Lue keskustelun säännöt.
Supernanny Suomi - OFFICIAL
05.03.2019 |
Aijotko katsoa? Tänäänhän se alkaa Avalla klo 21:00.
Kommentit (2250)
Mitähän ne tatuoinnin kertoo :D kerro toki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa hirveän näköinen muija kaikkine tatuointineen ja hatussa piikkejä, kuin koirien hihnassa.
Miten voi joku laittaa naamaansakin tatuointeja, ei ne ainakaan ketään kaunista.
Missä on lasten isä.
Äiti vaikutti jotenkin apaattiselta. Ei vaikuttanut olevan kovinkaan puhelias.
Kuka on ostellut lapsille aikuisille tarkoitettjua pelejä, oliko äiti. Äidin pitää tietää, mitä lapsi tekee tietokoneella, eikä SAA ostella aikuisille tarkoitettja pelejä.
Se ei ole oikein jos nuori istuu yksin huoneessaan, kukaan ei sille juttele koko päivän aikana.
Onkohan äiti töissä kodin ulkopuolella, jos nyt töihin huolitaan tuon tatuoidun naamansa kanssa.
Kyllä on erikoista että toisten omaan ulkonäköön liittyviä valintoja jaksetaan vielä tänä päivänä arvostella, ihan kuin toisten tatuoinnit olisi keneltäkään muulta pois. Hatun piikkejäkin kauhistellaan, hassuja hattuja on täti hyvä maailma väärällään.
Vanhemmat lapset Jonne ja Jatta olivat molemmat todella ihania ja aidonoloisia nuoria. Heistä näki jotenkin, että jos lähellä olisi oikeaa tukea, joku järkevä ja rakastava aikuinen, niin kummallakin on mahdollisuudet vaikka mihin.
Kyllä sydämessä läikähti kummankin nuoren kohdalla ja toivon todella, että he näkevät kaiken sen positiivisen itsessään! ❤️❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien 20v. on liian nuori saamaan lapsia? Ei ole enää mikään teini (ikänsä puolesta ainakaan). Mitä kaikkea tällä palstalla ihmiset jaksavat paheksua?
Jep, 20 on se ensimmäinen ikävuosi kun ei enää määritelmällisesti ole teini. Kun itseäni mietin 20-vuotiaana, niin luojan kiitos minulla ei ollut silloin lapsia.
Minulle sanoi gynekologi, että paras ikä lasten saamiseen on naisella ikävuosina 18 - 25. Nuorella äidillä ovat tietysti hyvät tukijoukot tarpeen.
Niin biologisesti. Henkisesti ei todellakaan.
Nimim. Kokemusta on
Henkisestikin voi olla, yksilöllistä. Toki nykyään ollaan pitkään kakaroita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien 20v. on liian nuori saamaan lapsia? Ei ole enää mikään teini (ikänsä puolesta ainakaan). Mitä kaikkea tällä palstalla ihmiset jaksavat paheksua?
Jep, 20 on se ensimmäinen ikävuosi kun ei enää määritelmällisesti ole teini. Kun itseäni mietin 20-vuotiaana, niin luojan kiitos minulla ei ollut silloin lapsia.
Minulle sanoi gynekologi, että paras ikä lasten saamiseen on naisella ikävuosina 18 - 25. Nuorella äidillä ovat tietysti hyvät tukijoukot tarpeen.
Niin biologisesti. Henkisesti ei todellakaan.
Nimim. Kokemusta onHenkisestikin voi olla, yksilöllistä. Toki nykyään ollaan pitkään kakaroita.
Vaikka olisi 20-vuotiaana ihan hyvä vanhempi, niin todennäköisesti jokainen on silti kaksivitosena tai kolmekymppisenä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa hirveän näköinen muija kaikkine tatuointineen ja hatussa piikkejä, kuin koirien hihnassa.
Miten voi joku laittaa naamaansakin tatuointeja, ei ne ainakaan ketään kaunista.
Missä on lasten isä.
Äiti vaikutti jotenkin apaattiselta. Ei vaikuttanut olevan kovinkaan puhelias.
Kuka on ostellut lapsille aikuisille tarkoitettjua pelejä, oliko äiti. Äidin pitää tietää, mitä lapsi tekee tietokoneella, eikä SAA ostella aikuisille tarkoitettja pelejä.
Se ei ole oikein jos nuori istuu yksin huoneessaan, kukaan ei sille juttele koko päivän aikana.
Onkohan äiti töissä kodin ulkopuolella, jos nyt töihin huolitaan tuon tatuoidun naamansa kanssa.
Kyllä on erikoista että toisten omaan ulkonäköön liittyviä valintoja jaksetaan vielä tänä päivänä arvostella, ihan kuin toisten tatuoinnit olisi keneltäkään muulta pois. Hatun piikkejäkin kauhistellaan, hassuja hattuja on täti hyvä maailma väärällään.
No jos ihminen tatauoi mahdollisimman näkyvälle paikalle kuten NAAMAAN, hän haluaa selvästi että tatuoinnit huomataan ja haluaa herättää huomiota ja keskustelua. Kannattaa siinä vaiheessa kun tatuoi pärstäänsä varautua siihen, että herättää huomiota.
Oma henkoht mielipiteeni, että kamalia naamatatuoinnit. Jopa Janne Tranberg on yrittänyt päästä eroon omista tussijäljistä naamassaan.
Aina välillä näihin törmää… luokalle tulee uusi oppilas. Pian huomataan, että nuori/lapsi ei voi hyvin. Järjestetään palavereja, mietitään tukitoimia. Ongelmat lisääntyvät ja oppilas voi pahoin. Saadaan tietää sivulauseessa, että edellisessä koulussa myös voitiin pahoin. Mietitään tukitoimia ja järjestetään palavereja. Saadaan ehkä joku ratkaisu läpilyötyä ja järjestetään palaveri, jossa tehdään ratkaisuja, vain ja ainoastaan kuullakseen, että perhe on muuttamassa. Ja kaikki alkaa taas uudessa koulussa alusta, jonne lapsen paperit eivät koskaan siirrry (ainakin aikaisemmin vanhempien piti itse viedä toisella paikkakunnalla kopio lapsen kouluun liittyvistä päätöksistä ja tukitoimista).
Ymmärrän kyllä, että aloittaminen “puhtaalta pöydältä” voi joskus olla helpotus ja jokainen lapsi/nuori ansaitsee puhtaan alun (näihinkin olen törmännyt, enkä ole edes papereita kokenut tarvitsevani luettavaksi ja uudessa koulussa nuori on saanut kavereita ja tykännyt käydä koulua), mutta ehkä jossain vaiheessa jos muuttaminen ja uusi koulu toisensa perään ei toimi, pitäisi alkaa miettiä ihan toisenlaisia tukitoimia ja ratkaisuja. Koulusta lintsaamisesta tulee aika nopeasti kierre, vanhemmat salaavat todellisia syitä (itselläni oli oppilas, joka oli aina maanantait poissa ja oli olevinaan aina maanantaisin kipeä) ja käy ilmi, että kotona on useampikin lintsaava oppilas. Ehkäpä silloin vanhempi tarvitsisi kanssa niitä tukitoimia...
Jakso oli kaiken kaikkiaan aika surullista katsottavaa. Lapset ja etenkin nuoret olivat aivan ihania ja toivon, että Piia potkaisi tukirattaat pyörimään, että saisivat siellä Torniossa aloittaa puhtaalta pöydällä onnistuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein ne koulupoissaolot johtuvat vain siitä, että ei mennä ajoissa nukkumaan. Pelataan läpi yön ja aamulla väsyttää ja jäädään nukkumaan. Siitä sitten seuraa, että muiden mukana opetuksessa ei pysytä ja koulusta tulee liian vaikeaa. Luokkakavereista vieraannutaan. Helppo on sitten selitää syyksi kiusaamista.
Tuossa ei auta kuin jämyt vanhemmat. Ajoissa muksut nukkumaan ja aamulla ylös. Aamupala ja kouluun. Ei aikuisistakaan ole aina niin mukava töihin mennä, mutta on vaan mentävä.
Vierailija kirjoitti:
No niin, lopettakaa nyt se tatuoinneista meuhkaaminen! Ei vaikuta millään tavalla kenenkään vanhemmuuteen onko naamassa tatuointeja vai ei.
Itse Nannykin on tatuoitu jalat /kädet ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, lopettakaa nyt se tatuoinneista meuhkaaminen! Ei vaikuta millään tavalla kenenkään vanhemmuuteen onko naamassa tatuointeja vai ei.
Itse Nannykin on tatuoitu jalat /kädet ...
Ja ensimmäisen lapsensa saanut 19-20 vuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitihän se arvata, että tämän palstan "asiantuntijoiden" kommentteja ei tarvitse lukea kolmea viimeistä enempää. Huoh...
Eihän tenavilla ikinä olisi mitään ongelmia koulussakaan, jos poissaolotkin johtuvat vain myöhään valvomisesta. Anna mun kaikki kestää! Onneksi tätä palstaa ei ole pakko lukea. Moikka!
Vierailija kirjoitti:
Nää ADD:t ja ADHD:t on nykypäivän termejä lapsille, joidenka vanhemmat on jo lähtökohtaisesti epäonnistuneita kasvattajia. Näitä erityislapsia on nykyään kuin sieniä sateella.
Näin on helppo sanoa, mutta entä kun käy kuin meillä, että on 2 diagnoositonta rauhallista ja hyvinkäyttäytyvää lasta ja 1 erityislapsi (autismin kirjo + ADD)? Ollaanko siis esikoisen ja kuopuksen kanssa ihan ok kasvattajia mutta keskimmäisen kanssa tehty kaikki väärin koska hänellä on ongelmia? Vai olisiko sittenkin niin kuin nykytiede sanoo, että kyseessä on ihan biologisperäiset neurologiset ongelmat?
Mitä tulee näihin muihin täällä esitettyihin ennakkoluuloihin, niin meillä molemmilla vanhemmilla on akateeminen koulutus, en ole yh vaan on oltu naimisissa lasten syntyessä ja ollaan edelleen, ei ole mitään isoja lapsia traumatisoivina pidettyjä ongelmia perheessä (päihteet, jatkuva riitely tms). Pyritään syömään terveellisesti ja harrastamaan ja tekemään asioita yhdessä. Ja silti meillä on erityislapsi.
Upea teksti lainauksessa! Kiitos kirjoittajalle siitä!
Itse tiedän tasan tarkkaan saman asian, että olen kasvattanut "kiltin" täysin ongelmattoman lapsen ja erityislapsen, lähtökohtani kasvattajana ovat siis täsmälleen samanlaiset, kuten myös periaatteeni siitä, miten lapsia tulee kasvattaa. Ei purrut erityislapseen samat säännöt, ei tosiaankaan. Mutta se on aina niin helppo huudella ymmärtämättömien asioihin, joista ei mitään tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annen koti oli mielestäni ristiriidassa naisen oman olemuksen kanssa. Niittipipo ja näkyvät tatuoinnit viittasivat mielestäni aivan muuhun kuin kodin pikkusievä romanttisuus valkoisine korituoleineen, bling-bling joulukuusineen ja dream, laugh ym. seinäteksteineen. Ulko-oven "täällä asuu onnellinen perhe"-kyltti tuntui jotenkin tragikoomiselta.
Mä voin tulla sanomaan. Me ollaan pärjätty 5v tytön kanssa ilman mitään uhmia. Uskon et syy on siinä et en ikinä vähättele lapsen tunteita, enkä korota ääntäni jos lapsi on lähellä ja jos kiellän tekemästä jotain ni selitän hyvin miksi.
Monesti kuulee: "älä tee noin tai näin!"
Lapsi: "miksi?"
Äiti: "siks ku mä sanon!"
EI NÄIN.
Ja toinen.. lapsi kiukuttelee vaikka väärän värisestä paidasta tai ruuasta:
Äiti: "lakkaa marisemasta turhanpäiväsestä asiasta!"
EI NÄIN.
Itelle voi tuntuu aikuisena turhalta, mut ei lapsi täysin syyttä kiukuttele.. aina joku todellinen syy on miks kokee pahaa oloa ja se on hyvä sen lapsen kanssa selvittää.. ei vaan kieltää.
Ja sillä huutamisella ei saa mitään aikaseks.. muutako toiseen ehkä pelkoa ja sitä kautta saa toisen tottelemaan.. se on väärin.
Ja kannattaa osottaa se rakkaus lasta kohtaan joka päivä ja näyttää et on tärkeä, fiksu ja ym. Kiittää pitää myös. Se auttaa jaksamaan itteä ja lasta ja pitää välit hyvänä
Mä voin tulla sanomaan. Me ollaan pärjätty 5v tytön kanssa ilman mitään uhmia. Uskon et syy on siinä et en ikinä vähättele lapsen tunteita, enkä korota ääntäni jos lapsi on lähellä ja jos kiellän tekemästä jotain ni selitän hyvin miksi.
Monesti kuulee: "älä tee noin tai näin!"
Lapsi: "miksi?"
Äiti: "siks ku mä sanon!"
EI NÄIN.
Ja toinen.. lapsi kiukuttelee vaikka väärän värisestä paidasta tai ruuasta:
Äiti: "lakkaa marisemasta turhanpäiväsestä asiasta!"
EI NÄIN.
Itelle voi tuntuu aikuisena turhalta, mut ei lapsi täysin syyttä kiukuttele.. aina joku todellinen syy on miks kokee pahaa oloa ja se on hyvä sen lapsen kanssa selvittää.. ei vaan kieltää.
Ja sillä huutamisella ei saa mitään aikaseks.. muutako toiseen ehkä pelkoa ja sitä kautta saa toisen tottelemaan.. se on väärin.
Ja kannattaa osottaa se rakkaus lasta kohtaan joka päivä ja näyttää et on tärkeä, fiksu ja ym. Kiittää pitää myös. Se auttaa jaksamaan itteä ja lasta ja pitää välit hyvänä
Kuka odotta uutta supernanny kautta,alkaa helmikuussa?
Kaksi ensimmäistä jaksoa katsottavissa C Moressa. Puvustuksesta vastaava ei ollut vielä ensimmäisessä jaksossa päässyt kiinni Pian laihtuneeseen olemukseen, vaatteet roikkuivat päällä. Ja kengät olivat vaihtuneet Parikan korkkareista lenkkareihin. Oliko tässä ensimmäisessä jaksossa esiintynyt isä ainoastaan yhden tyttären isä siitä triosta? Jotenkin oli siihen suuntaan asia muotoiltu.
Bolivar kirjoitti:
Kaksi ensimmäistä jaksoa katsottavissa C Moressa. Puvustuksesta vastaava ei ollut vielä ensimmäisessä jaksossa päässyt kiinni Pian laihtuneeseen olemukseen, vaatteet roikkuivat päällä. Ja kengät olivat vaihtuneet Parikan korkkareista lenkkareihin. Oliko tässä ensimmäisessä jaksossa esiintynyt isä ainoastaan yhden tyttären isä siitä triosta? Jotenkin oli siihen suuntaan asia muotoiltu.
Jos ohjelmaa juontaisi mies, tuo puvustusasia olisi varmaan jäänyt huomioimatta ?
Niin biologisesti. Henkisesti ei todellakaan.
Nimim. Kokemusta on