Mitä inhosit koulun kotitaloustunneilla?
Kommentit (78)
Menee minulla samaan laariin, kuin kaikki muutkin "touhutunnit" kuvia, musiikki, liikunta. Nuo kaikki on ok, jos saisi tehdä miten itse haluaa, mutta pakotettuna ja pilkun tarkasti ohjeiden, sääntöjen mukaan. En tykkää. Eli inhosin tunteja kokonaisuudessaan.
Inhosin eniten tiskaamista. Tunneilla en oppinut oikeastaan mitään, koska ei mua yläasteikäisenä kiinnostanut mikään... :D Opin tekemään ruokaa ja hoitamaan talouttani vasta kun muutin omilleni ja alkoikin yhtäkkiä häiritsemään oma uusavuttomuus.
Kivasti sellaisena huvittavan negatiivisena juttuna on jäänyt mieleen, kun pilkoin kasviksia ja eräs poika luokaltani tuli viereen kauhistelemaan, että me kaikki saadaan ruuasta joku tauti kun SÄ kosket noihin. Kai se yritti kiusata.
Meidät jaettiin ryhmiin jotka oli samat koko köksän ajan ja enne kaikkea inhosin yhtä ryhmä toveriani joka oli maailman vittumaisin ja inhottavin ihminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä, kun 2000-luvullakin vielä opetettiin kuinka miehen solmio solmitaan, pyykit pestään jne. sovinistista paskaa. Kieltäydyin näistä kaikista ja sain huonomman numeron kuin mitä olisin saanut alunperin (opettaja sanoi suoraan).
Miehet solmivat solmionsa ihan itse.
Sama kuin opetettaisiin pojille että naisen alusvaatteet ja rintsikat pestään sitten pesupussissa ja tässä ja tässä lämpötilassa, tämä ohjelma, tämä määrä pesuainetta etc.
Kyllä meillä ainakin mies pyykkiä pestessään pesee myös minun alusvaatteeni. Eikö se nyt olisi typerää eritellä omat pyykit yhteisessä taloudessa?
Mitä solmioon tulee niin vaikkapa vanhukset eivät välttämättä saa sitä laitettua itse. Meillä hoivakodissa olisi kiva kun useampikin hoitaja tuon osaisi.
Ei sitten mitään hyötyä. Äitini lopetti aikoinaan leipomiset, kun työ muuttui sen verran kiireiseksi. Niinpä opettelin ihan itse leivonnan perusniksit siinä 10-11 -vuotiaana. Kun köksä alkoi, olinkin jo tutustunut pullataikinoiden, pizzojen, leipien ja muiden tekemiseen. Ruokaakin tuli kokattua.
Eniten köksässä tökkivät ne ruoat. Perunakeittoja, kiisseleitä, raastesalaatteja ja maksakastikkeita. Sitä kaikista ankeinta "cousinea", mitä voi olla olemassa. Opettajan menu koostui top 10 -vihatuimmista kouluruoista. Vielä hirveämpiä niistä tuli, kun kokkaamassa oli joukko oppilaita, joita ei olisi voinut vähempää kiinnostaa... maksat paistettiin sitkaiksi, kiisselit täynnä klimppejä, salaattiainekset huonosti pestyjä ja kuorittuja yms.
Opetus oli ihan uskomatonta, tyyliin "mistä tiedät että vesi kiehuu?" Oli siis todella turhauttavaa niillä tunneilla.
Koulukodissa ei ollut kotitaloustunteja emmekä saaneet tehdä ruokaa itse edes vapaa-ajalla. Silti sain todistukseen numeron kotitaloudesta. Hauskaa.
En mitään. Mun mielestä ne oli kivaa taukoa muusta koulunkäynnistä, vaikka eihän kotitalouden tunneilla mitään varsinaisesti oppinut.
Eniten inhosin opettajaani. Voi jestas mikä kotka!
Aineena se oli ihan jees ja tykkäsin tehdä ruokaa, en vain ikinä saanut kiinni siitä että miksi hella piti kuurata aina päivän päätteeksi jos oltiin tyyliin opeteltu pyykinpesua ja keitetty vettä vedenkeittimellä :D
Oli niistä hyötyä. Mutta opettajasta ei kukaan tykännyt, oli aika tiukka ja kehui aina omaa poikaansa, jolle kuulemma kelpasi kaikenlainen ruoka. :)
Pahinta köksässä oli se, että kouluun piti mennä puoli tuntia aikaisemmin koska kotitaloudelle oli varattu 2,5 tuntia aikaa ja se ylimääräinen puolikas oli siinä alussa. Oikeastaan kaikki muu oli hauskaa. Opin useita kivoja reseptejä, heittämään lettuja ja tekemään rosetteja ja munkkeja. Ylipäätään rohkeus tehdä vaikeaksi miellettyjä asioita kasvoi, kun kokeiltiin kaikenlaista kuten uppopaistamista ja kohokkaan tekemistä.
Inhosin kaikkea. (1980) Ope oli kuivakka ja jotenkin standardi-esimerkki kotitalous-opettajasta. Väritön, hajuton, ja joka uskoi ihan vilpittömästi että vuoteen aluslakana on sijattava tietyllä kolmio-taittelulla liepeet patjan alle.
Kenkien kevät -tai syyshuoltokaan sanomalehtituppoineen ja ilmavine säilytystiloineen
ei irroittanut minusta riemunkiljahduksia.
Esiliinat olivat rumat, vuodelta 67 ja aina tunkkaiset ja täynnä edellisten tuntien jauho, voi, ja taikinatahroja. Vai liekö olleet sieltä essujen valmistamisvuodelta.
Lopuksi kuin rangaistuksena piti syödä tunnilla väännetyt tuotokset. Pöydässä istuttiin oikeaoppisesti katetun pöydän ääressä toisten oppilaiden ollessa tarjoiluvuorossa: ota anna oikealta, tarjoo aina vasemmalta...
Kotitaloustunneista huolimatta olen melkoinen huusholli-ihminen. On siistiä ja puhdasta. Osaan laittaa maukasta ruokaa ja jos oikein hurjaksi heittäydyn, osaan myös leipoa.
Muita oppilaita. Koulukiusaajat valitsi köksän sekä siinä koulussa jossa aloitin yläasteen että siinä johon siirryin kun muutimme.
Vierailija kirjoitti:
Inhosin kaikkea. (1980) Ope oli kuivakka ja jotenkin standardi-esimerkki kotitalous-opettajasta. Väritön, hajuton, ja joka uskoi ihan vilpittömästi että vuoteen aluslakana on sijattava tietyllä kolmio-taittelulla liepeet patjan alle.
Kenkien kevät -tai syyshuoltokaan sanomalehtituppoineen ja ilmavine säilytystiloineen
ei irroittanut minusta riemunkiljahduksia.
Esiliinat olivat rumat, vuodelta 67 ja aina tunkkaiset ja täynnä edellisten tuntien jauho, voi, ja taikinatahroja. Vai liekö olleet sieltä essujen valmistamisvuodelta.
Lopuksi kuin rangaistuksena piti syödä tunnilla väännetyt tuotokset. Pöydässä istuttiin oikeaoppisesti katetun pöydän ääressä toisten oppilaiden ollessa tarjoiluvuorossa: ota anna oikealta, tarjoo aina vasemmalta...
Kotitaloustunneista huolimatta olen melkoinen huusholli-ihminen. On siistiä ja puhdasta. Osaan laittaa maukasta ruokaa ja jos oikein hurjaksi heittäydyn, osaan myös leipoa.
Äläs kuule, vankilakulmat (tunnetaan myös nimellä sairaalakulmat) on ehkä top5 hyödyllisin ja eniten käytetty yksittäinen asia mitä peruskoulussa opin. Pysyy lakana paljon paremmin paikoillaan levottomallakin nukkujalla, ja niitä meidän perheestä löytyy useita.
Sitä inhosin ettei saanut itse valita keiden kanssa on samassa ryhmässä.
Hyötyä oli siitä, että uskalsin alkaa kokeilla niitä kirjan ohjeita kotona. Myöhemmin sitten olen alkanut säveltämään ruuanlaiton kanssa ja ohjeita ei enää tarvi niin prikulleen seurata.
Onko täällä ketään muita Telman oppilaita? Köksän tunnit olivat kaikista mielenkiintoisimpia.
Oletko ihan järjissäsi? Peruskoulussa oli vissiin poikiakin? Eikö heille saisi opettaa solmion solmimista? Minusta sinä olet nyt oikea emäfemakkoa, jos olet sitämieltä että kotsassa pitäisi opettaa vain tyttöjen juttuja. Eikö se olisi aika epäreilua poikia kohtaan? Kyllä miestenkin kuuluu osata kotitöitä ja mitä sovinistista ylipäätään on pyykkäämisessä?
Pointti oli varmaan siinä että TYTÖILLE opetettiin solmion solmimista ym. jota yhdenkään naispuolisen ei tarvitsisi enää näinä aikoina osata...pojat ovat yleensä erikseen kotitaloustunneilla, niitä heillä on muutama kymmenen vuodessa (tytöt ovat tämän ajan teknisessä työssä eli tietokoneilla).
hämmentävää tuo ettei tytön tarvitsisi osata solmia solmiota? Itse olen kokenut sen taidon varsin tarpeelliseksi. Olen sitonut solmion omalle lapselleni ja opettanut sen hänelle ja sitonut solmion vanhalle isoisälleni, jonka sormet eivät sitomiseen enää taivu.
Kyllä skragan solmimisen osaamisesta on ollut hyötyä. Mm. yhdessä aspa-hommassa univormuun kuului joko (ihan siisti) solmio tai ruma huivi, ja solmiota sai käyttää ne jotka osasi. Myöhemmin myös esimiesasemaan noustuani opetin isolle joukolle nuoria miehiä solmion solmimisen jalon taidon, kun monet eivät sitä kunnolla osanneet. Se että itse osasi teki työhönohjauksesta paljon helpompaa kun pystyi varmistumaan että uudet alaiset näyttivät siltä miltä pitikin myös tässä suhteessa.