Käsi sydämelle, kuinka rehellinen olet näissä tapauksissa

1. En

2. En

3. Palautan, olen löytänyt 3 lompakkoa ja aina palauttanut. Sen sijaan mikäli löydän yksinään setelin +50€ en todellakaan vie poliisiasemalle.

1. Työnantaja ollut sen verran epäreilu että ajattelen palkan olleen hyvitys siitä.

2. Kela peri kerran aiheettomasti minulta takaisin +800€ ja maksoin. Asia selvisi minulle vasta niin pitkän ajan kuluttua ettei voinut sitä oikaista. Ajattelelen päätöksen olevan korvaus siis siitä.

3. Lompakon palautan tietenkin. En minä sentään mikään varas ole!

Kävipä ällöttämään taas ihmiset kun niin moni veisi setelit lompakosta.

Vierailija kirjoitti:

Kävipä ällöttämään taas ihmiset kun niin moni veisi setelit lompakosta.

Samaa mieltä. Jos työnantaja on kaskenut väärin on virhe heidän, sama Kelan kanssa, heillä on ollut oikeat tiedot ja virhepäätös on heidän moka. Sen sijaan lompakon kadottaminen on inhimillinen erhe josta ei tule rangaista.

1. Kertoisin (jossain vaiheessa varmasti huomataan)

2. En kertoisi

3. Veisin ja olen muutaman löytänytkin, tosin ole aina kaivanut ko henkilön netistä ja ilmoittanut henkkoht. Enkä ole pöllinyt senttiäkään.

Lompakon veisin poliisiasemalle, koska omakin lompakko annettiin poliisille.

Kela-ja työjutuissa huijaisin, koska minuakin on kohdeltu epäreilusti näiden osalta.

Käsi sydämellä, ilmoitan työnantajalle (pitkäaikainen, hyvä työnantaja) ja vien lompakon poliisille. Kelan tapauksessa en varmaan tajuaisi saavani ekstra rahaa, joten varmaan en. Mutta nehän kyllä kelalla itse yleensä huomaavat periä sitten takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ottaisitte rahat lompakosta, kävikö mielessä että myös sen kadottanut voi olla köyhä? Vielä köyhempi kuin te?

Sietää ollakin köyhä, jos ei osaa pitää huolta lompakostaan.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ottaisitte rahat lompakosta, kävikö mielessä että myös sen kadottanut voi olla köyhä? Vielä köyhempi kuin te?

No, nyt se on sitten vähän köyhempi. Moraalihomot voi painua suosiolla vi*tuun, te ette kuulu tähän aiheeseen.

Käsi munan varressa voin sanoa, että;

1. Kyllä

2. En

3. Kyllä

1. Kyllä kysyisin, että mikä juttu

2. Luultavasti, en ole anonut mitään

3. Veisin ja olen vienytkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ottaisitte rahat lompakosta, kävikö mielessä että myös sen kadottanut voi olla köyhä? Vielä köyhempi kuin te?

No, nyt se on sitten vähän köyhempi. Moraalihomot voi painua suosiolla vi*tuun, te ette kuulu tähän aiheeseen.

Tässäpä sen näkee mikä on monenkin köyhän moraali. Itse on ajauduttu tilanteeseen ettei ole rahaa ja sillä sitten puolustellaan toiselta varastamista. Hyi h*lvetti! Itse olen hukannut lompakkoni pariinkin otteeseen ja aina sen on joku rehellinen ihminen vienyt eteenpäin esimerkiksi poliisille. En edes köyhänä opiskelijana olisi pystynyt perustelemaan itselleni että minulla on oikeus varastaa joltain toiselta. Olette läpimätiä ihmisiä ja toivottavasti pysytte loppuelämänne köyhinä.

Huomautan, ilmoitan, vien.

Rehellisyys ei kaipaa perusteluja. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille.

Kyllä kaikkiin, tietenkin. Myös kaupassa tai ravintolassa huomautan liian pienestä laskusta, jos joku on jäänyt huomioimatta. Minusta pitää aina olla rehellinen eikä kukaan saa viedä mitään toisen omaa.

Kerran löysin paksun lompakon ja vein heti poliisille. Joskus löysin korvessa tieltä lompakon ja etsin sen omistajan. Poliisiin olisi ollut sieltä pitkä matka.

Olen josisakin asioissa moraaliton, mutta jostain ihmeen syystä olen rahaasioissa todella tiukka itselleni.

Eli olen palauttanut löytämäni lompakon ihan rahoineen.

Työnanataja ei ole tehnyt tuollaisia virheitä, mutta kaupassa eräs isompi ostos jäi myyjältä skannamatta (arvo noin 100 euroa). Huomasin virheen kotona ja soitin kauppaan. Eli ostimme puutarhatuotteita noin 600 eurolla ja ne oli alennuksessa, joten en huomannut virhettä kaupassa.

On siis toisia asioita, joissa tiedän mikä on oikein, mutta niissä teen väärin.

Ja en osaa sanoa miksi rahaasiat on tällaisia, joissa toimin yltiörehellisesti.

Toimin jokaisessa esimerkkitapauksessa rehellisesti. Pari noista (tai vastaava tilanne) on oikeastikin tapahtunut, ja olen toiminut rehellisesti.

KELAlalta saatujen rahojen suhteen tosin luotan enemmän virkailijan laskutaitoon kuin omaani, joten en helpolla lähde epäilemään, olenko saanut oikean summan, vaikka se tuntuisi omituisen suurelta.

Jos lompakossa olisi satoja, tai edes sata euroa, ei sen omistaja ole köyhä.

Itse köyhänä minulla ei ole nykyään parikymppistä enempää käteistä ja sekin vain harvoin.

Yleensä lompakossa, siis rahapussissa, on vain pankkikortti ja bonuskortti ja joskus muutama kolikko. Yleensä ei niitä kolikoitakaan.

Ja tämä tarina on tosi, uskon, että monelle muullekin köyhälle.

Toimisin rehellisesti, koska niin me suomalaiset usein teemme. Olen ylpeä siitä, enkä halua, että Suomesta tulee samanlainen maa kuin joku Meksiko, missä ei uskalla nostaa käteistä automaatilta ilman turvamiehiä tai kulkea fiinimmissä vaatteissa, ettei kukaan ryöstä.

Jos Kelan päätös tulisi ja osoittaisi laskelman mukaan kyseistä summaa niin pitäisin sen itse.

Vaikka olisi omasta mielestä liikaa. Miten Kela todistaa, että olen ymmärtänyt saaneeni liikaa? Harvoin Kela jälkeenpäin tarkistaa jo annettua päätöstä, sehän olis moninkertainen homma jo muutenkin ruuhkaisessa ja kiireisessä laitoksessa?

Tietysti jos summa olisi ihan älytön, niin ehkä miettisin, mutta jos kymppejä tai satasen luokkaa, niin en.

Varautuisin hiljaa itsekseni siihen, että maksan takaisin sitten jos huomataan.

Olen niin pienituloinen, että ehkä eivät peri, kuitenkin voisin maksaa erissä. En voisi edes kerralla maksaa satasia. Kun pitää elämiseenkin jäädä. Ei kai ne peri ihmiseltä niin, että jää alle toimeentulon rajan? Ja sitten joutuisivat toisesta pussista maksamaan toimeentulotukea?

Työnantajan ja Kelan virheistä huomautan, koska joudun todennäköisesti maksamaan ne myöhemmin takaisin. Kyllä ne joku jostain kuitenkin huomaa, tilinpäätöksistä tms.

Lompakon täynnä rahaa pitäisin itselläni. Tai käteisen pitäisin, kortit voisin palauttaa. Ihan sama olisiko 5000 euroa - pitäisin.