut hulluksi! Kojelauta on säihkyvän sininen ja se oli ennen kauppareissua harmaa! Zoomailen kojelautaa yhä uudelleen, numerotaulutkin ovat erilaisia. Mutta minähän tulin sisään, omalla avaimellani! Auto on siellä, missä pitäisikin, veneemme vieressä ja viininpunainen.
Yhtäkkiä alkaa raksuttaa; minähän jätinkin auton sinne kadulle, kun muutin viime tipassa mieleni. Missä ihmeessä minä oikein olen? Miksi pääsin sisään? Paniikki iskee.
Vilkuilen hädissäni oikealle vasemmalle näkeekö kukaan? Olisi kamala, jos mua luultaisiin autovarkaaksi! Äkkiä livahdan ulos autosta, ja juoksen pois.
Mikä helpotus, kun löydän tutun Toyotan
läheiseltä kadulta parkissa. Siihenhän sen jätin.
Auto, johon olin noussut, oli vain tismalleen saman viininpunainen ja muutenkin samanoloinen, mutta eri merkki. En siinä huomannut; kun vain nousin autoon, joka oli: meidän veneen vieressä, oikeanvärinen ja alkuperäisen suunnitelmani mukaan oikeassa paikassa ja johon avaimeni- täydellisesti- sopi.
Tapahtuma oli 1980- luvulla. Hipsin vähin äänin kotiin:)
Selvittelin avainmysteeriä; kävi ilmi, että siihen aikaan toisilla avaimilla joskus pääsi toiseenkin autoon:)
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri saanut ajokortin. Päätin viedä auton rantaan. Yhtäkkiä muutin mieleni ja veinkin sen läheisen kadun varteen.
Menin kaupoilleni. Kun tulin sieltä, aivoni olivat olleet niin orientoituneet siihen, että veisin rantaan auton, että tyytyväisenä käppäilin sinne, veneemme kohdalle.
Siellähän se auto kökötti. Käänsin avainta lukossa, ja istuin autoon. Nostin katseeni heitettyäni kassit penkille.
Jähmetyin totaalisesti. Kojelauta oli kirkkaansininen! Tuntui, että todellisuuteni horjui. Twilight zone! Ensimmäinen ajatukseni oli, että olenko tullut hulluksi! Kojelauta on säihkyvän sininen ja se oli ennen kauppareissua harmaa! Zoomailen kojelautaa yhä uudelleen, numerotaulutkin ovat erilaisia. Mutta minähän tulin sisään, omalla avaimellani! Auto on siellä, missä pitäisikin, veneemme vieressä ja viininpunainen.
Yhtäkkiä alkaa raksuttaa; minähän jätinkin auton sinne kadulle, kun muutin viime tipassa mieleni. Missä ihmeessä minä oikein olen? Miksi pääsin sisään? Paniikki iskee.
Vilkuilen hädissäni oikealle vasemmalle näkeekö kukaan? Olisi kamala, jos mua luultaisiin autovarkaaksi! Äkkiä livahdan ulos autosta, ja juoksen pois.
Mikä helpotus, kun löydän tutun Toyotan
läheiseltä kadulta parkissa. Siihenhän sen jätin.
Auto, johon olin noussut, oli vain tismalleen saman viininpunainen ja muutenkin samanoloinen, mutta eri merkki. En siinä huomannut; kun vain nousin autoon, joka oli: meidän veneen vieressä, oikeanvärinen ja alkuperäisen suunnitelmani mukaan oikeassa paikassa ja johon avaimeni- täydellisesti- sopi.
Tapahtuma oli 1980- luvulla. Hipsin vähin äänin kotiin:)
Selvittelin avainmysteeriä; kävi ilmi, että siihen aikaan toisilla avaimilla joskus pääsi toiseenkin autoon:)
Täsmälleen samalla tavalla käynyt, tosin se oli samalla parkkialueella, saman värinen ja saman mallinen auto. Avasin avaimella oven, istuin autoon ja olin käynnistämässä, kun huomasin, että mitä helvettiä, ratissa on rattilukko! Oma tismalleen samanlainen autoni oli noin 6 m päässä. Tämä 90-luvulla.
Tapahtui 90- luvulla.
Olin nuori ja biletin. Eräänä päivänä katselin laukustani löytyviä puhelinnumeroita. Joskus bilettäessä sain niitä, niin miehiltä kuin naisilta. En muistanut, keneltä olin saanut yhden numeron, ja päätin olla rohkea ja soittaa siihen.
Puhelimeen vastasi nainen. Selitin tilanteen ja etten tiennyt, milloin numeron olin saanut ja missä. Nainen kiinnostui myös ja aloimme vuorotellen kertoilla kaikkia harrastuksiamme, elämänvaiheita, töitä, lomia jne. missä olisimme voineet tavata ja jutella.
Pikkuhiljaa kuulimme aika kattavasti toistemme tarinan osia ja hyvin intiimejäkin asioita. Luottamus kasvoi jutellessa. Ihmettelimme innoissamme, missä ' ystävyytemme' oli syntynyt, mutta se ei vain selvinnyt, kunnes...
Purskahdin nauruun, ei oo totta, tää ei voi olla, mutta: ootko yrittäjä ja onko sulla joskus ollut työpaikkailmoitus seinällä? Kyllä juu, on, vastasi ' ystäväni'. Vaivuimme hervottomaan kikatukseen; olimme jakaneet elämää hyvinkin paljon puoli tuntia - tunnin ajan; täysin tuntemattoman, ihan vain työpaikan takia otetun vanhan ilmon vuoksi.
Nauroimme lämpimästi ja toivottelimme hyvää jatkoa! Hän myös tarjosi minulle töitä, jos myöhemmin sitä kaipaisin. Silloin se ei ollut ajankohtainen asia. Asiasta jäi lämmin muisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun pieneen alle kymmenen hengen työyhteisöön ja istuimme kaikki aamukahvilla käyden läpi päivän töitä, kun siinä jutustelun lomassa kävi ilmi että ilmeisesti olen ainoa joka ei syö erästä lääkettä. Myöhemmin googletin lääkkeen, se on psykoosilääke?! Käytetäänköhän näitä muuhunkin kuin psykoosien hoitoon? Kyse on melko vankkaa osaamista vaativa ala, olemme kaikki toimissa. Outo fiilis jäi.
Mikäli kyseessä oli vaikkapa Ketipinor/Seroquel, sitä käytetään psykoosin lisäksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, vaikeaan ahdistukseen, pelkotiloihin. Ja olen kuullut että joissain tapauksissa jopa nukahtamislääkkeenä, koska se väsyttää. Varmaan on olemassa muitakin lääkkeitä joita käytetään sekä psykoosiin että muihin oireisiin. Silti kieltämättä aika outo juttu.
Ketipinoria valitettavasti määrätään hyvinkin yleisesti nukahtamislääkkeeksi.
Miten niin " valitettavasti"?
No koska se on psykoosilääke, ei nukahtamislääke.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin istuessani baarissa samassa pöydässä kuuden naisen kanssa, että olen pannut niistä jokaista.
Ei kun tänne piti kirjoittaa oudosta tosielämän tilanteesta, jossa on ollut, ei unista tai haaveista.
Kuukausia jatkunut lomautus. Tulevaisuus täysin auki.