Supernanny Suomi - OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Penttalan ja hänen puolisonsa vanhin poika??? Vanhin poika ei ole heidän yhteinen lapsensa, vaikka Penttala niin haastatteluissa antaa ymmärtää. Menneisyyttä ei pysty muuttamaan....

Onpa typerää kaivelua, eiköhän keskustella vain ohjelmasta, tuo on pahantahtoista loanheittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä enää yhtään ihmettele, miksi syntyvyys on kovasti vähentynyt ja ihmiset ei enää hanki lapsia. Vanhemmuus on totaalisesti kateissa!!! Jos jonkun nuoren lähipiiriin kuuluu useampikin vastaava perhe kuin eilisessä ohjelmassa, katoaa taatusti lapsenhankkimishalut. Elämä vaan on niin raskasta!

Missä oli perheen isä? Hankitaanko nykyään lapsia keinohedelmöityksellä vai missä oli lasten isä? Poikalapsi varsinkin tarvitsee miehen mallin ja isä komentaa lapsia usein jämäkämmin kuin äiti. Oliko kolmekymppinen perheelle uhrautuva Marjukka äidin lesboystävä?

Miksi nykyään joka toisella lapsella on tarkkavaisuushäiriö, adhd, add tai autismikirjon häiriö?  Vaikeaa on enää tarttua kasvatukseen, kun on monta vuotta paapottu ja huonoon käytökseen ei ole puututtu.

”Isä komentaa lapsia useammin jämäkämmin kuin äiti”?

Huutonaurua!

Vaikka mieheni on puolustusvoimissa töissä, niin meidän perheessä minä olen se jämäkämpi vanhempi.

Mieheni on myös puolustusvoimissa töissä eikä hänen tarvitse kuin katsoa lapsia tietyllä ilmeellä niin hiljenevät automaattisesti. Ehkä se johtuu siitä, että isä on vieraileva tähti perheessä ja näin ollen vähän kaukaisempi herrashenkilö.

Nää ADD:t ja ADHD:t on nykypäivän termejä lapsille, joidenka vanhemmat on jo lähtökohtaisesti epäonnistuneita kasvattajia. Näitä erityislapsia on nykyään kuin sieniä sateella.

Eilinenkin jakso osoitti sen, että äiti oli ihan vätys ja lapset hallitsi koko perhettä, siinä sivussa kissoja rääkättiin. Oksettavaa katsella tällaisia perheitä, jotka lisääntyy, eikä kykene kasvattamaan lapsia.

Sitten niistä tulee tollasia moniongelmaisia sekopäitä, jotka tekee juuri mitä lystää.

Noi lemmikit kannattaisi jättää ottamatta, kun ei osata niistäkään huolehtia, eikä niiden kuuluisi joutua lapsien rääkkäämäksi. Eilenkin teki pahaa katsoa, kuinka poika käsitteli kissoja ja todellisuudessa varmaan vielä pahempaa. Äiti ei paljon siitäkään välittänyt. Aaargghh tollasia ihmisiä!!

Nää ADD:t ja ADHD:t on nykypäivän termejä lapsille, joidenka vanhemmat on jo lähtökohtaisesti epäonnistuneita kasvattajia. Näitä erityislapsia on nykyään kuin sieniä sateella.

Näin on helppo sanoa, mutta entä kun käy kuin meillä, että on 2 diagnoositonta rauhallista ja hyvinkäyttäytyvää lasta ja 1 erityislapsi (autismin kirjo + ADD)? Ollaanko siis esikoisen ja kuopuksen kanssa ihan ok kasvattajia mutta keskimmäisen kanssa tehty kaikki väärin koska hänellä on ongelmia? Vai olisiko sittenkin niin kuin nykytiede sanoo, että kyseessä on ihan biologisperäiset neurologiset ongelmat?

Mitä tulee näihin muihin täällä esitettyihin ennakkoluuloihin, niin meillä molemmilla vanhemmilla on akateeminen koulutus, en ole yh vaan on oltu naimisissa lasten syntyessä ja ollaan edelleen, ei ole mitään isoja lapsia traumatisoivina pidettyjä ongelmia perheessä (päihteet, jatkuva riitely tms). Pyritään syömään terveellisesti ja harrastamaan ja tekemään asioita yhdessä. Ja silti meillä on erityislapsi.

Aivan mahoton lapsi oli ja toivottavasti nyt rauhoittunut. Onko kaikki ADHD tuollaisia riehujia? 

Veikkaanpa että tuo poika olisi hyötynyt aikanaan erityisesti varhaiskasvatuksessa pienestä ryhmästä ja oikeista tukitoimenpiteistä, joissa olisi saatu luotua pitkälle toimivia malleja vielä mielen ollessa todella "joustava".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä enää yhtään ihmettele, miksi syntyvyys on kovasti vähentynyt ja ihmiset ei enää hanki lapsia. Vanhemmuus on totaalisesti kateissa!!! Jos jonkun nuoren lähipiiriin kuuluu useampikin vastaava perhe kuin eilisessä ohjelmassa, katoaa taatusti lapsenhankkimishalut. Elämä vaan on niin raskasta!

Missä oli perheen isä? Hankitaanko nykyään lapsia keinohedelmöityksellä vai missä oli lasten isä? Poikalapsi varsinkin tarvitsee miehen mallin ja isä komentaa lapsia usein jämäkämmin kuin äiti. Oliko kolmekymppinen perheelle uhrautuva Marjukka äidin lesboystävä?

Miksi nykyään joka toisella lapsella on tarkkavaisuushäiriö, adhd, add tai autismikirjon häiriö?  Vaikeaa on enää tarttua kasvatukseen, kun on monta vuotta paapottu ja huonoon käytökseen ei ole puututtu.

”Isä komentaa lapsia useammin jämäkämmin kuin äiti”?

Huutonaurua!

Vaikka mieheni on puolustusvoimissa töissä, niin meidän perheessä minä olen se jämäkämpi vanhempi.

Mieheni on myös puolustusvoimissa töissä eikä hänen tarvitse kuin katsoa lapsia tietyllä ilmeellä niin hiljenevät automaattisesti. Ehkä se johtuu siitä, että isä on vieraileva tähti perheessä ja näin ollen vähän kaukaisempi herrashenkilö.

😂😂😂😂

T. Kapiaisen tytär😀

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaako ihmisiä ihan oikeasti moiset ohjelmat? Eihän näissä ilmeisesti ole mitään oikeaa asiaakaan?

jokaisen lapsiperheen pitäisi katsoa ko ohjelma. Kiinnostaa vaikkei olekaan enää kun täysi-ikäinen omillaan. Mummot voisi myös katsoa. 

Vanhemmat voi puuttua ja pitääkin puuttua ruutuaikaan. Koulu on tietysti tärkeä ja harrastukset. 

Vierailija kirjoitti:

Ei puhuttu autismista. Se on ihan eri juttu, kuin nämä ns. tarkkaavaisuushäiriöt. Ne on tämän ajan ”sairauksia”. Vanhemmat on tyytyväisiä, kun lapsi saa ns. diagnoosin ja sitä kautta oman vastuun lapsen käytöksestä voi unohtaa. Käytöshäiriöt on pääosin vanhempien syytä. Lapsia ei kasvateta ja jo pienestä pitäen lapsi saa kaiken periksi ja sitä kautta alkaa dominoimaan ja määräämään perheen tahdin. Vanhemmilla ei ole kykyä olla vanhempia, vana enemmänkin kavereita ja lapsia ei kielletä mistään. Pettymyksiä nykypäivän lapset ei kestä yhtään ja puhelin tai tabletti on kasvanut lapsen käteen kiinni. Ruutuaikaan ei ole mitää sääntöjä ja lapset saa syödä kaikkea roskaa päivästä toiseen. Sitten sanotaan, että meidän mussukalla on ADD tai ADHD, kun ei enää pärjätä sokerihuuruisen nettiaddiktin kanssa enää ollenkaan. Ja onneksi on yksi sukupolvi, jotka on älynnyt olla lisääntymättä. Mä en ainakaan kestäisi, että olisi pakko sosialisoida idiootti perheiden ja niiden lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nää ADD:t ja ADHD:t on nykypäivän termejä lapsille, joidenka vanhemmat on jo lähtökohtaisesti epäonnistuneita kasvattajia. Näitä erityislapsia on nykyään kuin sieniä sateella.

Näin on helppo sanoa, mutta entä kun käy kuin meillä, että on 2 diagnoositonta rauhallista ja hyvinkäyttäytyvää lasta ja 1 erityislapsi (autismin kirjo + ADD)? Ollaanko siis esikoisen ja kuopuksen kanssa ihan ok kasvattajia mutta keskimmäisen kanssa tehty kaikki väärin koska hänellä on ongelmia? Vai olisiko sittenkin niin kuin nykytiede sanoo, että kyseessä on ihan biologisperäiset neurologiset ongelmat?

Mitä tulee näihin muihin täällä esitettyihin ennakkoluuloihin, niin meillä molemmilla vanhemmilla on akateeminen koulutus, en ole yh vaan on oltu naimisissa lasten syntyessä ja ollaan edelleen, ei ole mitään isoja lapsia traumatisoivina pidettyjä ongelmia perheessä (päihteet, jatkuva riitely tms). Pyritään syömään terveellisesti ja harrastamaan ja tekemään asioita yhdessä. Ja silti meillä on erityislapsi.

No tämän perheen lapsi ei näyttänyt olevan sokeriaddiktoitunut, puhelimet, tabletit ja televisiot olivat kiinni (eivätkä lapset niitä kertaakaan pyytäneet) sekä lapsi kyllä kohtasi monta luonnollista pettymystä ohjelman aikana.

Tämän lapsen jos jonkin kohdalla oli täysin selvää, että kyse oli neurologisesta ongelmasta (kenties jokin diagnoosi vielä tulee lisää joskus), johon perhe ei ollut saanut riittävästi tukea ja ohjausta. Äiti oli hyvä äiti ja ns. neurotyypillisesti normaalin lapsen kanssa olisi varmasti pärjännyt loistavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kovin mielenkiintoista kuinka nämä kirjainyhdistelmälapset on pääosin aina nk. alempien sosiaaliluokkien ja kouluttamattomien perheissä. Mites ne osaakin siten osata valita kohteensa?

Ei pidä paikkaansa, myös ns akateemisissa perheissä nepsy poikkeavia lapsia. He varmaan saavat  paremmin apua jo pienestä, plus kotiympäristö saattaa tukea paremmin lasta ongelmissaan. Meillä, kahdella akateemisella ADD tyttö, toinen tyttö "normaali". ADD tyttöä on tuettu pienestä, hän sai diagnoosin varsin varhain, nykyään lääkitys ja toimintaterapia auttaa oireisiin, ja siksi pärjää yliopisto-opinnoissaan ja arkielämässä nykyään hyvin. Teini-iässä erilaisuus aiheutti masennusta, kävi terapiassa tuolloin. Perheemme on myös hyvin rauhallinen, kykenee keskittymään ja hallitsemaan impulsiivisuuttaan tällaisessa ympäristössä paremmin. Varmaan onnekkaampi kuin moni muu vastaava kun olemme kyenneet taloudellisesti ja henkisesti tukemaan häntä.

  noinhan se menee. Päiväkodeissa kiertelee eltot ja keltot ja siellä jo huomataan nk poikkeavuudet. eriasia miten vanghemmat osaa suhtautua. 

Onko sinulla lapsia ?? Jos on ja mitäs käy niin ,että yks kas todetaan ,että lapsellasi ADHD ? Sinunko vika ?

On paljon erityislapsia ja ei johdu vanhemmista. 

Vierailija kirjoitti:

Jättäkää lapset tekemättä plsssssss kirjoitti:

Nää ADD:t ja ADHD:t on nykypäivän termejä lapsille, joidenka vanhemmat on jo lähtökohtaisesti epäonnistuneita kasvattajia. Näitä erityislapsia on nykyään kuin sieniä sateella.

Eilinenkin jakso osoitti sen, että äiti oli ihan vätys ja lapset hallitsi koko perhettä, siinä sivussa kissoja rääkättiin. Oksettavaa katsella tällaisia perheitä, jotka lisääntyy, eikä kykene kasvattamaan lapsia.

Sitten niistä tulee tollasia moniongelmaisia sekopäitä, jotka tekee juuri mitä lystää.

Noi lemmikit kannattaisi jättää ottamatta, kun ei osata niistäkään huolehtia, eikä niiden kuuluisi joutua lapsien rääkkäämäksi. Eilenkin teki pahaa katsoa, kuinka poika käsitteli kissoja ja todellisuudessa varmaan vielä pahempaa. Äiti ei paljon siitäkään välittänyt. Aaargghh tollasia ihmisiä!!

Eikö näiden "erityislapsien" ongelmia millään pystytä havainnoimaan jo raskausvaiheessa? Eihän tällaisia epäkelpoja ihmisiä pitäisi päästää edes syntymään, sillä maailmassa on ihmisiä jo muutenkin liikaa. Sama koskee kehitysvammaisia ynnä muita vaikeasti sairaita.

Itse olet epäkelpo.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla lapsia ?? Jos on ja mitäs käy niin ,että yks kas todetaan ,että lapsellasi ADHD ? Sinunko vika ?

On paljon erityislapsia ja ei johdu vanhemmista. 

Lapseni on erityinen joo, mutta mä kasvatan lastani, joten sille ei tulee mitään noista trendi diagnooseista. Rajat ja rakkaus on aika hyvä ohjenuora. Toiset lapset vaati enemmän rajoja kuin toiset. Ja mun vika todellakin, jos lapseni kasvaa tuollaiseksi kuin yksikään noista vapaan kasvatuksen hedelmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei puhuttu autismista. Se on ihan eri juttu, kuin nämä ns. tarkkaavaisuushäiriöt. Ne on tämän ajan ”sairauksia”. Vanhemmat on tyytyväisiä, kun lapsi saa ns. diagnoosin ja sitä kautta oman vastuun lapsen käytöksestä voi unohtaa. Käytöshäiriöt on pääosin vanhempien syytä. Lapsia ei kasvateta ja jo pienestä pitäen lapsi saa kaiken periksi ja sitä kautta alkaa dominoimaan ja määräämään perheen tahdin. Vanhemmilla ei ole kykyä olla vanhempia, vana enemmänkin kavereita ja lapsia ei kielletä mistään. Pettymyksiä nykypäivän lapset ei kestä yhtään ja puhelin tai tabletti on kasvanut lapsen käteen kiinni. Ruutuaikaan ei ole mitää sääntöjä ja lapset saa syödä kaikkea roskaa päivästä toiseen. Sitten sanotaan, että meidän mussukalla on ADD tai ADHD, kun ei enää pärjätä sokerihuuruisen nettiaddiktin kanssa enää ollenkaan. Ja onneksi on yksi sukupolvi, jotka on älynnyt olla lisääntymättä. Mä en ainakaan kestäisi, että olisi pakko sosialisoida idiootti perheiden ja niiden lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nää ADD:t ja ADHD:t on nykypäivän termejä lapsille, joidenka vanhemmat on jo lähtökohtaisesti epäonnistuneita kasvattajia. Näitä erityislapsia on nykyään kuin sieniä sateella.

Näin on helppo sanoa, mutta entä kun käy kuin meillä, että on 2 diagnoositonta rauhallista ja hyvinkäyttäytyvää lasta ja 1 erityislapsi (autismin kirjo + ADD)? Ollaanko siis esikoisen ja kuopuksen kanssa ihan ok kasvattajia mutta keskimmäisen kanssa tehty kaikki väärin koska hänellä on ongelmia? Vai olisiko sittenkin niin kuin nykytiede sanoo, että kyseessä on ihan biologisperäiset neurologiset ongelmat?

Mitä tulee näihin muihin täällä esitettyihin ennakkoluuloihin, niin meillä molemmilla vanhemmilla on akateeminen koulutus, en ole yh vaan on oltu naimisissa lasten syntyessä ja ollaan edelleen, ei ole mitään isoja lapsia traumatisoivina pidettyjä ongelmia perheessä (päihteet, jatkuva riitely tms). Pyritään syömään terveellisesti ja harrastamaan ja tekemään asioita yhdessä. Ja silti meillä on erityislapsi.

No tämän perheen lapsi ei näyttänyt olevan sokeriaddiktoitunut, puhelimet, tabletit ja televisiot olivat kiinni (eivätkä lapset niitä kertaakaan pyytäneet) sekä lapsi kyllä kohtasi monta luonnollista pettymystä ohjelman aikana.

Tämän lapsen jos jonkin kohdalla oli täysin selvää, että kyse oli neurologisesta ongelmasta (kenties jokin diagnoosi vielä tulee lisää joskus), johon perhe ei ollut saanut riittävästi tukea ja ohjausta. Äiti oli hyvä äiti ja ns. neurotyypillisesti normaalin lapsen kanssa olisi varmasti pärjännyt loistavasti.

Lapsi ei kestänyt alunperinkään mitään pettymyksiä, eikä äidillä ollut työkaluja toimia lapsensa kanssa. Lapsi pyöritti äitiä 6-0. Sä et tiedä millaista ruokaa lapsi saa tai kuinka usein syö sokeria. Monen ylivilkkaan lapsen ongelma on ruokavaliossa.

Näillä lapsilla ei näkynyt ohjelmassa älylaitteita, mutta niille olikin hankittu kissat leluiksi, joka oli järkyttävää katsottavaa.

Äiti oli ihan liian flekmaattinen ja salli pojalle ihan kaiken. Poika tarvii kovemmat otteet ja rajat, niin sillä voisi olla vielä toivoa.

Lapsi ei opi tyhjästä kiroilemaan kuin mies.

Ohjelmassa näkyy hyvin pieni osuus todellisuudesta, joka on varmasti vieläkin pahempaa kuin ohjelmassa.

Lapsihan pystyi keskittymään Pian neuvoilla loppua kohti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei puhuttu autismista. Se on ihan eri juttu, kuin nämä ns. tarkkaavaisuushäiriöt. Ne on tämän ajan ”sairauksia”. Vanhemmat on tyytyväisiä, kun lapsi saa ns. diagnoosin ja sitä kautta oman vastuun lapsen käytöksestä voi unohtaa. Käytöshäiriöt on pääosin vanhempien syytä. Lapsia ei kasvateta ja jo pienestä pitäen lapsi saa kaiken periksi ja sitä kautta alkaa dominoimaan ja määräämään perheen tahdin. Vanhemmilla ei ole kykyä olla vanhempia, vana enemmänkin kavereita ja lapsia ei kielletä mistään. Pettymyksiä nykypäivän lapset ei kestä yhtään ja puhelin tai tabletti on kasvanut lapsen käteen kiinni. Ruutuaikaan ei ole mitää sääntöjä ja lapset saa syödä kaikkea roskaa päivästä toiseen. Sitten sanotaan, että meidän mussukalla on ADD tai ADHD, kun ei enää pärjätä sokerihuuruisen nettiaddiktin kanssa enää ollenkaan. Ja onneksi on yksi sukupolvi, jotka on älynnyt olla lisääntymättä. Mä en ainakaan kestäisi, että olisi pakko sosialisoida idiootti perheiden ja niiden lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nää ADD:t ja ADHD:t on nykypäivän termejä lapsille, joidenka vanhemmat on jo lähtökohtaisesti epäonnistuneita kasvattajia. Näitä erityislapsia on nykyään kuin sieniä sateella.

Näin on helppo sanoa, mutta entä kun käy kuin meillä, että on 2 diagnoositonta rauhallista ja hyvinkäyttäytyvää lasta ja 1 erityislapsi (autismin kirjo + ADD)? Ollaanko siis esikoisen ja kuopuksen kanssa ihan ok kasvattajia mutta keskimmäisen kanssa tehty kaikki väärin koska hänellä on ongelmia? Vai olisiko sittenkin niin kuin nykytiede sanoo, että kyseessä on ihan biologisperäiset neurologiset ongelmat?

Mitä tulee näihin muihin täällä esitettyihin ennakkoluuloihin, niin meillä molemmilla vanhemmilla on akateeminen koulutus, en ole yh vaan on oltu naimisissa lasten syntyessä ja ollaan edelleen, ei ole mitään isoja lapsia traumatisoivina pidettyjä ongelmia perheessä (päihteet, jatkuva riitely tms). Pyritään syömään terveellisesti ja harrastamaan ja tekemään asioita yhdessä. Ja silti meillä on erityislapsi.

No tämän perheen lapsi ei näyttänyt olevan sokeriaddiktoitunut, puhelimet, tabletit ja televisiot olivat kiinni (eivätkä lapset niitä kertaakaan pyytäneet) sekä lapsi kyllä kohtasi monta luonnollista pettymystä ohjelman aikana.

Tämän lapsen jos jonkin kohdalla oli täysin selvää, että kyse oli neurologisesta ongelmasta (kenties jokin diagnoosi vielä tulee lisää joskus), johon perhe ei ollut saanut riittävästi tukea ja ohjausta. Äiti oli hyvä äiti ja ns. neurotyypillisesti normaalin lapsen kanssa olisi varmasti pärjännyt loistavasti.

Lapsi ei kestänyt alunperinkään mitään pettymyksiä, eikä äidillä ollut työkaluja toimia lapsensa kanssa. Lapsi pyöritti äitiä 6-0. Sä et tiedä millaista ruokaa lapsi saa tai kuinka usein syö sokeria. Monen ylivilkkaan lapsen ongelma on ruokavaliossa.

Näillä lapsilla ei näkynyt ohjelmassa älylaitteita, mutta niille olikin hankittu kissat leluiksi, joka oli järkyttävää katsottavaa.

Äiti oli ihan liian flekmaattinen ja salli pojalle ihan kaiken. Poika tarvii kovemmat otteet ja rajat, niin sillä voisi olla vielä toivoa.

Lapsi ei opi tyhjästä kiroilemaan kuin mies.

Ohjelmassa näkyy hyvin pieni osuus todellisuudesta, joka on varmasti vieläkin pahempaa kuin ohjelmassa.

No mitäpä tuohon nyt voi sanoa. Toiset meistä tekevät johtopäätöksiä sen perusteella mitä näemme ja voimme itse varmaksi todeta. Toiset taas juuri sen perusteella mitä eivät näe ja kuvittelevat itse mielikuvituksessaan tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei puhuttu autismista. Se on ihan eri juttu, kuin nämä ns. tarkkaavaisuushäiriöt. Ne on tämän ajan ”sairauksia”. Vanhemmat on tyytyväisiä, kun lapsi saa ns. diagnoosin ja sitä kautta oman vastuun lapsen käytöksestä voi unohtaa. Käytöshäiriöt on pääosin vanhempien syytä. Lapsia ei kasvateta ja jo pienestä pitäen lapsi saa kaiken periksi ja sitä kautta alkaa dominoimaan ja määräämään perheen tahdin. Vanhemmilla ei ole kykyä olla vanhempia, vana enemmänkin kavereita ja lapsia ei kielletä mistään. Pettymyksiä nykypäivän lapset ei kestä yhtään ja puhelin tai tabletti on kasvanut lapsen käteen kiinni. Ruutuaikaan ei ole mitää sääntöjä ja lapset saa syödä kaikkea roskaa päivästä toiseen. Sitten sanotaan, että meidän mussukalla on ADD tai ADHD, kun ei enää pärjätä sokerihuuruisen nettiaddiktin kanssa enää ollenkaan. Ja onneksi on yksi sukupolvi, jotka on älynnyt olla lisääntymättä. Mä en ainakaan kestäisi, että olisi pakko sosialisoida idiootti perheiden ja niiden lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nää ADD:t ja ADHD:t on nykypäivän termejä lapsille, joidenka vanhemmat on jo lähtökohtaisesti epäonnistuneita kasvattajia. Näitä erityislapsia on nykyään kuin sieniä sateella.

Näin on helppo sanoa, mutta entä kun käy kuin meillä, että on 2 diagnoositonta rauhallista ja hyvinkäyttäytyvää lasta ja 1 erityislapsi (autismin kirjo + ADD)? Ollaanko siis esikoisen ja kuopuksen kanssa ihan ok kasvattajia mutta keskimmäisen kanssa tehty kaikki väärin koska hänellä on ongelmia? Vai olisiko sittenkin niin kuin nykytiede sanoo, että kyseessä on ihan biologisperäiset neurologiset ongelmat?

Mitä tulee näihin muihin täällä esitettyihin ennakkoluuloihin, niin meillä molemmilla vanhemmilla on akateeminen koulutus, en ole yh vaan on oltu naimisissa lasten syntyessä ja ollaan edelleen, ei ole mitään isoja lapsia traumatisoivina pidettyjä ongelmia perheessä (päihteet, jatkuva riitely tms). Pyritään syömään terveellisesti ja harrastamaan ja tekemään asioita yhdessä. Ja silti meillä on erityislapsi.

No tämän perheen lapsi ei näyttänyt olevan sokeriaddiktoitunut, puhelimet, tabletit ja televisiot olivat kiinni (eivätkä lapset niitä kertaakaan pyytäneet) sekä lapsi kyllä kohtasi monta luonnollista pettymystä ohjelman aikana.

Tämän lapsen jos jonkin kohdalla oli täysin selvää, että kyse oli neurologisesta ongelmasta (kenties jokin diagnoosi vielä tulee lisää joskus), johon perhe ei ollut saanut riittävästi tukea ja ohjausta. Äiti oli hyvä äiti ja ns. neurotyypillisesti normaalin lapsen kanssa olisi varmasti pärjännyt loistavasti.

Lapsi ei kestänyt alunperinkään mitään pettymyksiä, eikä äidillä ollut työkaluja toimia lapsensa kanssa. Lapsi pyöritti äitiä 6-0. Sä et tiedä millaista ruokaa lapsi saa tai kuinka usein syö sokeria. Monen ylivilkkaan lapsen ongelma on ruokavaliossa.

Näillä lapsilla ei näkynyt ohjelmassa älylaitteita, mutta niille olikin hankittu kissat leluiksi, joka oli järkyttävää katsottavaa.

Äiti oli ihan liian flekmaattinen ja salli pojalle ihan kaiken. Poika tarvii kovemmat otteet ja rajat, niin sillä voisi olla vielä toivoa.

Lapsi ei opi tyhjästä kiroilemaan kuin mies.

Ohjelmassa näkyy hyvin pieni osuus todellisuudesta, joka on varmasti vieläkin pahempaa kuin ohjelmassa.

Kyllähän ennen Pian tuloa äiti kielsi monet asiat ja puuttui niihin sillä tavalla kuin moni äiti kieltää ja puuttuu normaalin lapsen kohdalla. Ei äiti istunut passiivisena ja antanut lapsen tehdä mitä tahansa.

Tämän lapsen kohdalla sellainen normaali kieltäminen ei vain toiminut, ja on ymmärrettävää että äitikin vuosien varrella ajautuu tilanteeseen, jossa yrittää kaikkensa ensin ettei tulisi tuntien kestävää raivaria. Kyllä se äitikin on ihan vaan ihminen, ja kyllä tuollaisessa tilanteessa ilman toista vanhempaa olisi kuka tahansa meistä yhtä väsynyt ja keinoton.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla lapsia ?? Jos on ja mitäs käy niin ,että yks kas todetaan ,että lapsellasi ADHD ? Sinunko vika ?

On paljon erityislapsia ja ei johdu vanhemmista. 

  en tiedä erityislapsista koska en oo kohdannut omassa elämässä. On lapsi ja elää jo omillaan ja opiskelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei puhuttu autismista. Se on ihan eri juttu, kuin nämä ns. tarkkaavaisuushäiriöt. Ne on tämän ajan ”sairauksia”. Vanhemmat on tyytyväisiä, kun lapsi saa ns. diagnoosin ja sitä kautta oman vastuun lapsen käytöksestä voi unohtaa. Käytöshäiriöt on pääosin vanhempien syytä. Lapsia ei kasvateta ja jo pienestä pitäen lapsi saa kaiken periksi ja sitä kautta alkaa dominoimaan ja määräämään perheen tahdin. Vanhemmilla ei ole kykyä olla vanhempia, vana enemmänkin kavereita ja lapsia ei kielletä mistään. Pettymyksiä nykypäivän lapset ei kestä yhtään ja puhelin tai tabletti on kasvanut lapsen käteen kiinni. Ruutuaikaan ei ole mitää sääntöjä ja lapset saa syödä kaikkea roskaa päivästä toiseen. Sitten sanotaan, että meidän mussukalla on ADD tai ADHD, kun ei enää pärjätä sokerihuuruisen nettiaddiktin kanssa enää ollenkaan. Ja onneksi on yksi sukupolvi, jotka on älynnyt olla lisääntymättä. Mä en ainakaan kestäisi, että olisi pakko sosialisoida idiootti perheiden ja niiden lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nää ADD:t ja ADHD:t on nykypäivän termejä lapsille, joidenka vanhemmat on jo lähtökohtaisesti epäonnistuneita kasvattajia. Näitä erityislapsia on nykyään kuin sieniä sateella.

Näin on helppo sanoa, mutta entä kun käy kuin meillä, että on 2 diagnoositonta rauhallista ja hyvinkäyttäytyvää lasta ja 1 erityislapsi (autismin kirjo + ADD)? Ollaanko siis esikoisen ja kuopuksen kanssa ihan ok kasvattajia mutta keskimmäisen kanssa tehty kaikki väärin koska hänellä on ongelmia? Vai olisiko sittenkin niin kuin nykytiede sanoo, että kyseessä on ihan biologisperäiset neurologiset ongelmat?

Mitä tulee näihin muihin täällä esitettyihin ennakkoluuloihin, niin meillä molemmilla vanhemmilla on akateeminen koulutus, en ole yh vaan on oltu naimisissa lasten syntyessä ja ollaan edelleen, ei ole mitään isoja lapsia traumatisoivina pidettyjä ongelmia perheessä (päihteet, jatkuva riitely tms). Pyritään syömään terveellisesti ja harrastamaan ja tekemään asioita yhdessä. Ja silti meillä on erityislapsi.

No tämän perheen lapsi ei näyttänyt olevan sokeriaddiktoitunut, puhelimet, tabletit ja televisiot olivat kiinni (eivätkä lapset niitä kertaakaan pyytäneet) sekä lapsi kyllä kohtasi monta luonnollista pettymystä ohjelman aikana.

Tämän lapsen jos jonkin kohdalla oli täysin selvää, että kyse oli neurologisesta ongelmasta (kenties jokin diagnoosi vielä tulee lisää joskus), johon perhe ei ollut saanut riittävästi tukea ja ohjausta. Äiti oli hyvä äiti ja ns. neurotyypillisesti normaalin lapsen kanssa olisi varmasti pärjännyt loistavasti.

Lapsi ei kestänyt alunperinkään mitään pettymyksiä, eikä äidillä ollut työkaluja toimia lapsensa kanssa. Lapsi pyöritti äitiä 6-0. Sä et tiedä millaista ruokaa lapsi saa tai kuinka usein syö sokeria. Monen ylivilkkaan lapsen ongelma on ruokavaliossa.

Näillä lapsilla ei näkynyt ohjelmassa älylaitteita, mutta niille olikin hankittu kissat leluiksi, joka oli järkyttävää katsottavaa.

Äiti oli ihan liian flekmaattinen ja salli pojalle ihan kaiken. Poika tarvii kovemmat otteet ja rajat, niin sillä voisi olla vielä toivoa.

Lapsi ei opi tyhjästä kiroilemaan kuin mies.

Ohjelmassa näkyy hyvin pieni osuus todellisuudesta, joka on varmasti vieläkin pahempaa kuin ohjelmassa.

Kyllähän ennen Pian tuloa äiti kielsi monet asiat ja puuttui niihin sillä tavalla kuin moni äiti kieltää ja puuttuu normaalin lapsen kohdalla. Ei äiti istunut passiivisena ja antanut lapsen tehdä mitä tahansa.

Tämän lapsen kohdalla sellainen normaali kieltäminen ei vain toiminut, ja on ymmärrettävää että äitikin vuosien varrella ajautuu tilanteeseen, jossa yrittää kaikkensa ensin ettei tulisi tuntien kestävää raivaria. Kyllä se äitikin on ihan vaan ihminen, ja kyllä tuollaisessa tilanteessa ilman toista vanhempaa olisi kuka tahansa meistä yhtä väsynyt ja keinoton.

Miksi ei ole toiminut? Lasta aletaan kasvattamaan heti syntymisen jälkeen. Se, että lapsi on jo kouluikäinen, on monen lapsen kohdalla jo peli menetetty. Niinkuin tässäkin ohjelmassa nähtiin. Äiti oli liian lepsu ja lapsen käytös on pahentunut vuosi vuodelta. Lapsi joka heittelee leluja ja yrittää rikkoa pyörän. Tai heittää ruuat pitkin seinää tai kiusaa kotieläimiä. Vaatii kyllä muutakuin hiljaisuus mattoa. Vanhempi joka ei pärjää noin pienien lapsien kanssa ja antaa lasten terrorisoida koko perhettä ja rikkoa tavaroita on menty pahasti metsään. Ei lapsi synny tuollaiseksi. Vaan kasvaa, kun ei sitä kasvateta. Lapsi tarvitsee kuria, jos se ei osaa muuten toimia. Järkkyä että täällä yritetään puolustella tuollaista käyttäytymistä ja mennä joidenkin muka diagnoosien taakse. Kyllä nykypäivän vanhemmat on niin pihalla.