Oisitko sinä tunnistanut oman vauvasi?
Kommentit (27)
Kyllä! Molemmat lapset ovat syntyneet Aasiassa, aika vaikea olla tunnistamatta vauvahuoneen ainoaa blondia ;)
Olisin koska lapsen kallo oli muovautunut voimakkaasti ja hänellä oli näkyvä syntymämerkki oikean korvan yläpuolella. Pään pyöristyminen kesti jokusen viikon.
Lapsi syntyi 6 viikkoa etuajassa noin parikiloisena, joten eiköhän..
En :( Olin kyllä niin hormoneista sekaisin monta viikkoa synnytyksen jälkeenkin.
Kyllä. Kuva piirtyi niin voimakkaasti mieleen, kun ensimmäisen kerran näin. Vieläkin muistan sen. Lapsia useampia.
Vauva oli reippaasti yli kilon painavampi ja isompi kuin muut ja näytti hamsterilta. Nyt on 10 v oikein söpö poika:)
Olisin. Sillä oli tuuhea tumma tukka ja peukalonpään kokoinen kirkkaanpunainen syntymämerkki navan vieressä. Ja isänsä nenä. =D
Esikoinen oli helppo, kun oli osaston ainoa blondi, toka oli tumma kuten suurin osa muista, joten olisi tehnyt tiukkaa. :)
Olisin kyllä, pojala oli niin ihana peikkotukka, tumma ja pörröinen ettei olisi toista samanlaista voinut olla =D
En välttämättä, jos olisi tuotu viereen yöllä kun olin vielä ihan sekaisin kipulääkkeistä ja runsaasta veren menetyksestä (pyörryin mm. suihkuun). Luulisin, että olisin jossain vaiheessa alkanut ainakin epäillä asiaa, mutta heti en olisi huomannut varmaan vaikka siinä olisi ollut perunasäkki yön pimeydessä.Nimirannekkeesta olisin tajunnut, sitä kun ihastelin monta kertaa.
En välttämättä. Minulla ja samassa huoneessa olleella toisella äidillä oli suurinpiirtein saman kokoiset tyttövauvat, molemmilla musta pitkähkö tukka. Kaiken lisäksi omalta lapseltani irtosi ranneke toisena päivänä kädestä.
Olisin toki. Poitsulla oli vino hymy ja mansikkaluomen alku leuan alla, likalla sairaalassa keltainen iho, mustat hiukset ja koko ajan äkäinen ilme :)
Uskoisin, mutta jos jotain epäselvyyttä olisi ollut, niin osaan edelleenkin tavata sukunimeni.... ;)
Kun ilmeisesti viittaat tämän päivän iltalehteen.
Muistan miteensimmäinen tunne sektion jälkeen kun sain lapsen syliin oli paitsi valtava rakkaus niin tunne siitä, että miten voi lapsi näyttää niin vieraalta.
Olin töttöröö koko tilanteesta. Jos vauva olisi vaihtunut sillä aikaa kun olin heräämössä niin en tiedä. Mutta kun pääsi osastolle ja sai vauvan viereen niin äkkiä ne erikoiset piirteet tulivat tutuiksi. Lapsi oli ilmetty kopio isästään, syntymämerkki, pään muoto, asento.... Nyt ei voi erehtyä. Jos katsoo omia lapsuuden kuvia ja lapsen ei tiedä kumpi on kumpi jollei muistaisi tilannetta...
Ensimmäisen olisin, ehdin jo synnytyssalissa rauhassa katsella ja ihastella häntä. Toista
ja kolmatta en, heidät kiidätettiin keskosina teholle, toinen kuoli nopeasti, itse olin huonossa kunnossa ja pääsin vasta seuraavana päivänä pikaisesti pyörätuolilla teholle hetkeksi, silloinkin vauvan kasvot olivat letkujen ja maskin peitossa. Vasta, kun vauva kasvoi melkein vuoden vanhaksi, hän muistuttaa sisarustaan ja meitä vanhempia niin paljon, että tiedän hänet omakseni.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 15:01"]
kyselee ja ihmettelee mies
[/quote]
Äänestä tunnistin ja siitä, että oli aivan samannäköinen kuin minä vauvana. :) Mutta kyllä oli huolissani kun ensimmäisen kerran menin katsomaan vauvalaan... En ihmettele, etteivät kaikki tunnista, olo on niin huono ja sumuinen synnytyksen jälkeen, enkä itse edes kunnolla nähnyt vauvaani, kun ei ollut silmälaseja päässä synnytyspedillä (toivottavasti nykyisin saa jo pitää lasit päässä?).
Ehdottomasti :) Oli ainoa poikavauva sairaalassa ja aivan isänsä näköinen.