Olen niin pettynyt 18-vuotiaaseen lukiossa olevaan tyttäreeni.

Seurustelu lukioaikaan on pulunpaskaa

Se on kyllä ihan luonnollista, että lukioon mennessä numerot voi tippua. Taso katsos muuttuu kohtuudella, ei se ole samanlaista kuin yläasteella. Seiskan numero esim kielissä vastaa aika lailla vitosta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli vielä mieleen (olen numero 5 & 6): millä rahalla bilettää, jos ei käy kesätöissä? Oma tyttäreni, vaikka biletys ja seurustelu viekin aikaa ja energiaa, kävi koko syksyn lauantaisin siivoamassa, jotta sai rahaa juurikin biletykseen, matkusteluun ja vaatteisiin. Nyt sai paikan kahvilasta ja matkarahat on jo visusti säästössä.

Olen uusi

Tuosta en tykkäsi, sillä sitten ainakin menisi mahdollisuus hyviin numeroihin. Ei jää aikaa lukea, kun työ, biletys, matkustelu vie ajan. Jos siis ei ole niin nero, että oppii vain opea kuuntelemalla.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä muakin harmittais, tottakai. Koita pitää palopuheita, tyttärelläsi kuitenkin olis älliä hyviin numeroihin.

Ei ehkä niinkään palopuheita, vaan järkevää ja rauhallista keskustelua. Koittaa olla provosoitumatta vaikkei heti saisikaan vastakaikua. Kyllä se nuorikin ymmärtää jos asiat keskustellaan kiihkottomasti ja perustellen. Jos ei ennemmin, niin myöhemmin sitten.

Siinä on aikuisella asenne kohdillaan! Vielä kun katkeroidut ja häpeät lastasi, niin olet täyden kympin vanhempi.

Eikös viisi VUOTTA sitten lukiossa ollut ihminen ole jo sieltä poiskin päässyt. Kuka näitä ketjuja oikein nostaa esiin?

Vierailija kirjoitti:

Eikös viisi VUOTTA sitten lukiossa ollut ihminen ole jo sieltä poiskin päässyt. Kuka näitä ketjuja oikein nostaa esiin?

Pysy aiheessa.

Itsehän en sekoa tyttöni koulun käyntiin muuten kuin kysyn kokeiden numerot.Olen sanonut että kun viimeinen vuosi on tehty on sinun päästävä läpi.Tiedän kuitenkin  että hänen täytyy vielä opiskella ammatti menköön sitten vaikka laitoshuoltajaksi.

Parasta, mitä voit tehdä tyttärellesi, on rauhallisesti opettaa, että hänen elämänvalintansa ovat vain häntä itseään varten.  Ja että hän on tarpeeksi vanha päättelemään itse, mihin kannattaa käyttää aikaa. Hänen päätöksillään ei ole sinulle merkitystä vaan tärkeintä on, että hän on onnellinen. Se, mitä hän tekee tulevaisuudessa, ei vaikuta siihen, miten.häntä esimerkiksi rakastat. Arvostat häntä vaikka päätyisi vaikka duunariammattiin. Tosiasia on, että vastuuntuntoiset ihmiset pärjää elämässä, ja vastuuntunto on asenne, jonka voi ottaa tai jättää ottamatta. Sitä ei voi pakottaa. 

Jos hyvin käy, hän oppii, että jos haluaa vapauden ja sen saa, saa mukanaan myös vastuun. Ulkoisen paineen asettaminen ajaa vain poispäin järkevistäkin tavoitteista - tärkeintä on opettaa sisäisen motivaation kuulemista ja fasilitoida tytär itse päättelemään, mitä kannattaa tehdä ja motivoitumaan sitä kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen monta kertaa ajatellut, että tässä on asia, josta ei juurikaan puhuta:

Pojilla osuus murrosiän pahin vaihe peruskoulun loppupuolelle, jolloin vaikuttaa peruskoulun päättötodistukseen.

Monilla tytöillä sen sijaan osuus biletysvaihe ja seurustelujen monimutkaiset kuviot lukioaikaan, jolloin vaikuttaa ylioppilastodistukseen ja -kirjoituksiin. Näin on myös omalla tyttärelläni, ja näin myös omalla kohdallani ja parhaiden ystävieni kohdalla. Meilläkin olisi ollut potentiaalia vaikka mihin, mutta kun piti bilettää ja seurustella...

Toisaalta, elämää se vaan on. Toki helpommalla pääsisi, jos hoitaisi kerralla koulun. Mutta ylioppilastutkinnosta kyllä selviää hyvinkin, jos on lukio suoritettu edes kohtuudella.

Tosin se lääkis vaatii hyvät pohjatiedot. Ja taas sanon toisaalta: jos on älykäs, niin kyllä nekin tiedot pystyy omaksumaan myöhemmin.

 

ei se vaadi kun kaikki kurssit fykestä ja pitkä matematiikka on suotava n 15 kirjaa ja tietenkin kaikki kurssit biologiasta. 

Kyllä sitä sitten vanhempanakin voi opiskella, jos riittää "päätä" ja kunnianhimoa. Ehkä on toisaalta ihan ok. että tyttäresi vetää tuon "menojalka-vaiheen" pois tieltä, ja miettii rauhassa ja ajan kanssa, mitä hän todella haluaa. En ymmärrä, että olisi joku "maaginen ikäraja", jolloin ihminen alkaa automaattisesti "tyhmentyä" ja opiskelu ei enää onnistu. 

On ymmärrettävää, että lukioon mennessä keskiarvo laskee. Peruskoulu on aika kevyttä kamaa. riittää, kun kuuntelee tunneilla. Lukiossakin sillä pärjää pitkälle, mutta joutuu jo kotona panostamaan. kyllä se tietty on totuus, että jos ei kunnianhimo riitä opiskeluun ja jos ei ole luonteeltaan mikään "lukutoukka", niin ei kannata lääkiksestä haaveilla. 

On sitä karmeampaakin nähty: Mun luokkakaveri, joka lukion päätettyään vaati äitiään ostamaan jättikokoiset silikonit. Äiti, joka kanssa oli haaveillut tyttärestään vähintään lääkäriä, järkyttyi ikihyväksi ja kieltäytyi. Tyttö hankki rahat silikoneihin ja karmeisiin huulitäytteisiin "sponsoriensa" avulla ja lähti sitten ulkomaille tekeen "glamour-hommia"... Palasi jossain vaiheessa Suomeen "maitojunalla" ja opiskelee nyt "kilttinä tyttönä" kampaajaksi.

Hän tekee omat valintansa, sitten kun tekee. Älä puutu.

Vierailija kirjoitti:

Lukioikäiset tytöt ovat todella hankalia! Meidän tyttö kyllä keskittyy kouluun, mutta stressaa siitä ja omasta kaverisuosiostaan siinä määrin, että rupesi anorektikoksi. Vaatteet, meikit ja kavereiden suosio on tärkeintä elämässä. Koulu menee kaikesta panostuksesta huolimatta vain keskitasoisesti, taitaa olla jonkinlainen lukihäiriö hällä.

Laita tutkimuksiin. Saa pidennetyt kokeet ainakin. Jos todetaan lukihäiriö