Käsi sydämelle, kuinka rehellinen olet näissä tapauksissa

Ilmoitan, ilmoitan ja palautan kaiken sentilleen takaisin. Mietin itseni tuon lompakon omistajan tilalle - oon tosi vähissä rahoissa, ja kyllä harmittaisi menettää rahaa tuollaisen takia. 

Öö, olen rehellinen. En ota sellaista mikä ei ole minun. Sitä kutsutaan varastamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ottaisitte rahat lompakosta, kävikö mielessä että myös sen kadottanut voi olla köyhä? Vielä köyhempi kuin te?

No, nyt se on sitten vähän köyhempi. Moraalihomot voi painua suosiolla vi*tuun, te ette kuulu tähän aiheeseen.

Rikolliset voivat suosiolla painua vi*tuun, te ette kuulu tähän maahan.

1. Ilmoittaisin. Ja kerran näin kävikin, kerroin, mutta työnantaja nauroi ja käski pitää ne bonuksena.

2. Ilmoittaisin. Ja kerran näin kävikin, oikaisin, ja laskelma muuttui kympin pienemmäksi.

3. En veisi, koska poliisiasemalle on nykyään niin vaikea päästä. Rahoja ei tulisi mieleenkään pölliä, kortista katsoisin nimen ja etsisin henkilön ja palauttaisin lompakon itse.

Ilmoittaisin kaikki. Palkassa tai Kelan jutuissa jos jättäisin ilmoittamatta niin koko ajan pelkäisin että asia selviää ja takaisinhan sitä joutuisi maksamaan. Ja muutenkin on helpompi elää kun on rehellinen. Ei tarkoita jotta olen joku sädekehä pään päällä kulkeva ihminen, pyrin vaan oleen rehellinen niin on kivempi olla.

Kyllä minäkin ilmoittaisin noista kahdesta ensimmäisestä ja  rahapussinpalauttaisin suoraan omistajalle. Täällä nimittäin lähin poliisiasema on monenkymmen kilometrin päässä . Auki se on sellaisiin aikoihin, ettei sinne edes pääse/ehdi jos on työelämässä. 

Niin vaikeaksi on tehty löytötavaran palautus.

Jos työnantaja maksanut pari euroa liikaa, en ilmoita. Jos isomman summan, ilmoitan.

Lompakon veisin tottakai! poliisiasemalle.

Kelan virheestä ilmoittaisin jos tietäisin siitä.

Ilmoittaisin työnantajalle ja Kelalle, yleensä selkeät virheet aina huomataan ja ikävä maksaa takaisin myöhemmin isoja summia takaisin.

Lompakon palauttaisin, mutta nyysisin ensin rahat. Sanoisin, että löysin sellaisena. Jos se olisi jonkun vanhan mummon tonnin eläke, niin silloin palauttaisin sellaisenaan.

Palkan kanssa riippuu summasta, jos ois parikymppii ylimäärästä maksettu, en ilmottas. Jos alkas mennä yli 100€, ilmottasin.

Kelan tuesta ilmottasin välittömästi, perivät kuitenki omasa takas jossai vaiheessa.

Lompakon veisin poliisiasemalle, en todellakaan ottas yksityishenkilöltä euron euroo.

Jos ei millään voisi työnantaja virhettään huomata, niin voisi olla etten sanoisi mitään.

Kelalle kyllä ilmottaisin, koska olisi ikävä maksella liikoja myöhemmin pois.

Yksityishenkilön lompakon tietenkin veisin viranomaisille. Sehän voi olla jonkun todella köyhän henkilön lompakko. Jotenkin myös yksilöltä varastaminen on todella moraalitonta. 

Hyvällä omallatunnolla on hyvä ja rauhallinen olla. Just viime kuussa sain 30€ liikaa etuutta töistä, tietenkin ilmoitin =)

1. En itsekkään "huomaisi" virhettä.

2. Ilmoittaisin, koska kela perii takaisin.

3. Veisin poliisiasemalle, koska se raha joka lompakossa on, ei ole minun.

Vierailija kirjoitti:

Mä joskus teininä ostin "kasan" vaatteita, ja kun menin kaupasta ulos, pohdin, että "miksiköhän nää muuten maksoi näin vähän?" ja tsekkasin kuitit ja tajusin, että satasen takkia ei veloitettu vaikka hälytin irrotettiin.

Menin heti takaisin maksamaan. Jälkikäteen ajattelin, että olipa kiva tehdä oikein, ja jos olisin takin pitänyt, en olisi sitä pystynyt käyttämään omantunnon tuskien takia.

Eli näissä kysymyksissä ilmoittaisin kelaan/työnantajalle ja veisin lompakon rahoineen poliisiasemalle.

Jos teinillä on varaa ostaa "kasa vaatteita" ja satasen takki, sitä väkisinkin ajattelee että hyvät on oltavat ja rahaa löytyy joten on helppoa olla tuollaisessa tilanteessa rehellinen. Itse näin vähävaraisena - valitettavasti - en palauttaisi jos kauppa olisi mokannut ja antanut takin ilmaiseksi. Ikävä kyllä se olisi onnen päivä jos jonkin vaatteen saisi ilmaiseksi kun rahat ovat niin tiukilla että välillä ei meinaa pystyä uusia ostamaan. Kutsu vain kurjaksi ihmiseksi, mutta ehkä sinunkin asenteesi olisi ollut eri jos et, mitä luultavimmin vanhempiesi rahoilla, olisi päässyt shoppailemaan vailla huolta siitä että riittääkö rahat.

Jos joku hukkaa lompakkonsa eikä siinä ole henkkareita tms, miten omistajaa muka ikinä löydettäisiin? Olen löytänyt pahasti tupakalle haisevan kukkaron, jossa oli kolmatta kymppiä rahaa. Pidin sen, koska hajun perusteellakaan ei olisi omistajaa löydetty ja raha olisi todennäköisesti mennyt punaiseen Malluun. Olen lisäksi löytänyt kadulta muutaman kaksikymppisen, joissa ei niissäkään lukenut omistajan nimeä päällä.

Viranomaiselle tietenkin ilmoitetaan, koska virhe löytyy viimeistään tilien täsmäytyksessä, jota tehdään tiuhaan. Kuka nyt takaisinperintää haluaa?

Löytötavaralaissa sanotaan jotain vähäarvoisesta löydöstä, noin 25 euron arvoisesta, jonka saa ja voi pitää, ellei omistajaa voida kohtuullisella vaivalla ja kustannuksella selvittää.

Pitäkää juopot ja narkit kukkaronne tallessa!

Kohdassa 1 ja 3 ilmoittaisin ja veisin poliisille. Ei tulisi edes mieleen olla tekemättä näin. Sen sijaan kohdassa 2 saattaisin hiukan epäröidä, mutta luultavasti ilmoittaisin kyllä Kelallekin.

Minulle on itseasiassa oikeastikin käynyt kohdat 1 ja 3. Lompakon löytäessäni en edes katsonut, onko sisällä rahaa, vaan etsin korteista nimen. Sen jälkeen hain nimen numerotiedustelusta ja soitin henkilölle. 20 min myöhemmin olin erään kaupan pihalla ojentamassa lompakkoa omistajalleen. Myöhemmin omistaja muisti minua pienellä lahjalla ja kertoi, kuinka oli sinä päivänä menossa lentokentälle pienen lapsensa kanssa, ja jos ei olisi saanut lompakkoaan takaisin, olisi koko matka (jota lapsi oli kovasti odottanut) peruuntunut. Tästä tapauksesta tuli hyvä mieli kuukausiksi eteenpäin.

Aika järkyttävää, että täällä niin moni ilmoittaa varastavansa lompakosta rahat.

Ilmoitan, ilmoitan ja vien.

Ihan vaan sen vuoksi että ei moraali kestäisi muuta.

Kahdesta ensimmäisestä jää todennäköisesti kiinni joka tapauksessa joten ilmoitan, lompakon vien poliisilaitokselle. Jos löydän tieltä rahaa, pistän taskuun, mutta lompakko on eri asia. Lompakon omistaja todennäköisesti löytyy ja kaikki kortit ja muutkin on kiva saada takaisin.

Tunnustan olleeni noin rehellinen, että vein lompakon, jossa useita satoja rahaa, poliisilaitokselle.

Ostoskärryyn unohdetun täyden viinakassin (6 pulloa väkeviä) vein kassalle ja sain myöhemmin kiitokseksi unohtajalta sampanjapullon. Ei uskonut, että joku voi olla niin rehellinen, että palauttaa löytämänsä viinat. Kysyi, olenko raitis. En ole, viinaa menee liikaakin.

Toisella kerralla vein kassalle takaisin parkkipaikalle jääneen viinipöntön.

Kassa vastasi satasesta vaikka maksoin kympillä. Oikaisin senkin.

Muuten olen kyllä melkoinen valehtelija ja harmaalla alueella sählääjä.

Kyllä mä ilmoittaisin kaikista. Kela sitä paitsi huomaisi virheensä jossain kohtaa. Ja veisin kukkaronkin poliiseille. <3

Vierailija kirjoitti:

Jos Kelan päätös tulisi ja osoittaisi laskelman mukaan kyseistä summaa niin pitäisin sen itse.

Vaikka olisi omasta mielestä liikaa. Miten Kela todistaa, että olen ymmärtänyt saaneeni liikaa? Harvoin Kela jälkeenpäin tarkistaa jo annettua päätöstä, sehän olis moninkertainen homma jo muutenkin ruuhkaisessa ja kiireisessä laitoksessa?

Tietysti jos summa olisi ihan älytön, niin ehkä miettisin, mutta jos kymppejä tai satasen luokkaa, niin en.

Varautuisin hiljaa itsekseni siihen, että maksan takaisin sitten jos huomataan.

Olen niin pienituloinen, että ehkä eivät peri, kuitenkin voisin maksaa erissä. En voisi edes kerralla maksaa satasia. Kun pitää elämiseenkin jäädä. Ei kai ne peri ihmiseltä niin, että jää alle toimeentulon rajan? Ja sitten joutuisivat toisesta pussista maksamaan toimeentulotukea?

Etpä hirveästi ole ollut tekemisissä kelan kanssa tai sitten olet sitä ihmisryhmää jonka se on jättänyt harvinaisen rauhaan. Tuttavapariskunta kokeili lastensa ollessa pieniä, että mitä tapahtuu jos on yhdessä mutta ilmoittaa kelaan että isä asuu toisessa osoitteessa. Sitä shoppailun määrää mitä mainostettiin muutama kuukausi Facebookissa päättyi lopulta siihen, että joku teki ilmiannon ja perhe jäi kiinni. Puhelimet suljettiin, netti poikki ja kaikki alusta koska joutuivat maksamaan koko roskan takaisin. Isän työkuviot olivat ilmeisesti myös hyvin hämärät, mutta äiti oli lasten kanssa kotona, ja hetkellinen rahatilanteen nousu kyllä näkyi ja samaten myös sen päättyminen. 

Itselläni on taas se tilanne, että lakimuutos kurittaa. Olin raskaana ja paljon saikulla amk:sta ekana vuotena. Äitiyslomalta palattua laki oli muuttunut tiukemmaksi, ja sen verukkeella kela seuraa nyt tarkasti opintopistekertymääni. Jollen saa hirveää määrää pisteitä kasaan, joudun maksamaan opintotuet takaisin kun muiden kohdalla riittää pelkkä tuen katkaisu.