Synnytyspelko
Heipsan!
En ole vielä edes raskaana, mutta alatiesynnytys kauhistuttaa.. Olen aina halunnut lapsen, mutta koskaan en ole ajatellut alatiesynnytystä omalla kohdallani vaihtoehtona. Minulla on "piukat paikat" ja pelkään sen vuoksi kahta asiaa; jumalattomia repeämiä sekä sitä, että vauva juuttuu kesken synnytyksen ja joudutaankin hätäsektioon.
Onko ketään, jolla olisi kokemusta samanlaisesta pelosta? Erityisesti kiinnostaa tietää, miten siitä on päässyt yli ja vai onko? Onko lapsi syntynyt kuitenkin alateitse vai sektiolla (suunnitellulla / hätä)?
Onko pelkopoliklinikoista mitään kokemuksia?
Olemme mieheni kanssa lapsettomuushoidoissa ja toivottavasti ne pian tuottaisivat tulosta.
Kiitos tuhannesti vastaajille jo etukäteen!
Kommentit (6)
Mä voin neljän synnytyksen kokemuksella suositella lämpimästi. Raskaushormonit muuttaa piukat paikat väljemmiksi, mutta voin lohduttaa että ne myös palautuu ennalleen. Seksikin on parempaa synnytyksen jälkeen (ainakin mun kohdalla se on uskomatonta kyllä parantunut joka kerran jälkeen.. vaikka on hyvää aina ollutkin). En ole koskaan revennyt, toisille toki käy niinkin ja se on kurjaa. Olen joka kerta loppuraskauden (viimeinen kk) öljynnyt välilihaa joka ilta. Sen väitetään pehmentävän kudosta ja ehkäisevän repeytymistä.
Sektiosta mulla ei ole kokemusta, enkä sellaista kyllä itse valitsisi jos sen saa päättää.
Synnytyssalista olen kävellyt aina osastolle vauvan kanssa. Toipuminen on ollut nopeaa ja keho ladannut sellaiset hormonit, että huhhuh- tälläisiä endorfiineja ei tule missään muussa. Sitä vaan leijailee sen vauvansa ympärillä seuraavat 3 vrk. Hyvä kun nukuttua saa. Olo on taivaallinen.
Hurjaahan se on. Kehon kontrolli katoaa ja rajat hämärtyy. Ajantaju katoaa. Marraskuussa on homma taas edessä ja minuakin jännittää. Kai se kuuluu asiaan. Pieni pelkokin.
Rohkaisuksi kuitenkin: minäkin olen siitä aina selvinnyt. Ja miljoonat muut naiset :) alkeellisissakin oloissa.
Tsemppiä!
Syntymäpaino riippuu myös isästä. Jos epäilet liian ahdasta luustorakennetta, kannattanee keskustella ja varmistaa asiaa raskauden aikana. Tiedän lähipiirissä tapauksen jossa tutkimus tehtiin vasta laitoksella, kun vauvan päässä oli jo happisaturaatio (epäily napanuoran puristumisesta). Silloin päätös sektiosta oli nopea ja epiduraalin jälkeen itse sektiossa meni muutama minuutti. Lapsi on nyt terve koululainen ja äiti voi hyvin. Sensijaan sektioiden määrä lisää hengenvaarallista kohdun repeämäriskiä tulevien raskausten osalta.
Asia kannattaa tietysti ottaa heti neuvolassa esille. Itselläni on kokemusta kiireellisestä sektiosta, joka on jälkeenpäin jäänyt harmittamaan. Olin leikkauksen jälkeen todella kipeä yli kuukauden, pystyin vain istumaan nojatuolissa koko päivän, mies joutui vielä kahden viikonkin jälkeen auttamaan sängystä ylös. Vauvaa en edes pystynyt kantamaan, kipu oli paljon pahempaa kuin ne 27 tuntia jotka olin ennen sektiota salissa "avautumassa". Menetin myös runsaasti verta kohtuun tulleiden repeämien takia. Eniten jäi kuitenkin harmittamaan se, etten saanut miestäni mukaan vaan olin leikkauksessa aivan yksin, näin vauvani vilaukselta ja sitten hänet vietiin pois. Seuraavan vuorokauden olin niin pumpattu täyteen kipulääkkeitä etten muista siitä juuri mitään. Kovasti etukäteen toivoin että saisin vauvan heti syliini ja olisimme kaikki kolme siinä tuijottelemassa toisiamme ensimmäistä kertaa, mutta toisin kävi.
Nyt on toinen raskaus menossa ja onhan nuo kivut tuolla alavatsassa aivan infernaalisia ja näin lopussa pelko kohdun repeämisestä suuri. Nyt viikkoja siis 40+5 (eli yliajalla jo mennään), ja tarkoitus olisi alakautta yrittää. Isoin pelko tällä hetkellä se, että joudun käynnistykseen, joka tehdään hiukan "kevyemmin" sektiohaavasta johtuen ettei kohtu repeä. Tämä voi johtaa siihen ettei lapsi käynnistyksistä huolimatta tule ja joudutaan jälleen leikkaamaan (kuten mieheni äitipuolelle oli käynyt).
Ja kannattaa myös muistaa että sektio on aina iso leikkaus ja riskit sen mukaisia. Erästä ystävääni viillettiin kesken kaiken virtsarakkoon ja hän kulki pissapussin kanssa pari päivää, toisen kohtu rupesi vuotamaan pari päivää sektion jälkeen, mistä seurasi kohtutulehdus ja viikko sairaalassa 40 asteen kuumeessa. Onneksi ei tarvinnut kohtua poistaa, kyseessä oli kuitenkin vasta ensimmäinen lapsi.
Mutta ymmärrän kyllä pelkosi (pelkäänhän itsekin uutta sektiota), joten mikäli sektio tuntuu sinulle oikealta niin toivon, että sinulle sellainen annetaan, ei missään nimessä kannata niitä lapsia jättää synnytyspelon takia tekemättä, mutta halusin vain kuitenkin muistuttaa ettei se sektio ole aina se kivuttomin ja riskittömin vaihtoehto, usein jopa päinvastoin. Eli tsemppiä ja onnea sille suunnalle! :)
Kokemusta on niin alatiesynnytyksestä kuin sektiostakin- niistäkin sekä hätä- että suunitellusta. Molemmissa on ne omat hyvät ja huonot puolensa, mutta kaikista on selvitty kunnialla. Mikään synnytys ei oo kivuton tai miellyttävä- oli sitte kyse alatiesynnytyksestä tai sektiosta. Mutta sen takia ei kannata tosiaan vauvahaaveita unohtaa, varsinkaan kun et voi tietää että minkälainen synnytys juuri Sinulla tulee olemaan. Se voi mennä paljon paremmin kuin ikinä uskotkaan- tai sitten ei.
Ite paranin alatiesynnytyksestä hitaasti koska oli hellekesä ja imukupilla kun autettiin ja eppari tehtiin niin ei ne hetkessä sellaset haavat parane. Istuminen ja kävely oli tosi hankalaa alkuun ja meni viikkoja ennenku pysty normaalisti istumaan tai kuvitella että istuis kovalla penkillä ilman tyynyä. Sektioista taas oon toipunu ihan ok, vko synnytyksestä ja pystyy jo ihan hyvin istumaan ja kävelemään ilman särkylääkkeitä. Mutta nehän on aina tosi henkilökohtasia, jokainen leikkaus on yksilöllinen ja toipuminen myös.
Ja jokaisessa synnytyksessä on riskinsä, oli tapa synnyttää mikä hyvänsä. Mutta se kuuluu elämään.
Mutta en ite allekirjota nuita että pumpataan täyteen kipulääkettä ym. Mulle on ainakin jokaisessa 3 sektiossa laitettu kipupumppu, josta ite oon saanu annostella sitä kipulääkettä sen mukaan miten on ollu kipuja. Ja panadolia ja buranaa suun kautta, aina sen mukaan miten itellä kipuja. Ei ne niitä kipulääkkeitä syötä ku sen mukaan miten tuntuu itse tarvivan. Ja tuo vauvan näkeminen leikkauksen jälkeen on sairaalakohtasta. KYS:llä mut vietiin heräämöön leikkauksen jälkeen jollon en nähny vauvaa kuin vasta muutaman tunnin päästä mutta TAYS:sa pääsin heti kun minut oli kursittu kasaan, vauvan ja miehen kanssa samaan huoneeseen jossa minua käytiin sitte tarkkailemassa vähän väliä. Onhan se harmi jos ei heti saa vauvaa syliin, mutta kyllä siitäkin selviää ;)
Ja tosiaan luonto on järjestäny niin että naiset on tarkotettu synnyttämään. Synnytyksen aikana ne paikat avautuu ja venyy ja paukkuu mutta kyllä ne sitten siitä palautuukin, ei samanlaiseksi kuin ennen synnytystä mutta palautuu kuitenkin. Kaikenlaisia komplikaatioitahan voi tulla, mutta minun mielestä niitä ei kannata etukäteen liikaa lukea ja pohtia ja miettiä. Ja suosittelen pelkopolia- kävin ite toisen synnytyksen jälkeen ja se oli kyllä positiivinen kokemus :)
Reippain mielin vaan kohti tulevaa ja onnea hoitoihin jotta saisitte joskus pienen vaavin syliin :)
Mulla on kokemusta suunnitellusta sektiosta synnytyspelon vuoksi. Sektiosta ei tarvinnut taistella. Riitti, kun asian mainitsi ja otti puheeksi neuvolassa. Sektio sujui hyvin samoin palauduin nopeasti. Muistona haalea arpi alavatsalla. Mikäli joskus vielä meille lapsi/lapsia suodaan, niin valitsen sektion synnytystavaksi.
Käy homeopaatilla.