Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa 'vanhan sielun'
Kommentit (102)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 13:20"]
Ja ekin, että aikka miten sanottaisiin että eri ikäiset sielut eivät ole mitenkään eri arvoisia tai toiset parempia kuin toiset, niin jostain kumman syystä itse kuitenkin ollaan aina siellä kehittyneimmässä päässä :D
[/quote]
No kato se johtuu siitä, että pitää olla sieltä paremmasta päästä että edes pohtii näitä asioita ;).
T. Ex-nobelisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 00:09"]
Minulle on selvännäkijä sanonut, että omaan todella vahvan auran. Olen myös pohdiskeleva, "laiska", ystävällinen ja muut huomioonottava. MUTTA olen selvinnyt elämässä todella helpolla, minulla ei ole ollut oikeastaan mitään pahoja vastoinkäymisiä, kaikki on liiankin "täydellistä" ja monesti olenkin ajatellut, että jos kävisi jotain kamalaa (esim. lapsen tai puolison kuolema, vammautuminen tai vakava sairaus) niin en varmasti selviäisi, romahtaisin, en kykenisi elämään. Koen siis olevani tavallaan "heikko", vaikka eihän sitä kai voi sanoa ennenkuin se vastoinkäyminen kohtaa. Olen myös melko kärsimätön ja hermostun helposti.
Aika ristiriitaista?
[/quote]
Mulla sama, melkein. Luulen että on vain käynyt tuuri, enintään olen sattunut olemaan lahjakas juuri sopivilla alueilla. Toisaalta ajattelen että vähättelen vaikeuksiani, on kai niitä ollut siinä missä muillakin, toisaalta ajattelen että mitään vaikeuksia ei ole ollutkaan, on ollut vain omista virheistä tai aikaansaamattomuuksista seuranneita ikävähköjä tilanteita, joiden hoitamisen olen laiminlyönyt ja jostain syystä usein päässytkin kuin koira veräjästä, ja siten välttänyt koko vaikeuden.
ä pelkään että tuollaisissa vastoinkäymisissä en hajoaisi. Olen kerran ollut tilanteessa, jossa sain kuulla sisarukseni joutuneen pahaan onnettomuuteen ja ymmärsin sen asian niin, että hän on kuollut hirveällä tavalla. Se oli tosi tuskallinen hetki, jossa pahinta oli ajatella että hän olisi ollut ihan yksin ja hädissään, enkä ollut auttamassa. Mutta meni hetki ja järkeilin että taju olisi varmaan mennyt kuitenkin nopeasti, joten ehkä se kärsimys oli lyhyttä, ja voin jo paremmin. Selvisi sitten että tilanne olikin mennyt ihan toisin, henki vaarassa silti.
Mutta leensäkin en sure kuolemista, vaan kärsimystä ja joskus jäljelle jääneiden surua tai vaikeuksia pärjätä ilman vainajaa. Kuolleita muistelen hymyillen. Pelkään, että jos oma lapsi kuolisi, olisin kauhuissani siitä kuoleman tilanteesta, mutta se itse elämän päättyminen olisi niin paha. Pelkään että hyväksyisin sen menetyksen liian helposti, ja edelleen pelkään että en siis rakasta lastani, kun en hajoaisi. Mutta tämä voi tietenkin olla harhaa, kun näin ei onneksi ole käynyt.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 13:20"]
Ja ekin, että aikka miten sanottaisiin että eri ikäiset sielut eivät ole mitenkään eri arvoisia tai toiset parempia kuin toiset, niin jostain kumman syystä itse kuitenkin ollaan aina siellä kehittyneimmässä päässä :D
[/quote]
No kato se johtuu siitä, että pitää olla sieltä paremmasta päästä että edes pohtii näitä asioita ;).
T. Ex-nobelisti
[/quote]
Niin no, mäkin kyllä tunnistan itsessäni tosi paljon noita "vanhan sielun" piirteitä. Olen sellainen vähän hidas tyyppi, laiskahko, jo lapsena pikkuvanha pohdiskelija, aina kokenut itseni jotenkin vähän oudoksi ja ulkopuoliseksi (paitsi sitten tiettyjen hyvien ystävien kanssa joiden kanssa tulen hyvin juttuun) jne. Olen jollakin lailla vähän "kyyninen" siinä mielessä etten ymmärrä ihmisten hössötystä ties mistä asioista. En esimerkiksi harrasta mitään perinteitä kuten kodin koristelemista jouluksi tai pääsiäiseksi, en näe uuden vuoden vaihtumisessa mitään ihmeellistä "uuden alkua" -sehän on vaan ihmisten keksimää ajanlaskua eikä mitään aktuaalista muutosta jne... (En tiedä kuuluuko tämä "kyynisyys" vanhan sielun piirteisiin.)
Kuitenkin näen ihan lapsuudessani ja psykologisessa kehityksessäni paljon selityksiä omille piirteilleni. Kai sitä voi tietysti ajatella, että se kaikki on johtunut juuri siitä että olen vanha sielu, heh heh. Kai asiat voi aina selittää haluamallaan tavalla. En mä tiedä, mulle tulee vaan väkisinkin sellainen vaikutelma, että monet "vanhat sielut" ja ties mitkä indigolapset haluavat vaan tuntea olevansa jotakin erityistä. Se on ihan inhimillistä, mutta ei välttämättä kerro siitä että oltaisiin jotenkin erityisen kehittyneitä tai jotenkin "eri tasolla" kuin muut.
37
Noin se on minunkin mielestäni, 37. Paitsi että noihin kulttuurisiin juttuihin mulla on sellainen näkemys, että ne auttaa ihmistä, ne on siis ihmiselle lajityypillistä toimintaa ja aikojen saatossa jalostuneet toimiviksi tavoiksi. Ja uskon että se sentimentaalisuus ja muu tunnepuolen juttu, pyhyydenkin kokemus, joka erilaisiin kulttuurisiin juttuihin liittyy, on ihmiselle hyväksi. Ja yritän siksi jaksaa niitä tehdä ja siirtää lapsille kokemusta niistä myös.
On muitakin asioita, joita ihmisen on hyvä tehdä itsensä ja aivotoimintansa vuoksi, vaikka se tekemisen hyöty tai siis tulos olisikin ihan nolla.
T. Ex-nobelisti
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 15:02"]
Noin se on minunkin mielestäni, 37. Paitsi että noihin kulttuurisiin juttuihin mulla on sellainen näkemys, että ne auttaa ihmistä, ne on siis ihmiselle lajityypillistä toimintaa ja aikojen saatossa jalostuneet toimiviksi tavoiksi. Ja uskon että se sentimentaalisuus ja muu tunnepuolen juttu, pyhyydenkin kokemus, joka erilaisiin kulttuurisiin juttuihin liittyy, on ihmiselle hyväksi. Ja yritän siksi jaksaa niitä tehdä ja siirtää lapsille kokemusta niistä myös.
On muitakin asioita, joita ihmisen on hyvä tehdä itsensä ja aivotoimintansa vuoksi, vaikka se tekemisen hyöty tai siis tulos olisikin ihan nolla.
T. Ex-nobelisti
[/quote]
Joo, mulla ei ole lapsia joten ei ole siinä mielessä harrastaa noita vuodenkiertoon liittyviä juttuja. Olen kyllä miettinyt, että jos mulla olisi lapsia niin sitten olisi kai "pakko" noita tehdä koska ymmärrän niiden merkityksen lapselle. Näin aikuisena noista jutuista on vaan kaikki magia kadonnut, ja mä oikeastaan inhoan joulua (lähinnä sen hössötyksen ja hirveän pimpelipompelin ja ostoshysterian vuoksi) joten siksikin joulukoristelu on viimeinen asia mitä kiinnostaisi tehdä.
Aika paljon mua ehkä häiritsee noissa pääsiäiskoristeluissa sun muissa se tietty kyseenalaistamattomuus, se että niitä asioita kuuluu tehdä ikään kuin se olisi jokin luonnonlaki. Tiedostan kyllä, että rituaalit ja rutiinit tuovat turvaa ihmiselle ja niiden tekeminen on tietenkin ihan ok, mutta silti kai kaipaisin vähän enemmän sitä omaakin ajattelua ihmisiltä, siis tiedostamista vaikka sitten tehdäänkin jutut ihan perinteisellä tavalla. Kun multa kysytään "joko olet tehnyt pashan?" niin tekisi mieli kysyä, että "mitenniin, onko mun jotenkin pakko tehdä pashaa kun on pääsiäinen??" :D Eikä niin, etteikö sitä muut saisi tehdä mutta se aina välillä ihmetyttää, miten monet kulttuuriset asiat otetaan täysin itsestäänselvinä asioina, ikään kuin luonnonlakeina. Tyyliin "jouluksi tehdään joulusiivot vaikka oltaisiin henkihieverissä".
No joo, tämä nyt menee jo ihan ohi alkuperäisen aiheen, anteeksi :D
37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sana jäi välistä, siis "ei ole siinä mielessä painetta harrastaa noita vuodenkiertoon liittyviä juttuja. "
37
En ole laiska,
olen vaan vanha sielu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain muutama henkilö tuhannesta näkee ihmisten "auran".
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 00:12"]
ja mitä sillä oikein tarkoitetaan? Viisasta?
[/quote]
Runsaista naurunrypyistä, jotka ovat syntyneet siitä, että on usein nauranut itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni kertoi alle kahden vanhana kaikista läheisistä, itsestään, minusta ja muista kuka on "vanha" ja kuka "uusi. Ihan vain kertoi. Itse hän on "vanha" ja täytyy sanoa että siltä minusta on tuntunutkin aina. Minä en ole kuulemma "vanha" vaan "uusi". Ja se mitä hän kertoi läheisistä ihmisistä kyllä tuntuu oikealta.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 18:30"]
Minun lapseni kertoi alle kahden vanhana kaikista läheisistä, itsestään, minusta ja muista kuka on "vanha" ja kuka "uusi. Ihan vain kertoi. Itse hän on "vanha" ja täytyy sanoa että siltä minusta on tuntunutkin aina. Minä en ole kuulemma "vanha" vaan "uusi". Ja se mitä hän kertoi läheisistä ihmisistä kyllä tuntuu oikealta.
[/quote]
Eli sun lapsi näki niissä jotain värejä tai juttuja? Whooouu.
Vähä ufooo. Niiku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei usein hanki perhettä tai haaskaa elämäänsä työelämälle. Jos sattumoisin ajautuu sellaiseen vanha sielu synkistyy ja alkaa haista pahalle. Tällöin hän ajautuu luonnolliselle polulleen kohti valmistautumista SATORIIN =>
Vanhat sielut hakeutuvat usein yhteiskunnan ulkopuolelle alkoholisteiksi, narkomaaneiksi, kodittomiksi tai munkeiksi.
Yhteiskunnan tulisi meillä tukea vanhoja sieluja jotenkin. Heillä pitäisi olla paikka toteuttaa viimeistä matkaansa. Liian moni turmeltuu matkallaan päihteisiin.
Luostaritoimintaa tulisi lisätä tai yksi hyvä vaihtoehto olisi kansalaispalkka, joka turvaisi vanhoille sieluille kelvollisen viimeisen matkan. Meillä on paljon opittavaa vanhoilta sieluilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nämä 'vanhan sielun' kuvaukset kuulostavat samalta kuin introvertin myönteiset kuvaukset.
Introverttiyshän nähdään länsimaisessa yhteiskunnassa kovin kielteisessä valossa, vaikka siihen sisältyy paljon vahvuuksia ja myönteisiä piirteitä. Nämä vanhan sielun kuvaukset sisältävät juuri näitä myönteisiä introverttipiirteitä.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 12:51"]
Minusta nämä 'vanhan sielun' kuvaukset kuulostavat samalta kuin introvertin myönteiset kuvaukset.
Introverttiyshän nähdään länsimaisessa yhteiskunnassa kovin kielteisessä valossa, vaikka siihen sisältyy paljon vahvuuksia ja myönteisiä piirteitä. Nämä vanhan sielun kuvaukset sisältävät juuri näitä myönteisiä introverttipiirteitä.
[/quote]
Niin minustakin.
t: ex-nobelisti
Minusta äitini on sanonut, että tiesi heti mut ensi kertaan syliin saadessaan synnyttäneensä vanhan sielun. Kuulemma katseeni oli niin erilainen kuin pienillä vauvoilla yleensä, viisas, tarkkaavainen, tyyni ja rauhallinen, suorastaan läpitunkeva. Hän on myös kertonut että olen lapsena tehnyt jotain juttuja jotka viittaa tietoon jota en ole saanut luonnolisella tavalla tässä elämässä, esim. puhunut alle parivuotiaana syvällisiä tähdistä ja kuusta, ja rattaissa pienenä istuessani spontaanisti lukenut tekstejä joita on näkynyt jossain. Halusin myös kuulemma usein rattaisiin mukaan lehden, ja ihmiset huvittuneena kommentoivat sitä että hän näyttää siltä että osaisi ihan lukea, on lehtikin oikeinpäin. En muista itse mitään niin pienenä olemisen ajoista, että mitä minä niistä lehdistä sain silloin.
Oma maailmankatsomukseni on agnostinen, eikä minulla ole uskomuksia mihinkään yliluonnolliseen. Ei kokemuksiakaan sellaisesta. Joten itse en ole taipuvainen uskomaan selityksiä edellisissä elämissä hankitusta tiedosta tai viisaudesta, vaan pikemminkin ajattelen että monet piirteet jotka on laitettu vanhasieluisuuden piikkiin on minun kohdallani olleet vain introvertin, pohdiskelevan luonteeni ansiota. Jos suurin osa muista lapsista leikkii, on ulospäin aktiivisia, kehittävät sosiaalisia suhteitaan, ja sitten siellä seassa on yksi joka pohtivaisen näköisenä on jossain yksinään ajatuksiinsa uppoutuneena, niin tuleehan hänestä semmoinen vanhan sielun olo varmasti.
Helpostihan sen tunnistaa. Pitää vain sulkea silmät ja herättää sensorit oikeille taajuuksille. Yleensä vanhan sielusen voi tunnistaa siitä että sydän hypähtää sellaisen kohdalla. Tai sormet väreilevät Ji-energiaa. Sormet ikäänkuin suoristuvat itsestään erektioon.
Eli junttimainen sisäänpäin kääntyneisyys on vanhaa sielua?
Voisiko se nyt olla kuitenkin jotain muuta?
Eli junttimainen sisäänpäin kääntyneisyys on vanhaa sielua?
Voisiko se nyt olla kuitenkin jotain muuta?
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 13:34"]
Että mitenkä se aura sitten näkyy?
Onko se perinteinen rinkula pään päällä vai jonkinlainen säteily kauttaaltaan kropan ympärillä?
Ja onko siitä haittaa tai hyötyjä?
[/quote]
Auralla voi kolata lunta ja aurasta on myös hyötyä reikihoidossa. Eli kättenpäällä parantamista. Asetetaan käsi uhrin päälle ja siunataan hänet. Uhri parantuu vaikkei edes tiedä mistä.