Yks lesta purkautuu nyt

Voisittekohan saada jostain lastenhoitoapua perheeseenne?



Voi nimittäin olla, että väsyneenä tie tuntuu olevan tukossa muutenkin.



Minä olen lesta, mieheni ei. Vaikka ajoittain on työlästä ja hankalaakin elämä usean lapsen kanssa, usko antaa voimia. Pyydä uskovaisilta ystäviltäsi apua lastenhoitoon. Älä sinnittele voimiesi äärirajoilla. Minulle itselleni on tärkein asia usko ja sitä rukoilen miehellenikin useasti.

Ei se voi tuhota kun ei ole mitä tuhota...

Kässäätkö? Miten se voi tuhota jotain mitä ei ole, ts. alkiota, vauvaa, sikiötä mitä ikinä...

päätynyt siihen että huolehdin etten toistaiseksi tule raskaaksi. Siinä kävi niin, että usko oli mennä myös. Tai itseasiassa päädyinkin jo siihen etten enäää usko...siitä kuitenkin selvittiin.

Minä ymmärrän asian niin, että se synti mikä ehkäisyssä on, on se että haluaa yrittää olla estämässä Jumalan luomistyötä. Ehkäisemättömyys siis perustuu elämän kunnioittamiseen, samoin kuin erilaiset sairauksien hoidotkin (myös lapsettomuushoidot). Ehkäisyllä taas pyritään estämään/tuhoamaan uutta elämää.

käyttämättä aivojaan, kun Jumala ne on meille kuitenkin luonut. Jos ei jaksa, niin ei jaksa. jos haluaa noudattaa jokaista Raamatun pilkkua, niin lycka till vaan. Eiköhän ole parempi, että noudatamme kaikki niitä kehoituksia, joita pystymme noudattamaan ilman että ne horjuttavat uskomista.

että lapsia ei enään tule!

Eihän ne teidän uskonsisaret tiedä teidän sänkypuuhista...ja tiedän vl perheitä, joissa on vain yksi lapsi tai ei yhtään tai 3 tms...eli mitä tähän ehdotukseen vastaat?

Voitte vain sanoa, että lapsia ei näköjään meille enempää suoda!?

Sinun pitäisi saada apua. Lasten ja kodin hoitoon.

Ite en pidä ehkäisyä täysin kiellettynä vaan jos todellakin on äidin terveys vaarassa niin sitä voi käyttää. Mutta oletko todella käyttänyt kaikki muut keinot?

Olen minäkin välillä poikki ja miettinyt kaiken näköistä kun käytännössä yksin hoidan kuutta lasta.

Monesti sitä ei vaan väsyneenä jaksa sitä apua pyytää ja alkaa järjestämään.

Tai siis meillä ei ollut mitään ehkäisyä ekan ja tokan välillä ja hoideltiin toisemme muuten, siis käsin ja suulla. Ei tietenkään tällaistakaan kovin kauan jaksaisi mutta mietinpähän vain...

Minusta on törkeetä, että aina epäillään provoksi. Tää on vain ainoa mahdollisuus purkaa pahaa oloaan, koska ääneen esim. sisarilloissa noista ei voi puhua. Ei edes kavereille. Sisarrukseni tietävät ahdinkoni, ja sieltä saan keskusteluapua. Lastenhoitoapua on hyvin vaikea saada, kun kaikilla läheisilläkin isot perheet ja oma äiti on aika poikki töistänsä ja sitä ei kamalasti lastenhoito enää kiinnosta omies 11 sta jälkeen.



Niin ja joku fiksu epäili ihan vaan sitä, että omien rientojeni takia en halua ja että kärsin toisten sitovuudesta.

Ehei, siitä ei ole kysymys, vaan empä ois itsekkään uskonut, miten mun mieli ja hormoonit pistää häränpyllyä kun lapsi syntyy. Siihen ei voi mitenkään varautua, sen näkee sitten. Ilmeisesti sanojalla ei ole kokemusta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.



Minä kiitän kauniisti asiallisista kommenteista.

Meillä siis käytössä ainakin tällä hetkellä varmat päivät, jotka kohdallani näyttää tepsivät hyvin, vaikka pelko on välillä selkäpiitä karmiva.



Niin ja kyllähän ihmiset kyselee, että mites teillä lastentulo? Olen sanonut, että eipä ole suotu... ;)

Joskus 70-luvulla siitä ois joutunut seurakunnan eteen tekemään tiliä, mutta onneksi ei enään.



Sterilisaatioon haluaisin, mutta miten se tapahtuis niin, että kukaan ei tiedä. Sairaalassa varmasti uskovaisia hoitajia jne. Ja terveyskeskuksessa törmää jatkuvasti uskovaisiin hoitajiin/lääkäreihin, jotka näkee sen koneelta sitten.



Kiitos kaikille fiksuille ihmisille, vaikka varmasti on vaikea ymmärtää tätä meikäläisten elämää ja sitä miten se on niin vaikeaa jättää koko usko. Siis melkein mahdotonta niin, että ihminen pysyis mieleltään tasapainoisena.

vaikka vieraassa kaupungissa? Silloin siitä ei jää merkintää julkiselle puolelle. Julkisella puolella sen saa ilmaiseksi tosin.



Sisätutkimuksessa gyne näkee jos on kierukka, mutta muutenhan siitä ei kukaan tiedä mitään. Ja toimii ainakin 5v, sen jälkeen voi ottaa uuden tai jos mieli on muuttunut niin poistaa vaan.

oli meikäläisen psykologin kirjoittama artikkeli joka koski masennusta. Siinä hän nimenomaan sanoi että se tulee hoitaa siinä missä fyysinenkin sairaus. Oli todella hyvä ja tarpeellinen kirjoitus. On tarpeen että näistä asioista keskustellaan myös yhteisössämme jotta ihmiset ymmärtäisivät sen että sairaus on sairaus eikä mielenoikku tai itsekkyys.

että ihmiset täytyy ensin ehdoin tahdoin ajaa sinne masennukseen asti, ennen kuin voi sitten alkaa elämäään järkevästi.

Ketähän se palvelee?

Samoin on vaikea ymmärtää, miten ihmiset eivät pysty kyseenalaistamaan oppia, joka on tuosta vain keksitty 60-luvulla, ja ihan yht´äkkiä alettu noudattamaan, ja jonka perusteet on vielä täysin idioottimaiset.

Vaikea on ymmärtää. Miksei yhteisönne voisi olla tiivis ja rakastava ilman synnytyspakkoa? EIköhän se ole nykypäivänä jo enemmän ihmisiä liikkeestä karkottava kuin yhdessä pitävä tekijä.

jos kerran telkkarin katsominen on kielletty?

Onko siinä uskonnossa ylipäätään omilla aivoilla ajattelu sallittu, kaikki vaan sanellaan ylhäältä päin, niinkuin kaikissa kiihkolahkoissa?

jos kerran telkkarin katsominen on kielletty?

Koska ne johtokunnan vanhat sedät eivät aikoinaan tajunneet kieltää nettiä ajoissa.

Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon tabu Tulosta Sähköposti

Jussi Rytkönen

17.07.2008

Tässä lehdessä kaksi lestadiolaisuuden historiaan perehtynyttä professoria vaatii vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen kipupisteen, 1970-luvun niin sanottujen hoitokokouksien tieteellistä tutkimista.



Hoitokokoukset olivat herätysliikkeen sisäisiä nuhtelutilaisuuksia, joiden tuloksena moni lestadiolainen sai liikkeen saarnamiehiltä sapiskaa. Haavat kirvelevät usein jo toisessa polvessa, mikä näkyy asian jatkuvana pohdiskeluna esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla. On kaikkien etu, että tapahtumat tutkitaan kriittisesti.



Hoitokokoukset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Vanhoillislestadiolaisuuden ja kirkon suhteissa olisi muutakin tutkittavaa.



Miten on mahdollista, että Suomen kirkon sisällä toimii herätysliike, joka pitää oikeina kristittyinä vain omaan joukkoon kuuluvia ihmisiä? Sinänsä oikean totuuden edustaminen lienee jokaisen uskonnollisen ryhmittymän ominaisuus, mutta tämän ei tarvitse merkitä sitä, että kaikki muut ovat väärässä. Kaikkein vähiten se saa merkitä sitä, että joku kuolevaisten ryhmä ottaa Jumalan valtakunnan eli pelastukseen osallisten joukon portinvartijan roolin.



Myös vanhoillislestadiolaisuuden omaperäinen opetus lapsen uskosta ja sakramenteista ovat asioita, joista kirkossamme olisi aika avata keskustelu. Luterilainen tunnustus ei anna mahdollisuuksia mille tahansa tulkinnoille. Kuinka monella eri tavalla vaikkapa kasteen ja uskon syntymisen suhteesta voidaan kirkossa opettaa?



Vanhoillislestadiolaisuudella on kirkossa täysi olemassaolon oikeus eikä herätysliikkeen suurta merkitystä kirkkomme rikastuttajana ja siunauksen välikappaleena voida kiistää. Liikkeessä on ylläpidetty kristillisiä arvoja sekä korostettu perhekeskeistä elämää ja isänmaallisuutta. Sen olisi kuitenkin aika miettiä itsekriittisesti sitä, olisiko maailman kahdessa miljardissa kristityssä joku muukin oikealla tiellä oleva?

menneisyydessä Raamattua ja eipä sieltä löytynyt kohtaa missä käsketään tekemään lapsia niin paljon kun niitä tulee.

Ette tajua, kuinka teitä käytetään sumeilematta hyväksi. Siis vl-liikkeen väkiluvun kasvattamisessa tai lähinnä sen pitämisessä ennallaan. Johan sen Seppo Lohikin totesi, että mikäli ehkäisy hyväksyttäisiin, vl-liike kuolisi. Se kuihtuisi pois, koska liikkeeseen ei ulkopuolelta ole tulijoita, eli parannuksen tekijöitä.

Kyllä minä ainakin tiedän ja olen huomannut kuinka siinä käytetään naisia hyväksi. Saadaampahan seurakunta kasvamaan isoksi ja nopeasti.Mutta se suurin ongelma onkin, miten siitä pääsis ehjin nahoin eroon?

on siinä uskossa. Teidän pitää muuttaa ja laajentaa ajatteluanne ja hankkia ystäviä muista ihmisistä.



Lestadiolaisuus on peritty uskonto joka siirtyy suvussa samoin kuin muutkin uskonnot.



Tavallinen luterilaisuus on helppoa kun kukaan ei odota mitään uskovaisuutta tai esittämistä että on uskovainen.



Uskoa voi ilman mitään uskontoakin, Raamattua voi lukea itsekin. Kannattaa tutustua muidenkin uskontojen opetuksiinsisä

Jumala on rakkaus eikä hän halua sellaista taakka ihmiselle että pitää oman henkensä ja terveytensä uhalla tehdä lapsia.



Järki käteen nainen.



Jeesuksen sovitustyö olisi aika arvoton jos se ei kuittaisi tällaista asiaa.

Eli milloin muut alkavat tosissaan odotella uuden vauvan tuloa?



Luuletko että joutuisitte luopumaan ystävistä ja sukulaisista jos ette tee enää lisää lapsia?



Tiedän perheen jossa molemmat vanhemmat ovat vl perheistä, elävät nähdäkseni muuten kuin he, ainoastaan lapsia ei ole niin paljoa. Eivätkä osallistu ry:n tilaisuuksiin, mutta Suviseuroilla käyvät. Ennen kaikkea uskovat Jumalaan. En tunne tätä perhettä erityisen hyvin, mutta he vaikuttavat harvinaisen onnellisilta ja tasapainoisilta ja ovat lapsilleen loistavia vanhempia (tämän olen nähnyt).



Voisiko teidän paikkanne olla vl yhteisön ja "tavallisen" uskovaisen välimaastossa?



Mitenköhän vl yhteisö muuttuu ajan myötä? Voisin ajatella, että ehkäisyasian kanssa ei olla enää muutaman kymmenen vuoden jälkeen yhtä tiukkoja. Tai sitten voisi syntyä tällainen uusi sukupolvi jonakin omana rymänä, heillä olisi tv, ehkäisy, mutta pitäisivät yllä muuta yhteisöön liittyvää tapakulttuuria.



Toivottavasti löydätte teille sopivan ratkaisun!

tehdään niin paljon pahaa.



odotetaan taivaspaikkaa niin, että unohdetaan elää täällä maan päällä.



Ajatella, mikä järkytys se olisi jos koko elämäsi vain elät se taivaspaikka silmissä ja uhraudut. Kun kuolet, huomaat, että sinua on huijattu. Ei ole mitään julmaa jumalaa, joka heittää helvettiin ehkäisyä käyttäneet. Te lestat ette pääsisikään uhrautuvaisuuden ja tuomitsevaisuuden varjolla pilven reunalle nauramaan muille, kuinka heitä poltetaan helvetissä.



Jumala olisikin armelias ja ottaisikin taivaaseen nämä tavallista elämää eläneet tavalliset ihmiset.



Ai että saattais hiukka vituttaa.

Pitää taas kommentoida muutamaa tekstiä.



Siihen vielä, että olenko niin itsekäs, että en jaksa lapsia enempää ja haluaisin jo omiin rientoihini, haluan vastata, että pitääkö muiden mielestä olla jotenkin eriskummallisen itsekäs jos kolme lasta vaan riittää??? Äitejä syyllistetään kaikesta. Mun mielestä on ihan normaalia, että muutamaa enempää kukaan ei halua, ilman, että syyllistän itsekkääksi!



Ratkaisu on vaikea ja sitähän tässä siirretään ja siirretään. Kun nuorin alkaa olla yli 2v, viimeistään 3v, niin kummastelut lastentulonloppumisesta alkaa olla ihmisten huulilla. Tyyliin, en tajua, miten joillekin ei tule joka vuosi, Onko teillä jotain erityistä kun lapsia ei kuulu, jaa sekö loppu kuin seinään jne.



Ja sille joka sanoi, että sitten taivaassa vasta huomaat, että eipä se niin ollutkaan. Totta, en ajattele itsekkään niin, että vain vl:t pääsevät ja muut ei. Ei lahkolaisuus ketään autuaaksi tee, niinkuin jo jossain viestissä sanoin. Ei omilla tekemisillä, eikä tekemättä jättämisillä, vaan sydämmen uskolla, oli se sitten mikä uskontokunta vaan.



Mutta suurin ongelma on se, että tässä yhteisössä kun on kasvanut ja saa nut kasvatuksensa, niin takaraivossa jystää koko ajan pelko. Yhtäkkiä olisit tyhjän päällä ja kaikkien huulilla ja säälittelyn kohteena.



Kait sukulaiset ja lähimmät ystävät pysyis, mutta kaikki toiminta jäis pois. Sitä tunnetaan sellaista hyvää henkeä kaikkien vl:ien kesken. Vaikka kaupassa tulee vastaan aikaisemmin itselle tuntematon vl-ihminen, saatetaan jutella ja tunnetaan suurta rakkautta. Ja varsinkin nykyvl:t on tosi kivoja ja rentoja ihmisiä, ei tiukkapipoisia.



Se on tehty niin vaikeaksi, kun koko identiteetti menis uusiksi.



Voi olla sekavaa tekstiä kun kiireellä taas kirjoitan.