Lazio

Jatkan vielä hieman aiheesta. Tänään otin tämän asian puheeksi lapsen neuvolakäynnillä ja olen aika hämilläni. Keskusteltiin mahdollisista sisaruksista ja kerroin avoimesti, että koska ensimmäinen raskaus ei ollut helppo niin emme uskalla ottaa riskiä ja lähteä uudelle kierrokselle, koska menettämisen pelko ja pelko raskauden kulusta varjostaa mieltä.

Terveydenhoitajan kommentti oli, että "Ehkä sinun pitäisi ottaa tämä asia puheeksi vaikka psykologin kanssa, sillä useat äidit eivät edes mieti tuollaisia asioita."

Oliko tämä siis vastaus siihen, että minä ja mieheni tiedostamme riskit raskaudessa? Olemme tietoisia, mitä niskaturvotus tarkoittaa ja olemme tietoisia miten ikämme nostaa prosenttilukuja ym. ym. Tiedämme myös, että ehkä ei pitäisikään tietää näin paljon vaan antaa elämän viedä ja elää mitä annetaan-periaatteella. Se, että mikäli emme päätä lähteä seuraavalle kierrokselle on kuitenkin loppupelissä meidän oma asia ja sitä sentään voimme kontrolloida. :)

Niimpä. Tuttuja ajatuksia. Mielettömintä tässä on se, kuten eräs lääkärikin sanoi, että ihmiset pystyvät nykypäivänä kontrolloimaan lähes kaikkea, mutta raskautta emme pysty. Raskaus etenee jokaisella omalla painollaan ja ainoa, mille voimme jotain tehdä on raskauteen suhtautuminen. Vaikeinta tässä on itselleni juuri tuo suhtautuminen, koska menee asiat mahdollisen seuraavan raskauden kohdalla sitten miten hyvänsä, niin voin vain olla, koska sitä vain ei voi kontrolloida.

Täällä myös pelkääjä. Ensimmäinen raskaus oli täynnä pelkoa ja murhetta. Ensin pelkäsin kipujen takia keskenmenoa. Kun kivut lakkasivat, niin tilalle tuli np-ultran hälyttävät tulokset ja järkyttävä pelko tuloksia odotellessa. Loppuraskauden pelkäsin kohtukuolemaa ja laskin hysteerisenä vauvan liikkeitä. Oletan näiden omien pelkojeni juontavan juurensa lukuisista epäonnistumisista elämässäni ja sen myötä rapistuneesta itsetunnosta ja olemattomasta itseluottamuksesta. Siksi myös uuden raskauden yrittäminen pelottaa, että emme uskalla edes haaveilla toisesta lapsesta. :(

Mulla on kokemusta suunnitellusta sektiosta synnytyspelon vuoksi. Sektiosta ei tarvinnut taistella. Riitti, kun asian mainitsi ja otti puheeksi neuvolassa. Sektio sujui hyvin samoin palauduin nopeasti. Muistona haalea arpi alavatsalla. Mikäli joskus vielä meille lapsi/lapsia suodaan, niin valitsen sektion synnytystavaksi.