Mistä tunnistaa 'vanhan sielun'
Kommentit (102)
Totaalinen klisee; Silmät on sielun peili.
Vanha sielu antaa jo omalla olemuksellaan, eleillään, yms viestin muille hänen sielun tasostaan. Ei niinkään että hän olisi muita parempi, vaan näkee asiat selkeämmin sekä laajemmin. Sielu jakaa, luonnistaa, ymmärtää, käsittelee lähes kaiken helpommin matkallaan uudesta vanhaksi. Vaikka pysyy silti aina avoimena oppimaan lisää. Vanhat sielut löytyvät yleensä ryhminä nuorempien seasta, jakaen loppumatkansa opettaen nuorempiaan (riippumatta fyysisestä iästä). Vanha sielu vaatii vanhoja sieluja ympärilleen, jotta hän voi hakea sielunkierron lopun oppia.
Vanha sielu alkaa tunnistamaan itseään, havaitsemalla tehdessään asioita, jotka luonnistuu itsestään ilman oppia. esimerkkinä tuntemani fyysisesti nuorimies hallitsi 23 vuotiaan kokkaamisen huippuravintoloissa, puusepän työt, maalaamisen, piirtämisen, muusikin, muotoilun yms yms. kaiken ilman opetusta, vaikka myös nykyajan virallisuuksilla kävi koulutkin tekemiinsä ammatteihin.
Päätellen mielestäni jo tästä, vanha sielu hakeutuu ammattiin/työhön/harrastukseen ja niin edelleen, missä voi ilmaista itseään. Saada sielu esille ja jakaa se muiden silmien eteen. Ei niinkään havitellen rahaa tai kuuluisuutta vaan näkemystä menneestä sekä tulevasta lopusta.
niin olisi kiva saada selkoa tähänkin ketjuun. Voisin kuvitella että vanhat sielut tuntevat vetoa toisiinsa ja ovat hyvää pataa toistensa kanssa edes katseiden tasolla. Se yhteys tuntuu.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 19:42"]
Special. Vanhat sielut tunnistavat toisensa ja rakastavat eritavoin.
[/quote]
Mielestäni totta tuo. Aivan pyyteetöntä rakkautta, niin sen voisi kai kuvailla.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 20:27"]
"Vanhojen sielujen ihastuksista kohtaa luonnonmullistuksia ja pienempiä ihmeitä esimerkiksi sydämen muotoisia jääpuikkoja. Näin kertoo vanha japanilainen taru."
Kuten esimerkiksi maanjäristyksiä?
[/quote]
Tai nättejä sydämen kuvijoita keskellä autoparkkia
[/quote]
Tai puiston penkillä sydämen muotoisia linnunkakkoja.
Tästähän tuli mielenkiintoinen keskustelu.
-ap
Haha! Voihan se olla, että kerjäläislapsena on kuollut niin nuorena ettei siitä elämästä ole paljon muistikuvia ;)...
T: se ex-nobelisti
Ps. En tiedä kuka on atomipommin keksijänobelisti.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 09:40"]
Yksi juttu vaan ihmetyttää... Kun minäkin tunnen muutamia näitä "vanhoja sieluja" tai ainakin sellaisena itseään pitäviä. Niin kukaan heistä ei ole ollut edellisessä elämässään huutolaislapsi, kerjäläinen, spitaalinen, iloinen nainen, rikollinen, tms. Vaan järjestään ovat egyptiläisiä prinsessoja, intialaisia maharadzoja, Versaillesin hovineitejä. Tuo nobel-voittaja oli kyllä ihan uutta, mutta menee samaan kategoriaan. :D Eivätkö tavalliset ja köyhät ihmiset siis synny uudelleen?
[/quote]
Tätä mäkin olen naureskellut. En nyt tiedä liittyykö tämä eritysesti ns "vanhoihin sieluihin" mutta moniin sellaisiin kyllä, jotka uskovat edellisiin elämiin.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 15:29"]
Haha! Voihan se olla, että kerjäläislapsena on kuollut niin nuorena ettei siitä elämästä ole paljon muistikuvia ;)...
T: se ex-nobelisti
Ps. En tiedä kuka on atomipommin keksijänobelisti.
[/quote]
Vai että olet ihan ex-nobelisti vähintäänkin, just. Ei siinä mitään, mutta kohtuuton itsekehu on useimpien ihmisten mielestä todella huvittavaa ja luotaantyöntävää! Vitsit kun sä ootkin sitten niin upee!!! Muistitko varmasti kehua itseäsi nyt tarpeeksi?
Keitin teetä ja otin myös päiväunet.
Eipäs nyt dissata nobelisteja tai muita pyhiä naisia/miehiä menneisyydessä.
Ajatushan oli romanttinen. Se on pääasia.
Nyt tämä on puitu niin voimme jatkaa. Jokainen voi mielissään miettiä nobelistin tilalle sikopaimenen tai maanviljelijän suloisen vaimon ja merkin sievillä kasvoilla.
Ei vanhaa sielua tunnista. Tutut tunnistaa. Entisen kumppanin ehkä.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 15:43"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 15:29"]
Haha! Voihan se olla, että kerjäläislapsena on kuollut niin nuorena ettei siitä elämästä ole paljon muistikuvia ;)...
T: se ex-nobelisti
Ps. En tiedä kuka on atomipommin keksijänobelisti.
[/quote]
Vai että olet ihan ex-nobelisti vähintäänkin, just. Ei siinä mitään, mutta kohtuuton itsekehu on useimpien ihmisten mielestä todella huvittavaa ja luotaantyöntävää! Vitsit kun sä ootkin sitten niin upee!!! Muistitko varmasti kehua itseäsi nyt tarpeeksi?
[/quote]
Epäkunnioittavaa pilkata toista. Mieti nyt jos hän tosiaan on entinen nobelisti niin miltä sinusta silloin tuntuisi?
Kannattaa pyrkiä mahdollisimman neutraaliin käytökseen. Aiheutit paljon pahaa mieltä lukijoiden keskuudessa. Kerroppa meille nyt mikä mieltäsi todella painaa niin voimme auttaa sinua.
Okei. Eli ihmisillä näkyy aurat tai jotkut näkee auroja ja toiset ei näe. Entäs eläimillä tai kasveilla?
Onko havaintoja auroista?
Lapsena on aidoimillaan. Sitten aikuisena elämä on jo kovettanut ja "potkinut päähän"
Muuten nämä vapaamuurarit ovat näitä miespuolisia vanhoja sieluja. He ovat sielunveljiä keskenään, ja siihen heidän salaiset rituaalit kuuluvat.
Eräs heidän päätehtävistään on etsiä samalla sielun tasolla olevia vaimoja itselleen. Ja kun sellainen sitten löytyy, niin jos nainen on varattu, eli siis vaikka naimisissa uusisielusen miehen kanssa, niin sielunveljet liittyvät yhteen ja erottavat pariskunnan. Ja vapaamuurareita löytyy poliiseista, ulosottomiehistä, valtion virkamiehistä ym. Varsinkin tämän uusisieluisen miehen lähiystäviksi lyöttäutyy uusia" hyviä kavereita". Vaimo ja mies aivopestään toisiansa vastaan. Mitään ei sanota suoraan vain vihjaillaan. Se on muuten aivan totta, eräs entinen vapaamuurari on kertonut. Ja minunkin avioliitolle tehtiin niin. En vain ikinä sitten huolinut sitä vapaamuuraria miehekseni. Että siinä sitten sitä vanhasieluisuutta. Nää miehet luulevat, että ihmiselle voi tehdä mitä haluaa. Luulisi että nää olisi juuri kaikken alussa henkisen kehityksen kaaressa.
Nostan vanhaa ketjua mutta tietääkö kukaan sielunvaelluksesta ja edellisistä elämistä.
Kaksivuotias poikani kävi ensimmäistä kertaa erään sukulaisen luona ja oli siellä heti kuin kotonaan vaikka aina yleensä jännittää ja ujostelee vanhempien sylissä. Lisäksi hän tiesi heti missä eräs huone on (sokkeloisessa talossa) kun siitä puhuttiin. Hyvin määrätietoisesti lähti kyseistä huonetta kohti. Sattumaako vai?
Minä olen varmaan aina uskonut ja tuntenut, että elettyjä elämiä on minulla takana. En kuitenkaan koe, että olisin ollut aikaisemmissa elämissä mitenkään viisastietäjä. Koen, kyllä juurikin niin, etten varmaan ole osannut ainakaan kunnolla lukea/kirjoittaa, koska minulla on aina ollut hankalaa niitten suhteen. Myös luetun ymmärtäminen tuottaa kovasti vaikeuksia, (lukihäiriö) ellei aihe oikeasti kiinnosta. Eli voisin kuvitella hyvinkin, olleeni juuri joku, joka ei kouluja ole käynyt. Minulla ei ole koskaan ollut tarve, menestyä. Tai ainakaan sellaisessa, mikä ei tunnu minun jutultani. Aistin vahvasti ympäristöni, tästä minulla on enemmän, haittaa kun hyötyä. Tai ainakaan en ole vielä oppinut tätä hyödyntämään. Minulla on vaikeuksia löytää kavereita/parisuhdetta, koska en jaksa sitä, oman egon pönkitystä ja mahdollisesti, vielä toisen ihmisen kustannuksella. Silmistä tunnistan kyllä, toiset kaltaiseni. Tämä viesti heille, jotka ajattelevat, että me kaikki olisimme muka jotain viisaitatietäjiä. Itse koen, että vanhansieluni ansiosta osaan suhtauta asioihin eri tavalla, ja tosiaan aistin ympäristön eri tavalla. En myöskään jaksa nähdä liikaa vaivaa asioiden eteen, jotka ei oikeasti kiinnosta. Mutta asiat jotka tuottavat kiinnostusta, saavat huomioni. Tykkään myös miettiä laajemmin asioita, joihin ei vastauksia löydy. Uskon että aikaisemmissa elämissä, minulla ei välttämättä ollut mahdollisuutta hirveästi vaikuttamaan, tekemisiini. Siksi minusta tuntuukin, kuin osaisin tyytyä muita paremmin kurjuuteen ja esim. Töistä johtuva masennus, ei ole saanut minua vaihtamaan työpaikkaa.
Minä olen varmaan aina uskonut ja tuntenut, että elettyjä elämiä on minulla takana. En kuitenkaan koe, että olisin ollut aikaisemmissa elämissä mitenkään viisastietäjä. Koen, kyllä juurikin niin, etten varmaan ole osannut ainakaan kunnolla lukea/kirjoittaa, koska minulla on aina ollut hankalaa niitten suhteen. Myös luetun ymmärtäminen tuottaa kovasti vaikeuksia, (lukihäiriö) ellei aihe oikeasti kiinnosta. Eli voisin kuvitella hyvinkin, olleeni juuri joku, joka ei kouluja ole käynyt. Minulla ei ole koskaan ollut tarve, menestyä. Tai ainakaan sellaisessa, mikä ei tunnu minun jutultani. Aistin vahvasti ympäristöni, tästä minulla on enemmän, haittaa kun hyötyä. Tai ainakaan en ole vielä oppinut tätä hyödyntämään. Minulla on vaikeuksia löytää kavereita/parisuhdetta, koska en jaksa sitä, oman egon pönkitystä ja mahdollisesti, vielä toisen ihmisen kustannuksella. Silmistä tunnistan kyllä, toiset kaltaiseni. Tämä viesti heille, jotka ajattelevat, että me kaikki olisimme muka jotain viisaitatietäjiä. Itse koen, että vanhansieluni ansiosta osaan suhtauta asioihin eri tavalla, ja tosiaan aistin ympäristön eri tavalla. En myöskään jaksa nähdä liikaa vaivaa asioiden eteen, jotka ei oikeasti kiinnosta. Mutta asiat jotka tuottavat kiinnostusta, saavat huomioni. Tykkään myös miettiä laajemmin asioita, joihin ei vastauksia löydy. Uskon että aikaisemmissa elämissä, minulla ei välttämättä ollut mahdollisuutta hirveästi vaikuttamaan, tekemisiini. Siksi minusta tuntuukin, kuin osaisin tyytyä muita paremmin kurjuuteen ja esim. Töistä johtuva masennus, ei ole saanut minua vaihtamaan työpaikkaa.
http://personalityspirituality.net/articles/the-michael-teachings/reincarnation-the-35-steps/stage-5-the-old-soul/
Tuossa paljon asiaa!!