Supernanny Suomi - OFFICIAL

Katsoin jakson luettuani kilometrikaupalla kauhistelua täältä ja facebookin kissaryhmistä. Ei se nyt ihan niin kamala ollut kuin annetaan ymmärtää. Toki kissojen käsittelyyn on pakko tulla muutos, mutta ihmeen hyvin kissa kuitenkin pysyi pojan sylissä kiinni pitämättäkin, tuskin poika oli sitä siis varsinaisesti traumatisoinut.

Ja Supernanny toisti sanaa ”erityislapsi” ehkä vähän turhan monta kertaa. Ymmärrän pointin, mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä enää yhtään ihmettele, miksi syntyvyys on kovasti vähentynyt ja ihmiset ei enää hanki lapsia. Vanhemmuus on totaalisesti kateissa!!! Jos jonkun nuoren lähipiiriin kuuluu useampikin vastaava perhe kuin eilisessä ohjelmassa, katoaa taatusti lapsenhankkimishalut. Elämä vaan on niin raskasta!

Missä oli perheen isä? Hankitaanko nykyään lapsia keinohedelmöityksellä vai missä oli lasten isä? Poikalapsi varsinkin tarvitsee miehen mallin ja isä komentaa lapsia usein jämäkämmin kuin äiti. Oliko kolmekymppinen perheelle uhrautuva Marjukka äidin lesboystävä?

Miksi nykyään joka toisella lapsella on tarkkavaisuushäiriö, adhd, add tai autismikirjon häiriö?  Vaikeaa on enää tarttua kasvatukseen, kun on monta vuotta paapottu ja huonoon käytökseen ei ole puututtu.

Miksi nykyään enemmän kaikkea, kuten adhd jne? Siksi, kun ne tulevat geeneissä. Kun olen noita nähnyt ( ikääntyneenä) aika paljon ja tunnen vanhempiaan, niin ilmiselvästi lapset ovat perineet piirteensä ja terveydelliset ongelmansa. Samoja löytyy vanhemmista ja osin heidän vanhemmistaan. Ennen ei vaan diagnosoitu eikä hakeuduttu apua hakemaan. Hyvän kuvan saa kun piirtää kartan miten vaikka adhd etenee sukupolvittain, niin näkee miten monistumme sukupolvien ketjussa.

Kyllä erityislapsen perhe tarvitsee muutakin tukea. Tukea suoraan kotiin.Arkeen ja aikaa vanhemmalle/vanhemmille.Tilapäishoitoa ym

Mitä kun äiti palaa loppuun.Masentuu jne

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä toi lapsi tarvitsee rajojen lisäksi vahvaa psykiatrista tukea. Lääkityskin ois varmaan paikallaan. Ei selity pelkällä ADHDlla. Lapsesta näkee kilometrin päähän että jotain on pahasti vialla ja tarvitsee hoitoa. Ei voi äiti kauaa tota jaksaa ja kun poika kasvaa muuttuu meininki todella vaaralliseksi. Toivottavasti hänen koulussa on riittävän ammattitaitoinen psyka.

Ihan samaa kelasin. Itse alallakin toimineena miehenä oli vaikea katsoa ohjelmaa.Pajon jäi asioita auki.Tuki ja hoitokuvio .Verkostot ym.

Murrosiästä eteenpäin pojan agressiivisuus voi yltää ihan toiselle tasolle.Ei hyvä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä enää yhtään ihmettele, miksi syntyvyys on kovasti vähentynyt ja ihmiset ei enää hanki lapsia. Vanhemmuus on totaalisesti kateissa!!! Jos jonkun nuoren lähipiiriin kuuluu useampikin vastaava perhe kuin eilisessä ohjelmassa, katoaa taatusti lapsenhankkimishalut. Elämä vaan on niin raskasta!

Missä oli perheen isä? Hankitaanko nykyään lapsia keinohedelmöityksellä vai missä oli lasten isä? Poikalapsi varsinkin tarvitsee miehen mallin ja isä komentaa lapsia usein jämäkämmin kuin äiti. Oliko kolmekymppinen perheelle uhrautuva Marjukka äidin lesboystävä?

Miksi nykyään joka toisella lapsella on tarkkavaisuushäiriö, adhd, add tai autismikirjon häiriö?  Vaikeaa on enää tarttua kasvatukseen, kun on monta vuotta paapottu ja huonoon käytökseen ei ole puututtu.

Miksi nykyään enemmän kaikkea, kuten adhd jne? Siksi, kun ne tulevat geeneissä. Kun olen noita nähnyt ( ikääntyneenä) aika paljon ja tunnen vanhempiaan, niin ilmiselvästi lapset ovat perineet piirteensä ja terveydelliset ongelmansa. Samoja löytyy vanhemmista ja osin heidän vanhemmistaan. Ennen ei vaan diagnosoitu eikä hakeuduttu apua hakemaan. Hyvän kuvan saa kun piirtää kartan miten vaikka adhd etenee sukupolvittain, niin näkee miten monistumme sukupolvien ketjussa.

Lasten tapaturmaiset kuolemat ovat ennen olleet hyvin yleisiä. Keiden luulet kuolleen tapaturmaisesti aikoina jolloin lapset leikkivät ulkona tai tekivät töitä keskenään?

Olisivatko olleet juuri niitä ylivilkkaita jotka tarvitsevat jatkuvaa valvontaa ja paljon ohjausta? Ne jotka ovat selvinneet lapsuudesta hengissä ovat sitten olleet ilkeitä/laiskoja/omituisia/hulluja ja ties mitä.

Diagnooseja ja nimityksiä näille ongelmille ei ole edes ollut kovin kauaa. Esim asperger-diagnooseja alettiin antamaa Suomessa vasta 90-luvulla ihan vaan siitä syystä että kyseiselle oireilulle ei ollut aiemmin mitään nimeä eikä diagnoosia. Asperger-ihmisiä on tungettu aikaisemmin erilaisten diagnoosien alle. Hysteria on yksi näistä diagnooseista.

Hirveän näköistä, että  se poika retuutti sitä kissaa, kuin lelua.

Tuskin se niilläkään niin auvoista on kuin kameran edessä näytti. Missä on lasten isä.

Miksi lapsia pitää tehdä, jos isä ei sovi kuvioihin mukaan. 

Leikkaisi äiti edes nuoremman poikansa tukan. Mitä se toinen eukko pyörii siellä, 

tilanne on sen toisen vuoksi varmasti vielä huonompi. Eikö sillä ole töitä muualla.

Vierailija kirjoitti:

Myös ravinnolla o n merkitystä aivojen kautta käyttäytymiseen. Miksiköhän siihen ei näissä ongelmaperheissä tai lähinnä heidän kanssaan työskentelevät puutu?

Ravinnollakin on vaikutusta, mutta sillä ei voi korjata rakenteellisia ongelmia.

Uusimpien tutkimusten mukaan esimerkiksi osassa autisminkirjoa aivot kehittyvät nopeammin ja saavuttavat lopullisen koon ja kehityksen tavallista nuorempina. Tästä syystä ilmeisesti osa kehityksestä jää vajaaksi tai ei kehity samalla tavalla kuin muilla ihmisillä.

Heillä syntyy myös enemmän hermoyhteyksiä eivätkä hermoimpulsseja rajoittavat tekijät toimi. Näillä ihmisillä pienetkin ärsykkeet kuormittavat hermostoa paljon.

He eivät pysty rajaamaan ympäristöstä tulevia ärsykkeitä vaan kaikki menee läpi ja aktivoi hermostoa varsin laajasti.

Joillakin tämä ilmenee sillä tavalla että kaikki informaatio, sen tärkeydestä riippumatta, jää muistiin. He ovat niitä ihmisiä jotka muistavat kaikki piin desimaalit tai vaikka puhelinluettelon kertalukemisen jälkeen. Eivät he opi unohtamaan, söivät he mitä hyvänsä.

ADHD:ssa on myös sitä ongelmaan, että kaikki ärsykkeet menevät läpi ja siitä informaatiotulvasta on vaikea havaita olennaista, tärkeää osaa. Vieruskaverin höpötys, puussa kiipeilevä orava, lampusta kuuluva ääni ja opettajan puhe menevät yhtä vahvasti läpi. Lapsen on hirveän vaikeaa suodattaa se opettajan puhe sieltä kaikesta muusta kohinasta.

Ei sitä voi korjata millään ruokavaliolla. Vähän voi saada apua syömällä oikein, mutta parannusta se ei tarjoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota se erityislasten vanhemmuus usein on, vaikka olisi kuinka hyvät ja rakastavat vanhemmat. Tilastollisesti erityislasten vanhemmat vaan eroaa, eli siinä arjessa ei välttämättä ole kahta aikuista ainakaan samaan aikaan.

Pohdin, että tuossa voidaan olla myös jo autisminkirjolla.

Iso halaus äidille. Hyvin vedät. Toivottavasti saat myös omaa aikaa ja lapsesi oikein kohdennettua tukea.

Autismikirjo, adhd, mitänäitäon. Niin just. Ku ei oo mun vastuu, täävaanontämmöstäkato. 🙈😬

Nämä ovat jossain määrin perinnöllisiä ominaisuuksia. Adhd vaikeuttaa opiskelua kohtuullisen paljon, mutta lievimmät autismikirjon ongelmat taas vaikuttavat päinvastoin. Moni asperger saavuttaa akateemisen uran, ainakin yksi on voittanut nobelin palkinnon. Sevaanonsemmostakato 🙈

No nyt! Kyllä, näistä ko. ja realityissä, (varhaiskasvattajien kertomana ympäri Suomea muutoinkin) nähdyistä perheistä tietenkin on tulossa vähintään nobelistit, pulitzeristit & kumpp. Olemmehan saaneet todistaa kuinka koulutusta ja keskittymistä niissä pidetään suuressa arvossa.

Koskatottatosiaansemmostasekatoon🙈❤

Tässä lista joistakin tunnetuista asperger-henkilöistä ja asperger-tyyppisesti oireilevista henkilöistä

Abraham Lincoln - American president

Albert Einstein - physicist

Alexander Graham Bell- inventor of the telephone

Alfred Hitchcock - film director, author

Benjamin Franklin - American president

Bobby Fischer - famous world chess champion

Charles Schulz - creator of Charlie Brown

Dan Aykroyd - actor and comedian

Daryl Hannah - actress

Emily Dickinson - American poet

Gary Numan - British songwriter and singer

George Washington - American president

Hans Asperger - pediatrician and person the condition is named after

Heather Kuzmich - contestant on America's Next Top Model

Henry Ford - maker of the Ford

Howard Hughes - billionaire

Isaac Newton - English mathematician and physicist

James Durbin - American Idol finalist

Jane Austen - English author, author of Pride and Prejudice

Jerry Newport - mathematical savant and author

Jim Henson - creator of the Muppets

John Denver - musician

Judy Singer - Australian disability rights activist

Liane Holliday Wiley - author, professor, advocate

Ludwig van Beethoven - composer

Marilyn Monroe - actress

Mark Twain - author

Michelangelo - artist

Paddy Considine - actor

Satoshi Tajiri - designer and creator of Pokemon

Thomas Edison - inventor

Thomas Jefferson - American president

Tim Ellis - Australian author and magician

https://www.betterhelp.com/advice/aspergers/famous-people-with-asperger…

Lastensuojelualalla työskentelevänä en ole ollenkaan niin pessimistinen tuon pojan tulevaisuudesta kuin monet tässä ketjussa. Ensinnäkin varmasti he ovat avun piirissä koska kerran diagnoosikin on ja koulunkäyntiavustaja. Toiseksi lasten kanssa useinkin näkee sitä, että loppujen lopuksi aika pienet jutut, kun niitä tehdään johdonmukaisesti, tekevät ihan valtavia muutoksia, niin että tosiaan "hirviölapsesta" voi tulla ihan ok lapsi yllättävänkin vähällä. Lasten kanssa harvoin asiat on toivottomia, koska he eivät ole niin vahvasti vielä ehdollistuneet ongelmakäytöksiinsä kuin vanhemmat teinit tai aikuiset. 

Vierailija kirjoitti:

Niin kovin mielenkiintoista kuinka nämä kirjainyhdistelmälapset on pääosin aina nk. alempien sosiaaliluokkien ja kouluttamattomien perheissä. Mites ne osaakin siten osata valita kohteensa?

Ei pidä paikkaansa, myös ns akateemisissa perheissä nepsy poikkeavia lapsia. He varmaan saavat  paremmin apua jo pienestä, plus kotiympäristö saattaa tukea paremmin lasta ongelmissaan. Meillä, kahdella akateemisella ADD tyttö, toinen tyttö "normaali". ADD tyttöä on tuettu pienestä, hän sai diagnoosin varsin varhain, nykyään lääkitys ja toimintaterapia auttaa oireisiin, ja siksi pärjää yliopisto-opinnoissaan ja arkielämässä nykyään hyvin. Teini-iässä erilaisuus aiheutti masennusta, kävi terapiassa tuolloin. Perheemme on myös hyvin rauhallinen, kykenee keskittymään ja hallitsemaan impulsiivisuuttaan tällaisessa ympäristössä paremmin. Varmaan onnekkaampi kuin moni muu vastaava kun olemme kyenneet taloudellisesti ja henkisesti tukemaan häntä.

Aikamoinen geenilotto napsahtanut pojalle.

Naisten ei todellakaan kannata lisääntyä ihan kenen tahansa kanssa.

Mikähän on tämän  Penttalan tausta??? Onko kukaan koskaan selvittänyt, millä perusteella kasvattaa muiden lapsia, kun oman lapsensa kanssa niin sekava lapsuus!! Supernanny isolla S:llä !! Oksennan!

Vierailija kirjoitti:

En kyllä enää yhtään ihmettele, miksi syntyvyys on kovasti vähentynyt ja ihmiset ei enää hanki lapsia. Vanhemmuus on totaalisesti kateissa!!! Jos jonkun nuoren lähipiiriin kuuluu useampikin vastaava perhe kuin eilisessä ohjelmassa, katoaa taatusti lapsenhankkimishalut. Elämä vaan on niin raskasta!

Missä oli perheen isä? Hankitaanko nykyään lapsia keinohedelmöityksellä vai missä oli lasten isä? Poikalapsi varsinkin tarvitsee miehen mallin ja isä komentaa lapsia usein jämäkämmin kuin äiti. Oliko kolmekymppinen perheelle uhrautuva Marjukka äidin lesboystävä?

Miksi nykyään joka toisella lapsella on tarkkavaisuushäiriö, adhd, add tai autismikirjon häiriö?  Vaikeaa on enää tarttua kasvatukseen, kun on monta vuotta paapottu ja huonoon käytökseen ei ole puututtu.

”Isä komentaa lapsia useammin jämäkämmin kuin äiti”?

Huutonaurua!

Vaikka mieheni on puolustusvoimissa töissä, niin meidän perheessä minä olen se jämäkämpi vanhempi.

Mahtava äiti kun jaksaa tuollaista poikaa. Itse olisin varmaan antanut pois, käytös ihan kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän on tämän  Penttalan tausta??? Onko kukaan koskaan selvittänyt, millä perusteella kasvattaa muiden lapsia, kun oman lapsensa kanssa niin sekava lapsuus!! Supernanny isolla S:llä !! Oksennan!

Pätevyyttä hänellä ainakin riittää:

Valmistui psykoterapian maisteriksi englantilaisesta Bristolin yliopistosta vuonna 2015. Tutkinut kiintymyssuhteiden muodostumista perheissä.

Muita koulutuksia ja työkokemuksia: nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja, henkilökohtainen avustaja, perushoidon opintoja, sosionomi ja vuosien kokemus lastensuojelutyöstä Helsingissä ja Vihdissä.

Perustanut Vihtiin lastensuojeluyrityksen, Tukikohta Oy:n vuonna 2007, jossa työskentelee Penttalan lisäksi myös hänen puolisonsa ja parin vanhin poika. Myös nuoremmat sisarukset ovat osallistuneet toimintaan. Lastensuojelun ammattilaisia yrityksessä työskentelee 18.

Ja mikä on tuo oman lapsen kanssa sekava lapsuus? Ei ainakaan julkisuudessa sellaisesta mitään tietoa ole. Hänellä on mies ja 3 lasta joista 2 jo aikuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kovin mielenkiintoista kuinka nämä kirjainyhdistelmälapset on pääosin aina nk. alempien sosiaaliluokkien ja kouluttamattomien perheissä. Mites ne osaakin siten osata valita kohteensa?

Ei pidä paikkaansa, myös ns akateemisissa perheissä nepsy poikkeavia lapsia. He varmaan saavat  paremmin apua jo pienestä, plus kotiympäristö saattaa tukea paremmin lasta ongelmissaan. Meillä, kahdella akateemisella ADD tyttö, toinen tyttö "normaali". ADD tyttöä on tuettu pienestä, hän sai diagnoosin varsin varhain, nykyään lääkitys ja toimintaterapia auttaa oireisiin, ja siksi pärjää yliopisto-opinnoissaan ja arkielämässä nykyään hyvin. Teini-iässä erilaisuus aiheutti masennusta, kävi terapiassa tuolloin. Perheemme on myös hyvin rauhallinen, kykenee keskittymään ja hallitsemaan impulsiivisuuttaan tällaisessa ympäristössä paremmin. Varmaan onnekkaampi kuin moni muu vastaava kun olemme kyenneet taloudellisesti ja henkisesti tukemaan häntä.

Akateemisissa perheissä myös tutkimuksia saatetaan vaatia herkemmin ja niitä heille tarjotakin. Jos perheessä on valmiiksi "ongelmia", niin ensimmäisenä tyrkytetään perheneuvolaa yms. lapsen ongelmiin. Lapsen tärkeät varhaisvuodet rampataan psykologeilla ja perhetyöntekijöillä kuuntelemassa normaaleille lapsille suunnattuja kasvatusneuvoja. Sitten kouluiässä joku opettaja havahtuu, että kaikki ei ole ok ja ehdottaa tutkimuksia.

Ja mitä aiemmin avun saa niin sen paremmin lapsen koulunkäynti sujuu aikanaan, ja myös tunnetaidot ja sosiaaliset taidot kehittyvät todennäköisemmin ikätovereiden tasolle. Näihin pitäisi saada diagnoosit jo 4-vuotiaana, jos mietitään tulevaa koulu-uraa.

Ja mitä nyt tulee päiväkodin kuntouttavaan toimintaan, niin sehän on aivan surullisessa tilassa Suomessa tällä hetkellä. Onnekkaita ovat ne, jotka saavat kouluttautuneen opettajan ja älyttömän onnekkaita ne, joiden opettajalla on myös erityispedagogiikan opintoja käytynä. Varsinkin autistit ovat eriarvoisessa asemassa muihin nähden tuen tarpeen suhteen, sillä heidän "varhaiskasvatuksen" saattaa hoitaa päivähoidossa lähes täysin kouluttamaton avustaja, joka ei tiedä autismista yhtään mitään sen enempää kuin naapurin Pertti.

Yhdysvaltoihin verrattuna Suomi on kehitysmaa erityislasten diagnosoinnissa ja kuntouttamisessa. Yhdysvalloissa autistinen lapsi saa jopa 40h viikossa kuntouttavaa toimintaa, ja todellakin saavat tuloksia aikaan (mitä tulee siis kuntoutukseen, autismista ei luonnollisesti parannuta).

Penttalan ja hänen puolisonsa vanhin poika??? Vanhin poika ei ole heidän yhteinen lapsensa, vaikka Penttala niin haastatteluissa antaa ymmärtää. Menneisyyttä ei pysty muuttamaan....

Meillä luultavasti ADD tyttö, ei vielä diagnoosia, mutta nyt olemme pääsemässä toimintaterapian ja psykologin arvioon.

Lapsi alle neljän, mutta vasta viimeaikoina on tajunnut tunnistaa vessahädän, saa raivokohtauksia, unohtaa mitä pitää tehdä, ei pue itsenäisesti kuin todella harvoin eikä muista syödäkään ruokaa vaan haahuilee mitä tahansa jos ei muistuta.

Päiväkoti ehdotti lähetettä ja tietysti otamme avun vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kovin mielenkiintoista kuinka nämä kirjainyhdistelmälapset on pääosin aina nk. alempien sosiaaliluokkien ja kouluttamattomien perheissä. Mites ne osaakin siten osata valita kohteensa?

Ei pidä paikkaansa, myös ns akateemisissa perheissä nepsy poikkeavia lapsia. He varmaan saavat  paremmin apua jo pienestä, plus kotiympäristö saattaa tukea paremmin lasta ongelmissaan. Meillä, kahdella akateemisella ADD tyttö, toinen tyttö "normaali". ADD tyttöä on tuettu pienestä, hän sai diagnoosin varsin varhain, nykyään lääkitys ja toimintaterapia auttaa oireisiin, ja siksi pärjää yliopisto-opinnoissaan ja arkielämässä nykyään hyvin. Teini-iässä erilaisuus aiheutti masennusta, kävi terapiassa tuolloin. Perheemme on myös hyvin rauhallinen, kykenee keskittymään ja hallitsemaan impulsiivisuuttaan tällaisessa ympäristössä paremmin. Varmaan onnekkaampi kuin moni muu vastaava kun olemme kyenneet taloudellisesti ja henkisesti tukemaan häntä.

Akateemisissa perheissä myös tutkimuksia saatetaan vaatia herkemmin ja niitä heille tarjotakin. Jos perheessä on valmiiksi "ongelmia", niin ensimmäisenä tyrkytetään perheneuvolaa yms. lapsen ongelmiin. Lapsen tärkeät varhaisvuodet rampataan psykologeilla ja perhetyöntekijöillä kuuntelemassa normaaleille lapsille suunnattuja kasvatusneuvoja. Sitten kouluiässä joku opettaja havahtuu, että kaikki ei ole ok ja ehdottaa tutkimuksia.

Ja mitä aiemmin avun saa niin sen paremmin lapsen koulunkäynti sujuu aikanaan, ja myös tunnetaidot ja sosiaaliset taidot kehittyvät todennäköisemmin ikätovereiden tasolle. Näihin pitäisi saada diagnoosit jo 4-vuotiaana, jos mietitään tulevaa koulu-uraa.

Ja mitä nyt tulee päiväkodin kuntouttavaan toimintaan, niin sehän on aivan surullisessa tilassa Suomessa tällä hetkellä. Onnekkaita ovat ne, jotka saavat kouluttautuneen opettajan ja älyttömän onnekkaita ne, joiden opettajalla on myös erityispedagogiikan opintoja käytynä. Varsinkin autistit ovat eriarvoisessa asemassa muihin nähden tuen tarpeen suhteen, sillä heidän "varhaiskasvatuksen" saattaa hoitaa päivähoidossa lähes täysin kouluttamaton avustaja, joka ei tiedä autismista yhtään mitään sen enempää kuin naapurin Pertti.

Yhdysvaltoihin verrattuna Suomi on kehitysmaa erityislasten diagnosoinnissa ja kuntouttamisessa. Yhdysvalloissa autistinen lapsi saa jopa 40h viikossa kuntouttavaa toimintaa, ja todellakin saavat tuloksia aikaan (mitä tulee siis kuntoutukseen, autismista ei luonnollisesti parannuta).

Hei kuulepa, taidat verrata nyt yksityisen sektorin ja julkisen sektorin palveluita, tuskin USAssa jossa terveydenhoito kokonaisuudessaan yksityistä tuo eritysilasten palvelukaan julkista, kaikkien saatavilla olevaa? Ja samalla lailla palveluja voi ostaa Suomessakin jos siihen vain ryhtyy, kirjoitin tuossa aiemmin meidän ADD-tytöstä, jotain apuja saatiin kunnallisesti mutta paljon ostettiin itse neuropsykiatrisia klinikoita olemassa ainakin meidän kaupungissamme.