G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 22:54"]Opettajalla naksahti päässä kesken tunnin ja hän alkoi syömään liituja. Söi paikallaan, luokan edessä seisten kaksi-kolme liitua ja totesi sitten, että tämä tunti oli tässä. Lähti tuon jälkeen muutaman kuukauden hermolomalle.

[/quote]

Vanha ketju, mutta....

Isäni, vanha opettaja on sanonut monta kertaa, että kukaan opettaja ei jää terveenä eläkkeelle. Kaikki on joko juoppoja tai hulluja. Helppo uskoa.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 18:44"]

Pari kesää taaksepäin odottelin myöhäisenä arki-iltana bussia Helsingin keskustassa. Yhtäkkiä minulle tuntematon mies laittaa puhelimensa korvalleni ja kysyy italiaksi "mikä tämä ääni on?". Vastasin miehelle (italiaksi), että puhelin hälyttää varattua, ja kannattaa varmaan soittaa hetken päästä uudelleen. En enää muista mitä mies tähän vastasi, mutta hän poistui paikalta, aivan kuin olisi täysin normaalia, että satunnainen kulkija Suomessa kommunikoi hänen äidinkielellään.

Kun olin päässyt bussin kyytiin, mies tuli koputtelemaan ikkunaan, en tiedä mitä olisi halunnut, itseäni kiinnosti siinä kohtaa lähinnä nukkumaan pääseminen.

[/quote]

Mulla oli vähän samantapainen sattumus. Kävelin Jyväskylän kävelykatua lämpimän kesäpäivän ihmisvilinässä kuun joku koputti olkapäähän. Käännyin katsomaan ja siinä seisoi Etelä-Eurooppalaisen näköinen parikymppinen nainen, joka kysyi minulta japaniksi mistä bussi nro. 15 lähtee. Minulla kesti varmaan parikymmentä sekuntia ymmärtää mitä juuri kuulin mutta sain selitettyä reitin kysyjän kielellä jotenkuten. Nainen kiitti erittäin kohteliaasti ja lähti neuvomaani suuntaan mitenkään kommentoimatta tilannetta muuten.

Olin vastikään muuttanut uuteen asuntoon joak oli ensimmäisessä kerroksessa. Asunnossa oli wc:ssä isohko ikkunna johon en ollut ehtinyt vielä hankkia verhoja. Ikkunasta oli näkymä metsään joten ajattelin hyvin pärjääväni ilman verhoja päivän.

Aamulla menin varhain aamupissalle nakuna ja venyttelin vielä natinollisesti toimituksen jälkeen. Annoin katseeni etsityä kauniiseen metsään ja sain paskahalvauksen. Metsästä minua tuijotti armeijan maastopukuun pukueutunut mies. Kun vielä tarkensin katsettani huomasin metsän olevan täynnä maastopukuisia sotilaita väijyntä asemissa. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt kun tuijotin näitä sotilaita...ja sitten tietenkin pakenin sieltä wc:stä.

Myähemmin selvisi ( kun olin matkalla verho ostoksille), että alueella oli sinä päivänä armeijan "kaupunkisota" tyylinen harjoitus.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 01:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 00:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 06:22"]

Tapailin autokouluopettajaani vuosia sitten, ja suhde kuivui auttamatta kasaan ennen kuin alkoikaan. Miehellä oli paha ongelma alkon kanssa, eikä hän muutenkaan ollut päästään aivan reilassa. Jos joku on nähnyt elokuvan Fargo, ja muistaa kohtauksen, jossa se raskaana oleva naispoliisi lähtee tapaamaan kahden kesken entistä koulukaveriaan mikä yrittää epätoivoisesti vongata, niin tietää miten tämä kyseinen autokouluherra käyttäytyi aina kun tapasimme tuon kuolleena syntyneen suhteemme jälkeen. Viimeisin kerta oli muutama kuukausi sitten, kun tapasimme samassa rakennuksessa olevassa baarissa, jossa autokoulun tallitilat olivat yläkerrassa. Menin baarista sinne hotellikäytävälle puhumaan puhelimeen, kun mies seurasikin minua huomaamattani. Havahduin yhtäkkiä siihen, kun joku tuli imemään puhelinta pitävän käteni etusormea! Koska olin itsekin aivan päissäni, menin tahallani leikkiin mukaan ja annoin miehen johdatella minut yläkertaan. Menimme hissillä autokoulun tiloihin, ja aivan pokerina mies avasi autokoulun auton ovet lukosta ja yritti houkutella minua sinne takapenkille - ja miksiköhän. Melkein repesin ääneen nauramaan, mutta kun mies huomasi, etten taida olla niin helposti johdateltavissa hommiin, hän alkoi istua tuolilla ja murjottaa. Sen jälkeen hän alkoi fargomaisesti keräämään sääliä ja halasi minua melkein väkivaltaisesti. "Äitini kuoli kun olin.. isänikin kuoli.. minusta tuntui kun olin veljeni ja heidän kanssaan liikkeellä, etten kuulunut siihen porukkaan.." Muistui mieleen kyseinen leffa, enkä ollut uskoa, että tällaisia tyyppejä on oikeasti olemassa. Kyselin herralta tyttöystävätilannetta ynnä muuta ihan vain nähdäkseni, myöntääkö mies kyseisen naisen olemassaoloa, sillä hän ei tainnut tietää että tiesin. Vaikka hän itse onkin piilottanut parisuhdestatuksensa, niin silti ei vaadita ihmeempiä Facebookin käyttötaitoja selvittääkseen tuollaiset pikkujutut. Mies kielsi jyrkästi naisen olemassaolon. Jännintä vain, että tuo nainen taisi olla jo silloin raskaana ja todennäköisesti kotona odottamassa miestään kotiin. Tilanne oli oikeasti todella omituinen kaikin puolin, enkä ollut yhtään sen parempi, silläpoikaystäväni istui alhaalla odottamassa minua.

Joku kuitenkin haluaa tietää tarinalle jatkoa, joten palasin takaisin alas poikaystäväni luo, ja selvitin hänelle missä olin ollut menossa parinkymmenen minuutin ajan. Hän onneksi pienen keskustelun jälkeen ymmärsi tilanteen, mutta autokoulunopettaja ei, sillä mies käveli loppuillan edelleen perässäni yhtä sinnikkäästi kuin aina tai siis olisi, jollemme olisi vaihtaneet kuppilaa. Minusta tilanne oli vähintäänkin omituinen, sillä se äijä taatusti näki että nuoleskelin kundikaverini kanssa, ennen kuin lähti työntämään minua yläkertaan ja muutenkin... Härskiä ja suoraviivaista mutkia oikovaa toimintaa, vaikka siihen mukaan menemisestä en ole itsekään kovin varma. Alkuun kun tilanteen piti olla hauska kännissä saatu höyrähdys, mutta siitä tulikin tragikoomista.

Inhoan sitä sikaa niin paljon, että minua ei haittaa vaikka joku tunnistaisikin tästä, ja olen valmis seisomaan sanojeni takana.

[/quote]

Tuota noin, miks sä olet FB kaveri tuollaisen ukon kanssa?

[/quote]

Ihan siksi, että se on vain Facebook. Fb ei ole mun virallinen rankkauslista, jonne kokoan vain bestikset, vaan se on koko kansan huutolaismesta joille ei tuu jaettua liian henkeviä muutenkaan. On mulla Ulla Taalasmaakin kaverina. - tarinan alkuperäiskynäilijä

[/quote]

Siltikin ihmettelen kaltaisiasi ihmisiä jotka haluavat olla tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa, vaikka vain FB:n välityksellä. No joillain ihmisillä on vain kai tarve tulla huomioiduksi, oli huomioija kuka tahansa. Pitäiskö mun tuntea Ulla Taalasmaa? Miten hän liittyy tähän juttuun? Yhtä omituinen kuin tuo opekin?

[/quote]

Facebook ei aukottomasti tarkoita sitä, että olisimme tekemisissä. Olemme vain toistemme listoilla, kumpikaan ei puhu toisilleen mitään ja kumpikaan ei seuraa toistensa päivityksiä ainakaan niin, että tykkäyksiä satelisi. Problem?

Olin lenkillä pohjalaisella metsätiellä kauniina kesäpäivänä. Mietiskelin että haluaisin elämässäni vielä matkustaa jonnekin Balille ja samalla sekunnilla näin miten suoran päästä lähti juoksemaan kohti eksoottisen näköinen lyhyt ja pitkätukkainen, lihaksikas nuorimies, ylävartalo paljaana. Just sen näköinen miksi kuvittelen balilaiset. Koskaan ei ole ollut niin epätodellinen olo, myöhemmin kyselin ja se oli joku vaihto-oppilas.

Toisen lapseni synnytys käynnistettiin osastolla perätilatarjonnan vuoksi. Osaston lääkäri otti perätilatarjonnasta kaiken ilon irti, ja olinkin vaikka minkä alan opiskelijan harjoituspotilaana (yliopistosairaala). Kaikista erikoisin tilanne oli kun lääkäri kysyi, voisiko yleislääkäri kandi tutkia ja ultrata minut. Suostuin, mutta kun lääkäri tuli myöhemmin hakemaan minua, olikin vastassa kokonainen ryhmä lääkäriopiskelijoita ja totta kai kaikki miehiä.. Enkä enää kehdannut perääntyä tilanteesta vaikka mieli tekikin! Siinä ne sitten vuoronperään ultrasivat, tekivät sisätutkimuksia ja tunnustelivat alakautta tarjontaa oman mieheni seuratessa sivusta. Mutta kaikista pahinta oli, että sen kauhean ronklaamisen seurauksena minulta suorastaan syöksyi lapsivedet pitkin huonetta ja heti perään tuli JÄRKYTTÄVÄN kova supistus. Kirosin, ähkin, kiemurtelin ja voivottelin kyynelet silmissäni tuskissani tutkimuspöydällä ja samalla koko mieslauma tuijotti minua aivan hiljaa ja kauhean myötätuntoisen näköisenä. Edes oma mieheni ei älynnyt tulla tuekseni, vaan liittyi hiljaisten tuijottelijoiden kerhoon, siksi tilanne tuntui kestävän ikuisuuden. Supistuksen helpottaessa opiskelijat ja lääkäri kiittivät ja poistuivat paikalta...

Olin miespuolisen kaverini luona, kun hänen entinen tyttöystävänsä syöksyi paikalle raivona ja kävi kimppuuni. Ex oli ilmeisesti nähnyt meidät ja jostain keksinyt kyseessä olevan jonkinlaisen pettämiskuvion, vaikka tiesikin minun seurustelevan tahollani. Oli todella epätodellinen olo, mutta olin ylpeä itsestäni kun onnistuin pysymään tyynenä minua vahvemman (löyhäss) kuristusotteessa ja lopulta rauhoittamaan hänet.

Haaveilin nuorena sen herra oikean löytymisestä ja kaikesta romanttisesta, kun olen sellainen romantikko luonne.

No, elämä yllättää ja tavattuani kiinnostavan ihmisen, hän joutuikin pian vankilaan.

Se oli minulle ihan outo ja uusi maailma.

Oli aika outo fiilis jonottaa tapaamisvuoroa ensin vankilan pihassa, sitten mennä läpi metallinpaljastimet, kirjoittaa tietonsa ylös, esittää henkkarit yms. ja sen jälkeen kavuta sydän kurkussa tapaamistilaan. Sitten odottaa, kun vartijat miettivät mihin pöytään saat istua odottamaan tavattavaa vankia.

Luulin, että kun tapaan rakkauteni niin istumme jossain rannalla syömässä jäätelöä ja pussaillen, mutta ei mennyt ihan niin... :-D

Lapseni loukkasi jalkansa ja vein hänet terveyskeskukseen lääkärille. Lääkärinä oli nuori nainen, joka siinä tutkimuksen ohessa kysyi melko harvinaisesta sukunimestämme. Että onko meillä eräässä tietyssä kunnassa sukulaisia, kun hän on sieltä kotoisin ja kerroin että miehenikin on.

Lääkäri jutteli ensiksi ihan yleisesti tuosta paikkakunnasta. Sitten alkoi muistella omia lapsuusaikojaan ja avautui huonoista kotioloistaan, isänsä alkoholismista, perheväkivallasta.

En oikein tiennyt mitä olisin sanonut hänelle. Jotenkin kiusallista ja tuli sellainen olo, ettei hänellä varmaan ollut oikein ketään kenelle puhua, kun ihan uppo-oudolle ihmiselle puhui tuollaisia ja vielä potilaan hoitotilanteessa.

Olin noin kaksikymmentä vuotta sitten terveyskeskuslääkärillä käymässä rytmihäiriöiden vuoksi. Verikokeet ja sydänfilmi oli otettu aiemmin ja menin kuulemaan tuloksia.

Mieslääkäri aloitti dramaattisesti: Haluatko kuulla ensin hyvät vai huonot uutiset? Halusin kuulla huonot. Lääkäri totesi, että ei ensin ymmärtänyt, miten nuoren ihmisen sydän voi olla näin huonossa kunnossa ja että konsultoi jo kardiologiakin asiasta. Siinä minä teini istuin kauhuissani ja näin silmissä tulevan avosydänleikkauksen.

- Mutta hyvä uutinen on, että tämä ei ole sinun sydänfilmisi! Olivat vahingossa laittaneet vanhan miehen ekg:n sinun kansioosi, hehee, ja sinun filmissäsi ei ole mitään vikaa!

Loppu hyvin kaikki hyvin mutta olin kyllä aika äimänä tuon käynnin jälkeen. Miksi minulle piti kertoa koko mokasta ja pelästyttää mut puolikuoliaaksi?

Jostakin syystä mun outoihin kohtauksiin liittyy aina miehet. Niin että ne alkaa käydä oudoiksi.

Pitkänmatkan bussissa eräs humalainen mieshenkilö alkoi iskeä minua vaikka oli matkalla Porvooseen tapaamaan tyttöystäväänsä kukkapuketti kädessä. Hänestä oli vähän pääsemättömissä sillä hän lipui jostain bussin perältä vähän kerrallaan: ensin taakseni, sitten viereeni toiselle puolelle käytävää ja lopulta viereeni. Tilanne päättyi siten omituisesti, että vähän ennen Porvoota heebo oli lattialla kontillaan ja yritti purra minua polvista, minun samalla tönien ja huiskien häntä kauemmaksi. Vielä tänäänkään en tiedä miksi.

Nuorempana lukiolaistyttönä taas odotellessani bussia koulukaupunkini asemalla siinä pyöri paljon deekuja. Minua on mm. Yritetty houkutella bileisiin sinisillä, punaisilla ja valkoisilla pillereille. Kun en innostunut ja keskityin vain koulukirjaani, alkoi penkki yht.äkkiä täristä ja huomasin että spuge oli pistänyt käden pöksyihinsä ja alkanut runkkaamaan. Mun bussi tuli samaan aikaan ja keräsin tavaroitani kiireelle ja noustessa mies vinkaisi-älä mee, veti runkkukätensä housuista ja tarttui sillä pitkään palmikkooni. Siinä sitten rimpuilin että pääsisin bussiini ajattelen vain sitä miten inhalla kädellä mua pidetään kiinni hiuksista..

Pikkusiskollani naksahti kerran ja hän yritti lyödä minua saksilla. Hän meni yhtäkkiä psykoosiin ja hyökkäsi ilman syytä kimppuuni. Oli siinä aika epätodellinen olo kun paljon nuorempi pikkusiskoni jahtaa minua sakset kädessä ja suu vaahdossa...

joudin menemään vaatehuoneeseen piiloon kun säädön appiukko pamahti käymään. siellä sitten alasti seisoskelin ja toivoin ettei taritse vaatehuoneesta hakea mitään :D

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 09:30"]

Pikkusiskollani naksahti kerran ja hän yritti lyödä minua saksilla. Hän meni yhtäkkiä psykoosiin ja hyökkäsi ilman syytä kimppuuni. Oli siinä aika epätodellinen olo kun paljon nuorempi pikkusiskoni jahtaa minua sakset kädessä ja suu vaahdossa...

[/quote]Hyi kauhia! Minkä ikäisiä olitte? Miten pääsit pois tuosta tilanteesta? Miten tilanne ratkesi? Joutuiko sisko hoitoon vai miten psykoosi päättyi? Onko vielä ollut ja onko lääkitystä?

Kyselyaika... pelottaa, että vapaana liikkuu tuollaisia henkilöitä ja joku viaton sattuu kohdalle kun psykoosi iskee. Yhtään näitä ihmisiä mollaamatta, sillä eiväthän ne tahallaan tee ja kelle vain voi yllättäen iskea psykoosi päälle :(

[/quote]No mikähän tässä sitten taas sai alapeukuttamaan. Teistäkö tuo ei ole pelottava tilanne? Oliko kamalaa, että kyselin vieläkö sisko joutuu psykoosiin? Vai teistäkö ei ole pelottavaa, että joukossamme voi olla ihmisiä, jotka voivat tehdä noin psykoosin iskiessä? Ja kirjoitin myös, että en näitä ihmisiä mollaa, sillä kuka vain, itsekin tai joku läheiseni, voi saada samanlaisen kohtauksen. Ihan vilpittömästi kiinnostaa mikä tekstissäni sai alapeukuttamaan kun en aina ymmärrä av-raatilaisia :)

407

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 21:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 20:53"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 20:19"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 19:34"]

Onko pakko lainata noita pitkiä juttuja kokonaan? Varsinkin jos itsellä ei ole kuin muutaman sanan kommentti

[/quote]

Sitä juuri yritin demonstroida, kuinka ärsyttäviä nämä ''kun peukku ei riitä'' -tyypit ovat.

[/quote]

Mitä?? Pitäskö munkin tässä sit mennä vetään jengiä turpaan demonstroidakseni kuinka vittumaista se on? Jos siis olit tuo arselainailija.

[/quote]

Mistä näitä random juttujen rinnastajia oikein sikiää? Kyllästyin lukemaan joka välissä noita ''lainaus+kahden sanan kommentti tai hymiö'' -viestejä, joita on joka vitun ketjussa muuten ja saavat vielä yläpeukkuja paljon. Meni hermo.

[/quote]

Mullakin menee hermot siihen, että kun joku tulee aukomaan päätään tohon munkin pitkään juttuun, ja lainaa sitten koko tekstin vaikka haluaa heittää ihan päin hevonpillua olevat tulkintansa johonkin sivuseikkaan mikä ei ole millään tavalla oleellista koko kertomuksessa. Ja btw, ärsytti myös sekin, että remmi alkaa huutamaan että lopetettais riiteleminen, ihan kuin se olisi mun vikani että joku tulee aukomaan päätään. Mä sanon takaisin samalla mitalla.

[/quote]

Senkun sanot, mutta toi ihmisten hakkaaminen ei nyt oikein liittynyt aiheeseen. Enkä mielestäni aukonut päätäni tai haastanut riitaa. En ymmärrä, miten mä oon tässä nyt yhtäkkiä hirvee pahis, kun nuo aikaisemmat ''Kiitos päivän nauruista'', ''Tää oli paras'' jne. lainauksineen on olleet niin suosittuja. Eikö se riitä, että laittaa sen hemmetin yläpeukun siihen alkuperäiseen viestiin? ''Kiva ketju'' menee mun osalta aina pilalle jo noita viestejä ohitellessa.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 20:04"]

Uskon rakkauteen ensisilmäyksellä.

Rakastuin silmittömästi pomoni poikaan joka myös työskenteli isänsä firmassa. 

Tunne oli sanoinkuvaamaton kun näin hänet ensimmäistä kertaa enkä vieläkään ole tuntenut ketään kohtaan samanlaista vetovoimaa. 

Törmäsimme toisiimme oven avauksen yhteydessä ja siinä samalla tapahtui jotain  mitä en osaa vieläkään selittää. 

Minun oli pakko lopettaa kyseisessä työpaikassa koska työntkoni alkoi olla haastavaa tämän ihmisen seurassa. Olin aivan varma että välillämme tapahtui jotain suurta, mutta mies ei ollut valmis seurustelemaan kanssani :( 

Vielä kolmen vuoden jälkeenkin näen unia hänestä ja punastun pelkästä ajatuksesta vaikka olenkin menossa naimisiin toisen miehen kanssa. Uskon että hän on minulle se oikea

[/quote]

Hmm...yritit sitten iskeä sitä ja se antoi pakit, joten sun oli pakko irtisanoutua?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 09:30"]

Pikkusiskollani naksahti kerran ja hän yritti lyödä minua saksilla. Hän meni yhtäkkiä psykoosiin ja hyökkäsi ilman syytä kimppuuni. Oli siinä aika epätodellinen olo kun paljon nuorempi pikkusiskoni jahtaa minua sakset kädessä ja suu vaahdossa...

[/quote]Hyi kauhia! Minkä ikäisiä olitte? Miten pääsit pois tuosta tilanteesta? Miten tilanne ratkesi? Joutuiko sisko hoitoon vai miten psykoosi päättyi? Onko vielä ollut ja onko lääkitystä?

Kyselyaika... pelottaa, että vapaana liikkuu tuollaisia henkilöitä ja joku viaton sattuu kohdalle kun psykoosi iskee. Yhtään näitä ihmisiä mollaamatta, sillä eiväthän ne tahallaan tee ja kelle vain voi yllättäen iskea psykoosi päälle :(

[/quote]No mikähän tässä sitten taas sai alapeukuttamaan. Teistäkö tuo ei ole pelottava tilanne? Oliko kamalaa, että kyselin vieläkö sisko joutuu psykoosiin? Vai teistäkö ei ole pelottavaa, että joukossamme voi olla ihmisiä, jotka voivat tehdä noin psykoosin iskiessä? Ja kirjoitin myös, että en näitä ihmisiä mollaa, sillä kuka vain, itsekin tai joku läheiseni, voi saada samanlaisen kohtauksen. Ihan vilpittömästi kiinnostaa mikä tekstissäni sai alapeukuttamaan kun en aina ymmärrä av-raatilaisia :)

407

[/quote]

Sairaalloinen uteliaisuus asiasta, joka ei sinulle kuulu millään tavalla. Se sai alapeukuttamaan. On epäkohteliasta olla noin sairaalloisen utelias tuollaisesta asiasta.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 09:30"]

Pikkusiskollani naksahti kerran ja hän yritti lyödä minua saksilla. Hän meni yhtäkkiä psykoosiin ja hyökkäsi ilman syytä kimppuuni. Oli siinä aika epätodellinen olo kun paljon nuorempi pikkusiskoni jahtaa minua sakset kädessä ja suu vaahdossa...

[/quote]Hyi kauhia! Minkä ikäisiä olitte? Miten pääsit pois tuosta tilanteesta? Miten tilanne ratkesi? Joutuiko sisko hoitoon vai miten psykoosi päättyi? Onko vielä ollut ja onko lääkitystä?

Kyselyaika... pelottaa, että vapaana liikkuu tuollaisia henkilöitä ja joku viaton sattuu kohdalle kun psykoosi iskee. Yhtään näitä ihmisiä mollaamatta, sillä eiväthän ne tahallaan tee ja kelle vain voi yllättäen iskea psykoosi päälle :(

[/quote]No mikähän tässä sitten taas sai alapeukuttamaan. Teistäkö tuo ei ole pelottava tilanne? Oliko kamalaa, että kyselin vieläkö sisko joutuu psykoosiin? Vai teistäkö ei ole pelottavaa, että joukossamme voi olla ihmisiä, jotka voivat tehdä noin psykoosin iskiessä? Ja kirjoitin myös, että en näitä ihmisiä mollaa, sillä kuka vain, itsekin tai joku läheiseni, voi saada samanlaisen kohtauksen. Ihan vilpittömästi kiinnostaa mikä tekstissäni sai alapeukuttamaan kun en aina ymmärrä av-raatilaisia :)

407

[/quote]

No minä veikkaisin, että av-raati on seuraavien vuoksi pistänyt alapeukkua

-Se, että joku sanoo palstalla että pikkusisko psykoosissa jahtasi sakset kädessä, ei aina tarkoita sitä että ks henkilö on oikeasti ollut ihan diagnosoidussa psykoosissa. Minun mielestä tuossa viestissä oli niin vähän informaatiota, ettei voi tietää käyttääkö kirjoittaja siinä psykoosia esim raivokohtauksen vastaavana terminä.

-Sinun viestisi on kieltämättä aika ylireagointia, hätääntynyt ja pelokas. Aika rankkaa varmasti elää ajatellen, että kuka tahansa saattaa seota minä hyvänsä hetkenä.

-Psykoosi ei välttämättä tarkoita sitä että on loppuelämän vaarallinen, totaalisen traumatisoinut lähipiirinsä ja joutuu syömään lääkkeitä. Psyykosin läpikäynyt ei tarvitse tarraa otsaan, että varokaa. Jotkin kriisitilanteet yms voivat laukaista psykoosille alttiissa ihmisissä psykoosin, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että nämä alkaisivat sakset kädessä jahdata muita. Usein lähipiiri huomaa psykoosin eristäytymisestä, harhaluuloisuudesta ja höpöpuheista. Hyvin  harvoin tilanne on tuo, että tajutaan psykoosin puhkeaminen kun toinen on jo sen vuoksi väkivaltainen.

Summa summarum, sinun pelkosi varmaan herätti närkästystä sellaisissa ihmisissä, joilla on lähipiirissään psykoosin läpikäynyt ihminen.

412 vielä lisää, että itse ainakin henkilökohtaisesti pelkään enemmän sitä, että joukossamme on ihmisiä jotka pystyvät lyömään, raiskaamaan ja tappamaan ihan ilman psykoosia, täydessä mielen tietoisuudessa. Se, että kohtaat tällaisen ihmisen on huomattavasti todennäköisempää että törmäät a.)psykoosissa olevaan ihmiseen, ja b.) vieläpä jostain syystä väkivaltaiseen psykoosissa olevaan ihmiseen.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 18:22"]

Minulla oli menoa, johon piti ehtiä kellonlyömällä. Tietenkin katsoin Reittioppaasta bussin väärin, ja juoksin juna-asemalle. Juna-aseman kautta kulki yksi linja, jonka aikataulua pysähdyin katsomaan toiveikkaana. Bussi oli juuri mennyt, ja samaa totesi toinen aikataulua katsomaan tullut nuori mimmi. Sanoin hörähtäen, että mennäänpä sitten junalla, ja lähdettiin kiipeämään ylös laiturille samaa matkaa. Kerroin, että mun olisi pitänyt olla 13:45 Töölön tullin tienoilla, mutta olin katsonut aikataulua väärin ja heh heh kaikkia kiinnostaa. Otin selvää, että Pasilan asemalla pitäisi vaihtaa bussiin, jolla en myöhästyisi kymmentä minuuttia enempää.

Junassa kysyin tytöltä - nuori nainen pikemminkin -, että missäs kohtaa Pasilan asemalla on bussipysäkki. (Mainitaan tähän nyt sitten, että olen kyllä kulkenut lähijunilla runsaastikin, mutten ole juurikaan kulkenut Pasilan kautta mihinkään.) Selitin, että olen ulkopaikkakunnalta tullut, enkä siksi tiedä tällaisia. Aloimme jutustella kotipaikkakunnastani, jonka amikseen tämä mimmi oli hakenut, mutta oli myöhästynyt bussista. "Joo hehe sellasi ne on, edellisestä myöhästyt ja tunnin päästä menee seuraava hehe." Hän alkoi selittää, että hänen enonsa oli kuollut kylän keskustassa tavarajunan alle. Tarina ei kertonut, oliko eno esim. kännissä kaatunut raiteille vai tehnyt itsemurhan. Eno oli ollut perheensä kuopus, mutta oli nyt onneksi äitinsä luona. Tyttö alkoi kertoa juurta jaksain kuolleista omaisistaan ja pienestä pojastaan ja tämän isästä, ja siinä vaiheessa minä aloin katsella vaivaantuneena ympärilleni. Ikävä kyllä jotkut ääääärimmäisen mielenkiintoiset yksityiskohdat jäivät mieleen, muun muassa se, että sekä hänen että hänen yksinhuoltajaystävänsä pojat tykkäsivät metroista kauheasti, ja että he ajelivat siksi metroilla huvikseen. Kun jäimme pois Pasilassa, tiesin suurin piirtein naisen koko elämäntarinan, eikä minua haitannut ollenkaan, että bussi meni juuri, ja jouduin juoksemaan siihen.

Minulle tapahtuu monia asioita, jotka varmaan muiden mielestä olisivat outoja, mutta joita en itse osaa ihmetellä. Ei sillä, että tämän tytön tarina olisi kauhean erikoinen ollut, surullinen lähinnä, mutta minusta on outoa avautua siitä tuntemattomalle.

[/quote]

Tyttö olisi voinut opetella hieman itse-editointia, missä voisit muuten itsekin kunnostautua - tuon tarinasi pointin olisi saanut kerrottua jo muutamalla virkkeellä.