Mitä inhosit koulun kotitaloustunneilla?

Jauhelihan käryttämistä! Siitä ruskistuvasta jauhelihasta tulee hienhajua muistuttava käry, joka tarttu vaatteisiin. Oli kamalaa olla loppupäivä hienhajuisissa vaatteissa.

tunneista oli kyllä suunnaton hyöty, tuli arkiruoanlaitto ja kotitaloustyöt tutuiksi. Tuskinpa olis tullut mieleen kotona vapaa-ajalla alkaa tutkiskelemaan äidin resepteistä miten ruskeakastike tehdään ja alkaa kokeilemaan onnistuisko. Kiva että koulussa sai kokeilla noita hommia.

Sitä, kun 2000-luvullakin vielä opetettiin kuinka miehen solmio solmitaan, pyykit pestään jne. sovinistista paskaa. Kieltäydyin näistä kaikista ja sain huonomman numeron kuin mitä olisin saanut alunperin (opettaja sanoi suoraan).

Kaikkea, eikä niistä ollut mitään höytyä. Inhoan ruoanlaittoa.

Opettajaa. Tunneista ei ollut mitään hyötyä. Opettelin kokkaamisen ja kodinhoitotaidot, kun muutin omaan kotiin.

Tunneilla ei saanut kysyä neuvoa, oma-aloitteisuuden nimiin katsokaas. Olivat ihan hyödyllisiä tunteja, reseptit ovat vieläkin tallessa.

En inhonnut mitään. Ne olivat lempituntejani yläasteella. Ysiluokalla tunnit olivat perjantaiaamuisin ja opettaja päästi meidän pöytäryhmän aina vähän aikaisemmin luokkaan, että saatiin juoda aamukahvit siellä.:) Ja meidän pöytäryhmä oli muutenkin ihan paras. Aina sattui ja tapahtui. Tehtiin pientä jäynää toisillemme, feilailtiin, naurettiin, välillä vähän sävellettiin, mutta aina silti jotenkin saatiin aikaiseksi oikea lopputulos. (Mikä lie korkeampi voima ollut takana.:D)

Opettajamme sanoi kerran, että vaikka meidän pöytä olikin se äänekkäin ja riehakkain, hän kuitenkin piti meistä tosi paljon, sillä itse kokkaus sujui ongelmitta ja meitä oli kuulemma hauska kuunnella.:)

Ja antoivathan nuo tunnit paljon. Aloin noihin aikoihin leipoa paljon kotona ja kokata muutakin. Tunnit antoivat itsevarmuutta kokeilla ja epäonnistua. Aina voi kokeilla uudelleen. Nyt 8 vuotta myöhemmin uskallan sanoa olevani ihan hyvä ruuanlaittaja. Ainakin muutama vuosi sitten yksissä häissä syödessämme juustosavuporokeittoa isä huomautteli pöytäseuralle, että hänen tyttärensä tekee paljon parempaa. Olin otettu.:)

Inhosin jotakuinkin kaikkea, mutta eniten sitä, että maidon sijasta käytettiin aina maitojauhe+vesi -yhdistelmää. Se ei vaan maistunut minusta hyvältä. En myöskään pitänyt siitä, että siinä neljän oppilaan ryhmässä, jossa minä olin (2 tyttöä ja 2 poikaa), ne pojat eivät suostuneet tekemään juuri mitään, eikä opettajakaan käskenyt heitä.

Mutta se yksi kerta jäi positiivisena mieleen, kun en uskaltanut pitää keksejä uunissa kovin kauaa ja opettaja kehui, että ne onnistuivat kaikista parhaiten.

Inhosin meidän kotsanopettajaa, joka oli tällaisen kiltin ja tunnollisen tytönkin mielestä kerrassaan kaamea ja lannistava harppu - tuo nainen tosiaan onnistui tappamaan sen orastavan ilon ja innostuksen koko luokalta huutaessaan kurkku suorana pienimmästäkin virheestä (ja tiuskiessaan jopa tarkentavista kysymyksistä!). Aloinkin tehdä oikeasti ruokaa vasta yli parikymppisenä, kun pahimmat traumat olivat alkaneet hälvetä. :)

Hyödyksi lasken lähinnä sen, että sain kotsankirjan omaksi tuon koettelemuksen jälkeen - monipuolisesti hyviä reseptejä, joita olen kyllä soveltanut ihan kiitettävällä tahdilla! Eri opettajan toteuttamana tunnit olisivat myös varmasti olleet jonkinlainen rentouttava ja kiva henkireikä kiireisen lukujärjestyksen keskellä, mutta tällä kertaa kävi huono mäihä.

Tiukkapipoista opea, joka oli kuin karikatyyri tyypillisestä vanhastapiiasta. Nutturapäinen, kaikesta marmattava kuivelo ja kaikenlisäksi tosi sovinistinen.

Pojat saivat anteeksi kaiken.  Epäonnistuneet keitokset, nahistelut ja riehumiset tunnilla, myöhästymiset. Ope huokaili, mutta pojathan ovat poikia.

Vaan auta armias jos joku meistä tytöistä yritti edes vähän hihitellä tai ei muuten kuunnellut opetusta!

Kerran kun teimme perunamuusia, unohdin kattilani levylle niin että perunalohkoistani oli vesi kiehunut pois ja kattilasta alkoi tulla käryä.

Opettaja suuttui ja piti mulle kauhean nuhdesaarnan. Miten voi olla että TYTTÖIHMINEN on taloustöissä noin huolimaton! Muistan ton "tyttöihmisen" vieläkin :D

en muista inhonneeni mitään. Opettaja oli aika koominen hössö, mutta ei se silti ainetta pilannut.

Sen ruoan syömistä. Tehtiin aina jostain sekunda-aineista jotain mautonta sotkua, joka olisi pitänyt sitten syödä. YÄK. Jauhelihakin oli sellaista rasvaista ja kamalan makuista.

Äitini on hyvä kokki ja meillä kotona oli ja on vieläkin aina todella hyvää ruokaa. Ihan tavallista kotiruokaa, mutta hyvistä aineista tehty ja hyvin maustettu. Ne kotitaloustunnin moskat oli vielä kauheampia kuin kouluruoka.

Miksi ihmeessä piti tehdä jotain sellaisia surppuja kuin sitruunakiisseli? Sitä ei syönyt kukaan. Jouduin vielä samaan ryhmään sellaisten tyttöjen kanssa, jotka kiusasi mua. Ne pyysivät mua hakemaan lisää vettä ja sillä aikaa olivat kumonneet omatkin kiisselinsä mun kulhoon. Sanoin todella kiukkuisesti, että tätä en kyllä syö ja ne alkoi irvailla, että kaikki on syötävä, me syötiin jo. No, ei opettajakaan mua sitä sitten onneksi pakottanut syömään.

Miksei sitä kiisseliäkään voinut tehdä vaikka mustikoista tai edes luumuista? Kun jostain sitruunasta ja siihenkään ei laitettu kuin todella vähän sokeria. Oli ihan kaameaa.

Mulla meni kotitaloustuntien seurauksena vuosikausiksi into kokata mitään. Tuli olo, etten osaa kuitenkaan vaan niistä surpuista tulee pahan makuisia. Opin, että olen huono kokki, jonka tekemisiä kaikki muut oppilaat haukkuu ja joka ei osaa tehdä keittiössä MITÄÄN oikein.

No, nyttemmin olen innostunut ruoanlaitosta ja olen oikeasti HYVÄ ruoanlaittaja. Mutta kotitaloustunteja ei siitä ole kiittäminen vaan äitiä, joka nyt on aikuista tytärtään alkanut opettaa.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:33"]

Opettaja suuttui ja piti mulle kauhean nuhdesaarnan. Miten voi olla että TYTTÖIHMINEN on taloustöissä noin huolimaton! Muistan ton "tyttöihmisen" vieläkin :D

[/quote]

Kauhea.:O Oma openi oli (vanhemmasta iästään huolimatta) onneksi ihanan "moderni" ja oli tosiaankin sitä mieltä, että pojat tekee tasan saman, minkä tytötkin ja mitään ei anneta anteeksi vain siksi, että pojat on poikia. Hitto, että osasikin jätkiä läksyttää välillä, kun eivät meinanneet osallistua siivoamiseen.:D Kerran heitti jotenkin näin, että "Te ootte jo pojat kerran joutuneet irti tissistä, niin että kannattaa opetella nämä asiat, jos vielä joskus haluatte niihin kiinni.":DDD Näin siis vuonna 2003.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:24"]

Tunneilla ei saanut kysyä neuvoa, oma-aloitteisuuden nimiin katsokaas. Olivat ihan hyödyllisiä tunteja, reseptit ovat vieläkin tallessa.

[/quote]

Joo, en ymmärrä tuota, miksei saanut kysyä neuvoa. Meilläkin sai numeroa alemman todistukseen kotitaloudesta kuin mihin muuten olisi ollut oikeutettu, jos kysyi neuvoa. Opettaja sanoi suoraan. Eli ei siellä oltukaan oppimassa vaan olisi pitänyt osata jo. Ilmeisesti siis joku kotitalousopettajien yleisesti käyttämä opetusmuoto, kysyminen on väärin eikä tue oppimista.

Inhosin sitä tiskaamista :)

Mitään hyötyä ei niistä tunneista mielestäni ole ollut.

Sitä kun jotkut perseilivät tunnilla ja pilasivat muiden ruokia. Onneksi ne kamalimmat häiriköt eivät istuneet meidän pöydän vieressä.

Muuten tykkäsin kyllä köksästä ja otin sitä valinnaisaineeksikin, silloin ei ollut häirikköjäkään paikalla. Köksänkirja on jälkikäteen ollut kovassa käytössä, se on itseasiassa ainoa keittokirja, jonka omistan. Köksän tunnilla tuli tehtyä erilaisia ruokia, mitä kotona. Ainakin osittain.

Inhosin ihan kaikkea! IHan kaikkea. Ei saanut juoda maitoa ruoan kanssa (olin aina juonut), vettä vain. Ruoat olivat kamalia. Tungin safkaa taskuun ja vein wc-pöntöstä alas.

Luojan kiitos sitä kesti vain vuoden. HIRVEÄÄÄ!

Inhosin sitä, että ruoan kanssa piti juoda aina vettä, koska ei ollut varaa ostaa maitoa. En ollut koskaan juonut ruoan kanssa vettä, enkä edelleenkään juo. Vähän kuin söisi kuivaa näkkäriä ilman levitettä.

Hyötyä...hmm... Opin sen, että miten puhdas pyyhe tulee oikeaoppisesti ja kauniisti ripustaa ja asetella naulakkoon... En muista oppineeni mitään muuta. No, en minä siellä tunnilla mitään tehnytkään ja ope inhosi minua.

Inhosin sitä kun tehtiin verilettuja ja ope oli ihan fiiliksissä kun jouduttiin läträämään sen veren kanssa ja meitä ällötti. oks.

Mä pidin tunneista. Ainoastaan joidenkin muiden oppilaiden pelleily häiritsi. Opin varmaan paljon, vaikea muistaa, minkä opin siellä ja mitä kotona. Muistan kyllä teeleipien teon, ja sen kuinka opiskelijana tein niitä eräänä krapula-aamuna kavereille ja ne olivat täysin ihmeissään. Sain siitä ikuisen hyvän kokin leiman, kun taion ruokaa "tyhjästä" :-)

Inhosin opettajaa.

Enpä tainnut oppia yhtään mitään. Ne oli sellasia riehumistunteja pahiksille, me rauhalliset syötiin kynsiämme jossain nurkassa, kananmunia väistellen.

Näin meillä maalla. Tuskin oli opettajalla minkään valtakunnan pätevyttä opettamiseen tahi ruoanlaittoon.