Miten luulette että vaikuttaa ihmiseen (vai vaikuttaako), jos on kokenut kurittamista "vain" muutamia kertoja lapsena/nuorena?

Vierailija kirjoitti:

Olin 11-12v kun sain vikan kerran selkääni, ja nimenomaan vyöllä takapuolelle. Olin rikkonut erään arvokkaan tavaran, en tahallani enkä tarkoituksella, mutta huolimattomuuttani. Itseäkin todella harmitti ja olisin halunnut jotenkin korvata sen, mutta eipä viikkorahoista oikein riittännyt sellaiseen. Kuulostaako ihan hullulta, mutta itselle se selkäsauna (joka tuli vasta vähän myöhemmin, eikä heti) oli silloin jollain tavalla helpotus, koska se oli tavallaan tapa korvata ja hyvittää se, vaikka eihän se rahallisesti vanhempia yhtään auttanutkaan.

Ymmärrettävää lapsen näkökulmasta varsinkin jos olit kiltti ja tunnollinen luonteeltasi.

Mutta mikä oli vanhempien motiivi kurittaa vahingosta?

Kyllä se aiheuttaa traumoja, mikäli ympäristö itkee volisee ja kauhistelee. Mikäli remmistä saanut osaa laittaa asian kontekstiinsa, eli että häntä nyt on kasvatettu tällä tavalla, se oli silloin, eikä nyt enää hyväksyttyä, niin traumaa ei tule. Trauma on todella usein aika ja paikka sidonnainen. Afrikkalainen ei saa traumaa kurituksesta, mutta suomalainen saa, vaikka kyseessä olisi täsmälleen samanlainen kuritus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 11-12v kun sain vikan kerran selkääni, ja nimenomaan vyöllä takapuolelle. Olin rikkonut erään arvokkaan tavaran, en tahallani enkä tarkoituksella, mutta huolimattomuuttani. Itseäkin todella harmitti ja olisin halunnut jotenkin korvata sen, mutta eipä viikkorahoista oikein riittännyt sellaiseen. Kuulostaako ihan hullulta, mutta itselle se selkäsauna (joka tuli vasta vähän myöhemmin, eikä heti) oli silloin jollain tavalla helpotus, koska se oli tavallaan tapa korvata ja hyvittää se, vaikka eihän se rahallisesti vanhempia yhtään auttanutkaan.

Ymmärrettävää lapsen näkökulmasta varsinkin jos olit kiltti ja tunnollinen luonteeltasi.

Mutta mikä oli vanhempien motiivi kurittaa vahingosta?

Aikuisten maailmassa tällaisia tilanteita varten on olemassa vakuutukset.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se aiheuttaa traumoja, mikäli ympäristö itkee volisee ja kauhistelee. Mikäli remmistä saanut osaa laittaa asian kontekstiinsa, eli että häntä nyt on kasvatettu tällä tavalla, se oli silloin, eikä nyt enää hyväksyttyä, niin traumaa ei tule. Trauma on todella usein aika ja paikka sidonnainen. Afrikkalainen ei saa traumaa kurituksesta, mutta suomalainen saa, vaikka kyseessä olisi täsmälleen samanlainen kuritus.

Voi kyllä afrikkalainenkin traumatisoituu ihan siinä missä muutkin. Saattaa olla että Afrikassa energia menee ihan perusarjesta selviytymiseen, jolloin mieli työntää trauman sivuun jotta toimintakyky säilyy. Jos afrikkalainen sitten pääseekin vakaampaan elämään, saattaa traumat nousta pintaan. Mutta jos kuritus on arkipäiväistä ja sitä tapahtuu joka perheessä, ei sitä osaa kyseenalaistaa eikä sen vaikutuksia tiedosta. Kyllä se väkivalta silti vaikuttaa kaikkiin yhtäläisesti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi annetaan pyllylle, miksi ei jonnekin muualle?

Tätä olen aina ihmetellyt, miksi jopa paljaalle pyllylle ja joskus kuritettu lapsi on ollut jo murrosiässäkin/teini-ikäinen.

Onko kyseessä vanhemman taholta tuolloin myös seksuaalinen perversio? Ei pelkästään pahoinpitely vaan myös seksuaalinen hyväksikäyttö.

Vierailija kirjoitti:

Herkkiin ihmisiin vaikuttaa varmasti

Mä oon herkkä, enkä kyllä traumatisoitunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkiin ihmisiin vaikuttaa varmasti

Mä oon herkkä, enkä kyllä traumatisoitunut.

Tuliko sinusta ylikiltti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 11-12v kun sain vikan kerran selkääni, ja nimenomaan vyöllä takapuolelle. Olin rikkonut erään arvokkaan tavaran, en tahallani enkä tarkoituksella, mutta huolimattomuuttani. Itseäkin todella harmitti ja olisin halunnut jotenkin korvata sen, mutta eipä viikkorahoista oikein riittännyt sellaiseen. Kuulostaako ihan hullulta, mutta itselle se selkäsauna (joka tuli vasta vähän myöhemmin, eikä heti) oli silloin jollain tavalla helpotus, koska se oli tavallaan tapa korvata ja hyvittää se, vaikka eihän se rahallisesti vanhempia yhtään auttanutkaan.

Ymmärrettävää lapsen näkökulmasta varsinkin jos olit kiltti ja tunnollinen luonteeltasi.

Mutta mikä oli vanhempien motiivi kurittaa vahingosta?

Aikuisten maailmassa tällaisia tilanteita varten on olemassa vakuutukset.

Korvaako jos syynä on huolimattomuus?

Vierailija kirjoitti:

Miksi annetaan pyllylle, miksi ei jonnekin muualle?

Minuakin kiinnostaisi, mikä kasvatuksellinen merkitys juuri siinä pepussa on ollut! Meillä oli lapsena muuten täysin väkivallatonta ja yleensä käytettiin tavanomaisia menetelmiä kuten arestia ja vastaavaa mitä nykyäänkin. Mutta sitten joistain jutuista seurasi se, että housut alas ja nahkavyötä. Enkä mitään erityisen tyhmää edes koskaan tehnyt, olin aika kiltti tyttö, ja kai edelleenkin olen. Osaako joku selittää, oliko tässä jotain kasvatuksellista ajatusta taustalla?

Minua tukistettiin usein, mutta vasta piiskaaminen järkytti oikeasti. Tajusin äkkiä etten voi luottaa vanhempiini. Muistan vieläkin sen tunteen, vaikka siitä on vuosikymmeniä.

Kerran on tullut kunnolla selkään ja useasti viety korvasta/tukasta jäähylle.

Oma vika ollut joka kerta.

Mitään traumoja ei jäänyt ja ikuisesti olen kiitollinen että mulle laitettiin selkeet rajat ja säännöt.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän arvostan ja rakastan vanhempiani ja kaikkea mitä he ovat minun takiani tehneet.

Porukat<3

Vierailija kirjoitti:

Minua tukistettiin usein, mutta vasta piiskaaminen järkytti oikeasti. Tajusin äkkiä etten voi luottaa vanhempiini. Muistan vieläkin sen tunteen, vaikka siitä on vuosikymmeniä.

Kyllä se tukistaminenkin aika primitiiviseltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Minua tukistettiin usein, mutta vasta piiskaaminen järkytti oikeasti. Tajusin äkkiä etten voi luottaa vanhempiini. Muistan vieläkin sen tunteen, vaikka siitä on vuosikymmeniä.

Mutta jos saa asiasta on jo varoitettu tyyliin jos et nyt tottele, saat remmiä. Silloinhan vanhempiin voi luottaa siinä mielessä, että lapsi tietää, mitä tulee tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Lasten fyysinen kuritus on kriminalisoitu 1984. Ei 90-luvulla

Luuletko että tää muutti mitään! Mulla on lapsenhakkaajaisä joka hakkas meitä lapsia stressinpurkukeinonaan ihan mielivaltaisesti, vähintään kerta viikkoon joskus useamminkin.

Kun laki tuli voimaan ukko nauroi v*ttumaisrlla äänellä että minähän hakkaan kersojani just niin paljon kun haluan, mikään lakihan ei minua estä! Sai oikein lisäpontta ja hakkas vielä kovempaa! Täysi psykopatti on, hirveä ihmisperse.

Ja kukaan ei ikinä auttanut, itse ei uskaltanut kertoa kun ukko kielsi ja sanoi t*ppavansa jos kerron jollekin. Ja tasan tiesin että voi toteuttaa uhkauksensa, lapsen henki ei ollut minkään arvoinen.

Sain jokusen kerran piiskaa, lähinnä kai se oli hyvin lievää risulla kintuille ripsimistä. Silloin se tuntui suurelta vääryydeltä ja tunsin suurta vihaa vanhempiani kohtaan hetken aikaa. Mutta ei siitä kyllä mitään traumoja jäänyt. Tuolloin 70-luvulla tuollainen kevyt piiskaaminen oli ihan tavallista ja jotkut saivat luunappeja ja tukistuksia. Silloin elämä oli toisenlaista kuin nykyään, ei silloin pienistä jutuista perustettu, sen kuin hönttästiin menemään, elämä oli vapaampaa ja siinä sattui kaikenlaista, ei siinä pikku piiskaukset tuntuneet missään.

Yhtä omista lapsistani olen kerran tukistanut ja voi että tuntui pahalta. Olin päättänyt, että en ikinä käytä mitään fyysistä kuritusta lapsilleni ja epäonnistuminen tuon yhden kerran tuntui maailmanlopulta. Itkin paljon enemmän kuin lapsi, pyytelin anteeksi varmaan kymmeniä kertoja vuosien saatossa. Lapsi ei edes onneksi muista tapausta ja on jo aikuinen. Edelleenkin tulee pala kurkkuun kun muistelen hermojen menetystä tuona yhtenä hetkenä ja siitä on sentään jo 20 v aikaa!

Minuun vaikutti pahasti jopa huutaminen ja karjuminen isäni taholta. Olin äärimmäisen kiltti lapsi ja isäni käytös vahingoitti minua. En yleensä tiennyt, miksi hän karjui.

Kun katson tyttäreni pientä ja haurasta 4-vuotiasta poikaa, en keksi mitään asiaa, miksi hänelle karjuisin ja uhkailisin hakkaamisella. 

Makasin jotenkuten poikittain isän polvella, selkä ja takamus paljaana ja isä hakkasi vyöllä tai läimi avokämmenellä. En tiedä/muista minkä takia tai mitä olin tehnyt ansaitakseni tuollaista, mutta tuon rangaistuksen kyllä muistan. Olisi varmaan noin kasvatuksellisessa mielessä ihan kiva, jos tapahtumista jäisi mieleen muutakin kuin kipu ja väkivalta. Olin lapsi 90-luvulla.

Se on suuri riski koska jos yhdenkin kerran käytät väkivaltaa väärin lasta kohtaan, kaikki tulevaisuudenkin rangaistukset menettävät tehonsa opetuksen kannalta, siinä samalla traumatisoit lapsen. Hyvät vanhemmat osaavat kasvattaa ilmankin väkivaltaa, vain huonot vanhemmat turvautuvat siihen ja heidän tulisi noudattaa vanhaa sääntöä jossa jokaisesta lapsen raippaiskusta huoltaja ansaitsee kaksi samanlaista.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan kovasti siitä, onko kuritus ollut johdonmukainen rangaistus vaiko onko mäiskitty mielivaltaisesti ilman ymmärrettävää syytä ja seurausta. Tai varmaan molemmat vaikuttaa, mutta eri tavalla.

Tietysti jos ymmärtää rangaistuksen perusteen, ja vieläpä uskoo "ansaitsevansa" sen, on jo aika heikoilla. Verrattuna siihen, että vain riehuisi itsestä riippumatta, koska siihen ei liity häpäisy.

En usko, että itse lyöminen traumatisoi - se voi korkeintaan laukaista jo olemassa olevan, tiedostamattoman trauman.