Mielestäsi karseita sisustusjuttuja jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa?

Liiv laav lääf. Olinko eka?

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä esteetikko, ja tykkään siitä, että oma kotini näyttää tyylikkäältä/kauniilta/kivalta/kotoisalta, mutta muiden kodit näyttää heidän kodeiltaan, ja antaa näyttää. Toisilla on ihastuttavan upea tyylitaju, toiset saavat kotinsa kodikkaaksi ja viihtyisäksi kuin itsestään, toiset vähät välittää, ja toiset kamppailevat sisustuksen kanssa loputtomiin, ja semmoista se on. Äitini koti on röyhelöinen ja hyllyt ja seinät pursuaa kitch-henkistä kamaa, parhaan ystäväni kotona on esillä mitä sattuu (pokaaleista marimekkoon ja kalsaripinoista kirjahyllyssä sisustustauluun) ja tyyli on jäänyt vuosituhannen vaihteeseen, mutta mitä sitten, kodit ovat heidän näköisiään.

Ja vaikka kuvittelen oman kotini näyttävän tyylikkäältä, niin varmasti joku näkee asian aivan toisin.

Näinpä. Itse olen aina tykännyt 70-luvun oranssista, tummanruskeasta, keltaisesta ja vihreästä. Olen jo yli 40-vuotias. Vasta nyt viime aikoina olen saanut tykätä tästä tyylistä ns."rauhassa". Joku jopa on jo vähän ihastellut. Yleensä kaikki oksentelevat vain ympäriinsä kun eden kuulevat puhuttavan näistä väreistä, varsinkin sisustuksessa. Olen vähät välittänyt, mutta ollut kyllä monesti vähän ymmyrkäisenä siitä, että joku joka säilyttää just kalsareita kirjahyllyssään tulee luokseni khville yököttelemään keittiön tapettia.

sämpy kirjoitti:

Kaikki sellainen, mistä vanhasta roinasta on koitettu silputa väkisin jotain huonekalua, valaisinta tai vastaavaa. Tai seinille koristeeksi ripustetut vanhat rojut.

Minä siis rakastan vanhoja esineitä, mutta niille on käyttötarkoituksensa. Ovi on ovi, ikkuna on ikkuna. En ymmärrä miksi pitää ylipäätään koristella asuntoa rojulla jota ei oikeasti käytetä. Jos tarvitsee kauniiden huonekalujen, kasvien ja mattojen lisäksi koristeita, hankkisi vaikka kirpputorilta oikeaa taidetta eikä vanhoja ikkunoita tai halpatuotanto rihkamaa ikeasta.

Katselin tälle aamulle kaunein kesämökki-ohjelmaa, ja tuntui kyllä olevan muotia edelleen naulata kupariesineitä seinään koristeeksi. Jotenkin pöljän näköistä kun koristellaan seinä hatuilla, kengillä, laukuilla, kakkumuoteilla tai ikkunapokilla. Lisäksi hyllyt on täynnä tavaraa tavaran vuoksi.

Avokeittiö. Sellaista ilmaistointia ei olekaan, että avokeittiössä pystyisi paistamaan pannulla yhtään mitään.  Puoliso kärsii työpaikalla avokonttorista. Tämä "avoilu" voisi jo mennä historian romukoppaan.

Säkkituolit. Rottinkihuonekalut.

Lif löf läf möh köh (nurkasta vähän repsottaa)

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus lastenhoitajana perheessä, jossa rouva harrasti sisustamista. Vasta silloin tajusin miten paljon se voi jotakuta kiinnostaa. Tavaroita veivattiin sinne, tänne ja tuonne. Jatkuvasti oli uudet esineet jossain hyllyn reunalla. Osa laitettiin välillä johonkin komeroon ja osan paikkoja vaihdeltiin keskenään. Siis jatkuvasti. Toki myös tapetit vaihdettiin kun muoti muuttui. Onnekseen oli löytänyt itseään fiksumman miehen ja kykeni täyttämään päivänsä noinkin tuottavaan puuhaan.

Siellä yksi karsea juttu olivat kummalliset asetelmat, joissa oli monta asiaa päällekkäin ja sisäkkäin. Alla joku liina tai parikin, jonka päällä tarjotin, jonka päällä lautanen, jonka päällä joku kippo tai parikin, joiden sisällä vielä vaikka kynttilä. En tiedä olivatko mikään hitti, mutta todennäköisesti jostain sisustuslehdistä matkittua, kuten kaikki muukin.

Näitten ihmisten sielu ammottaa tyhjyyttään. Kuluuhan se noinkin elämä. Kirjatkin pöydällä on tarkkaan harkittuja ja missä asennossa. Kaunokirjallisuutta hankittu kuolinpesistä. Mies hyvin pian alkaa etsimään seuraa kodin ulkopuolelta ja tuleeko yllätyksenä?! Luen sisustuslehtiä kun elämä käy stressaavaksi, toimii viihteenä, saa hyvät naurut ja huomaa että sittenkään ei omaa elämää ja kotia vaihtaisi.

Vierailija kirjoitti:

Musta-valkoisuus, tai pahemmassa tapauksessa pelkkä valkoisuus. Vähän väriä ois kiva sisustuksessa nähdä, edes jotain värikkäitä koristetyynyjä yms pientä (jos ei isoja linjoja halua värjätä), niin ois persoonallisempaa. Koko valkoisesta tulee mieleen sairaala

Joo just eilen selasin asuntoja. Yhdessä oli tehosteseinä; valko-harmaata pystyraitatapettia, leveät raidat. Myös koko muu sisustus oli valko-harmaata. Tuli mieleen erittäin valju sirkus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä esteetikko, ja tykkään siitä, että oma kotini näyttää tyylikkäältä/kauniilta/kivalta/kotoisalta, mutta muiden kodit näyttää heidän kodeiltaan, ja antaa näyttää. Toisilla on ihastuttavan upea tyylitaju, toiset saavat kotinsa kodikkaaksi ja viihtyisäksi kuin itsestään, toiset vähät välittää, ja toiset kamppailevat sisustuksen kanssa loputtomiin, ja semmoista se on. Äitini koti on röyhelöinen ja hyllyt ja seinät pursuaa kitch-henkistä kamaa, parhaan ystäväni kotona on esillä mitä sattuu (pokaaleista marimekkoon ja kalsaripinoista kirjahyllyssä sisustustauluun) ja tyyli on jäänyt vuosituhannen vaihteeseen, mutta mitä sitten, kodit ovat heidän näköisiään.

Ja vaikka kuvittelen oman kotini näyttävän tyylikkäältä, niin varmasti joku näkee asian aivan toisin.

Näinpä. Itse olen aina tykännyt 70-luvun oranssista, tummanruskeasta, keltaisesta ja vihreästä. Olen jo yli 40-vuotias. Vasta nyt viime aikoina olen saanut tykätä tästä tyylistä ns."rauhassa". Joku jopa on jo vähän ihastellut. Yleensä kaikki oksentelevat vain ympäriinsä kun eden kuulevat puhuttavan näistä väreistä, varsinkin sisustuksessa. Olen vähät välittänyt, mutta ollut kyllä monesti vähän ymmyrkäisenä siitä, että joku joka säilyttää just kalsareita kirjahyllyssään tulee luokseni khville yököttelemään keittiön tapettia.

Kalsareissa näkee juuri ne yököttävimmät värit.

Koira tai kissa sisustuselementtinä. Koti on viimeisen päälle siisti ja kliininen valkoisine materiaaleineen ja sitten on haluttu laittaa kuva lehteen siitä pitkäkarvaisimmasta kodin sielusta, kerälle kiertyneenä tyytyväisillä unilla. Tulee mieleen onko lainattu naapurista ja annettu jotain nukutustippaa, ennen kuin emäntä kantaa pois varoen karvoittamasta asuaan.

Totuushan on kuitenkin, että sisustuslehtien kodit eivät välttämättä ole siistejä, vaan on raivattu tietty nurkkaus huoneessa, mikä on laitettu viimeisen päälle kuntoon. Ne sitten kuvataan. Näin paljasti kerran eräs sisustustoimittaja. Ajattelin helpottuneena, että taitaa nämäkin olla ihan inhimillisiä olentoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lightboxit ja ns rappukäytävätaulut joihin on yritetty keksiä jotain mukamas persoonallisia tai hauskoja tekstejä.

Korkeakiiltovalkoiset kalusteet, harmaa laminaatti, peikonlehti kuvioidut tms verhot ja muut tekstiilit, muka vanhat kalusteet, Vallilan kelohonka muun muassa ovat ihan karmeita.

Mut pahin kaikista on se, että ei osata kunnioittaa itse rakennusta, eli koitetaan tehdä esim vanhasta puutalosta tosi moderni tai uudesta kerrostalokämpästä maalaisromanttinen.

Vaikka tottahan toki jokainen tekee omasta kodista sellaisen kuin haluaa.

Miksi pitäisi "kunnioittaa rakennusta" ei sillä tunteita ole.

Minä inhoan sitä et jos asuu rintamamiestalossa se on pakko sisustaa mummolatyyliin.

Minä sisustan juuri miten itse tykkään ja rintamamiestalo nyt oli miehelleni edullinen hankinta. En tule laittamaan tänne ritsikka ajan tyyliä kun se ei sovi mun makuun yleensä.

Kaikilla ei oo varaa valita asuntoa joka sopisi lemppari sisustustyyliin täydellisesti ulkoapäin.

En edes hirveästi pidä rintamamiestaloista mutta ei ole varaa ostaa toista taloa.

Tottakai saat sisustaa miten haluat, sehän on sun oma koti ja tee siitä sellainen kuin haluat. Se vaan ei näytä niin tyylikkäälle ja hyvälle jos sisustus on aivan eri paria talon ulkokuoren alla, mutta tärkeintähän se on että itse viihtyy kodissaan. On täysin ok laittaa vaikka ne kaikkien inhoamat harmaat laminaatit, livelovelaugh-tekstit ja tähtityynyt kotiinsa jos niistä tykkää, ei ole pakko välittää siitä mitä muut ajattelee.

Tämä! Tuollainen talon aikakauden raiskuu näyttää yleensä muista ihmisistä hirveältä, mutta omaan kotiin saa laittaa tietenkin mitä haluaa, eihän sitä kukaan estä.  Ei voi kuitenkaan vaatia että muiden pitäisi pitää sisustusta kivana. Siitähän tässä on kyse.

Mutta jos asia ei itseä haittaa, nii ei muuta kuin korkeakiiltolaminaatti keittiöön, ja tähtityynyt harmaalle sohvalle. 

Kohta ovat jo taas muodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiiwi kirjoitti:

En tajua pehmustettuja, kankaisia sängynpäätyjä mitä nykyään myydään ihan erikseen. Eikö ne kerää pölyä ihan hulluna? Taas yks juttu lisää mikä pitää imuroida, ei hyvä.

Toinen on boho jutut pampaheinineen ja makrame räpellyksineen. Onhan jotkut tyylin esineet hienon näköisiä kuten luonnolliset punoskorit, mutta yleensä laatu on sellasta et hajoaa heti tai tulee tikkuja.

Ihan samalla tavalla sohvat ja nojatuolit, verhot ja matotkin keräävät pölyä. Etkö tajua niitäkään?

Sohva ja nojatuoli ovat käyttöesineitä, joiden päällä istutaan. Sängynpääty on vain koriste silloin jos se ei ole samalla yöpöytä. Sohvia siis myös pestään, joko irtopäällisiä, tai sitten esim. nahkasohvaa ihan nahanpesuaineella. Moni käyttää myös sohvaa suojaamassa vilttiä tms. Sängynpäätyä tuskin suojataan millään, tai pestä. 

Matto taas on hyvä pölyn/irtohiekan kerääjä. Eteisessä on yleensä matto juuri tätä varten. Muualla asunnossa matto toppaa pöyn leijumisen ympäri kämppää.

Seliseli. On paljon sohvia, joissa ei ole irtopäällisiä tai jotka eivät ole nahkasohvia. Se että sinä et pesisi sängypäätyä tai käyttäisi sitä mihinkään, ei tarkoita sitä, etteikö muut niin tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiiwi kirjoitti:

En tajua pehmustettuja, kankaisia sängynpäätyjä mitä nykyään myydään ihan erikseen. Eikö ne kerää pölyä ihan hulluna? Taas yks juttu lisää mikä pitää imuroida, ei hyvä.

Toinen on boho jutut pampaheinineen ja makrame räpellyksineen. Onhan jotkut tyylin esineet hienon näköisiä kuten luonnolliset punoskorit, mutta yleensä laatu on sellasta et hajoaa heti tai tulee tikkuja.

Ihan samalla tavalla sohvat ja nojatuolit, verhot ja matotkin keräävät pölyä. Etkö tajua niitäkään?

Sohva ja nojatuoli ovat käyttöesineitä, joiden päällä istutaan. Sängynpääty on vain koriste silloin jos se ei ole samalla yöpöytä. Sohvia siis myös pestään, joko irtopäällisiä, tai sitten esim. nahkasohvaa ihan nahanpesuaineella. Moni käyttää myös sohvaa suojaamassa vilttiä tms. Sängynpäätyä tuskin suojataan millään, tai pestä. 

Matto taas on hyvä pölyn/irtohiekan kerääjä. Eteisessä on yleensä matto juuri tätä varten. Muualla asunnossa matto toppaa pöyn leijumisen ympäri kämppää.

Sängynpääty ei ole pelkkä koriste, vaan sillä suojataan seinää, jos sänky on sijoitettu niin, että se päätypuoli on seinää vasten.  Koska jokainen meistä ainakin jo hieman elämää elänyt tietää, että seinästä kyllä sitten näkee, että sitä vasten on ollut sänky ilman päätyä.   Ja varsinkin jos seinässä on tapetti, se on aika ikävän näköinen sitten siltä kohtaa.

Itse en kyllä ottaisi kankaalla verhottua sängynpäätyä, koska sillehän käy sitten samalla tavalla kuin seinälle, varsinkin sille tapetille.  Meillä on sen sijaan puinen maalattu pääty, sitä voi pyyhkiä puhtaaksi.

Kyllä on taas katellisten ja kyynisten ihmisten ketju tulilla. Mitä ihmettä kellekään kuuluu toisten sisustus tai sisustamattomuus, sisustamisen into jne.

Saa vaikutelman että ainoa oikea tapa sisustaa ja elää on joku sellainen tyylitön sekamelska halpis huonekaluineen. Ja se joka sisustaa mielellään ja vieläpä tykkää tyylikkäästä minimalismista, vaaleista sävyistä jne on jotenkin snobi tai jopa sisältään tyhjä ihminen.

Emmmääääkestä.

Harmaa. Ja harmaan kanssa valkoinen. Tulee heti sellainen olo, että ihminen joka sisustaa noin kotinsa, on yhtä tylsä kuin värit itsessään. Tai että sisustussilmää ei ollenkaan ja on parempi sitten suosiolla sisustaa ruma kämppä.

Vierailija kirjoitti:

Ikean Ektorp-sohva. En ymmärrä mikä siinä viehättää! joka ikinen, minkä olen nähnyt on epäsiistin näköinen: ryppyiset päälliset ja tyynyt, jotka ei pysy paikoillaan. Se vaan ei "istu" omaan silmään.

Meillä on Ektorp-sohva tällä tummalla kukkakuviolla:

https://www.ikea.com/gb/en/rooms/living-room/gallery/floral-living-room…

Ei näytä ryppyiseltä, kun kangas on tumma ja monivärinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkaapittomat keittiöt avohyllyin.

Samoin yläkaapit jotka ei yletä kattoon-

kuka kiipeilee pölyt pyyhkimään?

Jos tällaisia haluaa laittaa, niin suosittelen hyllypaperia. Muutenkin kannattaa suojata mahdollisimman hyin, niin silloin välttyy turhalta siivoukselta. Meillä mm. ilmalämpöpumpun  (joka on käytössä vain kesäisin), päällinen peitetään talveksi. 

Täytyyhän ne hyllypaperitkin kiivetä laittamaan ja vaihtamaan. Eikä ne suojaa hyllyillä olevia tavaroita pölyttymästä ja rasvoittumasta.

Minä olen osaltani ratkaisuut tuon ongelman kirjahyllyn kohdalla.  Siis mulla on edelleen se kaikkien vihaama kirjahylly, mutta ei se perinteinen alttarikaappi, vaan ihan pelkät hyllyt vain, toimistokalusteita alunperin.  Sehän ei ihan kattoon ylety ja siksi pitäisi aika ajoin pyyhkiä sen päältä pölyt.  Huonojalkaisena olen laitanut sinne kerniliinasta leikkaamani juuri sopivan kaitaleen.

Kun tulee aika se siivota, nykäisen vain sen liinan alas ja pesaisen altaassa ja pyyhin kuivaksi. Sitten on tietysti sen verran kiivettävä jakkaran kanssa, että levitän sen sinne takaisin.  Mutta säästyypähän ainakin vähän tuolta kiipeilemiseltä eikä tarvi rätin kanssa ylös kurkotella. 

Vierailija kirjoitti:

Koira tai kissa sisustuselementtinä. Koti on viimeisen päälle siisti ja kliininen valkoisine materiaaleineen ja sitten on haluttu laittaa kuva lehteen siitä pitkäkarvaisimmasta kodin sielusta, kerälle kiertyneenä tyytyväisillä unilla. Tulee mieleen onko lainattu naapurista ja annettu jotain nukutustippaa, ennen kuin emäntä kantaa pois varoen karvoittamasta asuaan.

Totuushan on kuitenkin, että sisustuslehtien kodit eivät välttämättä ole siistejä, vaan on raivattu tietty nurkkaus huoneessa, mikä on laitettu viimeisen päälle kuntoon. Ne sitten kuvataan. Näin paljasti kerran eräs sisustustoimittaja. Ajattelin helpottuneena, että taitaa nämäkin olla ihan inhimillisiä olentoja.

Niin ja sit aina kun halutaan kuvata olkkaria sellaisena kuin siellä muka asuttaisiin, niin pöydällä on lehtiä - aina joku Deko tai vastaava, ulkomaisia sisustuslehtiä - tai muutama kirja, tyylikkään harkitusti aseteltu, ei koskaan Seura eikä Apu eikä mikään naisten rakkausromaani, vaan joku vanha hyvinsäilynyt opus, josta ei siis näe mikä se on.  Jos joku lapsen lelu on näkyvillä, niin se ei todellakaan ole resuiseksi leikitty Barbi, vaikka se juuri olisi se lapsen lempilelu, vaan joku antiikkinalle tai puuauto.  

Torkkupeitot on aina aseteltu niin, että se olisi ikäänkuin juuri siihen heitetty, paitsi että siitä näkee, miten huolellisesti se on taiteltu vinottain sohvan käsinojalle tai sängylle, että olisi edullisimman näköinen.  

Keittiöissä on aina joku paprika tai pari tomaattia, banaaniterttu (luultavasti muovisia).  

Tupla-kupla -valaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiiwi kirjoitti:

En tajua pehmustettuja, kankaisia sängynpäätyjä mitä nykyään myydään ihan erikseen. Eikö ne kerää pölyä ihan hulluna? Taas yks juttu lisää mikä pitää imuroida, ei hyvä.

Toinen on boho jutut pampaheinineen ja makrame räpellyksineen. Onhan jotkut tyylin esineet hienon näköisiä kuten luonnolliset punoskorit, mutta yleensä laatu on sellasta et hajoaa heti tai tulee tikkuja.

Ihan samalla tavalla sohvat ja nojatuolit, verhot ja matotkin keräävät pölyä. Etkö tajua niitäkään?

Sohva ja nojatuoli ovat käyttöesineitä, joiden päällä istutaan. Sängynpääty on vain koriste silloin jos se ei ole samalla yöpöytä. Sohvia siis myös pestään, joko irtopäällisiä, tai sitten esim. nahkasohvaa ihan nahanpesuaineella. Moni käyttää myös sohvaa suojaamassa vilttiä tms. Sängynpäätyä tuskin suojataan millään, tai pestä. 

Matto taas on hyvä pölyn/irtohiekan kerääjä. Eteisessä on yleensä matto juuri tätä varten. Muualla asunnossa matto toppaa pöyn leijumisen ympäri kämppää.

Sängynpääty ei ole pelkkä koriste, vaan sillä suojataan seinää, jos sänky on sijoitettu niin, että se päätypuoli on seinää vasten.  Koska jokainen meistä ainakin jo hieman elämää elänyt tietää, että seinästä kyllä sitten näkee, että sitä vasten on ollut sänky ilman päätyä.   Ja varsinkin jos seinässä on tapetti, se on aika ikävän näköinen sitten siltä kohtaa.

Itse en kyllä ottaisi kankaalla verhottua sängynpäätyä, koska sillehän käy sitten samalla tavalla kuin seinälle, varsinkin sille tapetille.  Meillä on sen sijaan puinen maalattu pääty, sitä voi pyyhkiä puhtaaksi.

Miten se seinä likaantuu ilman sängynpäätyä? Silloinko jos nojataan seinään, ja iho ja hiukset on likaiset?