Lue keskustelun säännöt.
Mielestäsi karseita sisustusjuttuja jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa?
Esimerkiksi spottivalaisimet, sellaiset missä kepin varressa on niitä spotteja ja sitten ne kattoon upotettavat spotit. Näitä oli ihan jokaisella joskus 2000-l alkupuolella. Vallilan kelohonka. Harmaa laminaatti.
Kommentit (3977)
jeesusonherra kirjoitti:
Kaikki Vallilan, Finlaysonin, Marimekon yms. kamalat verhot, tyynynpäälliset, lakanat, yms... aivan kamalaa roskaa kaikki ja ihmiset ostaa ja maksaa niistä suuria hintoja.
Jep. En myöskään arvosta Iittalan kuvioituja mukeja jne.. Massatuotettuja Thaimaassa printattuja bulkkimukeja, tuotantokustannus 0,10€ ja Suomessa myydään 30 eurolla. Ja porukka innoissaan ostaa koska "designia".
En tule ikinä ymmärtämään tätä asiaa suomalaisuudessa. Enkä noita astioita itse käytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Savesta askarreltu oma muotokuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellastunut mäntypaneeli on niin hirveää, että sen kanssa ei kilpaile kuin pyökkiä jäljittelevät viritelmät. Suomi on täynnä näitä mänty- ja pyökkihelvettejä :( jostain syystä niissä viihtyvät tykkäävät myös räikeistä kappaverhoista ja lastulevykalusteista. Jos tohon vielä iskee muutaman pahkaesineen sekaan niin on täyskäsi painajaisia koossa.
Et näköjään ymmärrä tyylistä mitään.
Tämä siis tarkoitti, että toisten sisustamisen haukkuminen ei ole tyylikästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellastunut mäntypaneeli on niin hirveää, että sen kanssa ei kilpaile kuin pyökkiä jäljittelevät viritelmät. Suomi on täynnä näitä mänty- ja pyökkihelvettejä :( jostain syystä niissä viihtyvät tykkäävät myös räikeistä kappaverhoista ja lastulevykalusteista. Jos tohon vielä iskee muutaman pahkaesineen sekaan niin on täyskäsi painajaisia koossa.
Et näköjään ymmärrä tyylistä mitään.
Tämä siis tarkoitti, että toisten sisustamisen haukkuminen ei ole tyylikästä.
Tämä koko ketjuhan on omistettu sisustuksen haukkumiselle. Turha siitä on vetää herneitä nenään, jos jonkun tyylitajuttomalla eksällä on samanlaiset himmelit kuin sulla tai joku inhoaa mäntypaneeleitasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellastunut mäntypaneeli on niin hirveää, että sen kanssa ei kilpaile kuin pyökkiä jäljittelevät viritelmät. Suomi on täynnä näitä mänty- ja pyökkihelvettejä :( jostain syystä niissä viihtyvät tykkäävät myös räikeistä kappaverhoista ja lastulevykalusteista. Jos tohon vielä iskee muutaman pahkaesineen sekaan niin on täyskäsi painajaisia koossa.
Et näköjään ymmärrä tyylistä mitään.
Tämä siis tarkoitti, että toisten sisustamisen haukkuminen ei ole tyylikästä.
Tämä koko ketjuhan on omistettu sisustuksen haukkumiselle. Turha siitä on vetää herneitä nenään, jos jonkun tyylitajuttomalla eksällä on samanlaiset himmelit kuin sulla tai joku inhoaa mäntypaneeleitasi.
Eihän mulla ole kumpiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
diykö kirjoitti:
Muutin avoliittoon miehen kanssa hänen omakotitaloonsa. Talossa näkyy hänen ex-vaimonsa kädenjälki hyvin vahvasti. Tietysti oman aikakautensa tuotoksia, osan olen karsinut pois, osan olen antanut olla, kun en nyt kehtaa kaikkea poistaa.
Tässä oudoimmat:
Maalaisromanttisia naulakoita naulattu talon sisäoviin molemmille puolille. Naulakoissa on kätsä roikottaa itseaskarreltuja helmienkeleitä ja muuta tarpeellista.
Kylppärin kaakeileihin on itse maalattu esittävää taidetta. Ei siis mitään modernia koukeroa, vaan ihmishahmoja. Lisäksi kylppärissä on sellainen ruskea kaakeliraita vyötärön korkeudella.
Keittiön kaappien kahvat oli irroitettu kokonaan ja kaapit maalattu valkoiseksi. On niitä vähän ärsyttävä aukoa, kun eivät avaudu painalluksella, vaan pitää aina alareunasta tai jostain sivusta avata.
Kattoon oli ripustettu ohuesta paperista askarreltuja himmeleitä (??) , siis jotka olivat käytännössä paperisilppua, jotka oli toisesta päästä solmittu narulla yhteen ja ripustettu kattoon.
Sorry nyt vaan, mutta musta tuntuu, että ex-vaimolla oli vähän enemmän huumorintajua kuin sulla. Aikuinen on terve, kun se leikkii. Kaappien kahvoista / vetimistä samaa mieltä, mutta piankos sä ne niihin ruuvaat.
Juu, varmaan niin on. Tai sitten (hmm, olisko mahdollista?) huumorintajumme vain hieman eroavat toisistaan :) Mutta tässä kysyttiin mikä on mun mielestä karseeta. Leivinpaperista leikellyt pölynkerääjähimmelit menee mun listalla siihen kategoriaan.
Kuten edellä todettiinkin, ketjun otsikko jatkuu "... jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa". En oo ennemmin kuullut, että joku olisi askarrellut leivinpaperista himmelin. :) Toki omin käsin tehdyt jutut kodin sisustuksessa tai ainakin somistamisessa ovat olleet viime aikoina valtaisa hitti. Taso varmasti vaihtelee, mutta minusta on mahtavaa, että jengi kokeilee ja tekee käsillään kaikenlaista.
Mahtaako sinuakin ketuttaa eniten juuri siksi, että se oli se ex-nainen, jonka väsäämiä paperisilppuhimmeleitä, helmienkelinaulakoita yms. se miehesi siellä kotonaan edelleen vaalii....? Voi olla, että ketuttaisi minuakin sellaisia katsella. :D
Käy nyt jo hakemassa ne paperihimmelis pois exältäsi äläkä valtaa ketjua jankkaamisellasi.
On ihanaa, että ex-mies on säilyttänyt meidän askartelemat jutut. Himmelien teko oli tosi hauskaa yhdessä. <3 Kun pakkasin kamat, mies vielä erikseen kysyi, että voinhan jättää enkelinaulakon ja suikalehimmelit. Niitä katsellessaan hän muistaisi aiemmat hyvät vuodet.
Mustavalkoinen sisustus on minun mielestäni vieläkin pahempi kuin täysvalkoinen. Valkoisesta tulee ankeimmillaan mieleen sairaala tai hammashoitola, mutta mv:sta tulee mieleen toimisto.
Vierailija kirjoitti:
Hiton tonttuovet. Ne on kamalinta mitä tiedän. Jopa jättiviuhkat on tyylikkäämpiä. Niin ja semmoset sisustustikapuut, hyi saasta :DDDD
Piti googlettaa nuo tonttuovet. :D En ole oikeasti ikinä nähnyt. Ei ole kai tullut seurattua sisustustrendejä, jos nuo nyt sellaisiin lukeutuvat.
Mutta onko nuo nyt aikuisten ihmisten sisustusjuttuja kuitenkaan ihan oikeasti, vai lapsitalouksiin tehtyjä joulukoristeita? Koska jälkimmäisinähän ne olisivat ihan suloisia, etenkin kun tuo on vain yksittäinen juttu eikä pitkin kotia ripoteltu. Tyyliin piparkakkutalo. Ainakin itse joskus 7-veenä olisin ollut ihan haltioissani tuollaisesta, varsinkin hyvin tehdystä tähän tyyliin https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1198,h_674,f_auto,fl_lossy,q_…
Mulla ei edes ole lapsia itselläni, mutta kyllä minusta lapsikodissa saa vähän ne lapsetkin näkyä sisustuksessa ja koristeluissa (onhan se niiden lastenkin koti), ja tuohan on omiaan ruokkimaan mielikuvitusta ja luomaan sitä joulun taikaa sopivan ikäisen muksun mieleen. Voisin kuvitella askartelevani tuollaisen jouluksi johonkin nurkkaan jos minulla jonain päivänä on lapsi, mutta ei - en ikimaailmassa muuten. :D
Eli jos noita nyt ihan oikeasti sisustuselementteinä käytetään eikä vain joulunajan ilahdutuksena perheen lapsille, niin kauheitahan ne sitten toki ovat, siitä olen samaa mieltä. (Toisaalta kyllähän jotkut aikuisetkin harrastaa nukkekotejakin sun muuta, ehkä tuossa on jotain samaa lapsenmielisyyttä ja askartelua? En haluaisi omaan kotiini, mutta ei onneksi tarvitsekaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mustavalkoinen sisustus on minun mielestäni vieläkin pahempi kuin täysvalkoinen. Valkoisesta tulee ankeimmillaan mieleen sairaala tai hammashoitola, mutta mv:sta tulee mieleen toimisto.
No jaa, kyllä minä mieluummin toimistossa asuisin kuin sairaalassa tai hammashoitolassa, jos ihan pakko olisi valita. :D
Sanokaas, onko joku sisustusjuttu/tyyli mainitsematta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutimme 18-vuotiaana v. 1990 omaan kotiin. Ostimme miehen kanssa makuuhuoneeseen vaaleanpunaiset hörselöverhot, oikein tosimuhkeat rimpsuverhot! Mintunvihreä satiinipäiväpeitto roosanvärisine rimpsutyynyineen kruunasi makkarin. Aah!
Keittiössä oli tietysti supermagee venetsia-ruokaryhmä. Olkkarissa oli violetinkirjavat (sellaista graafista lilaa kasarikuviota) 3+2 -istuttavat samettisohvat. Sohvapöytä oli hienointa muotia, ovaalinmuotoinen kirsikkapuinen pöytä, jonka keskiosassa oli lasiin upotettuja kiviä.
Sitten oli tietty kirsikkainen tv-taso, jossa lepäsi iso kuvaputkitelevisio sekä videot ja vhs-kasetteja. Ai että! Seinälle ostettiin Anttilan mahtavasta isojen julisteiden valikoimasta hieno vaaleanpunalilakukertava fantasiamaisemajuliste, joka kehystettiin kromikehyksiin ja pleksi päälle.
Kyllä kelpasi omassa upeassa kodissa itsenäistyä ja pitää juhlia, jossa juotiin Ampiaisia ja kuunneltiin Whamia ja Michael Jacksonia. :D Ei se silloin ollut yhtään karseaa :D
Miehen kanssa yhteenmuuttaessa syksyllä 1990 mulla oli olohuoneessa persikanvärinen puhvikappa ja siihen mätsäävät sivuverhot, ja ai että, kun mun mielestäni ne olivat sitten tyylikkäät. :D Kyseinen verhoasetelma seurasi meitä vielä seuraavaankin asuntoon v. 1992, mutta 2000-lukua lähestyttäessä vaihdoin persikan ja puhvikapan pois ja tyydyin vain vaaleanvihreisiin sivuverhoihin, joissa oli ohuita valkoisia pyörrekuvioita lisäksi. Muutenkin olohuoneeseen tuli vihreä sävymaailma koristetyynyineen ja mattoineen. Sitä katsottiin kahdessa asunnossa niin pitkään, että enää en huoli vihreää sisustukseen, vaan nyt olohuone muttaa väriään kaksi kertaa vuodessa: sinisävyjä talveksi ja luonnonvalkoinen-keltainen-oranssi kesäksi.
Niin, maku kehittyy ihmisellä ja kun ikää ja varallisuutta tulee lisää, on enemmän mahdollisuuksia panostaa laatuun. Nuorena sitä paitsi pääasia oli saada kotiin tarvittavat mööpelit, sanaa sisustaminen ei juuri edes käytetty.
Nimim. Myös persikkaiset verhot ja sängynpeitteen omistanut, luonnonvalkoisen puuvillamaton kera
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään näkee paljon sellaisia puisia irtokäsiä, jotka on minusta aivan hirveitä! Samoin ne puiset puunuket, joita voi väännellä eri asentoihin. En ymmärrä, miksi näitä on niin monella, joku trendi varmaan.
Voi sinua tietämätöntä! Siitä puunukesta näkee ihmisen mittasuhteet, moni ihminen tarvitsee työssään tuota puista nukkea.
Kyllä niitä ikean puunukkeja kyllä ihan vaan sisustukseen käytetään. Todella harvalla "työkäytössä".
Minulla on työkäytössä ja mielestäni nukke on nättikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristallikruunut ja ristipistotyöt. Pahin nähty ehkä Scanian rekasta tehty ristipistotyö.
Tarkoitat varmaan kanavatöitä.
Ristipistotyöt on vähän erilaisia eikä sillä tekniikalla saa oikein tarkkoja kuvioita ; niitä näkyy lähinnä ruusukuvioituina sohvatyynyinä ja seinävaatteina ja jopa vanhoina peittoina. Kanavatyöt on niitä, joissa on Tuhkimoa ja Punahilkkaa ja niitä Lapin tyttöjä ja poikia yms. Myös kirkkojen kuvia on tehty tauluiksi kanavatöinä. Minäkin kerran yritin sellaista jotain maisemataulua, jäi kesken enkä tiedä missä se nykyään on.
Vierailija kirjoitti:
jeesusonherra kirjoitti:
Kaikki Vallilan, Finlaysonin, Marimekon yms. kamalat verhot, tyynynpäälliset, lakanat, yms... aivan kamalaa roskaa kaikki ja ihmiset ostaa ja maksaa niistä suuria hintoja.
Jep. En myöskään arvosta Iittalan kuvioituja mukeja jne.. Massatuotettuja Thaimaassa printattuja bulkkimukeja, tuotantokustannus 0,10€ ja Suomessa myydään 30 eurolla. Ja porukka innoissaan ostaa koska "designia".
En tule ikinä ymmärtämään tätä asiaa suomalaisuudessa. Enkä noita astioita itse käytä.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että onko sulla taloudessasi kuppeja tai mukeja? Mitä laatua ne ovat, mitä merkkiä vai onko ne vain niitä euron pari maksavia "ihan mitä vain?"
Mitä astioita käytät, kun et käytä näitä suomalaisia tai sellaisina pidettyjä? Onko sulla joku ulkomainen astiamerkki, mitä suosit ja mistä niitä saat?
Minä ostin joskus kauan sitten 10 kpl sellaisia aika tavallisen näköisiä perusmukeja, hinta jotain 6 euroa kpl ja eikä mitään merkkiä missään, että missä tehty jne. Ne alkoi mennä käytössä aika nopeasti huonon näköisiksi, niihin alkoi tulla ilm. lusikan pohjaan ottamisesta harmaita viiruja ja lopulta ne oli aika kamalan näköiset. Sittemmin olen ostanut Marimekon mukeja ja näitä tavallisia perus-iittaloita, ja ne on pysyneet hyvän näköisinä. Suomessa täysin valmistettuja astioita on vaikea löytää. Joku Kustavin Savi valmistaa täysin kotimaisin voimin (niin ainakin olen kuullut), mutta en tykkää niiden muodoista ja möhkälemäisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustavalkoinen sisustus on minun mielestäni vieläkin pahempi kuin täysvalkoinen. Valkoisesta tulee ankeimmillaan mieleen sairaala tai hammashoitola, mutta mv:sta tulee mieleen toimisto.
No jaa, kyllä minä mieluummin toimistossa asuisin kuin sairaalassa tai hammashoitolassa, jos ihan pakko olisi valita. :D
Mä en, sillä miellän kuitenkin sairaalat ym. ihmisläheisiksi paikoiksi. Toimistosta tulee mieleen "hektisyys" ja rahanahneus. Voisin kuvitella asuvani aika valkoisessa sisustuksessa, jos mukana olisi romantiikkaa, rustiikkisuutta ja huumoria. (Kaikki varmaan kiellettyjä sanoja nykyään.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutimme 18-vuotiaana v. 1990 omaan kotiin. Ostimme miehen kanssa makuuhuoneeseen vaaleanpunaiset hörselöverhot, oikein tosimuhkeat rimpsuverhot! Mintunvihreä satiinipäiväpeitto roosanvärisine rimpsutyynyineen kruunasi makkarin. Aah!
Keittiössä oli tietysti supermagee venetsia-ruokaryhmä. Olkkarissa oli violetinkirjavat (sellaista graafista lilaa kasarikuviota) 3+2 -istuttavat samettisohvat. Sohvapöytä oli hienointa muotia, ovaalinmuotoinen kirsikkapuinen pöytä, jonka keskiosassa oli lasiin upotettuja kiviä.
Sitten oli tietty kirsikkainen tv-taso, jossa lepäsi iso kuvaputkitelevisio sekä videot ja vhs-kasetteja. Ai että! Seinälle ostettiin Anttilan mahtavasta isojen julisteiden valikoimasta hieno vaaleanpunalilakukertava fantasiamaisemajuliste, joka kehystettiin kromikehyksiin ja pleksi päälle.
Kyllä kelpasi omassa upeassa kodissa itsenäistyä ja pitää juhlia, jossa juotiin Ampiaisia ja kuunneltiin Whamia ja Michael Jacksonia. :D Ei se silloin ollut yhtään karseaa :D
Miehen kanssa yhteenmuuttaessa syksyllä 1990 mulla oli olohuoneessa persikanvärinen puhvikappa ja siihen mätsäävät sivuverhot, ja ai että, kun mun mielestäni ne olivat sitten tyylikkäät. :D Kyseinen verhoasetelma seurasi meitä vielä seuraavaankin asuntoon v. 1992, mutta 2000-lukua lähestyttäessä vaihdoin persikan ja puhvikapan pois ja tyydyin vain vaaleanvihreisiin sivuverhoihin, joissa oli ohuita valkoisia pyörrekuvioita lisäksi. Muutenkin olohuoneeseen tuli vihreä sävymaailma koristetyynyineen ja mattoineen. Sitä katsottiin kahdessa asunnossa niin pitkään, että enää en huoli vihreää sisustukseen, vaan nyt olohuone muttaa väriään kaksi kertaa vuodessa: sinisävyjä talveksi ja luonnonvalkoinen-keltainen-oranssi kesäksi.
Niin, maku kehittyy ihmisellä ja kun ikää ja varallisuutta tulee lisää, on enemmän mahdollisuuksia panostaa laatuun. Nuorena sitä paitsi pääasia oli saada kotiin tarvittavat mööpelit, sanaa sisustaminen ei juuri edes käytetty.
Nimim. Myös persikkaiset verhot ja sängynpeitteen omistanut, luonnonvalkoisen puuvillamaton kera
Eiköhän näitä tämän päivän trendisisustuksia naureskella parinkymmenen vuoden kuluttua ihan yhtä lailla. En siis ihan allekirjoita sitä, että kysymys olisi niinkään maun kehittymisestä kuin siitä, että ajat ja muoti on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
diykö kirjoitti:
Muutin avoliittoon miehen kanssa hänen omakotitaloonsa. Talossa näkyy hänen ex-vaimonsa kädenjälki hyvin vahvasti. Tietysti oman aikakautensa tuotoksia, osan olen karsinut pois, osan olen antanut olla, kun en nyt kehtaa kaikkea poistaa.
Tässä oudoimmat:
Maalaisromanttisia naulakoita naulattu talon sisäoviin molemmille puolille. Naulakoissa on kätsä roikottaa itseaskarreltuja helmienkeleitä ja muuta tarpeellista.
Kylppärin kaakeileihin on itse maalattu esittävää taidetta. Ei siis mitään modernia koukeroa, vaan ihmishahmoja. Lisäksi kylppärissä on sellainen ruskea kaakeliraita vyötärön korkeudella.
Keittiön kaappien kahvat oli irroitettu kokonaan ja kaapit maalattu valkoiseksi. On niitä vähän ärsyttävä aukoa, kun eivät avaudu painalluksella, vaan pitää aina alareunasta tai jostain sivusta avata.
Kattoon oli ripustettu ohuesta paperista askarreltuja himmeleitä (??) , siis jotka olivat käytännössä paperisilppua, jotka oli toisesta päästä solmittu narulla yhteen ja ripustettu kattoon.
Sorry nyt vaan, mutta musta tuntuu, että ex-vaimolla oli vähän enemmän huumorintajua kuin sulla. Aikuinen on terve, kun se leikkii. Kaappien kahvoista / vetimistä samaa mieltä, mutta piankos sä ne niihin ruuvaat.
Juu, varmaan niin on. Tai sitten (hmm, olisko mahdollista?) huumorintajumme vain hieman eroavat toisistaan :) Mutta tässä kysyttiin mikä on mun mielestä karseeta. Leivinpaperista leikellyt pölynkerääjähimmelit menee mun listalla siihen kategoriaan.
Kuten edellä todettiinkin, ketjun otsikko jatkuu "... jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa". En oo ennemmin kuullut, että joku olisi askarrellut leivinpaperista himmelin. :) Toki omin käsin tehdyt jutut kodin sisustuksessa tai ainakin somistamisessa ovat olleet viime aikoina valtaisa hitti. Taso varmasti vaihtelee, mutta minusta on mahtavaa, että jengi kokeilee ja tekee käsillään kaikenlaista.
Miten leivinpaperista voi tehdä himmelin, kertokaa!
Minulla on itsetehty himmeli, oljet (= korret) olen kerännyt Helsingin rannoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, meillä on pelkkä patja lattialla, koska molemmat halutaan nukkua patjalla lattialla. Eikä se mitään homehdu? :D
Tiesithän, että ihminen hikoilee yön aikana litratolkulla? Ja kun patja makaa lattiaa vasten (= ei ole tuuletusrakoa), lattia ja patjan alaosa eivät pääse kuivumaan, ellette sitten nosta patjaa päiväksi seinää vasten? Tarkkaile tilannetta.
Japanilaisilla on sitten varmaan kaikilla homeiset patjat? Totuus: ei ole. Korkea, jalallinen sänky rikkoo huonetta visuaalisesti olemalla älyttömän massiivinen. Sellaiset sopivat yltäkylläiseen kasarihenkiseen sisustukseen, jos sellaisesta tykkää. Kun sängyn runko on matalalla tai patja lattialla, huomio ei kiinnity siihen ja tila tuntuu rauhoittavalta, mikä on itselleni makuuhuoneen tärkein ominaisuus.
T. Toinen jonka patja on lattialla eikä homehdu
Japanilaisilla patja on hengittävän tatamin päällä, tai sitten patja rullataan päiväksi, jotta se ilmastoituu alapinnaltakin. Sisäilmaneuvojien yksiselitteinen ohje on: ei koskaan patjaa hengittämättömän alustan päälle. Luulisi, että maalaisjärkikin tämän sanoo...
Pari vuotta sitten jokaisessa blogikodissa piti olla valkoiset tai mustat Vitran DSW-tuolit. Minusta ne ovat tylsät, kolhot ja suhteettoman suuret varsinkin pienissä asunnoissa. Blogeissa tätä näki nimenomaan niin, että tuolit oli survottu ahtaasti vieretysten liian pienen ruokapöydän ääreen.
En muutenkaan hankkisi ruokapöydän tuoleja muodikkaan sisustuksen kulmakiviksi tai statement-kalusteiksi, kyllä niissä kannattaa ennemminkin panostaa käytännöllisyyteen ja pelkistettyyn tyyliin jotta sopivat monenlaisiin käyttötarkoituksiin tulevien vuosien ajan.
Lokki valaisin
Ruma ja muovinen.
Kaikki Vallilan, Finlaysonin, Marimekon yms. kamalat verhot, tyynynpäälliset, lakanat, yms... aivan kamalaa roskaa kaikki ja ihmiset ostaa ja maksaa niistä suuria hintoja.