Yks lesta purkautuu nyt

niin silloinhan ei saa nussia pelkästä nussimisen ilosta.

Siinähän tulee tehtyä syntiä ja pantua haaskuun monta miljoonaa lapsenalkua.



Mie olen sitä mieltä, että tuo ehkäisykielto on ollut miesten tapa kontrolloida naisiaan. ja naiset on niin hulluja helvetin pelossa, että eivät uskalla kieltäytyä.



Tunnen monia vl perheiden lapsia ja nyt aikuisena ovat sanoneet, että lapsuutensa oli aivan helvettiä niiden sääntöjen takia. monen mielenterveys on järkkynyt ja ovat tarvinneet terapiaa vuosikaudet pystyäkseen elämään normaali elämää.

edellisenkin odotuksen alussa sanoi että miten ihmeessä hän jaksaa uuden vauvan kun on ihan poikki edelliseltä lapselta eli ei ole selvinnyt senkään vauva-ajasta. nyt odottaa taas uutta vauvaa ja miettii samaa asiaa.

Kyllähän se on jotenkin selvinnyt elämässä eteenpäin, mutta en nyt sanois että mitään kovin mukavaa voi olla jos on "pakko" ottaa lapsia vastaan vaikka rankkaa jo edellisen lapsen kanssa. Kyllähän sen niiden elämän näkee ulospäin ettei kovin auvoista ole.

oli meikäläisen psykologin kirjoittama artikkeli joka koski masennusta. Siinä hän nimenomaan sanoi että se tulee hoitaa siinä missä fyysinenkin sairaus. Oli todella hyvä ja tarpeellinen kirjoitus. On tarpeen että näistä asioista keskustellaan myös yhteisössämme jotta ihmiset ymmärtäisivät sen että sairaus on sairaus eikä mielenoikku tai itsekkyys.

oli meikäläisen psykologin

Eli on olemassa "meikäläiset" ja "heikäläiset"?

oma valinta se on niitä muksuja vuosi tolkulla tehdä.

ihan oma valinta se on opetti lahko mitä tahansa

on miesten vallankäyttöä niin kuin kaikki muutkin uskonnot ja lahkot.

Usko ja mielenterveyden hoito pitäisi käydä käsikädessä. Meinaan sillein, että uskon tulisi kannustaa mielenterveyden hoitoon. Pitää hoitaa se masennuksen syy, ei pelkkää masennusoiretta. Jos masennuksen syynä on raskauden pelko, pelkoa voidaan hoitaa e-pillereillä, kunnes vauvakuume iskee. Jos rupeaa vain syömään masislääkkeitä, niin kyllähän sitä hilpeä mieli voi välillä olla mutta silti sitä raskautta pelkää, eikä pääse kuntoutumaan.



Me ollaan uskovaisia, meillä on muutama lapsi emmekä halua enempää. Emme koe jaksavamme enää yhtään vauva-aikaa emmekä raskausaikaa. Joten mies on hakenut itselleen sterilisaation. Se on hoitanut meitä molempia, kun tiedämme, että en ole raskaana. Jos nyt joskus tulenkin raskaaksi, niin sitten se on kyllä sen luokan ihme, että uskallamme ehkä luottaa siihen, että jaksamme jotenkin.

mutta heitämpä muutaman kommentin.



<

Aihe on siksi ehkä niin äärettömän hankala ja siitä ei haluta tehdä numeroa, että aikain saatossa olemme havainneet ihmisen heikkouden kiusaajan houkutuksissa.

Nimittäin, on eri asia ehkäistä vakavan depression kohdatessa kuin silloin, kun minusta itsestä tuntuu että ei enää lapsia tai ehkä en enää jaksa kuten yllä.

ja jos isoon ääneen julistettaisi, että ehkäisyä voi käyttää niin tiedätte mihin se johtaisi. Se johtaisi samaan kuin monet muutkin asiat mitkä ovat vähän kiikun-kaakun. Eli ihminen on niin heikko,että kyllä me korkeamman elintason tai ihan minkä muun syyn takia tahansa mielellämme käyttäisimme välillä ainakin ehkäisyä mikäli näyttäisi siltä, että lapsia tulee monta.

Se on ehkä vähän sama asia vaikkakin aivan eri suuruusluokkaa kuin tämä itsensä ehostaminen. Tyyliin: kyllä minä voin käyttää meikkivoidetta koska minulla on niin huono iho ja itsetuntoni kärsii siitä. No jokaisellahan meillä on siellä täällä paikattavaa tai jos ei muuta niin liian vaaleat huulet tms. Eli aina löytyy syy.



Ajan tässä takaa ehkä hieman sekavasti erästä ajatusta. Ehkä jopa peruskysymystä. Miksi, miksi minä teen elämässäni erilaisia valintoja? Siksikö, että näin on hyväksi kerrottu tai minusta tämä tuntuu hyvältä vai siksi että säilyttäisin uskon ja hyvän omantunnon?

Jos me vaikean tilanteen tullen miettisimme ensiksi, että miten menettelisin tässä tilanteessa, että säilyisin uskomassa niin moni asia ratkeaisi ehkä eri tavalla.



Sanon edelleen, että psykoottinen tai vakava masennus kuuluvat lääkärin hoitoon. Monesti syyt masennukseen ovat mutkikkaat. Osa syistä tiedostamattomiakin.

On kaikkien etu, että ihminen saa tuolloin levätä ja saa ammattilaisen hoitoa.



Mutta onko oikeasti niin, että me uskovaiset äidit tämän valtavan elintasokilvan keskellä uuvumme ihan kuitenkin muista syistä kuin lapsen syntymän johdosta tai raskauden uupumuksesta. Jos on useampi pieni lapsi niin on selvää, että koti on harvoin siinä kunnossa kuin Avotakan kannessa.

On selvää, että äidin vartalo ei palaudu yhtä nopeasti kuin filmitähdillä.

On selvää, että rahaa ei riitä ainoastaan Timberlandin vaatteisiin.



Ymmärrättekö? Jos me olisimme armollisempia itseämme kohtaan me jaksaisimme paremmin.

Senkin ajan kuin miettii uusia verhoja keittiöön voi istua sohvalle ja lukea lapselle vaikka kirjaa.



Minä tiedän, että me uskovaiset äidit emme ole edes aina toisillemme armollisia. Joku kuka jaksaa siivota saattaa ääneen arvostella toisen kotia jossa on hieman epäjärjestystä.

Me saatamme katsoa hieman karsaasti silloin kun itsellä menee hyvin toisen paksua vartaloa ja ihmetellä miksei hän lenkkeile.

Ja ihan oikeasti on niin "hyvin säilyneitä" ihmisiä ketkä eivät ymmärrä miksi joskus ei todellakaan jaksa edes lähteä lenkille.

Minä haluan tässä peräänkuuluttaa sitä, että me mieluummin tukisimme kuin painaisimme. Vaikka toisella ei ole sitä Davidin uutta t-paitaa vaan kulahtanut keltainen niin näkisimme siinä ihmisen ja kanssasisaren emmekä luuseria, jota tekee mieli vähän kartella. Ettei vaan sekaannu väärän tasoiseen porukkaan.



Ennen kaikkea olisi tärkeää tehdä ratkaisut niin, että miettisi ensiksi sitä, että kuinka säilyn uskomassa?

Ja yhdessä, äidin terveydentilan takia sovittu selibaatti ei ole rinnastettavissa kemialliseen ehkäisyyn.

Se on sitä myötä -ja vastamäessä rakastamista.Minusta väite, että selibaatti olisi kielletty, jotta aviolliset velvollisuudet tulee hoidettua on hyvin lyhytnäköinen kommentti. Onko niin, että jos puoliso sairastuu fyysisesti vakavasti toisella on oikeus suorittaa kaikesta huolimatta aviolliset velvollisuudet?? Tai jopa käydä vieraissa?

On ihan turha syyttää tässä vl-miehiä miksikään panokoneiksi. Heistä monet ovat valmiita turvaamaan vaimonsa terveyden ennen omia halujaan. Entäpä jos kyse onkin siitä,että vaimo ei halua kieltäytyä seksista? Minusta tässä ollaan avioliiton perusasioiden äärellä. Halu rakastaa kätkee sisäänsä paljon rakkautta ja huolenpitoa millä ei ole seksi kanssa mitään tekemistä. Sielunvihollisen saarna on se, että pitäisi aina ehkäistä ensiksi ja sitten miettiä mitä muuta.

Esim. puoli vuotta elämästä on hyvin lyhyt aika mikäli sillä saavutetaan se, että äiti paranee.

Haluan kommentoida hieman.

Sitä olen itsekin yrittänyt tuoda tässä esille näiden kahden asia selvää eroa, eli onko niin ettemme halua enään lapsia vai että vaikea masennus on johtanut siihen että yksinkertaisesti sairastunut ja näin ollen voimat ovat niin lopussa että on välttämätönsä saada levätä ja parantua. Niin kun jo aiemmin sanoin ehkäisynkäyttö ei ole riemuvoitto, se on kova paikka. Se on prosessi jonka kanssa saa kamppailla vähän väliä. Kun on uskovaisen mieli, helpotusta (ainakin minulle) tuo se että saan levätä, mutta se tuo myös haikeuden tunteen koska haluaisin jaksaa, haluaisin olla hyvinjaksava äiti, haluaisin toipua että saisin vielä kokea uuden lapsen syntymän. Nämä on kuulkaas niin vaikeita asioita, että itkuja on itketty peräjälkeen. Mielensairaudessa on sellaisesta kyse että mukavuus ja itsekkyys ovat kaukana siitä. Kun ei itse jaksa, kun ei enää jaksa huolehtia perheestään. Kaikki jäävät kuitenkin omantunnon asiaksi, Jumala on se joka näkee sydämeemme, Hän näkee sen mikä on pohjimmainen tarkoituksemme ja halumme. Ihmisten tehtävä ei ole arvioida muiden elämäntilanteita.

Toisaalta on hyvä että näistä asioista ei huudella jokapaikassa ja kaikkialla koska se saattaisi saada jotakin aikaan. Silti olisi kuitenkin tärkeää että mielensairauksista puhuttaisiin enemmän, jotta apua osattaisiin hakea ajoissa kun siihen on tarvetta.

Lisään vielä siitä ehkäisyasiasta, että itse miellän että omassa tilanteessani sillä ei ole sinällään hirveästi merkitystä pidättäydymmekö vai käytämmekö ehkäisyä. En näe tässä tilanteessa siinä juurikaan eroa. Mikäli pidättäytyminen sopii molemmille niin ok. Rakkautta on myös henkinen kumppanuus, mutta mikäli seksi on avioparille tärkeä ja lujittava asia suhteen kannalta niin ehkäisy voi olla paikallaan, koska rankassa elämäntilanteessa ei välttämättä ole kovin järkevää kuormittaa suhdetta enempää. Nämä ovat kuitenkin niin monimutkaisia asioita että mitään yksiselitteistä vastausta ei ole olemassa. Tärkeintä kuitenkin on se että mies ja vaimo jaksavat rakastaa toisiaan niin myötä kuin vastamäessäkin ja niin että ymmärrys toista ihmistä kohtaan vallitsee. Etenkin henkinen kumppanuus on kaiken a ja o kriisien ja vaikeuksien keskellä.



Mukava keskustelu mielestäni ollut. Rukoillaan Jumalalta sitä että olisimme armollisempia toisillemme, rakastaisimme toisia uskonsisaria ja-veljiä myös silloin kun vaikeudet kohtaavat. Olisimme tukena ja turvana.Jr. 61

Hyvä ketju oli:)

Otin osaa tähän ketjuun viime kesänä. Luin tämän vielä uudestaan ja mieleeni nousi muutama ajatus.



Joku kirjoitti siitä että keskusteluilloissa tmv. kanta on ollut edelleen se että ehkäisy on syntiä, eli että uskovaisena emme ehkäise. Näitä keskusteluja olen kyllä itsekin kuullut ja näinhän asia ajatellaan (niin se on silloin kun puhutaan t-e-r-v-e-e-s-t-ä vanhemmasta). MUTTA kuinka usein olette olleet keskusteluilloissa jossa puhuttaisiin elämän kriisitilanteista, esim, just tämä että mitä silloin jos äiti sairastuu esimerkiksi henkisesti, onko äidillä oikeutta toipua sairaudestaan, miten lapsiasia silloin? Minä en ole sellaista keskustelua kuullut. Eli, tämä asia on niin vaikea että siitä ei mielellään puhuta. Vaikeneminen on helpompaa. Sellainen joka ei ole käynyt läpi raskasta ja uuvuttavaa henkistä sairautta, näkee usein ehkäisyn tilanteessa kuin tilanteessa syntinä, ei hoitomuotona. Mielestäni tässä on selkeästi kahdesta eri asiasta kysymys eli; ehkäisenkö siksi koska en halua enää lapsia vai siksi että koska haluan parantua ja toipua sairaudestani, JOTTA kykenisin ottamaan pienen lapsen vastaan ja huolehtimaan hänestä.



Monella tuntuu olevan hyvin lyhytnäköinen ajatus tästä asiasta. Eli jos olen sairas ja en kykene huolehtimaan lapsistani niin sitten ne viedään minulta pois. Sekin on sitten Jumalan tahto. Vai onko? Miettikää omalle kohdalle.



Se on muuten jännä ajatus (valitettavasti tähän törmää vielä turhankin usein) että jos kohtu ei kestä niin se poistetaan (=lääketiede on meitäkin varen), MUTTA jos äiti sairastuu henkisesti niin lääketiede ei ole meitä varten, muutakuin tiettyyn rajaan asti. Eli ensimmäisessä tapauksessa äidin terveys huomioidaan perusteellisesti, mutta toisessa tapauksessa vähän sinne päin. Voitte vain kuvitella että miltä tilanne sen jälkeen näyttää kun vaikeasti masentunut äiti saa vauvan. Oravanpyörässä ollaan ja sairaudesta toipuminen sen kun mutkistuu ja lykkääntyy.

Lehti: Ehkäisykielto rikkoo ihmisoikeuksia?

17.1.2009 10:53



Ihmisoikeusliitto selvittää, onko vanhoillislestadiolaisten "ehkäisykielto" ihmis- ja perusoikeuksien vastainen, Kotimaa-lehti kertoo.

Ei ehkäisyä?

Ei ehkäisyä? (RONI LEHTI)



- Ehkäisykielto on ymmärtääkseni ainakin vanhoillislestadiolaisuudessa selvä oppi ja se on käsitykseni mukaan johtanut jopa kuolemaan tilanteissa, joissa naisen elimistö ei ole kestänyt jatkuvia raskauksia. Meillä on tästä kertomuksia, Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros perustelee.



Kouroksen mukaan ongelman ydin on se, että ehkäisykielto saattaa loukata ihmisten seksuaalista itsemääräämisoikeutta - niin naisten kuin miestenkin.



- Totta kai aikuiset ihmiset saavat päättää, jos he haluavat synnyttää paljon lapsia. Mutta onko ehkäisyä hyväksymättömissä vanhoillislestadiolaisperheissä kasvaneilla aitoa mahdollisuutta olla valitsematta ehkäisemättömyyttä? Entä onko tässä ideologisessa ympäristössä aitoa mahdollisuutta valita, jos esimerkiksi vaihtoehto olisi se, että yhteisö hylkäisi, Kouros selittää.



"Jumala on elämän ja kuoleman herra"



Vanhoillislestadiolaisia edustavan Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen pääsihteeri Aimo Hautamäki ei kuitenkaan halua lehden haastattelussa ottaa kantaa kiistakysymykseen ennen kuin ratkeaa, mitä Ihmisoikeusliitto sen suhteen tekee.



Hautamäki ei kommentoi edes sitä, onko totta, että vanhoillislestadiolaiset pitävät lapsirajoitusta syntinä.



- Perusajatus on se, että Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Se on päälinja. Sellainen ajatus meillä on Raamatusta. En enempää tähän oikeastaan sano, hän toteaa.



Asiasta kertoi Kotimaa-lehti.



IL

osa vl naisista on niin aivopestyjä, ettei oma terveys ja jo olemassa olevien lasten hyvinvointi ole ykkösasia, vaan lisää tehdään hengen kaupalla ja sitten vaan rukoillaan.



Voimia ketjun ap:lle. Olisi mielenkiintoista kuulla mietteitäsi tänä päivänä.

Olenpahan vaan miettinyt sitäkin, että jaksaako masentunut edes iloita seksuaalisuudestaan...? Kuinka moni masentunut ylipäänsä harrastaa seksiä? Voin olla ihan väärässäkin ja siksi kysynkin...



Toisekseen: ei joka kerrasta tule raskaaksi. Tässä jätetään ehkäisemättömyydessä Jumalalle se valta antaa tai olla antamatta lapsia.



Itselläni ei ole lapsia (ei ole annettu), mutta lähipiirissä on. Heidän kanssa ollaan ihmetelty usein, miten Jumala onkin lapsia antanut tai jättänyt antamatta juuri oikealla hetkellä (ei se raskauden alettua välttämättä ole siltä tuntunut). On ratkennut muita elämään liittyviä asioita (työnhaku, opiskelujen jatkaminen, lastenhoitajan hankkiminen, talonrakennus tms.). Joku tietää elämästämme meitä paremmin. Lapsettomuus on itselle kipeä asia, mutta olen ymmärtänyt sen vain uskon kautta (välillä on heikompana). Järjellä en sitä voi itselleni - lapsirakkaalle, tunteelliselle koti-ihmiselle, kaikkea muuta kuin uraohjukselle - selittää.



Voimia niille, jotka asian kanssa painivat. Rukoilen puolestanne, että Jumala auttaisi eikä tarvitse lähteä itse ratkaisuja tekemään.

askarruttaa eräs asia. Eihän raamattu kiellä PIDÄTTÄYTYMÄSTÄ seksistä. Vai onko lestadiolaisten PAKKO harrastaa seksiä jatkuvasti vain lisääntyäkseen?

Eikö lihaniloista voi nauttia muuten kuin yhdynnässä?

Kun ehkäisy on kerran kielletty niin vaihtoehdot on vähissä mutta niitä on silti. Jos on PAKKO miestä tyydyttää ja palvella niin suihin vaan eiköhän se ole ukolle ihan sama.

Olen itse uskovainen, en tosin vl. Tiedätkö, että Raamatun mukaan taivaaseen pääsee uskomalla Jeesukseen. Ei siinä mitään täydentäviä tekoja tarvitse. Minusta tuo vl-yhteisö ei ole tervehenkinen. En ole ikinä törmännyt missään helluntaisrk:ssa, johon siis itse kuulun, ehkäisyongelmaan. Seksielämä ja ehkäisyasiat avioliitossa ovat pariskunnan intiimejä asioita, ne eivät kuulu pätkän vertaa pastoreille. Sellai´nen on täysin epätervettä.



Raamatun mukaan Jumala vihaa hylkäämistä. Jos tekisit lapsia ja antaisit ne adoptioon, tavallaan hylkäisit ne. Se olisi Jumalan silmissä kauhistus. Toki se olisi parempi kuin abortti.



mutta ei Jumala sinulta mitään ylivoimaista vaadikaan. Ihmiset vaativat. Ketä sinä elämälläsi palvelet ja miellytät? Ihmisiä vai Jumalaa? Ihmiset ovat asettaneet päällesi ikeen, joka on raskas kantaa. Aivan turhaan sitä kannatkin.



Minulla itselläni on 3 lasta. Kaikki 3 raskautta olen oksentanut alusta loppuun ja aina välillä jotunut sairaalaan tiputukseen nestevajauksen takia. Jos minulla olisi 17 raskautta ja siis käytännössä joutuisin oksentamaan elämästäni monta vuotta, niin olisiko se oikein syntyneitä lapsia kohtaan? kuka heitä hoitaisi?

Näissä kolmessa on todella paljon työmaata. Enempää lapsia en halua. Eikä Jumala sitä vaadikaan.



Jos sinulla on pelko, että terveyskeskuksessa väki katsoo tietojasi, tee näin.



Asenna yksityisella lääkäriasemalla gynekologin vastaanotolla esim Diacorissa Mirena hormonikierukka. ehkäisyteho sama kuin sterilisaatiossa. Voit varata ajan vaikka ihan toisesta kaupungista.



On vaikeaa, kun kaikki kaverit jäävät taakse ja pitäisi aloitta aivan alusta. Mieti kuitenkin sitä, haluatko lastesi kasvavan samassa ympäristössä. On paljon muita, terveitä seurakuntia. Sieltä saa aivan uusia ystäviä, vaikkakin se on työlästä alussa.



Siunausta sinulle ja muista: Jumala ei vaadi sinulta mitään muuta kuin uskoa Häneen.

"Jos joku tahtoo kulkea minun jäljissäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua."



Uskominen vaatii nöyrtymistä elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Nykyään suurin osa tekee itse uskonsa, mutta sellainen ei ole Jumalan mieleen.

Sekin on elämän kunnioittamista, että äiti huolehtii omasta jaksamisestaan ja jo syntyneistä lapsistaan. jos äiti on jo raskaana, niin sitten lapsi syntyy. mutta jos ei vielä ole, niin ei sen elämän syntymisen estäminen ole elämän halveksimista.

"Ja niinkuin joku tuossa sanoikin, että eiköhän se usko ole sydämmessä. Raamatussa sanotaan, että ei omilla teoilla tai tekemättä jättämisillä sinne päästä, vaan sydämmen uskolla!!! Mutta siitäkin huolimatta lestaatiolaiset pitää uskovaisina vain niitä, jotka ei käytä ehkäisyä! Eli sitä tässä mietimme, vaikka sydämmessämme tiedämme, että Jumala ei hylkää vaikka lestat hylkäiskin, että ollaanko valmiita jättämään koko tähänastinen elämä taaksemme ja aloittamaan tyhjän päältä?"

Lestadiolaiset ovat väärässä. Jos usko olisi teoista kiinni,ei Jeesuksen sovitustyötä enää tarvittaisi. Lisäksi lestoilla on se harha,että vain vanhoillislestadiolaiset pelastuu. Eli kaikki maailman ihmiset(myös kristityt) joutuu kadotukseen,paitsi se pieni Suomen pohjanmaalla asuva joukko. Eikö tämä ole jo täysin ristiriidassa Raamatun kanssa? Siis usko Jeesukseen ei pelastakaan,vaan oikea elämä? Mitään asioita ei saa asettaa pelastuksen ehdoksi Jeesuksen ristintyön ohelle tai edelle,tai muutoin tehdään Jeesuksen työ ristillä tyhjäksi. Ja kyllä,usko näkyy elämässä,muttei jokaisella samalla tavalla,eikä niin että toinen ihminen tai uskonyhteisö voisi/saisi asettaa määreet,miten sen pitää näkyä toisen elämässä. Jumala tekee työtä jokaisen sydämessä omalla tavallaan, eikä Jumala pakota ketään mihinkään. Tätä tekevät vain ihmiset painostamalla esim. lisääntymään.

Jos olisin sinä,niin harkitsisin hyvin tarkkaan,tekisinkö lapsia painostuksen vuoksi ja vain tulevani hyväksytyksi yhteisön vinoutuneiden sääntöjen vuoksi. Rikot itseäsi ja lapsiasi vastaan,jos teet niitä lisää vastentahtoisesti. Miten muut lapset pärjäävät jos sairastut tai väsyt liikaa? He tarvitsevat sinua.

Olenpahan vaan miettinyt sitäkin, että jaksaako masentunut edes iloita seksuaalisuudestaan...? Kuinka moni masentunut ylipäänsä harrastaa seksiä? Voin olla ihan väärässäkin ja siksi kysynkin...

Toisekseen: ei joka kerrasta tule raskaaksi. Tässä jätetään ehkäisemättömyydessä Jumalalle se valta antaa tai olla antamatta lapsia.

Itselläni ei ole lapsia (ei ole annettu), mutta lähipiirissä on. Heidän kanssa ollaan ihmetelty usein, miten Jumala onkin lapsia antanut tai jättänyt antamatta juuri oikealla hetkellä (ei se raskauden alettua välttämättä ole siltä tuntunut). On ratkennut muita elämään liittyviä asioita (työnhaku, opiskelujen jatkaminen, lastenhoitajan hankkiminen, talonrakennus tms.). Joku tietää elämästämme meitä paremmin. Lapsettomuus on itselle kipeä asia, mutta olen ymmärtänyt sen vain uskon kautta (välillä on heikompana). Järjellä en sitä voi itselleni - lapsirakkaalle, tunteelliselle koti-ihmiselle, kaikkea muuta kuin uraohjukselle - selittää.

Voimia niille, jotka asian kanssa painivat. Rukoilen puolestanne, että Jumala auttaisi eikä tarvitse lähteä itse ratkaisuja tekemään.

Mites on, sekö ei voi olla Jumalan tahto että äidillä on oikeus parantua esim.psyykkisestä sairaudestaan? On varmaan vaikea uskoa asian vakavuutta jos se ei ole omalle kohdalle tullut.

Kokemuksesta vaan sanon, että vaikka olisi henkisesti sairas niin eihän sen nyt sitä tarkoita että seksi jää kokonaan pois.

Voinhan autolla ajaessanikin heittää kädet irti ratista ja todeta että jos metsään menee niin sekin on Jumalan tahto. Viittaan tällä ajatuksella siihen että Jumala on kaikessa viisaudessaan antanut uskovaisille äideille mahdollisuuden hoitaa terveyttään. Lääketiede, lääkärit yms ovat meitäkin varten. Jos on sairaus niin se hoidetaan pois, jotta äiti kykenisi huolehtimaan lapsistaa.

Aika usein näissä keskusteluissa tökkii se ajatus, että korostetaan sitä että lapsia synnytetään vuoden välein vaikka sairautta olisi. Ajatellaan että äidin osa on se ja siihen on tyytyminen. Ei ajatella niitä lahjoja joita olemme saaneet, eli lapsia. Meidän tulee KYETÄ hoitamaan ja huolehtimaan heistä, mutta selvä on se että se ei ole mahdollista mikäli äidillä on vaikea esim. masennus. Äidin sairaus ei voi olla heijastamatta lapsiin. Toivon että keskusteluissa otettaisiin tämäkin näkökulma huomioon eikä ohiteta sitä. Tämän kirjoituksen näkökulman ymmärtävää varmasti kaikki ne jotka ovat kokeneet vaikean masennuksen.