Jos exäsi ilmestyisi juuri nyt ovellesi
Ja pyytäisi anteeksi kaikesta menneestä, mikä johti aikoinaan eroon, ja sanoisi tajunneensa, että olet hänen elämänsä rakkaus, niin mitä sanoisit hänelle?
Kommentit (85)
En varmaan edes tuntisi, siitä on niin pitkä aika,
Varmaan sanoisin en osta mitään ja ovi kiinni.
Onhan tuo selittänytkin että olen elämän suuri rakkaus ja pyydellyt anteeksi kaikkea. Rämpyttelee puhelimella jatkuvasti, vaikka erosta on huikeasti aikaa, enkä vastaa. Jos ovelle saapuisi, toimisin poliisin ohjeiden mukaan ja soittaisin hätäkeskukseen.
On tullut sen tekemään niin monta kertaa, että en edes avaisi jos tietäisin että se on hän.
Haistattaisin v|tut! Ei meillä mikään 'johtanut eroon', vaan akka pani juhlissa kaveriani, ja vielä melko julkisesti (ei nyt ihan keskellä salia, mutta ei paljon puuttunutkaan). Kun tuli seuraavana päivänä kotiin ja kysyin että mitäs tämä nyt oli, niin sanoi halunneensa vaan varmistaa että meidän juttu loppui siihen. No loppuihan se todella. Jos olisi tullut asiallisesti sanomaan että lopetetaan tämä, olisimme varmaan vielä ystäviä. Tai jos olisi tehnyt syrjähypyn ja tullut tunnustamaan, en tiedä miten olisi käynyt, mutta olisin viimeistään tähän mennessä (tuosta on yli 10 v nyt) varmastikin antanut anteeksi. Mutta kun tarkoituksella halusi satuttaa ja julkisesti nolata tuolla lailla, niin sitä on kyllä ihan turha tulla pyytelemään anteeksi.
Varmaan keittäisin kahvit, kuuntelisin höpinät ja murahtaisin jotain. Tuskin enää on sanottavaa, eikä olla riidoissakaan, mutta olisi varmaan kohtuullisen kiusallinen kohtaaminen.
Kysyisin miten on mahdollista, että hän palannut henkiin? Sen jälkeen sanoisin ei ehdotuksille ja olisin oven kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin miten on mahdollista, että hän palannut henkiin? Sen jälkeen sanoisin ei ehdotuksille ja olisin oven kiinni.
- sulkisin
Nauraisin paskaiseti tai säälisin syvästi ja toivottelisin hyvää matkaa helvettiin. Erottiin juuri tuollaisen valehtelun vuoksi.
Kysyisin että onko hänellä nyt kaikki ihan hyvin.
Kuka niistä? Kummastelisin paljon ja sanoisin, että ikävää, kun tunteesi menevät nyt hukkaan.
Ajattelisin, että kuolleista ylösnousemus on totta 👼
No kyllä mä soittaisin valkotakkiset paikalle, aikaa on kuitenkin kulunut 30+ vuotta ja minä olin se joka lähti. Mutta ihan väleissä ollaan, varmaan pyytäisin sisään kahvikupin ääreen odottelemaan sitä lanssia.
Sylkäisisin naamalle & käskisin painumaan v*ttuun.
Sekä laihduttamaan.
Käskisin häipyä ja vetäisin oven kiinni.
Pakkaisin reppuni ja lähtisin hänen mukaansa. Lopultakin 33 vuoden salattujen tunteiden ja ikävän jälkeen.
Olemme olleet rakastavaisia ja "vain ystäviä" nämä vuodet, emme koskaan parisuhteessa. Silti emme ole koskaan päässeet eroon toisistamme.
Ei mun oma elämäni mitenkään huonoa ole, päinvastoin mutta mieluummin koen vaikka vuoden suurta rakkautta kun jään kokonaan paitsi.
Onnittelisin raittiudesta ja pelihimon selätyksestä, ja toivottaisin hyvää loppuelämää.
Vierailija kirjoitti:
Pyytäisin sisälle, enkä päästäisi koskaan pois.
Ai sieppaisit sen ja panisit lukkojen taa? Ei ihme, jos lähti karkuun, mutta toivottavasti myös ymmärtää pysyä poissa.
Pyytäisin sisään ja keittäisin kahvit ja sanoisin, että muistellaan toki vanhoja hyviöä aikoja, mutta minulla on nyt uusi perhe ja olen onnellinen. Huikkaisin mihenikin kahville (hän tuntee exäni jotenkuten yhteisen harrastuksen kautta)