Seurustelun jatkamisen esteeksi tuntuu nousevan erilainen maailmankatsomus. Mielipiteitä kaivataan!
Tapasin miehen, jonka kanssa tulemme hyvin juttuun ja fyysistä verovoimaakin on. Nyt ongelmaksi on muodostumassa se, että mies on mielestään minua jotenkin "valaistuneempi" elämän tarkoituksen suhteen ja tämä saa minut lähes raivon valtaan.
Miehen asenne on se, että hyvät ystävät sekä rakkaus riittävät elämässsä. Mies pyrkii elämään mahdollisimman vähällä työnteolla ja minulle hän jauhaa loputtomasti rahan tuhoavasta vaikutuksesta ja syyttää minua oravanpyörässä juoksemisesta.
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa minulla on vaikutus vaikuttaa tuloihini ja minulla on mahdollisuus tienata hyvin. Tämä edellyttää minulta kuitenkin myös työhön panostamista. Mies syyllistää minua siitä, ettei minulla ole hänelle aikaa ja hän sanoo hyvin mielellään lähtevänsä vaikka teltan kanssa reissaamaan ulkomaille. Olemme neljänkympin molemmin puolin ja itseäni ei houkuta lainkaan ajatus vanhasta autosta ja teltasta takakontissa matkatessamme esimerkiksi pitkin Eurooppaa.
Miehen mielestä mm. ulkona syöminen on turhaa siksi, että samalla rahalla syö kotona ruokaa viikonkin. Minusta kyse ei ole samasta asiasta. Haluaisin elää joutumatta laskemaan jokaista penniäni. Olen pennejä joutunut laskemaan aika pitkään koska elämässäni on ollut kaikenlaista epäonnea. Mies nyt jankuttaa minulle sitä, että annan liikaa rahan määrätä tekemisiäni ja että todellinen onni löytyy muualta.
Mielipiteitä? Olen tosissaan ahdistunut koska ilman tätä miehen minusta omituista rahan vähätelemistä hän olisi ihan kymppi ihmisenä. Miten tilannetta voisi yrittää selvittää?
Kommentit (78)
Kuulostaa että teillä oli hyvä romanssi, muta nyt se on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Järki mies. Onko nationalisti?
Ei ole. On enemmänkin tyyppiä "koko maapallo on kotini". Ei ole ennakoluuloinen vieraita kulttuureita kohtaan. Minä myönnän olevani ihan jo siksi, että tiedostan jokaisen kulttuurin tuotteen (=ihmisen) tavallaan elävän omassa fantasiamaailmassaan ja näiden fantasioiden yhdistäminen ei ole aina helppoa. Tiedostan eläväni omassa fantasiamaailmassa haluineni jne. Valitettavasti minusta moni arkeen nautintoa sekä helppoutta tuova asia (ainakin omassa fantasiamaailmassani) on rahalla ostettavissa ja samasta syystä minua ärsyttää se, että mies rahavastaisuudellaan tulee vähätelleksi minun toiveitani.
Vaikea tuota on selvittää kun miehesi ei varsinaisesti ole väärässä, kyse on vain erilaisesta arvomaailmasta. Sinun odotuksesi että mies muuttaisi kantaansa rahan suhteen on ihan yhtä realistinen toive kuin että sinä omaksuisit miehesi näkökulman. Hyvä romanssi mutta saman katon alle teistä kahdesta ei ole.
Mun mies on kuin sinä, minä kuin sinun seurustelukumppanisi. Olen aina ollut sitä mieltä, että elämä on työelämän ulkopuolella ja rahaa tarvitaan vain elämiseen. En nauti ravintolaillallisista, vaan unelma olisi elää mahdollisimman vapaasti, työstä ja rahasta vapaana.
No, me ollaan oltu onnellisesti 22 vuotta yhdessä. Vastakohdat täydentävät. Minä palautan miestä välillä maan pinalle norsunluutornista ja mies taas ehkä nostaa minua luolastani maan pinnalle nauttimaan välillä luksuksestakin :)
Meillä erilaiset käsitykset työelämästä ovat tuoneet vain rikkautta parisuhteeseen, mutta ymmärrän, jos se on jollekin myös erottava tekijä.
En jatkaisi. Ihmiset, jotka asettavat rahalle tolkuttomasti painoarvoa ovat ahdistavaa seuraa.
Ja kukaan ei aseta rahalle niin paljon painoarvoa kuin ihminen, jonka mukaan mitään ei voi tehdä koska se raha on aina jostain pois, ja aina voisi tehdä jotain halvempaa.
JSMOLE, Jätä Se Mies, Olette Liian Erilaisia.
Nauti sinä elämästäsi ilman rahasta nalkuttavaa riippakiveä.
Oletin tämän kirjoituksesi olevan erilainen ennen kuin luin sen. Varaudu on jo haukkumaan vihervasemmistoa kateellisuudesta ja katkeruudesta, mutta ei tässä se olekaan ongelma.. Te vaan ette sovi toisillemme ja se mitä haluatte ei kohtaa. Mun mielestä ap vois vähän löysentää nutturaa.
Oletko sanonut miehelle suoraan, että hän on mielestäsi muuten hyvä tyyppi mutta et jaksa tuota jatkuvaa rahasta länkyttämistä.
Itse olen sitä mieltä, että niin kauan kuin on tarve markkinoida muille omaa elämäntapaansa autuaana, ei ole todellisuudessa sinut oman tilanteensa kanssa. Eli, koska mies saarnaa sinulle rahasta piittaamattomuuden ihanuutta, todellisuudessa häntä kismittää oma tyhjätaskuisuutensa. Jos hän olisi oikeasti tyytyväinen elämäänsä, hänellä ei myöskään olisi tarvetta saarnata vaan hän antaisi sinun elää kuten elät.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on kuin sinä, minä kuin sinun seurustelukumppanisi. Olen aina ollut sitä mieltä, että elämä on työelämän ulkopuolella ja rahaa tarvitaan vain elämiseen. En nauti ravintolaillallisista, vaan unelma olisi elää mahdollisimman vapaasti, työstä ja rahasta vapaana.
No, me ollaan oltu onnellisesti 22 vuotta yhdessä. Vastakohdat täydentävät. Minä palautan miestä välillä maan pinalle norsunluutornista ja mies taas ehkä nostaa minua luolastani maan pinnalle nauttimaan välillä luksuksestakin :)
Meillä erilaiset käsitykset työelämästä ovat tuoneet vain rikkautta parisuhteeseen, mutta ymmärrän, jos se on jollekin myös erottava tekijä.
Miten teillä tehdään esimerkiksi tilanteessa, jossa esimerkiksi pesukone, jääkaappi ja tietokone hajiavat samalla kertaa? Kumpi maksaa uusien hankkimisen?
Entä miten olette toimineet asuinpaikan valinnan suhteen? Asutteko halvalla jossakin mörskässä vai oletteko esim. halunneet valita asuinpaikan sen perusteella, missä lapsi pääsee huippukouluihin?
Esitin kysymykset siksi, että vastaavat asiat minua mietityttävät. En ole mikään kerskakuluttaja mutta minulle on ilo ajaa uutta ja toimivaa autoa, minusta on mukavaa asua viihtyisällä, kauniilla ja rauhallisella asuinalueella erinomaisen palvelutarjonnan läheisyydessä jne. Kyllä miehellekin kelpaa autokyyti kauppaan sen sijaan, että kauppaan mentäisiin kävellen tai fillarilla.
Yleensä tuollainen punavihrerpiiperöinen "syödään ruohoa ja juodaan kusta"-haihatteluvaihe jää ihmisillä teini-ikään, on aika nöyrää keski-ikäisenä elellä kuin jokin puliukko.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut miehelle suoraan, että hän on mielestäsi muuten hyvä tyyppi mutta et jaksa tuota jatkuvaa rahasta länkyttämistä.
Itse olen sitä mieltä, että niin kauan kuin on tarve markkinoida muille omaa elämäntapaansa autuaana, ei ole todellisuudessa sinut oman tilanteensa kanssa. Eli, koska mies saarnaa sinulle rahasta piittaamattomuuden ihanuutta, todellisuudessa häntä kismittää oma tyhjätaskuisuutensa. Jos hän olisi oikeasti tyytyväinen elämäänsä, hänellä ei myöskään olisi tarvetta saarnata vaan hän antaisi sinun elää kuten elät.
Minua ei hänen elämäntapansa häiritsisi mutta minua häiritsee se, että hän saa minut tuntemaan ajatusmaailmani vääräksi. Itse suhtaudun hämmennyksellä aikuiseen ihmiseen, jolle bussilipun ostaminen toiseen kaupunkiin muodostuu esteeksi liikkumiselle (tähän tilanteeseen törmättiin syksyllä. Tilanne ratkesi siten, että minä ostin miehelle bussilipun).
Kyllähän todellinen onni löytyykin muualta kuin rahasta, siinä mies on oikeassa, mutta se että käy syömässä ulkona ei ole mitään onnen ostamisen yrittämistä rahalla, on vain kiva vaihtelun vuoksi käydä syömässä välillä jossain muuallakin kuin töissä tai kotona. Sekään ei muuten todellakaan tuo onnea, että kiertelee maailmalla kuin joku juuri kotoa lähtenyt teini. Itse asiassa ainakin miehille onnea tuo aika pitkälti työnteko ja sosiaalisen aseman nostaminen uran avulla, sellaisen uran jonka on itse valinnut oman intohimonsa perusteella. Monet hairahtavat valitsemaan uransa hyvän palkan perusteella, mikä on paha virhearvio.
Keith Flint teki juuri itsemurhan = raha ei tee onnelliseksi. Jim Carrey on nykyään hullu ja sanoi joskus, että toivoisi kaikille julkkisstatusta ja taloudellista vapautta, jotta he huomaisivat, ettei se auta.
Siinä taas näkee, että naista kiinnostaa vain kilkkeet, killuttimet ja riistohintaiset ravintolaillalliset. Mies se tässä järkevä on kun näkee syömisen ensisijaisesti vatsan täyttämisenä ja hengissä pysymisen perusedellytyksenä. Jos syöt ja juot omat rahasi, niin ei siinä mitään. Miestä et voi pakottaa osallistumaan kalliisiin harrastuksiisi. En kyllä ymmärrä miehen nipotustakaan, jos tuhlaat omia rahojasi. Käyt siellä ravintolassa yksin tai sitten maksat myös miehen eväät, jos välttämättä haluat ukon mukaasi syömään.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuollainen punavihrerpiiperöinen "syödään ruohoa ja juodaan kusta"-haihatteluvaihe jää ihmisillä teini-ikään, on aika nöyrää keski-ikäisenä elellä kuin jokin puliukko.
Mies on vasta aikuistuttuaan "valaistunut". Mietin, onko tämä valaistuminen ja vähällä rahalla elämisen hyveellisyys vain miehen mielen luomia defenssejä sille häpeälle, että keski-ikäisellä ihmisellä ei tunnu olevan rahaa ihan perusjuttuihinkaan.
Jos ette ole perhettä perustamassa ja voitte asua erillänne, tuon kestää. Olette kaksi aikuista ihmistä, joilla on omat elämät. Mitä sinun työelämäsi hänelle edes kuuluu?
Jos kaavailisit miehen kanssa kahta lasta ja yhteistä asuntolainaa ja taloutta, ennustaisin erittäin suuria ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on kuin sinä, minä kuin sinun seurustelukumppanisi. Olen aina ollut sitä mieltä, että elämä on työelämän ulkopuolella ja rahaa tarvitaan vain elämiseen. En nauti ravintolaillallisista, vaan unelma olisi elää mahdollisimman vapaasti, työstä ja rahasta vapaana.
No, me ollaan oltu onnellisesti 22 vuotta yhdessä. Vastakohdat täydentävät. Minä palautan miestä välillä maan pinalle norsunluutornista ja mies taas ehkä nostaa minua luolastani maan pinnalle nauttimaan välillä luksuksestakin :)
Meillä erilaiset käsitykset työelämästä ovat tuoneet vain rikkautta parisuhteeseen, mutta ymmärrän, jos se on jollekin myös erottava tekijä.
Olet siis loisinut miehen rahoilla ja se kelpaa, kun voi vain itse tehdä työtä vähemmän?
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut miehelle suoraan, että hän on mielestäsi muuten hyvä tyyppi mutta et jaksa tuota jatkuvaa rahasta länkyttämistä.
Itse olen sitä mieltä, että niin kauan kuin on tarve markkinoida muille omaa elämäntapaansa autuaana, ei ole todellisuudessa sinut oman tilanteensa kanssa. Eli, koska mies saarnaa sinulle rahasta piittaamattomuuden ihanuutta, todellisuudessa häntä kismittää oma tyhjätaskuisuutensa. Jos hän olisi oikeasti tyytyväinen elämäänsä, hänellä ei myöskään olisi tarvetta saarnata vaan hän antaisi sinun elää kuten elät.
Minua ei hänen elämäntapansa häiritsisi mutta minua häiritsee se, että hän saa minut tuntemaan ajatusmaailmani vääräksi. Itse suhtaudun hämmennyksellä aikuiseen ihmiseen, jolle bussilipun ostaminen toiseen kaupunkiin muodostuu esteeksi liikkumiselle (tähän tilanteeseen törmättiin syksyllä. Tilanne ratkesi siten, että minä ostin miehelle bussilipun).
Tässä ei ole enää kyse mistään elämänkatsomuserosta. Sinua kusetetaan. Juokse.
/7
Mullekin käy, että nainen tekee työt ja kantaa rahat kotiin. Mielummin mä kalaan lähtisin, jos näin on.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut miehelle suoraan, että hän on mielestäsi muuten hyvä tyyppi mutta et jaksa tuota jatkuvaa rahasta länkyttämistä.
Itse olen sitä mieltä, että niin kauan kuin on tarve markkinoida muille omaa elämäntapaansa autuaana, ei ole todellisuudessa sinut oman tilanteensa kanssa. Eli, koska mies saarnaa sinulle rahasta piittaamattomuuden ihanuutta, todellisuudessa häntä kismittää oma tyhjätaskuisuutensa. Jos hän olisi oikeasti tyytyväinen elämäänsä, hänellä ei myöskään olisi tarvetta saarnata vaan hän antaisi sinun elää kuten elät.
Minua ei hänen elämäntapansa häiritsisi mutta minua häiritsee se, että hän saa minut tuntemaan ajatusmaailmani vääräksi. Itse suhtaudun hämmennyksellä aikuiseen ihmiseen, jolle bussilipun ostaminen toiseen kaupunkiin muodostuu esteeksi liikkumiselle (tähän tilanteeseen törmättiin syksyllä. Tilanne ratkesi siten, että minä ostin miehelle bussilipun).
Tässä ei ole enää kyse mistään elämänkatsomuserosta. Sinua kusetetaan. Juokse.
/7
Ei kukaan ole kusettanut ketään, jos omasta vapaasta tahdosta ostaa jotain.
Sinccis
JSS