Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hippikaverin asenne ärsyttää
05.03.2019 |
Olen kärsinyt useamman vuoden keskivaikeasta masennuksesta ja erään kaverin asenne masennukseen ja asioihin vähän noin ylipäätään on alkanut ärsyttämään. Hänen mielestään masennus on tunnetila ja asenteesta kiinni. Tiedän itsekin että asenteella voi vaikuttaa mutta jos pää on pipi niin silloin se on pipi eikä sitä korjata pelkällä asenteella. Olen kokeillut muuttaa asennettani, olla positiivisempi. Olen kokeillut lääkkeitä ja terapiaa sekä ulkoilua ja liikuntaa. Olen yrittänyt lisätä kivoja asioita elämääni mutta siitäkin huolimatta sisälläni on tyhjyys.
Kyseisen kaverin asenne elämään on muutenkin hyvin erilainen kuin minun. Hän tuntuu katsovan asioita kevyesti ja vaikuttaa siltä, että on ehkä päässyt aika helpolla tai sitten kieltää todellisuuden itseltään. Ei haluaisi puhua ikävistä asioista ollenkaan, hieroo kaikkien naamaan yltiöpositiivista asennettaan, sanoo että onnellinen voi olla jos vain valitsee olla. Itse olen nähnyt todella paljon kamalia asioita elämäni aikana enkä vain pysty samaistumaan hänen elämänkatsomukseensa vaikka miten yritän. Ihailen tavallaan hänen tapaansa suhtautua asioihin mutta itse raskaita asioita nähneenä tiedän, että jossain vaiheessa ihmisellä vain tulee se raja vastaan eikä sitä välttämättä aina jaksa uskoa parempaan huomiseen vaikka yrittää kuinka. Kun on menettänyt tarpeeksi tärkeitä ihmisiä ja nähnyt pahoja asioita ihan vierestä, saattaa usko hyvään välillä horjua.
Viimeksi kun näin tätä ihmistä, loukkaannuin vähän hänen kommentistaan siihen, kun kerroin että isoisäni on kuollut. Hän vain tokaisi siihen, että luoja päätti, että oli hänen aikansa mennä. Tuo kommentti tuntui todella mauttomalta ottaen huomioon tilanne, missä toinen on. Sanoisitteko tuolla tavalla ihmiselle joka on juuri menettänyt itselleen rakkaan ihmisen? Mietin hetken, että huomauttaisin asiasta mutta menin niin hämilleni tuosta tökeröstä kommentista etten saanut suutani auki. Viimeistään tuon jälkeen minusta on tuntunut etten halua olla tuon ihmisen kanssa kummemmin tekemisissä. Ylireagoinko?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä jolta isoisä on kuollut. Montako kertaa aiot hyödyntää pappavainaan näissä kirjoituksissa?
Hippiystäväkin löysi tänne keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskeinen asia tässä aloituksessa on mielestäni se tosiasia, että raskaat kokemukset esim. lapsuudessa murjovat ihmistä niin, että tuloksena saattaa olla esim. masennus. Sanonta "mikä ei tapa, vahvistaa" ei ole minusta täysin totta, koska ihminen voi saada haavoja joiden paraneminen kestää.
Kaverisi on päässyt elämässä helpommalla kuin sinä, ja siksi hän on kevyemmällä mielelläkin. Eikä hän pysty tajuamaan sellaista, jolla on toisin, ilmeisesti. Usein helppo elämä ei kasvata empatiakykyä.
Olen itsekin ollut aikoinaan masentunut, vain vuoden tosin. Itseään on tosi vaikea nostaa suosta niskavilloista ylös. Mulla auttoi se, kun vihdoin sain itseni liikkeelle ja luontoon.
Hyvä kuitenkin, että käyt terapiassa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Siis minkä ihmeen takia säkin esität kohteliasta etkä sano suoraan ettet jaksa?
Mä oon joskus masiksessa sanonut kavereille suoraan että "anteeeksi, en jaksa seuraa juuri nyt, haluan angstata rauhassa enkä halua esittää iloista." Siinä sitten toinenkin istui hiljaa lähellä ja surkuteltiin kummatkin. Kaikki pääsee paljon helpommalla jos ei tarvitse arpoa toisen tuulia. Kaverillas ei välttämättä ole kokemuspohjaa masennuksesta ja kuolemasta jne, anna se anteeksi hänelle.
On sullakin oikeus omiin tunteisiin ja jos tuntuu että nyt ei jaksa niin kerro suoraan. Yltiö-optimismilla on paikkansa mutta harvalle se aidosti sopii. Ymmärtää jos ymmärtää ja jos ottaa nokkiinsa siitä niin tiedät ainakin ettei ymmärrä.Toivottavasti olosi helpottuu.
No kaikki ihmiset eivät ole niin läheisiä että heille haluaisi tai viitsisi avautua kaikista vaikeimmista asioistaan. Tämä kaveri on juuri niitä, joita en laske lähimmiksi ystäviksi joten en hänelle ala kertomaan vaikeista, henkilökohtaisista asioista etenkään nyt kun on tullut huomattua millainen asenne hänellä on tiettyihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minkä ihmeen takia säkin esität kohteliasta etkä sano suoraan ettet jaksa?
Mä oon joskus masiksessa sanonut kavereille suoraan että "anteeeksi, en jaksa seuraa juuri nyt, haluan angstata rauhassa enkä halua esittää iloista." Siinä sitten toinenkin istui hiljaa lähellä ja surkuteltiin kummatkin. Kaikki pääsee paljon helpommalla jos ei tarvitse arpoa toisen tuulia. Kaverillas ei välttämättä ole kokemuspohjaa masennuksesta ja kuolemasta jne, anna se anteeksi hänelle.
On sullakin oikeus omiin tunteisiin ja jos tuntuu että nyt ei jaksa niin kerro suoraan. Yltiö-optimismilla on paikkansa mutta harvalle se aidosti sopii. Ymmärtää jos ymmärtää ja jos ottaa nokkiinsa siitä niin tiedät ainakin ettei ymmärrä.Toivottavasti olosi helpottuu.
No kaikki ihmiset eivät ole niin läheisiä että heille haluaisi tai viitsisi avautua kaikista vaikeimmista asioistaan. Tämä kaveri on juuri niitä, joita en laske lähimmiksi ystäviksi joten en hänelle ala kertomaan vaikeista, henkilökohtaisista asioista etenkään nyt kun on tullut huomattua millainen asenne hänellä on tiettyihin asioihin.
Fiksua. Jotkut voivat käyttäytyä todella loukkaavasti jos sanot jotain vaikeuksistasi.
Ihan oikeassa kaverisi on. Masennus on keksitty "sairaus"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkäpä ystäväsi nimenomaan on kokenut jotain niin traumaattista, ettei pysty enää astumaan enmpatian tunteeseen. Ei pysty herkistellä tai murehtia sillä muuten leviää koko pakka.
Siinä hän on oikeassa, että ei kannata laittaa energiaa negatiivisiin asioihin. Jos sinä koet ystäväsi vaikuttavan sinuun negatiivisesti, älä suotta päästä itseäsi vajoamaan enää syvempiin vesiin. Voithan jopa sanoa ystävällesi, että itseasiassa koet hänen jatkuvan positiivisuuden raskaaksi, joten se kääntyykin negatiiviseksi energiaksi sinulla. Elämässä tarvitaan balanssia, eihän olisi onnea jos ei olisi myös surua. Elämään tarvitaan ripaus suolaakin, niin se maistuu paremmalta.
Itse koitan välttää näitä lasi on puoliksi tyhjä ihmisiä. Varsinkin jotka valittavat asioista johon ei voi vaikuttaa tai ovat luonnollisia. Positiivisuus tarttuu ja sitäkin voi opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni hippi/hipsteri on myös aika yllättävänkin narsistinen, vaikka esittääkin päällisinpuolin myötätuntoista aatteensa mukaisesti, mutta aate onkin vain vaate.
Vierailija kirjoitti:
Itse koitan välttää näitä lasi on puoliksi tyhjä ihmisiä. Varsinkin jotka valittavat asioista johon ei voi vaikuttaa tai ovat luonnollisia. Positiivisuus tarttuu ja sitäkin voi opetella.
Tuokin on aika pinnallinen asenne. Nimenomaan sellaisen ihmisen asenne, joka painaa alas niitä, jolla elämä ei ole sujunut yhtä kivasti kuin itsellä. Älä raiskattu siinä jaksa valittaa, hymyile!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hallanvaara kirjoitti:
Minusta sinä voit myös olla tässä se raskas ihminen, jos näin takerrut jokaiseen sanaan.
Se mitä hän sanoi oli kuitenkin positiivista, eikä muutama sana kerro ihmisestä yhtään mitään, ei siitä mielestäni tarvitse hakea negatiivista.
Hipit eivät ole ihmisiä jotka haluavat loukata tai satuttaa muita.
Hippi on Touho-serkku.
Itse uskon Jeesukseen ja ajattelen ihan päinvastoin: "surkaa surevien kanssa ja iloitkaa iloitsevien kanssa". Nimenomaan tueksi, ei vältellä jotain "negatiivisia värähtelyjä". Eikö juuri kovuus sitäpaitsi ole sellaista "värähtelyä" ympäristöön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ehkäpä ystäväsi nimenomaan on kokenut jotain niin traumaattista, ettei pysty enää astumaan enmpatian tunteeseen. Ei pysty herkistellä tai murehtia sillä muuten leviää koko pakka.
Siinä hän on oikeassa, että ei kannata laittaa energiaa negatiivisiin asioihin. Jos sinä koet ystäväsi vaikuttavan sinuun negatiivisesti, älä suotta päästä itseäsi vajoamaan enää syvempiin vesiin. Voithan jopa sanoa ystävällesi, että itseasiassa koet hänen jatkuvan positiivisuuden raskaaksi, joten se kääntyykin negatiiviseksi energiaksi sinulla. Elämässä tarvitaan balanssia, eihän olisi onnea jos ei olisi myös surua. Elämään tarvitaan ripaus suolaakin, niin se maistuu paremmalta.
Juu, ei aikaa kannatakaan tuhlata liikaa siihen, että rypee negatiivisissa asioissa koska se ei usein johda mihinkään. Silti, se on monesti helpommin sanottu kuin tehty, kun on masentunut. Mieli vain vajoaa syvälle pahaan oloon ja sieltä voi olla vaikea päästä pois. Se on hankalaa päästä pois sieltä negatiivisessa olossa vellomisesta, kun tuntuu että mikään ei tunnu miltään ja oikeastaan kaikki näyttäytyy kurjassa valossa.
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon Jeesukseen ja ajattelen ihan päinvastoin: "surkaa surevien kanssa ja iloitkaa iloitsevien kanssa". Nimenomaan tueksi, ei vältellä jotain "negatiivisia värähtelyjä". Eikö juuri kovuus sitäpaitsi ole sellaista "värähtelyä" ympäristöön?
En usko että ymmärsin täysin kommenttiasi. Kuitenkin ajattelen, että myös niiden jotka usein iloitsevat on myös hyvä osata surra ja toisin päin. Ilo sekä suru ovat molemmat normaaleita ja inhimillisiä tunteita. Ja kyllä sitä ystäviltä odottaisi, että osaavat tukea surussa eivätkä hiero sitä yltiöpositiivista asennettaan päin naamaa surun keskellä. Aivan kuten se masentunut voi pyrkiä iloitsemaan hyvistä asioista sen ystävänsä kanssa, kenellä menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu mullakin oli ennen ystäväpiirissä tällainen negatiivisten energioiden välttelijä. Erittäin pinnallinen ja empatiakyvytön ihminen, joka mm. ilmoitti minulle, että isäni kuolema, oma vakava sairastumiseni ja väkivaltainen puolisoni olivat karmallisia opetuksia, eli rangaistuksia edellisessä elämässä tekemistäni synneistä.
Tosin hän ei muotoillut asiaa näinkään hienosti, vaan töksäytti vain, että "Se on kato sun ihan oma vika. Sun elämän nyt vain kuuluu olla paskaa ja oot ansainnut sen kaiken, koska karma is a bitch." Kun sitten kysyin, miten tällainen kylmä empatiakyvyttömyys mahtaa hänen omaan karmaansa vaikuttaa, niin tyyppi meni kyllä vähän vaikeaksi.
Itsekin olen kokenut paljon pahaa elämässäni, sairastan masennusta ja yritän kuntoutua terapian avulla. Mulla on myös kokemusta kaikenlaisista hengellisistä yhteisöistä ja "guruista" (lainausmerkit, koska lähes kaikki kohtaamani olivat omaa egoaan paisuttelevia hyväksikäyttäjiä ja huijareita) joita tapasin reissatessani nuorempana Aasiassa.
Kaiken kokemani jälkeen voin sanoa, että kannattaa jättää omaan arvoonsa nämä tekopyhät hipit sekä kaikenmaailman varajeesukset ja luottaa ihan omaan maalaisjärkeen. Voimia sulle, ap!
Hipit on parhaita! ...ja luultavasti oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Juu mullakin oli ennen ystäväpiirissä tällainen negatiivisten energioiden välttelijä. Erittäin pinnallinen ja empatiakyvytön ihminen, joka mm. ilmoitti minulle, että isäni kuolema, oma vakava sairastumiseni ja väkivaltainen puolisoni olivat karmallisia opetuksia, eli rangaistuksia edellisessä elämässä tekemistäni synneistä.
Tosin hän ei muotoillut asiaa näinkään hienosti, vaan töksäytti vain, että "Se on kato sun ihan oma vika. Sun elämän nyt vain kuuluu olla paskaa ja oot ansainnut sen kaiken, koska karma is a bitch." Kun sitten kysyin, miten tällainen kylmä empatiakyvyttömyys mahtaa hänen omaan karmaansa vaikuttaa, niin tyyppi meni kyllä vähän vaikeaksi.
Itsekin olen kokenut paljon pahaa elämässäni, sairastan masennusta ja yritän kuntoutua terapian avulla. Mulla on myös kokemusta kaikenlaisista hengellisistä yhteisöistä ja "guruista" (lainausmerkit, koska lähes kaikki kohtaamani olivat omaa egoaan paisuttelevia hyväksikäyttäjiä ja huijareita) joita tapasin reissatessani nuorempana Aasiassa.
Kaiken kokemani jälkeen voin sanoa, että kannattaa jättää omaan arvoonsa nämä tekopyhät hipit sekä kaikenmaailman varajeesukset ja luottaa ihan omaan maalaisjärkeen. Voimia sulle, ap!
No minä tarvitsen Jeesusta koska en pysty itse sovittamaan syntejäni. Jumalan armo on parempi kuin karma.
Alue: Aihe vapaa
Siis minkä ihmeen takia säkin esität kohteliasta etkä sano suoraan ettet jaksa?
Mä oon joskus masiksessa sanonut kavereille suoraan että "anteeeksi, en jaksa seuraa juuri nyt, haluan angstata rauhassa enkä halua esittää iloista." Siinä sitten toinenkin istui hiljaa lähellä ja surkuteltiin kummatkin. Kaikki pääsee paljon helpommalla jos ei tarvitse arpoa toisen tuulia. Kaverillas ei välttämättä ole kokemuspohjaa masennuksesta ja kuolemasta jne, anna se anteeksi hänelle.
On sullakin oikeus omiin tunteisiin ja jos tuntuu että nyt ei jaksa niin kerro suoraan. Yltiö-optimismilla on paikkansa mutta harvalle se aidosti sopii. Ymmärtää jos ymmärtää ja jos ottaa nokkiinsa siitä niin tiedät ainakin ettei ymmärrä.
Toivottavasti olosi helpottuu.