Lue keskustelun säännöt.
Miten luulette että vaikuttaa ihmiseen (vai vaikuttaako), jos on kokenut kurittamista "vain" muutamia kertoja lapsena/nuorena?
05.03.2019 |
Itse sain remmistä a.k.a. nahkavyöstä ehkä max viitisen kertaa koko lapsuuden/nuoruuden aikana. Luuletteko, että tällaiset yksittäiset kerrat aiheuttavat traumatisoitumista myöhemmin elämässä tms?
Kommentit (82)
Minäkin sain ja jo silloin lapsena ihmettelin että mikä hemmetin järki tässä kuristuksessa on?
Ei se väkivallan pelko saanut minua käyttäytymään kiltisti, aiheutti vaan sen että kun tein tuhmuuksia, panostin siihen etten jää kiinni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen saanút risua pyllylle ehkä kolme kertaa. Hyvää teki mulle :) Olin todella tuittupää noina kertoina, risu oli -70-luvulla kunnon kasvattajien keino suitsia lapsesta kunnon kansalainen. Ihanat rakastavat vanhempani <3
Herkkiin ihmisiin vaikuttaa varmasti
Mitä mieltä itse olet omalta kohdaltasi, onko väkivallalla ollut seurauksia? Itsetuntoon, perusluottamuksen tunteeseen, vuorovaikutukseen ja suhteeseen lyöjän kanssa tms.
Kiva olla puolustuskyvyttömänä hakattavana. Kiitos isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan kovasti siitä, onko kuritus ollut johdonmukainen rangaistus vaiko onko mäiskitty mielivaltaisesti ilman ymmärrettävää syytä ja seurausta. Tai varmaan molemmat vaikuttaa, mutta eri tavalla.
Kyllä ne oli sellaisia asioita, joista oli sanottu jo 100 kertaa... mutta jotenkin en vaan välillä uskonut. Sitten tuli kyllä paniikki, kun vyötä otettiin esiin, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä.
Olin lapsista ainoa jota kuritettiin fyysisesti (tai ylipäätään mitenkään).
Äitini on perustellut asiaa siten, että kuritus muuttui laittomaksi kun nuoremmat sisarukseni ovat olleet pieniä.
Uskoakseni fyysinen kuritus oli kriminalisoitu jo 90-luvun alussa, kun itse olin lapsi.
Vaikutti siten että tunnen edelleen olevani huonompi vanhempieni silmissä kuin sisarukseni. Katkeruutta myös tunnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisi kertaa on jo paljon. Näkisin, että ihmisen persoona vinoutuu, jos saa väkivaltaista kohtelua. Aloittajastakin tuollainen on pieni määrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan kovasti siitä, onko kuritus ollut johdonmukainen rangaistus vaiko onko mäiskitty mielivaltaisesti ilman ymmärrettävää syytä ja seurausta. Tai varmaan molemmat vaikuttaa, mutta eri tavalla.
Kyllä ne oli sellaisia asioita, joista oli sanottu jo 100 kertaa... mutta jotenkin en vaan välillä uskonut. Sitten tuli kyllä paniikki, kun vyötä otettiin esiin, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä.
Millaisia asioita? Ei vanhemmilla ole oikeutta sanotuistakaan asioista olla väkivaltaisia ketään kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisi kertaa on jo paljon. Näkisin, että ihmisen persoona vinoutuu, jos saa väkivaltaista kohtelua. Aloittajastakin tuollainen on pieni määrä.
Siis ainakin, jos pitää sitä aikuisena sitten ihan normaalina ja ansaittuna, hyvänä asiana. Se, että kuvittelee ansainneensa väkivaltaista kohtelua on se vinouma siinä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä itse olet omalta kohdaltasi, onko väkivallalla ollut seurauksia? Itsetuntoon, perusluottamuksen tunteeseen, vuorovaikutukseen ja suhteeseen lyöjän kanssa tms.
Olen nyt vähän alle 30 ja jostain syystä ruvennut miettimään tällaista. En osaa sanoa, onko vaikutuksia, ehkä alitajuisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ainakaan. Henkinen alistaminen ehkä vähän ja munille lyöminen. Eniten olen traumasoitunut kun olen puoliksi itä eurooppalainen ja miten te olette minua kohdelleet teidän rakastavissa käsissä. Múslimin mulkku kuitenkin kelpaa teille hehe.
En tiedä onko vaikuttanut. Olen seks. alistuva ja se ei kuulemma ole yleistä niillä, jotka ovat olleet oikeasti kuritettavina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihmisestä. Herkille ihmisille jättää ainakin syvät jäljet pelkkä kertakin. Takuulla jokaiselle jää silti jonkinmoinen ikävä tunne.
Minua "vain" tukkapöllytettiin ja annettiin luunappeja, mutta ikävä maku niistä on jäänyt suuhun.
Lasten fyysinen kuritus on kriminalisoitu 1984. Ei 90-luvulla
Ei tietenkään! Kaikki tuosta valittavat vaan sysäävät vastuuta elämänsä huonoista valinnoista viattomille ihmisille.
En usko että aiheuttaa traumoja sanan oikeassa merkityksessä. Trauman aiheuttaa enemmänkin sellainen silmitön ja "perusteeton" väkivalta, jolloin lapsella on tunne, ettei hän tiedä milloin tilanne loppuu ja miten se päättyy. Näihin tilanteisiin liittyy usein myös kuolemanpelko. Kyllä tukkapöllystä on vielä pitkä matka oikeasti väkivaltaiseen lapsuuteen - ja erokin näkyy siinä uskaltaako lapsi uhmata ja näyttää tunteitaan.
Enemmän näen kuritusväkivallan ongelmana, koska 1) se synnyttää epäluottamuksen ja kuilun vanhemman ja lapsen välille ja 2) opettaa että se määrää, jolla on voimaa kurittaa toista.
Suomessa nykyvanhemmista lähes puolet on käyttänyt kuritusväkivaltaa, vaikka ei sitä hyväksy (eli suuttuneena varmaan satunnaisesti jotain lievää tehty). Joten tuskin nyt oikeasti voidaan sanoa, että kaikki nämä lapset ovat traumatisoituneita. Toivottavasti kuitenkin aikanaan omaavat paremmat tunteiden hallinnan keinot, jotta eivät omille lapsilleen enää tuota taakkaa siirtäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan kovasti siitä, onko kuritus ollut johdonmukainen rangaistus vaiko onko mäiskitty mielivaltaisesti ilman ymmärrettävää syytä ja seurausta. Tai varmaan molemmat vaikuttaa, mutta eri tavalla.
Kyllä ne oli sellaisia asioita, joista oli sanottu jo 100 kertaa... mutta jotenkin en vaan välillä uskonut. Sitten tuli kyllä paniikki, kun vyötä otettiin esiin, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä.
Millaisia asioita? Ei vanhemmilla ole oikeutta sanotuistakaan asioista olla väkivaltaisia ketään kohtaan.
Yksi kerta oli sellainen, että lähdin pikkusiskon kanssa soutuveneellä ja en laittanut itselle pelastusliiveja ja sanoin siskollekin, että ei tarvitse laittaa... vaikka oli tietysti ihan selvää, että niitä olisi pakko aina käyttää. Mitään ei siis tapahtunut, ei meinattu hukkua eikä kaaduttu. Mutta kun siitä jäi kiinni (pikkusisko paljasti, kiitos vaan rakas sisko...!), niin siitä kyllä sain kunnon kurituksen. Oma vika tietysti, mutta eikö ollut kuitenkin liian ankara rangaistus, kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan kovasti siitä, onko kuritus ollut johdonmukainen rangaistus vaiko onko mäiskitty mielivaltaisesti ilman ymmärrettävää syytä ja seurausta. Tai varmaan molemmat vaikuttaa, mutta eri tavalla.
Kyllä ne oli sellaisia asioita, joista oli sanottu jo 100 kertaa... mutta jotenkin en vaan välillä uskonut. Sitten tuli kyllä paniikki, kun vyötä otettiin esiin, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä.
Millaisia asioita? Ei vanhemmilla ole oikeutta sanotuistakaan asioista olla väkivaltaisia ketään kohtaan.
Yksi kerta oli sellainen, että lähdin pikkusiskon kanssa soutuveneellä ja en laittanut itselle pelastusliiveja ja sanoin siskollekin, että ei tarvitse laittaa... vaikka oli tietysti ihan selvää, että niitä olisi pakko aina käyttää. Mitään ei siis tapahtunut, ei meinattu hukkua eikä kaaduttu. Mutta kun siitä jäi kiinni (pikkusisko paljasti, kiitos vaan rakas sisko...!), niin siitä kyllä sain kunnon kurituksen. Oma vika tietysti, mutta eikö ollut kuitenkin liian ankara rangaistus, kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut?
Jos olisi tapahtunut, sinulla ei ehkä olisi enää pikkusiskoa ??
Riippuu varmaan kovasti siitä, onko kuritus ollut johdonmukainen rangaistus vaiko onko mäiskitty mielivaltaisesti ilman ymmärrettävää syytä ja seurausta. Tai varmaan molemmat vaikuttaa, mutta eri tavalla.