Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen tyttö, kuopus poika. Mummi suosii räikeästi esikoista :(
07.03.2019 |
Oma äitini siis kyseessä. Paha mieli tulee kuopuksen puolesta. Jo kuopuksen synnyttyä huomasin asetelman, mutta toivoin että menee ohi kun vauva varmasti vaan nyt tuntuu vieraammalta kuin 2-vuotias esikoinen. Mutta ei, pahemmaksi mennyt vuosien saatossa.
Mummi ei halua ottaa kuopusta mukaan minnekään vaan aina pyytää vain esikoista kylään. Tuon kyllä väkisin kuopuksenkin mukaan. Tuliaisia tuo välillä kun tulee kylään ja esikoiselle oli esim viime kerralla ostettu prinsessamekko, uusi barbie ja Frozen meikkejä. Pikkuveli ei saanut muuta kuin yhdet sukat.
Kummatkin lapset alkavat huomaamaan tämän asetelman ja ikävältähän se tuntuu.
Tammikuussa esikoisella oli pieni flunssa, lievää lämpöä ja nuhaa ja mummi oli niin kovin huolissaan, kyseli tytön kuulumisia jatkuvasti ja tuli tuomaan hänelle parane pian kukkia, kortin ja pienen lelun. Nyt kuopuksella rs-virus, joka yllättäen veti huonoon kuntoon ja jouduttiin yöksi lastensairaalaankin ja nyt toivutaan kotona niin mummi ei millään tavalla reagoinut. Kun kerroin pojan voinnista niin vastasi nopsasti tekstarilla "Ok, kyllähän noita flunssua tulee." Pikkuvelikin nyt osasi jo kysellä tuleekohan mummi katsomaan ja tuntuu niin pahalta :(
Onko teillä muilla samaa? Vaikuttaako toi sukupuoli noin paljon oikeesti?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Se esikoisten suosiminen voi johtua ihan vaan siitäkin että pienemmät on aina hankalampia vahdittavia. Ei kaikki isovanhemmat jaksa pienten vahtimista, varsinkaan jos lapsia monta. Ikääkin kuitenkin tullut lisää sen ensimmäisen lapsenlapsen jälkeen, muutama vuosi voi vaikuttaa paljonkin.
Ai ihanko tää vaikuttaa esim lahjojen ostoonkin ja huomion antamiseen? Älä viitsi. Kyllä sen näkee selvästi kuka on suosiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi outoa käytöstä? Sanoisin, tai lähettäisin viestin, että "sinä olet molempien lapsien mummo, kummankin aivan yhtä paljon. Toivottavasti tästä lähtien ja jatkossa pystyt jakamaan rakkautesi tasan lapsien kesken. En halua että lapsille jää ikäviä muistoja sinusta tai perheen sisäisestä eriarvoisuudesta. Sinun täytyy opetella erilaisia tapoja, miten voit huomioida lapsia tasavertaisesti. Jos sinusta on jostain syystä tällä hetkellä kivempi ja helpompi kohdistaa mummouttasi esikoiseen, voimme yhdessä ottaa aikaa ja miettiä miten lähentää suhdettasi kuopukseen, minkälaiset asiat voisivat olla kuopuksen ja sinun juttujasi."
Lähtökohtaisesti oletan siis että mummo on normaali empaattinen kiva ihminen, joka ei tarkoituksella halua eriarvoistaa, mutta niin vain alkanut tapahtumaan. Joko hänen täytyy antaa enemmän myös kuopukselle, aikaa ja ideoitaan, tai hänen täytyy puolittaa se mitä antaa esikoiselle niin että rakkaus menee tasan myös niin että se näkyy lapsille ja ulkopuoliselle tasan (eikä niin, että mummo väittää että huomiointi on tasan, vaikkei ole).
Jatkossa kun lapset kasvaneet isoiksi mummikin saa lapsilta rakkauden tasan ja on kaksi mummia rakastavaa lastenlasta, eikä pahimmassa tapauksessa yksi ylpeä ja toinen katkera.
Joskus isovanhempi epäilee syystä tai suotta, että nuoremmat lapset ovat jonkun vieraan siittämiä, josseivat muistuta yhtä paljon "meidän Jamia" pienenä.
Esikoinen on esikoinen joskus saa enemmän ja kuin muut yhteensä. Yllättäen onkin sitten ainut kun pitää aikuisena yhteyttä isovanhempiin.
Mummi osti kauppareisulla esikoiselle 6 v uimalasit. Seuraava painos 5 v kysyi: saanko mäkin.
- Katsotaan, jos vaikka synttärilahjaksi. Täti lähti siitä paikasta pienemmän kanssa uimalasiostoksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee erittäin selvästi esille. Kaksi vanhempaa lasta on tyttöjä, nuorin poika. Tyttöjä pyydetään vanhempieni luokse yöksi ja halutaan viedä kahvilaan jäätelölle yms. Nuorinta poikaa ei huolta mukaan ja alkaa olla siinä iässä että rupeaa huomaamaan eriarvoisuuden. Olen lähinnä alkanut keksiä tekosyitä tai muuta menoa ajankohdille jolloin mummi ja pappa haluaisivat kahta lapsista viedä jonnekin.
Miksi ihmeessä et sano asiasta mitään?!
Sama ap:lle! Jos annatte tuon jatkua, välitätte lapsellenne ikävän viestin siitä että tuo on ok. Miten voi olla noin hankalaa sanoa asiasta omille vanhemmilleen?!
Koska silloin joutuu hyväksymään sen, että isovanhempien antama apu loppuu kokonaan! Meillä on sukupolvi, joka kuvittelee voivansa komentaa vanhempiaan ja lapsiaan. Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät ole komennettavissa. Tai sitten saa kuulla, että tasapuolisuuden vuoksi ne omat lapset voivat tulla auttamaan: jos valittajan veli voi olla apuna, niin miksi valittava muka vetoaa, että itsellä ei ole aikaa. Tasapuolisuus koskee kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Joskus isovanhempi epäilee syystä tai suotta, että nuoremmat lapset ovat jonkun vieraan siittämiä, josseivat muistuta yhtä paljon "meidän Jamia" pienenä.
Esikoinen on esikoinen joskus saa enemmän ja kuin muut yhteensä. Yllättäen onkin sitten ainut kun pitää aikuisena yhteyttä isovanhempiin.
Mummi osti kauppareisulla esikoiselle 6 v uimalasit. Seuraava painos 5 v kysyi: saanko mäkin.
- Katsotaan, jos vaikka synttärilahjaksi. Täti lähti siitä paikasta pienemmän kanssa uimalasiostoksille.
Eli lasten pitää aina saada kaikkea tasapuolisesti? 5v ei halunnut kauppareissulle tai hänellä on tapana karkailla, mutta täti palkitsi huonon käytöksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äidinäiti jaksoi aina kahdenkesken toitottaa mulle lapsena, kuinka olen hänelle kaikista tärkein viidestä lapsenlapsestaan. Tuntui tosi pahalle pikkuveljen ja serkkujen puolesta. Lahjoissa en tiedä näkyikö tämä, ei välttämättä paitsi sain varmaan useammin häneltä käyttörahaa kuin muut, mutta se kuiskuttelu oli varsin erikoista kun ottaa huomioon, että hän oli kaikkien mielestä aivan ihana isoäiti. Siis vilpittömästi unelmamummo. Ja minä vain tiesin tästä salaisuudesta. Hän selitti sen minulle niin, että koska hänellä on vain yksi tytär, ja vain yksi tyttärentytär, niin olen siksi hänelle kaikista tärkein, että olen läheisin. Hänellä oli kuusi siskoa ja oli muutenkin naisten suvusta. Kyllä mä siis tavallaan sen ymmärrän, mutta pidän sitä silti tosi epäoikeudenmukaisena ja kyseenalaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee erittäin selvästi esille. Kaksi vanhempaa lasta on tyttöjä, nuorin poika. Tyttöjä pyydetään vanhempieni luokse yöksi ja halutaan viedä kahvilaan jäätelölle yms. Nuorinta poikaa ei huolta mukaan ja alkaa olla siinä iässä että rupeaa huomaamaan eriarvoisuuden. Olen lähinnä alkanut keksiä tekosyitä tai muuta menoa ajankohdille jolloin mummi ja pappa haluaisivat kahta lapsista viedä jonnekin.
Miksi ihmeessä et sano asiasta mitään?!
Sama ap:lle! Jos annatte tuon jatkua, välitätte lapsellenne ikävän viestin siitä että tuo on ok. Miten voi olla noin hankalaa sanoa asiasta omille vanhemmilleen?!
Koska silloin joutuu hyväksymään sen, että isovanhempien antama apu loppuu kokonaan! Meillä on sukupolvi, joka kuvittelee voivansa komentaa vanhempiaan ja lapsiaan. Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät ole komennettavissa. Tai sitten saa kuulla, että tasapuolisuuden vuoksi ne omat lapset voivat tulla auttamaan: jos valittajan veli voi olla apuna, niin miksi valittava muka vetoaa, että itsellä ei ole aikaa. Tasapuolisuus koskee kaikkia.
Kuka haluaa tuollaista "apua"?! Pelkkää haittaa omille lapsilleen... Parempi sitten katkaista välit kokonaan epäreiluih, laskelmoiviin sukulaisiin ja keskittyä terveisiin ihmissuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äidinäiti jaksoi aina kahdenkesken toitottaa mulle lapsena, kuinka olen hänelle kaikista tärkein viidestä lapsenlapsestaan. Tuntui tosi pahalle pikkuveljen ja serkkujen puolesta. Lahjoissa en tiedä näkyikö tämä, ei välttämättä paitsi sain varmaan useammin häneltä käyttörahaa kuin muut, mutta se kuiskuttelu oli varsin erikoista kun ottaa huomioon, että hän oli kaikkien mielestä aivan ihana isoäiti. Siis vilpittömästi unelmamummo. Ja minä vain tiesin tästä salaisuudesta. Hän selitti sen minulle niin, että koska hänellä on vain yksi tytär, ja vain yksi tyttärentytär, niin olen siksi hänelle kaikista tärkein, että olen läheisin. Hänellä oli kuusi siskoa ja oli muutenkin naisten suvusta. Kyllä mä siis tavallaan sen ymmärrän, mutta pidän sitä silti tosi epäoikeudenmukaisena ja kyseenalaisena.
Miksi sä "ymmärrät" noin näin vinoutunutta? Koska sinä sait paistatella siinä erityisasemassa? Ei tuossa ole mitään ymmärrettävää.
Tuo ei ole ok ja sun on äitinä laitettava voimakkaat rajat. Mun oma isä sellainen että veljeni on arvokkaampi kuin me tyttäret ja samoin poikani arvokkaampi kuin tyttäreni.
Isäni siis aivan pokkana oli avaamassa säästötiliä pojalleni jonne sijoittaisi rahaa. Sanoin että aha, tarkoitat varmaan että se tili tulee tyttärelleni myös! Ei tullut tiliä. Samoin kysellyt poikaani saisiko viedä monille retkille, sanoin että kuulostaa kivalta mutta tietenkin haluat olla tasapuolinen ja varmaan ensin viet tyttäreni kun hän on vanhempi eikä ole vielä missään ukin kanssa käynyt. Mitään retkiä ei ole tullut.
Sinuna siis tekisin ihan suoraan niin että estäisin lempilapsen lahjonnan ja ajanvieton tämän kanssa jos ei tule toiselle vuoroa, näin se vaan on. Että seuraavan kerran viet tuon toisen ja ennen sitä teillä ei ole yhteistä aikaa sen isomman kanssa. Tuo on haitallista ihan molemmille lapsille.
En voi sietää epätasapuolista kohtelua mutta tuntuu olevan melko tavallista, itselle molemmat lapset yhtä rakkaat niin en osaa edes ymmärtää asetelmaa jossa toinen tuntuu tärkeämmältä, molemmat lapset upeita. Erilaisia kyllä ja se just on mahtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se esikoisten suosiminen voi johtua ihan vaan siitäkin että pienemmät on aina hankalampia vahdittavia. Ei kaikki isovanhemmat jaksa pienten vahtimista, varsinkaan jos lapsia monta. Ikääkin kuitenkin tullut lisää sen ensimmäisen lapsenlapsen jälkeen, muutama vuosi voi vaikuttaa paljonkin.
Ai ihanko tää vaikuttaa esim lahjojen ostoonkin ja huomion antamiseen? Älä viitsi. Kyllä sen näkee selvästi kuka on suosiossa.
No ei lahjojen ostoon, mutta kommenteissa puhuttiin juuri mukaan ottamisesta ja yhteisestä tekemisestä. Kouluikäisen kanssa on paljon helpompi mennä ja tehdä kuin vaikkapa 3-vuotiaan. Ja kun on sitä yhteistä aika enemmän, helposti myös läheisyys on erilaista.
Meillä mummo suosii esikoista, joka on miehen aiemmasta liitosta, meidän yhteiset kaksi lasta eivät jaksa mummoa innostaa.
Eikä tämä johdu siitä, että ensimmäinen nainen olisi ollut mieluisampi, vaan anoppini vihaa edellistä yhtä paljon kuin minua ellei enemmänkin, mutta on vain helpompaa kun toinen äiti ei pääse "päsmäröimään ja sotkemaan" asioita, eli saa lapsen milloin vain ja koska vain itselleen, koska äidille alkoholi maistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jepjep...täällä kolme poikaa ja vanhin on se lellikki ja myös tässä tapauksessa mun oma äiti kyseessä. Keskimmäisellä sattuu olemaan vielä uhma niin mummu on korottanut tälle ääntään ja kohta jatkuu sen jälkeen se vanhimmalle lässyttäminen. Kyllä ottaa päähän ja ku nuorin on vauva niin saa kyllä kans lällyttelyä osakseen. Keskimmäinen on onneksi sen verran nuori että ei välttämättä kaikkia tajua mutta kyllä se tulee ton asetelman huomaamaan ellei jo huomaa:( mä huomaan sen ite niin hyvin koska mun isosisko on aina ollu meistä se parempi kaikessa ja saanu kaiken niin sama näyttää jatkuvan mun lasten kans
Meillä taas pojat ovat niitä suosikkeja, mutta luulen sen johtuvan siitä, että me kaikki sisarukset saimme ensin pojan. Eli se ensimmäinen lapsi oli jotenkin erityinen. Toisaalta siskojeni tyttölapset ovat ärsyttäviä ja yksi on v a m m a i n e n. Ärsyttävällä tarkoitan sellaista prinsessameininkiä nenä pystyssä. Pojat ovat olleet paljon rauhallisempia ja rennompaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus isovanhempi epäilee syystä tai suotta, että nuoremmat lapset ovat jonkun vieraan siittämiä, josseivat muistuta yhtä paljon "meidän Jamia" pienenä.
Esikoinen on esikoinen joskus saa enemmän ja kuin muut yhteensä. Yllättäen onkin sitten ainut kun pitää aikuisena yhteyttä isovanhempiin.
Mummi osti kauppareisulla esikoiselle 6 v uimalasit. Seuraava painos 5 v kysyi: saanko mäkin.
- Katsotaan, jos vaikka synttärilahjaksi. Täti lähti siitä paikasta pienemmän kanssa uimalasiostoksille.
Eli lasten pitää aina saada kaikkea tasapuolisesti? 5v ei halunnut kauppareissulle tai hänellä on tapana karkailla, mutta täti palkitsi huonon käytöksen?
- Mummi oli yksin kauppareisulla (olisi pitänyt ilmaista toi kauppareisulta) ja toi lasit tuliaisina. Siis yhdet uimalasit. Toiminta oli jatkuvaa Esikoinen sai tuliaisina, muuten vaan, nimpparilahjaa, koska jo osaa, on niin taitava, tarvitsee, löytyi niin hänen näköiset ... satojen eurojen juttuja. Nuoremmille tuli joku kirja tai pari kymppiä - ostakaa nyt sille jotain, mä voi osallistua vaikka talvikenkiin.
Äidillä 10 lastenlasta. Ainoat tärkeät on lellikkitytön kaksi lasta. Ne lättynaamat ne on niin ihania. Äiti puhuu heistä koko ajan eikä ymmärrä yhtään kuinka loukkaavaa se on on joku lapsenlapsi on kylässä ja mummo jauhaa koko ajan että kun tiina kun Miina sitä ja tätä.ja kaikkeen pitää olla esimerkki lenpilapsista. Kylässä olevan asioista ei ole kiinnostunut.
Ja ei ole tytär äitiään auttanut hyvä että kylässä joskus käynyt.
Meillä kyseessä ei voi olla edes pelkästään sukupuoli (kun meillä on kaksi tyttöä ja poika), mutta silti sama tilanne: äitini suosii selkeästi meidän vanhinta lasta
Meillä lapset on jo vanhempia: 16-, 12- ja 9-vuotiaat ja tilanne on tosiaan koko ajan, vuosi vuodelta vain pahentunut. Kun mun vanhemmat käy kylässä ja vanhin lapsi kertoo vaikka jostain leffareissusta kavereidensa kanssa tms. niin mummi työntää 20€ taskuun jne, kun ”Maijalla on jo niin paljon enemmän rahantarvetta”
Tai kun esikoinen kertoo saaneensa kokeesta ysin, niin mummi työntää palkkioksi 20€ taskuun. Mutta kun keskimmäinen kertoo omasta hyvästä arvosanastaan, niin mummi korkeintaan kehuu. ”Kun eihän ne kokeet vielä ala-asteella ole yhtä vaikeita, kuin lukiolaisella”
Tai kun mummi vei lapset vaateostoksille, niin esikoinen tuli sieltä kotiin n 200€ ostosten kanssa. Nuorin oli saanut vaatetta n 50€ arvosta ja keskimmäinenkin alle 100€ arvosta. ”Kun ne nuorten vaatteet on niin kalliita”. Mutta kun vähän tarkemmin kyselin, niin suurin osa ajasta oli vietetty niissä kaupoissa, joissa esikoinen viihtyy.
Kyllä varsinkin tytöt huomaa tilanteen varsin hyvin. Vähän vitsailevat siitä, kun ”Maija” on mummin suosikki, eikä mummi edes yritä peittää sitä.
Ja tästä on yritetty puhuakin, mutta aina mummilla on joku selitys käytökselleen. Eikä hänelle ehdottomasti ole mitään suosikkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äidinäiti jaksoi aina kahdenkesken toitottaa mulle lapsena, kuinka olen hänelle kaikista tärkein viidestä lapsenlapsestaan. Tuntui tosi pahalle pikkuveljen ja serkkujen puolesta. Lahjoissa en tiedä näkyikö tämä, ei välttämättä paitsi sain varmaan useammin häneltä käyttörahaa kuin muut, mutta se kuiskuttelu oli varsin erikoista kun ottaa huomioon, että hän oli kaikkien mielestä aivan ihana isoäiti. Siis vilpittömästi unelmamummo. Ja minä vain tiesin tästä salaisuudesta. Hän selitti sen minulle niin, että koska hänellä on vain yksi tytär, ja vain yksi tyttärentytär, niin olen siksi hänelle kaikista tärkein, että olen läheisin. Hänellä oli kuusi siskoa ja oli muutenkin naisten suvusta. Kyllä mä siis tavallaan sen ymmärrän, mutta pidän sitä silti tosi epäoikeudenmukaisena ja kyseenalaisena.
Miksi sä "ymmärrät" noin näin vinoutunutta? Koska sinä sait paistatella siinä erityisasemassa? Ei tuossa ole mitään ymmärrettävää.
En tarkoittanut, että hyväksyisin käytöstä, mutta voin jotenkin ymmärtää tuon ajatuskaavion siinä taustalla. Sitä tarkoitin. En mä samaa mieltä ole enkä itse hyväksy lainkaan omiin lapsiini kohdistettavan epätasa-arvoista kohtelua. Sitä paitsi mähän en paistatellut, vaan koin siitä surua ja huonoa omaatuntoa, vaikkei se mun syytä ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin mummolle, että jos ei huomioi molempia lapsia yhtä paljon, ei ole meille mitään asiaa.
Ja koska tämä on käytännössä mahdotonta ellei tuo molemmille prinsessamekkoa. Siksi ykkösviestin tapa on paras eli isovanhempi ei ole millään tavalla mukana lapsenlapsensa elämässä, ei synny tuollaisia ongelmia tasa-arvosta. Turha riidellä asiasta, jossa kukaan ei voi voittaa.
Onko sinusta ihan oikeasti ok, että mummi vie toisen lapsenlapsen vaikka kaksi kertaa kuussa leffaan, teatteriin, luistelemaan tai vaan mummilaan leikkimään, mutta toista ei koskaan? Tai antaa toiselle satasia lahjaksi j toiselle 5 euroa? Ja vanhempien ei kuuluisi puuttua tähän millään lailla?
Varmaan joillain mummolla on jotenkin tarve vielä elää pikkulapsiarkea ja kokea "äitiyttä", ja ensimmäinen lapsenlapsi nähdään siihen ikään kuin mahdollisuutena, sillä pienemmät sisarukset voivat viedä energiaa vanhemmilta. Vielä jos esikoinen on mustasukkainen nuoremmista, niin mummo voi nähdä tämän mahdollisuutena luoda erityinen suhde lapseen. Hox, en väitä että tämä on tervettä ja siihen pitää ehdottomasti puuttua, sillä se vaikeuttaa lasten keskinäisiä suhteita ja luo esikoiselle jopa ulkopuolisuuden tunnetta perheestään.
Tämä tuli mieleeni sillä meillä syntyi lapset melko pienillä ikäerolla. Tästä huolimatta ei esikoinen oikein ollut paljon isovanhemmillaan hoidossa. Kummi asui ihan lähellä ja muutenkin oli tosi helppo lapsi. Kun kolmas lapsemme syntyi, niin toinen mummeista oikein hihkui ja ilkkui, että nyt uuvutte niin että tarvitsette apuani ja voi esikoinen on varmaan niin mustasukkainen, että sen pitää tulla ensiviikoiksi mummolaan hoitoon. Jäi niin huono maku, ettei otettu kovin paljon hoitoapua vastaan silloinkaan.
Kyllä moni äitikin sanoo, että esikoinen on jotenkin erityisasemassa, ei arvokkaampi, mutta suhde on erilainen, koska äitiyden on kokenut hänen kanssaan ensimmäistä kertaa.