Lue keskustelun säännöt.
Millainen on tuntemasi heikkolahjainen ihminen?
Kommentit (320)
Jutellessa kertoi hetken päästä mun jutut ja oivallukset ominaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessa on tullut muutaman kerran mieleen, että osa kirjoittajista ei näköjään hahmota ollenkaan, että mitä tarkoittaa "heikkolahjaisuus". Heikkolahjaisuus menee iloisesti sekaisin neuroottisuuden, sosiaalisten tilanteiden pelon, joidenkin ulkopuolisten mielestä "outojen" tapojen (kuten tuo käteisellä maksu), mt-ongelmien ja kapea-alaisten oppimisvaikeuksien (esim. lukihäiriö) kanssa. Heikkolahjaisuus ei myöskään ole sitä, että huvittuu asioista helposti, asumismuoto aikuisena on jokin muu kuin yksin/oman puolison tai perheen kanssa, omaksuu herkästi vaikutteita muilta tai on kokeillut monia eri aloja ja koulutuksia. Vähän tuntuu siltä, että osan on pakko todistella omaa normaaliuttaan ja siksi lokeroivat heikkolahjaisiksi kaikki, jotka eivät sovi heidän käsityksiinsä normaalista aikuisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa on tullut muutaman kerran mieleen, että osa kirjoittajista ei näköjään hahmota ollenkaan, että mitä tarkoittaa "heikkolahjaisuus". Heikkolahjaisuus menee iloisesti sekaisin neuroottisuuden, sosiaalisten tilanteiden pelon, joidenkin ulkopuolisten mielestä "outojen" tapojen (kuten tuo käteisellä maksu), mt-ongelmien ja kapea-alaisten oppimisvaikeuksien (esim. lukihäiriö) kanssa. Heikkolahjaisuus ei myöskään ole sitä, että huvittuu asioista helposti, asumismuoto aikuisena on jokin muu kuin yksin/oman puolison tai perheen kanssa, omaksuu herkästi vaikutteita muilta tai on kokeillut monia eri aloja ja koulutuksia. Vähän tuntuu siltä, että osan on pakko todistella omaa normaaliuttaan ja siksi lokeroivat heikkolahjaisiksi kaikki, jotka eivät sovi heidän käsityksiinsä normaalista aikuisesta.
Nykyään kun erityisluokassa on kaikki normaaliälyiset, joiden puutteet ovat puheessa, lukemisessa ja kirjoittamisessa, matematiikassa tai puheessa, käytösongelmaiset, tukiopetusta saavat, fyysisesti vammaiset ja heikkolahjaiset ovat samassa tilassa, niin kyllä se siinä mielessä leimaa kaikki oppilaat heikkolahjaisiksi tai kehitysvammaisiksi.
Mielestäni pitäisi palauttaa luokat dysfaatikoille, käytösongelmaisille, aspergereille ja lukihäiriöisille, missä mentiin yleisopetussuunnitelman mukaisesti. Heikkolahjaisia ja kehitysvammaisia varten sitten olisi eha-luokat. Erityisluokalla käytösongelmaiset kiusaa helposti heikoimpiaan ja jopa sitä fyysisesti vammaista oppilasta. En tosin ymmärrä, miksi jonkun fyysisen vamman, mikä tarkoittaa pyörätuolia tai kävelykeppejä, laitetaan erityisluokalle tai - kouluun, jos ei ole oppimisvaikeuksia tai kehitysvammaa. Harvoin liikuntavammaisella on sellaista häikkää. Eräs liikuntavammainen tuttu vain kertoi vanhempiensa tehneensä virheen, kun laitettiin aluksi erityiskouluun, vaikka oli kykyjä oppia normaalin opetussuunnitelman mukaisesti. Vanhempien suurin pelko oli kiusatuksi joutuminen ja yrittivät estää aikuisuudenkin häneltä tekemällä kaiken lapsen puolesta, koska eihän se raukka nyt omia jalkojaan osaa käyttää. Onneksi kuitenkin pääsi tutustumaan ala-asteen loppupuolella lähimpään yläasteeseen, minne meni, vaikka hieman sai ottaa muut ikätoverinsa kiinni tiedollisesti. Sai sitten hyvällä todistuksella jatko-opiskelukelpoisuuden ja urapolulla alkoi pärjäämään.
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet kylläkin kattavat matematiikan, kirjoittamisen ja lukemisen vaikeudet, eikä niillä ole mitään tekemistä äo:n, heikkolahjaisuuden tai kehitysvammaisuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä samalla seudulla asuu koko perhe ja sukukin, joilta löytyy heikkolahjaisuutta tai lievää kehitysvammaisuutta, taustalla syrjäytymistä, koulujen keskeyttämistä, potkuja töistä, huumeita, alkoholia, vandalismia, väkivaltarikoksia ja varastelua. Tunnen tämän perheenäidin parhaiten, on naapurini ja on ollut joskus samassa työpaikassa kanssani, käynyt useita kouluja, jotka ovat jääneet kesken, ja lapsia löytyy viisi. Kaksi viidestä ovat pärjänneet töissä, ammattikoulussa, omassa kodissa, parisuhteen ja sosiaalisten suhteiden ylläpidossa. Kolmella lapsella on enemmän tai vähemmän haasteita, yksi näistä tytöistä on diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi ja asuukin ryhmäkodissa. Pojat ovat normaalin ja heikkolahjaisen rajamailla, heitä saa etsiä usein kylältä, missä he ryyppäävät ja tupakoivat. Pojat ovat siis iältään 12- ja 14-vuotiaita, kerranneet luokan kahdesti ja käyvät erityisopetuksessa. Tämä nainen viimeksi kertoi tyttärensä olevan raskaana lievästi kehitysvammaiselle poikaystävälle. Ei hän osaa valistaa lapsiaan ehkäisyssä kun se puoli ei ole itselläkään ollut kunnossa. Raskautta ei voi keskeyttää ja suurella todennäköisyydellä katsotaan miten tytär pärjää lapsen kanssa tukihenkilöiden voimin. Toivoisin vain tukiperheen kaltaista perhettä tälle parille, koska he nuori pari ei taatusti tule pärjäämään pelkän tuen voimin ja abstraktien asioiden opettelu lapselle on heille mahdotonta.
Katsoin ohjelman pakkosteriloinnista, jota tehtiin sosiaaliviranomaisten toimesta vielä 60-luvullakin. Haastateltiin jotain silloista sosiaalityöntekijää ja en kyllä osannut ohjelman paheksuntaan yhtyä tapauksessa, joka oli hyvin samantapainen kuin kertomasi. Jos liuta lapsia syntyy heikkolahjaiselle, niin yhteiskunta ei kuitenkaan pysty auttamaan heitä tarpeeksi. Totta kai on arveluttavaa steriloida ihmisiä pakolla, mutta tuossakin tapauksessa koko ryysyranta olisi jäänyt syntymättä. Heikkolahjaiset naiset ovat altiita hyväksikäytölle, äly ei kuitenkaan riitä ehkäisystä ja lapsesta huolehtimiseen, vaikka lapsen saamisen ilo onkin ehkä suurta.
.
Entisaikoihin jopa kuuroja ja epileptikkoja sterilisoitiin, vaikkei heidän älyssä ole puutteita. Tuon tutun tapauksessa sterilisaatio olisi katkaissut tuon kierteen. Ei ole isovanhempien osa kadehdittava, kun eivät itsekään kykene arjen pyöritykseen. Sen tytön poikaystävän isovanhemmat ovat ainoita läheisiä, jotka kykenee jelppaamaan ja ovat lupautuneetkin, vaikkeivat ikinä olisi halunneet tätä päivää nähdä, kun omassa pojassakin riitti huolehtimista. Jos vahinko sattuu näissä tapauksissa ja aborttia ei voi tehdä, niin joku kummiperhe pitäisi olla näissä apuna. Tällaisissa tapauksissa päiväkodissa käyminen voi olla hyvä vaihtoehto lapselle sosialistumisen myötä, koska tulevat vanhemmat ei sitä puolta osaa hyvin. Nykypäivänä ajatellaan lähinnä omia oikeuksia, eikä lasta. Samaan aikaan tapellaan siitä, ettei mies voi olla hyvä huoltaja, mutta heikkolahjaisia ja kehitysvammaisia kannustetaan lisääntymään ihmisoikeuksien nimissä. Liikuntavammaiset ja kuurot vielä ymmärrän, ja he taatusti osaavat kasvattaa lapsen.
Toit esille samoja ajatuksia kuin itsellänikin nousi. Jos lähipiiristä löytyy yksikin normaali sukulainen, niin ei ole oikein, että hän joutuu kuolemaansa asti huolehtimaan vielä heikkolahjaisten lapsistakin. Ennenvanhaan oli vielä töitä, joihin tällaiset ihmiset pääsivät, mutta nyt heidän itsetuntonsa muodostuu todella heikoksi, kun eivät pärjää missään. Jos lapsi on normaali, niin hänen elämänsä on kohtuuttoman vaikeaa. Jos näitä ihmisiä, ainakin päihdeongelmaisia suostuteltaisiin sterilointiin, jokunen FAS-lapsi tai huumeiden vaurioittama lapsi jäisi syntymättä. Ei tarvitsisi miettiä meneekö synnyttävän äidin vai sikiön oikeudet edelle (pakkohoito).
Liikuntavammaiset, sokeat ja muut normaaliälyiset ovat ihan eri asia, heillä on mahdollisuus antaa lapsille hyvä elämä ihan toisella tavalla. Mutta jos elämänhallinta puuttuu, koska ei ole älyllisiä edellytyksiä siihen, niin kyllä sterilointia voisi pitää vähintääkin esillä valistuksessa. Vanhemmat tai sisarukset joutuvat siitä lapsesta kuitenkin vastaamaan, jos heikkolahjainen tekee lapsen. Se on iso taakka omaisille tai sitten lapsi jää oman onnensa nojaan.
Mietitäänpäs hetki
tämmöinen alkoholisti raitistuu ja haluaa perheen
Mut voi voi..pallit on pois
oma vika ja elämä on?
leikataan vielä varkaalta sormet ja kivitetään h.mot
Mitäs ryyppäsivät ja varastivat.
Jeesus armahtaa..minä en
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet kylläkin kattavat matematiikan, kirjoittamisen ja lukemisen vaikeudet, eikä niillä ole mitään tekemistä äo:n, heikkolahjaisuuden tai kehitysvammaisuuden kanssa.
Paskat. Jos on vain matematiikan kanssa haasteita, niin ei ole laaja-alainen oppimisvaikeus, vaan kapea-alainen. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet tarkoittaa jo vaikeutta lukemisessa, kirjoittamisessa, hahmottamisessa ja matematiikassa, mikä ei vielä mene kehitysvammaisuuden puolelle. Walt Disneylla oli lukihäiriö eli kapea-alainen oppimisvaikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta joskus heikkolahjainen voi olla jollain osa-alueella tosi hyvä! Muistelen down-tytön täydellistä lauluääntä ruuhkabussissa, puhdas, vahva ja rento ääni, ihan perfect. Tulee tippa silmään kun ajattelen sitä.
Luulen, että joku voi olla vaikka lukihäiriöinen tai huono kirjoittaja, ja sitten aivan loistava sosiaalisissa taidoissa. Onhan näitä tapauksia missä kukaan ei ole huomannut, että joku ei osaa esim. lukea kunnolla.
Voihan kehitysvammaisten ihmisten kykyprofiilissa olla vaihtelevaisuutta. Sen takia ei taideta puhua siitä, että lapsi tulee jäämään 7- tai 12-vuotiaan tasolle, vaan eri osa-alueilla voi olla vaihtelevaisuutta. Jokin osa-alue voi olla heikkolahjaisen tasoa, joku normaalia tai jopa ikätason ylittävää ja jotkut kehitysvammaisen tasoa.
Tiedän esimerkiksi kehitysvammaisia ihmisiä, joilla on hyvä muisti, mutta luetun ymmärtäminen on heikkoa. Minulla on suunnattoman paska muisti, mitä tulee lukemiseen, vaikka ymmärrän lukemani. Sen takia inhosin kokeisiin lukemista, vaikka jaksoin edes vähän panostaa ja onnistuin sen seiskan saamaan. En tiedä, onko tämä diagnosoimatonta lukihäiriötä vai kielellisestä erityisvaikeudestani (on diagnosoitu ollessani lapsi) johtuvaa. Ulkoluku ei ole aivoilleni hyväksi, ja on surullistakin, kun koulu on niin tasapäistävä tämän suhteen. Kaikki visuaalinen ja tekeminen kiehtoo minua. Kuitenkin selvisin yläasteelta 7,6:n keskiarvolla ja hyvä niin, koska ihan jo ammattikouluun hakiessa hakijalta voidaan vaatia yli seitsemän keskiarvoa.
Älykkyysosamäärä on aika yksiselitteinen diagnoosiperuste, jos puhutaan kehitysvammoista ja heikkolahjaisuudesta. Tulokset jäävät kaikilla osa-alueilla sen verran alhaisiksi, että elämässä ei pärjää ilman ulkopuolista tukea. Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä muisti, jos ei ymmärrä mitä sanotaan tai mitä tekstissä lukee niin kuin esimerkissäsi. Jos heikkolahjaiselta odotetaan liikaa, niin se tuottaa vain turhautumista ja kiukkua, koska hän ei ymmärrä. Jos olet ollut tekemisissä kehitysvammaisten ja heikkolahjaisten kanssa, niin tiedät, etteivät he aina ole hyväntuulisia pikkuenkeleitä. Heillä on samat tunteet ja ongelmat kuin muillakin, mutta vain vähemmän älykkyyttä ratkaista ongelmia. Monia on kaltoinkohdeltu kehitysvamman takia, koska heitä on raskasta välillä hoitaa.
En yleistä enkä väitä kaikkien kehitysvammaisten olevan ihania ja hyväsydämisiä. Totta kai heilläkin on vihat ja surut. Ihmettelen kyllä itsekin Downin romantisointia, vaikka heissäkin on eri lailla vammaisia. Ei ne kaikki Downit ole Sanna Sepposia tai PNK:n basisteja ja solisteja, vaan on myös niitä, jotka ei pysty kävelemään ja puhumaan.
Tunnenkin lievästi kehitysvammaisen naisen, joka on aika hyvätasoinen ja omien sanojensa mukaan ei pääsisi asumaan ryhmäkotiin tai tekemään töitä toimintakeskuksessa, koska häntä pidetään liian hyväkuntoisena sinne. On hän pärjännyt joten kuten elämässään, mutta tiedostaa sitten rajoitteensa ja se on takia on välillä tullut pettymyksiä. Hänen ulkoisessa olemuksessa ei ole kehitysvammaisuuteen viittaavaa, vaikeudet näkyy kellon aikojen osaamisessa (jos kello on esim. 14.44, ei hän osaisi sanoa sen olevan neljäätoista vaille kolme), peruslaskutoimitusten laskemisessa, virastoasioissa sekä oikeinkirjoituksessa, vaikka hänen kirjoittamasta saa selvää, eikä se ole mitään yhteenpötköön kirjoitettua huonoa suomea. Vahvuutena on hyvä muisti ja saattaa muistaakin kirjan tekstin, mutta tekstin ymmärtäminen on sitten toinen asia.
Hän on välillä yksinäinen muiden kehitysvammaisten pitäessä häntä liian hyvätasoisena ja vammattomat karsastaa, kun toinen tippui kärryiltä. On hieman vaikeaa löytää tämän tyyppiselle kehitysvammaiselle kaveria tai kumppania, kun omatkin karsastaa.
Niin, tässä on monesti todettu, että heikkolahjaiset ovat juuri kuvaamallasi tavalla väliinputoajaryhmä. Heikkolahjaisten ja kehitysvammaistenkin elämään vaikuttaa hyvin paljon perhetausta. Hyvin hoidettu kehitysvammainen voi olla se aurinkoinen taiteilija, joka nauttii elämästään suurimman osan aikaa.
Voi hyvin olla, että jos tutkittaisiin, niin monisukupolvisissa lastensuojeluperheissä olisi taustalla heikkolahjaisuutta suurella prosenttiosuudella, jotka selittävät köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä.
Eihän kehareuden tarvitse huolehtia stressistä ja tulevasta, eikä ottaa vastuuta. On aikaa olla aurinkoinen ja onnellinen. Heidän ei tarvitse hoitaa gynellä, neurologilla, terapiassa tai lääkärissä käyntiä ja vakuutuksia, vaan muut hoitaa ja yhteiskunta maksaa. Yhteiskunnan kustantama saa asua myös asuntolassa ja nauttia lähes joka päivä erilaisesta toiminnasta. Ei tällaisia kustanneta meille adhd-oireisille ja lukihäiriöisille.
Helppo olla onnellinen, jos on niin huono älykkyysosamäärä, ettei sitä itse ymmärrä. Heikkolahjaiset taas eivät saa mitään tukea, mutta eivät silti pärjää normaalielämässä.
Olisihan se hienoa asua valtion maksamassa kehareiden asuntolassa ja saada ilmaiset ruoat sekä virikkeitä. Ei ole yhteiskunta adhd-aikuiselle kustantamassa tukitoimia ja kehareiden vanhemmat vielä kehtaa valittaa epätasa-arvosta kun saavat sen jalkahoitajan lapselleen ja taksilla ajetaan töihin valtion piikkiin. Paremmin menee kuin vanhuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta joskus heikkolahjainen voi olla jollain osa-alueella tosi hyvä! Muistelen down-tytön täydellistä lauluääntä ruuhkabussissa, puhdas, vahva ja rento ääni, ihan perfect. Tulee tippa silmään kun ajattelen sitä.
Luulen, että joku voi olla vaikka lukihäiriöinen tai huono kirjoittaja, ja sitten aivan loistava sosiaalisissa taidoissa. Onhan näitä tapauksia missä kukaan ei ole huomannut, että joku ei osaa esim. lukea kunnolla.
Voihan kehitysvammaisten ihmisten kykyprofiilissa olla vaihtelevaisuutta. Sen takia ei taideta puhua siitä, että lapsi tulee jäämään 7- tai 12-vuotiaan tasolle, vaan eri osa-alueilla voi olla vaihtelevaisuutta. Jokin osa-alue voi olla heikkolahjaisen tasoa, joku normaalia tai jopa ikätason ylittävää ja jotkut kehitysvammaisen tasoa.
Tiedän esimerkiksi kehitysvammaisia ihmisiä, joilla on hyvä muisti, mutta luetun ymmärtäminen on heikkoa. Minulla on suunnattoman paska muisti, mitä tulee lukemiseen, vaikka ymmärrän lukemani. Sen takia inhosin kokeisiin lukemista, vaikka jaksoin edes vähän panostaa ja onnistuin sen seiskan saamaan. En tiedä, onko tämä diagnosoimatonta lukihäiriötä vai kielellisestä erityisvaikeudestani (on diagnosoitu ollessani lapsi) johtuvaa. Ulkoluku ei ole aivoilleni hyväksi, ja on surullistakin, kun koulu on niin tasapäistävä tämän suhteen. Kaikki visuaalinen ja tekeminen kiehtoo minua. Kuitenkin selvisin yläasteelta 7,6:n keskiarvolla ja hyvä niin, koska ihan jo ammattikouluun hakiessa hakijalta voidaan vaatia yli seitsemän keskiarvoa.
Älykkyysosamäärä on aika yksiselitteinen diagnoosiperuste, jos puhutaan kehitysvammoista ja heikkolahjaisuudesta. Tulokset jäävät kaikilla osa-alueilla sen verran alhaisiksi, että elämässä ei pärjää ilman ulkopuolista tukea. Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä muisti, jos ei ymmärrä mitä sanotaan tai mitä tekstissä lukee niin kuin esimerkissäsi. Jos heikkolahjaiselta odotetaan liikaa, niin se tuottaa vain turhautumista ja kiukkua, koska hän ei ymmärrä. Jos olet ollut tekemisissä kehitysvammaisten ja heikkolahjaisten kanssa, niin tiedät, etteivät he aina ole hyväntuulisia pikkuenkeleitä. Heillä on samat tunteet ja ongelmat kuin muillakin, mutta vain vähemmän älykkyyttä ratkaista ongelmia. Monia on kaltoinkohdeltu kehitysvamman takia, koska heitä on raskasta välillä hoitaa.
En yleistä enkä väitä kaikkien kehitysvammaisten olevan ihania ja hyväsydämisiä. Totta kai heilläkin on vihat ja surut. Ihmettelen kyllä itsekin Downin romantisointia, vaikka heissäkin on eri lailla vammaisia. Ei ne kaikki Downit ole Sanna Sepposia tai PNK:n basisteja ja solisteja, vaan on myös niitä, jotka ei pysty kävelemään ja puhumaan.
Tunnenkin lievästi kehitysvammaisen naisen, joka on aika hyvätasoinen ja omien sanojensa mukaan ei pääsisi asumaan ryhmäkotiin tai tekemään töitä toimintakeskuksessa, koska häntä pidetään liian hyväkuntoisena sinne. On hän pärjännyt joten kuten elämässään, mutta tiedostaa sitten rajoitteensa ja se on takia on välillä tullut pettymyksiä. Hänen ulkoisessa olemuksessa ei ole kehitysvammaisuuteen viittaavaa, vaikeudet näkyy kellon aikojen osaamisessa (jos kello on esim. 14.44, ei hän osaisi sanoa sen olevan neljäätoista vaille kolme), peruslaskutoimitusten laskemisessa, virastoasioissa sekä oikeinkirjoituksessa, vaikka hänen kirjoittamasta saa selvää, eikä se ole mitään yhteenpötköön kirjoitettua huonoa suomea. Vahvuutena on hyvä muisti ja saattaa muistaakin kirjan tekstin, mutta tekstin ymmärtäminen on sitten toinen asia.
Hän on välillä yksinäinen muiden kehitysvammaisten pitäessä häntä liian hyvätasoisena ja vammattomat karsastaa, kun toinen tippui kärryiltä. On hieman vaikeaa löytää tämän tyyppiselle kehitysvammaiselle kaveria tai kumppania, kun omatkin karsastaa.
Niin, tässä on monesti todettu, että heikkolahjaiset ovat juuri kuvaamallasi tavalla väliinputoajaryhmä. Heikkolahjaisten ja kehitysvammaistenkin elämään vaikuttaa hyvin paljon perhetausta. Hyvin hoidettu kehitysvammainen voi olla se aurinkoinen taiteilija, joka nauttii elämästään suurimman osan aikaa.
Voi hyvin olla, että jos tutkittaisiin, niin monisukupolvisissa lastensuojeluperheissä olisi taustalla heikkolahjaisuutta suurella prosenttiosuudella, jotka selittävät köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä.
Eihän kehareuden tarvitse huolehtia stressistä ja tulevasta, eikä ottaa vastuuta. On aikaa olla aurinkoinen ja onnellinen. Heidän ei tarvitse hoitaa gynellä, neurologilla, terapiassa tai lääkärissä käyntiä ja vakuutuksia, vaan muut hoitaa ja yhteiskunta maksaa. Yhteiskunnan kustantama saa asua myös asuntolassa ja nauttia lähes joka päivä erilaisesta toiminnasta. Ei tällaisia kustanneta meille adhd-oireisille ja lukihäiriöisille.
Helppo olla onnellinen, jos on niin huono älykkyysosamäärä, ettei sitä itse ymmärrä. Heikkolahjaiset taas eivät saa mitään tukea, mutta eivät silti pärjää normaalielämässä.
Olisihan se hienoa asua valtion maksamassa kehareiden asuntolassa ja saada ilmaiset ruoat sekä virikkeitä. Ei ole yhteiskunta adhd-aikuiselle kustantamassa tukitoimia ja kehareiden vanhemmat vielä kehtaa valittaa epätasa-arvosta kun saavat sen jalkahoitajan lapselleen ja taksilla ajetaan töihin valtion piikkiin. Paremmin menee kuin vanhuksilla.
Olisihan se hienoa saada siivooja omaan kotiin, kun adhd:en takia on vaikeaa pitää järjestystä ja osaan välillä sotkea työpisteenikin töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä samalla seudulla asuu koko perhe ja sukukin, joilta löytyy heikkolahjaisuutta tai lievää kehitysvammaisuutta, taustalla syrjäytymistä, koulujen keskeyttämistä, potkuja töistä, huumeita, alkoholia, vandalismia, väkivaltarikoksia ja varastelua. Tunnen tämän perheenäidin parhaiten, on naapurini ja on ollut joskus samassa työpaikassa kanssani, käynyt useita kouluja, jotka ovat jääneet kesken, ja lapsia löytyy viisi. Kaksi viidestä ovat pärjänneet töissä, ammattikoulussa, omassa kodissa, parisuhteen ja sosiaalisten suhteiden ylläpidossa. Kolmella lapsella on enemmän tai vähemmän haasteita, yksi näistä tytöistä on diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi ja asuukin ryhmäkodissa. Pojat ovat normaalin ja heikkolahjaisen rajamailla, heitä saa etsiä usein kylältä, missä he ryyppäävät ja tupakoivat. Pojat ovat siis iältään 12- ja 14-vuotiaita, kerranneet luokan kahdesti ja käyvät erityisopetuksessa. Tämä nainen viimeksi kertoi tyttärensä olevan raskaana lievästi kehitysvammaiselle poikaystävälle. Ei hän osaa valistaa lapsiaan ehkäisyssä kun se puoli ei ole itselläkään ollut kunnossa. Raskautta ei voi keskeyttää ja suurella todennäköisyydellä katsotaan miten tytär pärjää lapsen kanssa tukihenkilöiden voimin. Toivoisin vain tukiperheen kaltaista perhettä tälle parille, koska he nuori pari ei taatusti tule pärjäämään pelkän tuen voimin ja abstraktien asioiden opettelu lapselle on heille mahdotonta.
Katsoin ohjelman pakkosteriloinnista, jota tehtiin sosiaaliviranomaisten toimesta vielä 60-luvullakin. Haastateltiin jotain silloista sosiaalityöntekijää ja en kyllä osannut ohjelman paheksuntaan yhtyä tapauksessa, joka oli hyvin samantapainen kuin kertomasi. Jos liuta lapsia syntyy heikkolahjaiselle, niin yhteiskunta ei kuitenkaan pysty auttamaan heitä tarpeeksi. Totta kai on arveluttavaa steriloida ihmisiä pakolla, mutta tuossakin tapauksessa koko ryysyranta olisi jäänyt syntymättä. Heikkolahjaiset naiset ovat altiita hyväksikäytölle, äly ei kuitenkaan riitä ehkäisystä ja lapsesta huolehtimiseen, vaikka lapsen saamisen ilo onkin ehkä suurta.
Mä myös ihmettelen, miksi tämä ei ole edelleen voimassa. Jos heikkolahjainen tyttö saa lapsen lievästi kehitysvammaisen pojan kanssa, niin luultavasti lapsessa on jotain vialla. Siinä sitten yhteiskunta maksaa hoidot ja avustajat. Ja vielä pahempi tilanne jos lapsi sattuu olemaan terve. Eipä tuollaisilla vanhemmilla varmasti kovasti kykyä ole järjestää lapselle virikkeellistä tekemistä, vaan lapsi joutuu jo varhaisella iällä ottamaan ison vastuun vanhemmistaan.
Nykyinen itsemääräämisoikeus takaa sen, että kehitysvammainen tai heikkolahjainen saa pitää lapsensa ja saada tarvittaessa siihen tukea. He ovat alttiita hyväksikäytölle ja sitä tapahtuu, kun annetaan asua itsenäisesti, vaikkei osaisi arkisia askareita hoitaa. Toki jotkut lievästi, hyvätasoiset kehitysvammaiset voivat pärjätä ok:sti vuokra-asunnossa avustajan ja edunvalvojan voimin tai tuetussa asumisyksikössä. Kuitenkin se itsemääräämisoikeus on mennyt pitkälle joissain asioissa. Tunnen naisen, jolla on lievä kehitysvamma. Asuu tuetusti ja pääsee julkisilla kaupunkiin ja käy avotöissä. Hän saa kuitenkin itsemääräämisoikeuden takia ostaa joka päivä ruokaa mäkkäristä, vaikka sairastaa diabetesta, ja myydä seksiä saadakseen materiaa. Läheiset ei voi mitään asialle ja hoitajat vetoaa itsemääräämisoikeuteen.
Mitä alapeukutuksen aihetta tässä on? Nykyään realismi on syrjintää ja ihmisoikeuksien vastaista. Seuraavaksi ihmiset itkee, kun sille kehitysvammaiselle tapahtuu jotain ja kuinka lapsen tasolla olevaa ei saa käyttää hyväksi. Tasapäistäminen normaaliälyisten kanssa tekee vain hallaa kehitysvammaiselle.
Se on aivan totta, että jos saat kehitysvamma-diagnoosin, niin rahahanat aukeaa. Ujoja ihmisiä vain syytetään työelämässä ja samaan aikaan joku syrjäytyy Asperger-diagnoosin takia, kun ei sovi työelämän normeihin eli ei ole liian sosiaalinen. Kehitysvammaisiahan sen takia arvostetaankin, koska saattavat olla liiankin sosiaalisia.
On se niin mukavaa kuulla parilta Down-lapsen vanhemmalta, kuinka se oma lapsi on niin haka muistipelissä terveisiin sisaruksiin verrattuna ja kuinka toisella on hyvä muisti ja siksi suoriutuu peruskoulusta hyvin. Haloo, ei pelkkä hyvä muisti kerro vielä älykkyydestä. Pitää myös ymmärtää ja osata soveltaa tietoa. Kehitysvammaisten tukiliitto antaa aivan väärää tietoa, kuinka kehitysvammainenkin voi toimia vanhempana, koska ihmisoikeudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstalainen, joka kirjoittaa mitä typerämpiä aloituksia tänne usein ja hartaasti. Tällä hetkellä joku on innostunut tekemään sitä työkseen. Valitettavaa, ettet osaa muutoin hoitaa sairauttasi.
No eipä sekään kauhean älykästä ole että lukee jatkuvasti noita aloituksia ja ketjuja ja vielå kommentoi niihin ja jos et ymmärtänyt ä niin tarkoitan sinua
Empatiakyvyttömät, itsekeskeiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohis, mutta muistelen, että meille olisi opetettu psykologian oppimateriaalissa se älykkyysasteikko niin, että heikkolahjaisuus oli oma terminsä eikä siis sisältänyt idioottia, imbesilliä eikä debiiliä. Se jäi mieleen siksikin, kun oli ainoana selvää suomea noissa keskimääräistä alhaisempaa älykkyyttä kuvaavissa termeissä.
Heikkolahjainen oli tuossa luokittelussa siis korkeammalla tasolla kuin idiootti, imbesilli ja debiili.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta muistelen, että meille olisi opetettu psykologian oppimateriaalissa se älykkyysasteikko niin, että heikkolahjaisuus oli oma terminsä eikä siis sisältänyt idioottia, imbesilliä eikä debiiliä. Se jäi mieleen siksikin, kun oli ainoana selvää suomea noissa keskimääräistä alhaisempaa älykkyyttä kuvaavissa termeissä.
Heikkolahjainen oli tuossa luokittelussa siis korkeammalla tasolla kuin idiootti, imbesilli ja debiili.
Nuo kolme on jo vanhentuneita termejä, joita ei enää käytetä. Heikkolahjaisuus-diagnooseja tehtiin vielä 80- ja 90-luvulla.
Idiootti, imbessilli ja debiili olivat aiempia kuvauksia kehitysvammaisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen: yksinkertainen nainen, jopa perusasiat vaikeita ja on ylipainoinen. Otti afrikkalaisen miehen ja lapsia on liuta. Nyt hänellä on toinen afrikkalainen mies, joka kohta kuitenkin häipyy edellisen miehen tavoin. Lapsilla myös enemmän tai vähemmän vaikeuksia koulussa. Äo varmaan samaa tasoa kuin isällä ja äidillä.
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä hänen äo:sta mutta kaikki jutut ihan puuta heinää, superlaiska, ei jaksais tehdä mitään kotona eikä töissä, kerran kuussa työsähköpostin lukeminen oli liikaa vaadittu, ei osaa eikä jaksa tehdä mitään, mieluiten jois vaan kaljaa.
Tota, eikös tällainen ole ennemminkin nero ?
Vierailija kirjoitti:
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet kylläkin kattavat matematiikan, kirjoittamisen ja lukemisen vaikeudet, eikä niillä ole mitään tekemistä äo:n, heikkolahjaisuuden tai kehitysvammaisuuden kanssa.
Ei kyseessä ole mikään "musta tuntuu"-asia, vaan Wikipediakin on kanssasi eri mieltä:
"Heikkolahjaisuudella tarkoitetaan normaalia mutta melko alhaista älykkyyttä, joka aiheuttaa laaja-alaisia oppimisvaikeuksia sekä vaikeuttaa toimimista ongelmanratkaisua vaativissa tilanteissa[1]. Heikkolahjaisuus on terminä vanhentunut, minkä vuoksi puhutaan nykyisin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat oppimiseen liittyviä vaikeuksia, jotka ovat erityisiä oppimisvaikeuksia laajempia. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet eivät ole niin suuria kuin älylliseen kehitysvammaisuuteen liittyvät, mutta ne vaikeuttavat merkittävästi muun muassa ihmisen kykyä suoriutua peruskoulun oppimäärästä, opiskella itselleen ammatti[2] sekä suoriutua työelämän vaatimuksista[1]. Laaja-alaisiin oppimisvaikeuksiin liittyy usein myös jonkinasteisia ongelmia selviytyä arkielämän perusasioista, minkä vuoksi monet tarvitsisivat yksilöllistä ohjausta ja räätälöityjä tukipalveluita.[1] Laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivien älykkyysosamäärä on 70-85, mikä on enemmän kuin kehitysvammaisilla[3]."
Tietoa löytyy myös Verneri.netistä:
https://verneri.net/yleis/laaja-alaiset-oppimisvaikeudet
Aivan ihana ihminen, lämminsydäminen ja antelias. Ollut nuorempana ollut joissain helpoissa töissä.
Vähän lapsellinen kolmikymppinen ihminen joka asuu edelleen vanhemmillaan. Hänellä on oma huone joka näyttää teini-ikäisen huoneelta: seinillä on jotain julisteita, sängyllä on pehmoleluja. Tällä ihmisellä on siniset hiukset ja teinimäinen tyyli ja tietysti runsaasti mt-ongelmia kuten ahdistushäiriö, paniikkihäiriö jne. Ei ole erityisen hyvä missään eikä hänellä ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa.
En tiedä mitä tuollaisella ihmisellä on mennyt vikaan. Ihan kuin kehitys olisi pysähtynyt siihen kun hän oli 12-vuotias.
Harri Mutka in Tampere is good at his job but very weak when it comes to women.
En herkästi kannata sterilisaatiota mm. liikuntavammaisilla, kuuroille, lyhytkasvuisille tai käsistään amputoiduille ihmisille, koska heillä on kykyjä kasvattaa lapsia, jos pää toimii.
Kehitysvammaisella ja heikkolahjaisella voi olla kova hoivavietti, mutta eivät tajua, että lapsen kasvatus vaatii vastuuta rakkauden lisäksi. Normaaliälyisissäkin jo riittää niitä, jotka eivät halunneetkaan lasta ja jättävät sen syrjään kuin nuken. Ja sitten tietysti löytyy Eerikan kaltaisia lapsia ilman turvallisia ja rakastavia vanhempia. Joillekin ne nukkeleikit sopisi paremmin, koska nuken voi heittää takaisin kaappiin, jos siihen kyllästyy.
Seuraan läheltä lievästi kehitysvammaisen naisen äitiarkea. Asuu samantasoisen miehensä kanssa kaupungin vuokra-asunnossa ja osaavat hoitaa arkiset askareet, mutta apua tarvitsevat Kelan lomakkeiden täyttämisessä, apteekissa sekä lääkärissä asioidessa ja vakuutusasioiden solmimisessa. Vauvan perustarpeiden hoitaminen sujui ok:sti
ohjeistettuna, mutta uhmaikä, se tuo hankaluuksia. Viimeksi kaupassa asioidessa äiti ei saanut millään rauhoitettua lattialle heittäytyvää, kiukuttelevaa poikaansa, joka ei saakaan haluamaansa. Tuo on jo vammattomillekin haastava osio lasten kasvatuksessa ja varsinkin, jos uhmaikä on hyvin voimakas. Molemmilla vanhemmilla on ammatit ja isä tekee tällä hetkellä oikeaa palkkatyötä, minkä takia hän on voinut jättää eläkkeen lepäämään. Äidillä on ollut aluksi tuloina eläke ja avotyöstä maksettava päiväraha, ei tosin nyt tee töitä keskittyessään lapsen hoitamiseen.