Mistä tunnistaa 'vanhan sielun'

No onko Erin vanha sielu?

Kuka on Erin?

Ja kaikilla teillä on äänestysoikeus, hohoo. Ei tarvitse kauaa ihmetellä miksi tämä maa on niin solmussa.

Lähettäkää sinne eduskuntaankin vähän keijupölyä ja auroja.

Hyviä esimerkkejä vanhoista sieluista on pyytetöntä työtä toisten hyväksi tekevät, esim. Äiti Teresa, Veikko Hursti, Äiti Amma

Tätä palstaa välillä seuranneena voin tehdä yhteenvedon: AV-mammat ovat keskiverto kansaa rikkaampia, fiksumpia, nuorekkaampia, omaavat paremman kropan ja ulkonäön ja ovat siksi kaikkien muiden kateuden ja vihan kohteita, entisessä elämässään ovat olleet vähintään prinsessoja ja kaiken tämän lisäksi ovat vielä vanhoja sielujakin.

Mä olen aina ajatellut että vanhat sielut on ns. pikkuvanhoja lapsia tai vakavia vauvoja. Sellaisia jotka tuntuvat ymmärtävän ikäistään enemmän. Monesti pikkuvanhat lapset miettivät poikkeuksellisen syvällisiä asioita.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 15:43"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 15:29"]

Haha! Voihan se olla, että kerjäläislapsena on kuollut niin nuorena ettei siitä elämästä ole paljon muistikuvia ;)...

T:  se ex-nobelisti

Ps. En tiedä kuka on atomipommin keksijänobelisti.

[/quote]

Vai että olet ihan ex-nobelisti vähintäänkin, just. Ei siinä mitään, mutta kohtuuton itsekehu on useimpien ihmisten mielestä todella huvittavaa ja luotaantyöntävää! Vitsit kun sä ootkin sitten niin upee!!! Muistitko varmasti kehua itseäsi nyt tarpeeksi?

[/quote]

Voi ei! Se taas sulta pois, että joku on ex-nobelisti. Voitaishan me lohdutukseksi sopia et sä olisit vaik ex-nykkeilijä.

Mun mielestä palstallakin on jokunen vanha sielu. Sen tunnistaa siitä tyyneydestä millä vastataan jonkun ilkeisiinkin teksteihin, ymmärryksellä sekä asiaa että kirjoittajaa kohtaan.

Eihän vanha sielu välttämättä muista mitään edellisiä elämiä tai edes ajattele sellaista. Eivätkä kaikki jotka muistavat ole välttämättä niitä viisaita vanhoja sieluja.

Kiitos ap hauskan ja mielenkiintoisen ketjun aloittamisesta.

Jotenkin kuitenkin kuvittelen, että vanhasieluisuus liittyy enemmänkin selvännäkemiseen tai paremminkin intuitioon kuin uudelleensyntymiseen.

Kuvittelisin myös, että elämänviisaus ei ole aikaisemmista elämistä perittyä, vaan jokainen joutuu oppimaan pienestä pitäen, mikä elämässä on tärkeää ja luomaan oman maailmankuvansa.

Mua on sanottu vanhaksi sieluksi ja mitä joskus olen lukenut aiheesta, niin enimmäkseen osuu. Jos kuvataan käytöstä tai ajatusmalleja, ja annetaan vielä joku nimi, niin minkäs sille voi jos täsmää. En mä oikeasti usko olevani kukaan kuollut nobelisti tai satoja kertoja uudelleensyntynyt sillä perusteella, että jotakin ymmärrän fysiikasta, olen laiska enkä jaksa tavoitella asioita, ja luonteeltani olen pohdiskeleva ja eläytymiskykyinen, ja perusturvallisuus on kutakuinkin kunnossa pienellä välttelevällä kiintymyssuhderipauksella.

Näinhän vanha sielu toimii tässä elämässä, on rauhallinen, ei oikein kiinnosta tehdä mitään ja on ulkopuolinen olo, luottaa että asiat tapahtuu niin kuin niiden kuuluu hätiköimättä, pohdiskelee ja on ehkä joku kiinnostuksen kohde, ja lisäksi suhtautuu ystävällisesti muihin ihmisiin.

T: se ex-nobelisti

Vanhalla sielulla on kirkkaampi ja voimakkaampi aura, jonka vain selvännäkijä pystyy näkemään. Mitä enemmän on entisiä elämiä takana, sitä voimakkaampi aura. Aura on energiaa ja kertoo ihmisen henkisestä voimakkudesta. Mitä enemmän on kokemuksia ja vastoinkäymisiä edellisistä elämistä sitä paremmin siedät tässäkin elämässä koettelemuksia.

Esim. jo kaikkein vanhimmat sielut elikkä ns. täydelliset eivät enää ole itsemurhatilastoissa, koska selviävät pahoistakin koettelemuksista. Vanhat sielut aina ajattelevat paljon ennenkuin toimivat. He myös ovat empaattisimpia kuin nuoret sielut, koska sääli ja  toisen huomioon ottaminen on tärkeätä. Tämä on sielunvaellusta, ja joka elämässä opitaan kuin koulussa.

Mikä on SIELU, jos siitä lähtisi. Vanha tai nuori tai sielunkumppani... Diipadaapaa...

Musiikki ehkä ainut, josta vähän ymmärrän, siis vanha soul music.

Vanha sielu on helpompi tunnistaa lapsena kuin aikuisena. Jotkut ikäänkuin ovat jo syntyessään viisaita ja vanhoja: mietteliäät, filosofiset ja vetäytöyvät lapset, joilla on poikkeuksellisen viisaita mielipiteitä ikäkauteen nähden. Heistä näkee, että kyky ajatteluun on luontainen. Usein he ovat myös kilttejä ja eläinrakkaita, rakastavat ja kunnioittavat kaikkea elävää ja janoavat tietoa. Mutta aikuisena, jolloin monilla ei-vanhoilla on jo ollut tilaisuus ottaa kehityksessä kiinni tällaista vanhaa sielua, ei eroa muihin enää huomaa niin selvästi.

Viimeksi mietin tätä vanha sielu -juttua Jennifer Lawrencen yhteydessä: hän ikään kuin syntyi näyttelijäksi, tiesi mitä tahtoi ja eteni siihen heti nuorena. Paljon ikäistään vanhemman oloinen ja ikään kuin osaa kaiken jo valmiiksi. Mietin, että onko hän joku jälleensyntynyt huippunäyttelijä. :)

Minulle on selvännäkijä sanonut, että omaan todella vahvan auran. Olen myös pohdiskeleva, "laiska", ystävällinen ja muut huomioonottava. MUTTA olen selvinnyt elämässä todella helpolla, minulla ei ole ollut oikeastaan mitään pahoja vastoinkäymisiä, kaikki on liiankin "täydellistä"  ja monesti olenkin ajatellut, että jos kävisi jotain kamalaa (esim. lapsen tai puolison kuolema, vammautuminen tai vakava sairaus) niin en varmasti selviäisi, romahtaisin, en kykenisi elämään. Koen siis olevani tavallaan "heikko", vaikka eihän sitä kai voi sanoa ennenkuin se vastoinkäyminen kohtaa. Olen myös melko kärsimätön ja hermostun helposti.

Aika ristiriitaista?

Luin tän keskustelun, kiinnostuin ja googletin. Löysin tällästä Astron keskusteluista:

"Vanha sielu on todellakin sielun kehityksessä jo vanha. Takana on monia, monia elämiä ja sielu on oppinut muistamaan kuka on, minne menee, mistä tulee ja mikä on elämän tarkoitus. Elämien määrällä ei ole niinkään paljoa väliä kuin sillä, miten nopeasti sielu on asiansa oppinut. Joku voi elää 579 elämää ja on vielä Kypsän sielun tasolla, kun toinen on päässyt 367 elämällä Vanhalle sieluntasolle.

Vanhoja sieluja vaivaa usein maan päällä jonkinasteinen pieni masentuneisuus, yksinäisyys ja itsensä aliarviointi. He tuntevat olevansa vieraita väärässä paikassa ja väärään aikaan, ajattelevansa väärin ja poikkeavansa liikaa massasta. Maan päällisellä, fyysisellä elämällä ei ole enää mitään erikoista tarjottavaa heille ja siksi Vanhat sielut tylsistyvät. Vanhat sielut ovat maan päällä pääasiassa maksamassa pois karman velkojaan. He välttävät paljon turhia ihmissuhteita ja negatiivisia toimintatapoja, sillä he eivät halua luoda enää ylimääräistä karmaa. Heillä on vain halu saada maksettua velat pois ja päästävä irti tästä inkarnaation kiertokulusta. Tämän he tekevät joko tiedostamattaan tai tiedostaen, yleensä tiedostaen.

Koska vanhat sielut välttelevät ihmissuhteita ja tulevat loistavasti toimeen yksikseen, heille perhe ja sukulaissuhteet eivät ole tärkeitä. Ystäviä heiltä löytyy, mutta pääasiassa kyse on muutamasta hyvästä ystävästä ja loput ovat pelkkiä kavereita. Vanha sielu haluaa olla ystävällinen kaikille ja auttaa kaikkia parhaansa mukaan.

Vanha sielu näkee ja ymmärtää mikä merkitys on karmalla, menneillä elämillä ja ihmisten välisillä suhteilla. Usein he muistavat hyvin entisiä elämiään ja pystyvät muistamaan myös lähimmäistensä elämiä. Heille on selvää, miksi tämä ihminen on ystäväni/puolisoni/vihamieheni ja mitä hänen täytyy asialle tehdä. Heillä on myös vahva intuitio ja omaperäisiä rituaaleja ja tapoja. Itse esimerkiksi puhdistan aina uuden asunnon tai kirpputorilta löytämäni tavarat edellisen omistajan energioista. Vanhat sielut eivät kannata mitään uskontoa, vaan heidän maailmankatsomuksensa on ripaus sitä sieltä ja tätä täältä, mikä nyt vain tuntuu heistä hyvälle. Lääketieteessä he kannattavat vaihtoehtoista lääketiedettä.

Vanhat sielut voivat tuntua melko välinpitämättömiltä, sillä heitä ei kiinnosta miten fyysinen maailma pyörii. Koulutuksella ei ole pahemmin merkitystä, ei myöskään uraputkella. Vanhat sielut inhoavat kaikenlaisia määräyksiä ja sitoomuksia ja heille sopisikin parhaiten joku luova ammatti, jossa työajat voi päättää itse (olen itse tällä hetkellä sellaisessa työssä! ) Vaikka he rakastavatkin luontoa ja eläimiä, he saattavat vain haluta antaa asian olla ja edetä omalla painollaan. Heitä ei kiinnosta aktivistinen toiminta, vaan tavallaan heillä on mottonsa "asiat sujukoot niin kuin niiden pitääkin minun puuttumatta tilanteeseen".

Vanhat sielut ymmärtävät, että kaikki ovat yhteydessä toisiinsa ja kaikella on merkityksensä ja vaikutuksensa kaikkeen. He ymmärtävät kaikkia muita sielun tasoja, mutta kypsiä sieluja lukuunottamatta muut sieluntasot (vastasyntynyt, lapsi ja nuori) eivät ymmärrä vanhoja sieluja. Siksi he tuntevatkin olonsa usein ulkopuolisiksi tästä kaikesta.

Itse olen Vanha sielu ja fyysisen elämänkulkuni loppupäässä. Jos en vielä tässä vapaudu, niin ehkä seuraavassa elämässä 
Jokaisella sieluniällä on vielä 7 alatasoa, jotka määräävät paljolti sen kuinka elämäsi tulee sujumaan. Jollain alatasolla työstetään paljon karmaa, toisella maksetaan sitä pois. Joku taso on aktiivista ja meneväistä elämää kun vastaavasti toisella ikätasolla vain ollaan rennosti. Yksi alataso voi kestää jopa satoja elämiä. Kaikki on yksilöllistä.


Vanhan Sielun mottoja ovat mm. "Tee sinä niin kuin haluat, minä teen niin kuin minä haluan" ja "jos me olemme eri mieltä, silloin minun täytyy olla väärässä..." Varsinkin tuo viimeinen motto vaivaa elämääni hyvin raskaasti ja herkkänä ihmisenä otan kaiken itseeni kymmenkertaisesti. Tuosta lauseesta poisoppiminen on elämäni haasteellisimpia tehtäviä.

Täytyy ehdottomasti muistaa, että yksikään sielunikä ei ole toista parempi, vaan kaikki ovat samalla linjalla. Sielunikä kertoo lähinnä sen, miksi sielu käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja paljonko hän on viettänyt aikaansa maan päällä.

HUOM! Suomessa suurin osa kansalaisista on Kypsän ja Vanhan Sieluniän tasolla  "

Linkki sinne:http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=1392.0

Itse uskon jälkeensyntymiseen. Ei kyllä hajuakaan mitä oon tehnyt aiemmin. Monet kohdat tossa yllä osu ja uppos. Ei kaikki kuitenkaan.

No voihan pirulainen, siis mähän taidan tosiaan olla vanha sielu! ;) Enpä mä nyt kuitenkaan oikeasti taida alkaa uskoa että olisin elänyt jo aiemminkin, ja mitä tulee ihan tämän nykyelämän jälkeiseen/jälkeisiin, niin mun puolestani tää saisi kyllä jäädä tähän. Vai mitäköhän mahtais olla tiedossa tämän jälkeen... hmmm... jos se olisi joku omavaraisen rauhallisen maatilan emännän maanläheinen elämä keskellä kauneinta luontoa tuolla jossain, niin sitten voisi kyllä kiinnostaakin, mutta välttämättä noin muuten liiemmin ei.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 16:48"]

Mua on sanottu vanhaksi sieluksi ja mitä joskus olen lukenut aiheesta, niin enimmäkseen osuu. Jos kuvataan käytöstä tai ajatusmalleja, ja annetaan vielä joku nimi, niin minkäs sille voi jos täsmää. En mä oikeasti usko olevani kukaan kuollut nobelisti tai satoja kertoja uudelleensyntynyt sillä perusteella, että jotakin ymmärrän fysiikasta, olen laiska enkä jaksa tavoitella asioita, ja luonteeltani olen pohdiskeleva ja eläytymiskykyinen, ja perusturvallisuus on kutakuinkin kunnossa pienellä välttelevällä kiintymyssuhderipauksella.

Näinhän vanha sielu toimii tässä elämässä, on rauhallinen, ei oikein kiinnosta tehdä mitään ja on ulkopuolinen olo, luottaa että asiat tapahtuu niin kuin niiden kuuluu hätiköimättä, pohdiskelee ja on ehkä joku kiinnostuksen kohde, ja lisäksi suhtautuu ystävällisesti muihin ihmisiin.

T: se ex-nobelisti

[/quote]

Kuulostat tyypiltä jolla voisi olla sittenkin vanha sielu. Voikin olla mahdollista, että sulla on muitakin lahjoja kuin tuo piereskely.

Eikä, mä en jotenkin jaksa noita "faktoja" joita näistä huuhaa-aiheista tarjoillaan. En mä ole mikään ääriskeptikko jonka mielestä kaikki mikä ei ole tiukan tieteellistä olisi paskaa. Mutta en mä sitäkään jaksa, että on jotain tyhjästä temmattuja "oppirakennelmia" jostain sielujen tasoista ja siitä montako kertaa sitä nyt voi olla milläkin tasolla... Ja niitä oppirakennelmia sitten jaetaan tietona eteenpäin. Mua ärsyttää jo pelkästään tuo sana "energiat". Energia tarkoittaa jotain ihan muuta, huuhaa-osastolla taas tuo energia on jotain hyvin epämääräistä.

Kuten sanottu, niin en mä periaatteessa vastusta mitään "yliluonnollista" niin kuin monet tiedeuskovaiset. Mä uskon, että esim. telepatia tai ennalta tietäminen voivat olla ihan todellisia ja mahdollisia ilmiöitä mutta en ajattele niiden olevan osa jotain toista, yliluonnollista maailmaa vaan mä ajattelen, että niille on olemassa jokin ihan tähän maailmaan liittyvä selitys jota vaan ei vielä tiedetä. Maailmassa on kuitenkin niin paljon ilmiöitä, joita ei ihmisaisteilla voi havaita -eivätkä tutkimuslaitteistotkaan kaikkivoipia ole. Sen sijaan mä en ymmärrä tarvetta tehdä sellaisia uskonnonomaisia laajoja uskomusurakennelmia näistä epämääräisistä aiheista.

Ja sekin, että vaikka miten sanottaisiin että eri ikäiset sielut eivät ole mitenkään eri arvoisia tai toiset parempia kuin toiset, niin jostain kumman syystä itse kuitenkin ollaan aina siellä kehittyneimmässä päässä :D

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 09:40"]

Yksi juttu vaan ihmetyttää... Kun minäkin tunnen muutamia näitä "vanhoja sieluja" tai ainakin sellaisena itseään pitäviä. Niin kukaan heistä ei ole ollut edellisessä elämässään huutolaislapsi, kerjäläinen, spitaalinen, iloinen nainen, rikollinen, tms. Vaan järjestään ovat egyptiläisiä prinsessoja, intialaisia maharadzoja, Versaillesin hovineitejä. Tuo nobel-voittaja oli kyllä ihan uutta, mutta menee samaan kategoriaan. :D  Eivätkö tavalliset ja köyhät ihmiset siis synny uudelleen?

[/quote]

Mä muuten olen entisessä elämässäni ollut piika. 

 Että mitenkä se aura sitten näkyy? 

Onko se perinteinen rinkula pään päällä vai jonkinlainen säteily kauttaaltaan kropan ympärillä?

Ja onko siitä haittaa tai hyötyjä?