Mielestäsi karseita sisustusjuttuja jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa?

Valokuitulamput, suosikki tv-sarjan tai elokuvan fanitavara, voimalauseet tai muu mukamas syvällinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valkoinen sisustus

Nykyisin sisustussuunnittelian pitää tuntea vähintään 200 valkoisen sävyä. Steriilin valkoinen sisustus jossa ei näy jälkeäkään siellä asuvista lapsista tai miehestä. Vierailu sellaisessa talossa saa voimaan pahoin ja epäilemään talon emännän mielenterveyttä. Värikkäässä talossa kun astuu legon päälle (että tekee kipeetä jalkapohjassa), miehen nuoruuden led zeppelin juliste löytyy kehystettynä. Sellaisessa talossa asuu oikea perhe ja minäkin vieraana viihdyn. "Parempi vähän paskaa nurkissa kun ihan puhdas helvetti".

Eläinsuojeluvalvojana olen käynyt aika monessa mielenterveyspotilaan kodissa ja yksikään niistä ei ole ollut puhtaan valkoinen ja kliininen. Kyllä niissä mt-ongelmista kärsivien kodeissa nimenomaan on sitä sotkua ja ”paskaa” -joskus sitä itseään ihan oikeasti.

Mäntypaneelit 80-luvulla.

”Live, love, laugh”

En ehkä kirjottaisi olkkarin seinään. Tai joku ”Home” styroxiset irtokirjaimet.

”Die, hate, cry” voisi olla sellainen jonka voisi kirjoittaa verellä siihen seinään ;)

diykö kirjoitti:

Muutin avoliittoon miehen kanssa hänen omakotitaloonsa. Talossa näkyy hänen ex-vaimonsa kädenjälki hyvin vahvasti. Tietysti oman aikakautensa tuotoksia, osan olen karsinut pois, osan olen antanut olla, kun en nyt kehtaa kaikkea poistaa.

Tässä oudoimmat:

Maalaisromanttisia naulakoita naulattu talon sisäoviin molemmille puolille. Naulakoissa on kätsä roikottaa itseaskarreltuja helmienkeleitä ja muuta tarpeellista.

Kylppärin kaakeileihin on itse maalattu esittävää taidetta. Ei siis mitään modernia koukeroa, vaan ihmishahmoja. Lisäksi kylppärissä on sellainen ruskea kaakeliraita vyötärön korkeudella.

Keittiön kaappien kahvat oli irroitettu kokonaan ja kaapit maalattu valkoiseksi. On niitä vähän ärsyttävä aukoa, kun eivät avaudu painalluksella, vaan pitää aina alareunasta tai jostain sivusta avata.

Kattoon oli ripustettu ohuesta paperista askarreltuja himmeleitä (??) , siis jotka olivat käytännössä paperisilppua, jotka oli toisesta päästä solmittu narulla yhteen ja ripustettu kattoon.

Sorry nyt vaan, mutta musta tuntuu, että ex-vaimolla oli vähän enemmän huumorintajua kuin sulla. Aikuinen on terve, kun se leikkii. Kaappien kahvoista / vetimistä samaa mieltä, mutta piankos sä ne niihin ruuvaat.

Lähes kaikki sirorakenteiset huonekalut. Ovat yleensä modernismia tavoittelevaa designia ja arvostettujakin. Tykkään siis massiivisista huonekaluista joissa ei materiaalissa ole säästetty. Mutta massiivisessakkaan en tykkää teollisen selkeälinjaisuudesta vaan mieluummin käsityöläisyyden epätarkkuudesta ja monikulmaisuudesta. Pientavaroissa en tykkää tarkoituksettomista turhakkeista. Hyödykkeitä ovat kirjat ja kynttilälyhdyt esimerkiksi, astiat ja taide. Matkamuistot olen raakannut pois. Ne eivät oikeastaan koskaan ole onnistuneita hankintoja.

Pidän myös itserakennetuista huonekaluista mutta silloin se on tietysti täysin subjektiivista koska on saanut rakentaa juuri sellaisen kuin tahtoo. Valmiit valikoimathan ovat oikeastaan aika typerryttävän suppeita.

Kategorisesti pidän mieluummin vanhasta kuin uudesta. Mielestäni muotoilijoiden maku ei ole kehittynyt ollenkaan hyvään suuntaan. Tyytyvät vain pelkistämään vailla kunnianhimoa luoda jotakin ainutlaatuista mutta ajatonta.

Kliinisen valkoinen koti, modernit turhakkeet. Onhan niitä,MUTTA jos itse viihtyy missä viihtyy, niin ei se muilta pois ole. Eihän me siellä (onneksi) asuta.

Mä vaan saan päänsäryn valkoisesta kodista, ei ole lämmin ja kodikas, mutta jos joku tykkää asua, niin olkoot.

Mikä tahansa pahkasta veistetty

Hiton tonttuovet. Ne on kamalinta mitä tiedän. Jopa jättiviuhkat on tyylikkäämpiä. Niin ja semmoset sisustustikapuut, hyi saasta :DDDD

Rottinkikalusteet! Erityisesti ne sellaiset keittiötuolit joiden rottinki kuivui(?) muutamassa vuodessa piloille ja takamus läpi.

Vierailija kirjoitti:

diykö kirjoitti:

Muutin avoliittoon miehen kanssa hänen omakotitaloonsa. Talossa näkyy hänen ex-vaimonsa kädenjälki hyvin vahvasti. Tietysti oman aikakautensa tuotoksia, osan olen karsinut pois, osan olen antanut olla, kun en nyt kehtaa kaikkea poistaa.

Tässä oudoimmat:

Maalaisromanttisia naulakoita naulattu talon sisäoviin molemmille puolille. Naulakoissa on kätsä roikottaa itseaskarreltuja helmienkeleitä ja muuta tarpeellista.

Kylppärin kaakeileihin on itse maalattu esittävää taidetta. Ei siis mitään modernia koukeroa, vaan ihmishahmoja. Lisäksi kylppärissä on sellainen ruskea kaakeliraita vyötärön korkeudella.

Keittiön kaappien kahvat oli irroitettu kokonaan ja kaapit maalattu valkoiseksi. On niitä vähän ärsyttävä aukoa, kun eivät avaudu painalluksella, vaan pitää aina alareunasta tai jostain sivusta avata.

Kattoon oli ripustettu ohuesta paperista askarreltuja himmeleitä (??) , siis jotka olivat käytännössä paperisilppua, jotka oli toisesta päästä solmittu narulla yhteen ja ripustettu kattoon.

Sorry nyt vaan, mutta musta tuntuu, että ex-vaimolla oli vähän enemmän huumorintajua kuin sulla. Aikuinen on terve, kun se leikkii. Kaappien kahvoista / vetimistä samaa mieltä, mutta piankos sä ne niihin ruuvaat.

Juu, varmaan niin on. Tai sitten (hmm, olisko mahdollista?) huumorintajumme vain hieman eroavat toisistaan :) Mutta tässä kysyttiin mikä on mun mielestä karseeta. Leivinpaperista leikellyt pölynkerääjähimmelit menee mun listalla siihen kategoriaan.

Kellastunut mäntypaneeli on niin hirveää, että sen kanssa ei kilpaile kuin pyökkiä jäljittelevät viritelmät. Suomi on täynnä näitä mänty- ja pyökkihelvettejä :( jostain syystä niissä viihtyvät tykkäävät myös räikeistä kappaverhoista ja lastulevykalusteista. Jos tohon vielä iskee muutaman pahkaesineen sekaan niin on täyskäsi painajaisia koossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

diykö kirjoitti:

Muutin avoliittoon miehen kanssa hänen omakotitaloonsa. Talossa näkyy hänen ex-vaimonsa kädenjälki hyvin vahvasti. Tietysti oman aikakautensa tuotoksia, osan olen karsinut pois, osan olen antanut olla, kun en nyt kehtaa kaikkea poistaa.

Tässä oudoimmat:

Maalaisromanttisia naulakoita naulattu talon sisäoviin molemmille puolille. Naulakoissa on kätsä roikottaa itseaskarreltuja helmienkeleitä ja muuta tarpeellista.

Kylppärin kaakeileihin on itse maalattu esittävää taidetta. Ei siis mitään modernia koukeroa, vaan ihmishahmoja. Lisäksi kylppärissä on sellainen ruskea kaakeliraita vyötärön korkeudella.

Keittiön kaappien kahvat oli irroitettu kokonaan ja kaapit maalattu valkoiseksi. On niitä vähän ärsyttävä aukoa, kun eivät avaudu painalluksella, vaan pitää aina alareunasta tai jostain sivusta avata.

Kattoon oli ripustettu ohuesta paperista askarreltuja himmeleitä (??) , siis jotka olivat käytännössä paperisilppua, jotka oli toisesta päästä solmittu narulla yhteen ja ripustettu kattoon.

Sorry nyt vaan, mutta musta tuntuu, että ex-vaimolla oli vähän enemmän huumorintajua kuin sulla. Aikuinen on terve, kun se leikkii. Kaappien kahvoista / vetimistä samaa mieltä, mutta piankos sä ne niihin ruuvaat.

Juu, varmaan niin on. Tai sitten (hmm, olisko mahdollista?) huumorintajumme vain hieman eroavat toisistaan :) Mutta tässä kysyttiin mikä on mun mielestä karseeta. Leivinpaperista leikellyt pölynkerääjähimmelit menee mun listalla siihen kategoriaan.

Tässä kysyttiin karseita sisustushittejä, ei nyxäsi exän himmeleitä.

Miehesi saattaa jopa pitää niistä. Kyseessä on kuitenkin hänen talonsa.

Joskus tuntuu kuin kirjoittajat täällä olisivat suorastaan aggressiivisia ajatellessaan jonkun muun ihmisen kotia.  Se on kuitenkin toisten koti, ei kukaan tule sisustamaan kenenkään muun kotia.

Mitä sitten, vaikka Suomessa olisi vaikka kuinka paljon mäntypaneelia ja valkoista ja harmaata yms.  Kunhan omassa kodissa ei ole, jos ei sellaisesta pidä.

En ole vielä ikinä nähnyt sellaista kotia, joka olisi täydellinen ja kaunis ja kaikkien ihannoima.  Noissa "Suomen kaunein koti" -ohjelmissakin oli kauniita sisustuksia kyllä, mutta aina jotain sellaistakin, mikä ei omaa silmääni kuitenkaan miellyttänyt.  Jokainen sen oman leimansa sinne kuitenkin lyö, vaikka se voisi jonkun mielestä olla täysin persoonatonkin.  Joku siitäkin pitää.  Yksi työkaverini muinaisessa menneisyydessä muutti eron jälkeen yksin asumaan ja kutsui meitä sitten kaiken valmiiksi saatuaan ns. tupareille.  Hän sanoi, että viimeinkin hänellä on sellainen koti, mistä hän pitää.  No, siellä ei ollut mitään.  Tietysti muutama huonekalu oli, ne mitä hän juuri ja juuri itse tarvitsi.  Mutta muuten siellä ei ollut mitään.  Hän rakasti yksinkertaisuutta ja minimaalisuutta ja askeettisuutta, kuulemma.

Hiljakkoin kävin hänen luonaan toisessa kaupungissa, hänen elämäntilanteensa oli nyt toinen ja kotikin täysin toisenlainen.  Ei yksinkertaisuutta, ei askeettisuutta, ei minimaalisuutta.  Ihan sellaista tavallista, niin kuin meillä valtaosalla on.  Käytäntö sanelee kuitenkin niin paljon.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

diykö kirjoitti:

Muutin avoliittoon miehen kanssa hänen omakotitaloonsa. Talossa näkyy hänen ex-vaimonsa kädenjälki hyvin vahvasti. Tietysti oman aikakautensa tuotoksia, osan olen karsinut pois, osan olen antanut olla, kun en nyt kehtaa kaikkea poistaa.

Tässä oudoimmat:

Maalaisromanttisia naulakoita naulattu talon sisäoviin molemmille puolille. Naulakoissa on kätsä roikottaa itseaskarreltuja helmienkeleitä ja muuta tarpeellista.

Kylppärin kaakeileihin on itse maalattu esittävää taidetta. Ei siis mitään modernia koukeroa, vaan ihmishahmoja. Lisäksi kylppärissä on sellainen ruskea kaakeliraita vyötärön korkeudella.

Keittiön kaappien kahvat oli irroitettu kokonaan ja kaapit maalattu valkoiseksi. On niitä vähän ärsyttävä aukoa, kun eivät avaudu painalluksella, vaan pitää aina alareunasta tai jostain sivusta avata.

Kattoon oli ripustettu ohuesta paperista askarreltuja himmeleitä (??) , siis jotka olivat käytännössä paperisilppua, jotka oli toisesta päästä solmittu narulla yhteen ja ripustettu kattoon.

Sorry nyt vaan, mutta musta tuntuu, että ex-vaimolla oli vähän enemmän huumorintajua kuin sulla. Aikuinen on terve, kun se leikkii. Kaappien kahvoista / vetimistä samaa mieltä, mutta piankos sä ne niihin ruuvaat.

Juu, varmaan niin on. Tai sitten (hmm, olisko mahdollista?) huumorintajumme vain hieman eroavat toisistaan :) Mutta tässä kysyttiin mikä on mun mielestä karseeta. Leivinpaperista leikellyt pölynkerääjähimmelit menee mun listalla siihen kategoriaan.

Tässä kysyttiin karseita sisustushittejä, ei nyxäsi exän himmeleitä.

Miehesi saattaa jopa pitää niistä. Kyseessä on kuitenkin hänen talonsa.

Eiih, oliko ne sun askartelemat himmelit? 🤣 Käy kysyyn, jos saisit hakea ne takasin. Luulen että ne on kyllä jo heitetty pois. Harmi et jätit ne sinne. -ohis

Mä inhoon mun nyksän eksän tekemiä sohvatuolinpäällyksiä. Vallilan jotain riemunkirjavaa kukerrusta 🤮 jotka on ommeltu miten sattuu. onneks ei asuta yhessä. Ainiin tää ei oo kai sisustushitti myöskään.

Valkoinen sisustus

Värikäs sisustus

Pahkat

Laavalamput

Räsymatot

Villamatot

Sisustustikkaat

Kirjahyllyt

Minimalismi

Runsaus

Kirppistyyli

Designtyyli

Marimekko

Vallila

Himmelit

Tonttuovet

Mikä näistä on ollut "valtaisa hitti"?

Lisätään nyt listalle vielä:

Tuolit

Pöydät

Ikkunat

Ovet

Vierailija kirjoitti:

Valkoinen sisustus

Värikäs sisustus

Pahkat

Laavalamput

Räsymatot

Villamatot

Sisustustikkaat

Kirjahyllyt

Minimalismi

Runsaus

Kirppistyyli

Designtyyli

Marimekko

Vallila

Himmelit

Tonttuovet

Mikä näistä on ollut "valtaisa hitti"?

Lisätään nyt listalle vielä:

Tuolit

Pöydät

Ikkunat

Ovet

Noi kaikki oli sinun mielestä karseita? Tuolit, pöydät, ikkunat, ovet? Aika kummallista...

Vierailija kirjoitti:

Televisiot. Erityisesti jättimalliset.

Ei kai kukaan ajattele televisiota sisustuselementtinä sen enempää kuin tiskipöytää tai vessanpönttöäkään?

Ainakin minusta tv, vessanpönttö tai tiskipöytä ei ole mitään ulkonäöllisiä kaunistuksia, mutta oikein sisustetussa asunnossa niitä ei huomaa paitsi niitä käyttäessä.

Toki iso tv ja monikanavainen äänentoisto voi olla hyviä peleihin ja elokuvatkin saa niihin lisää eloa, kun istuimet sijoitetaan akustiikan kannalta oikein. Silloin iso TV on väkisin ”Paraatipaikalla” ja näyttää kuin sisustus olisi tehty sen ehdoilla. Sellaisessa ”miehen luolassa” se on kuitenkin se olennainen toiminnallinen osa ja muu sisustus kykenee vain vähän pehmentämään sitä tai pahimmillaan niitä useita isoja ruutuja.

Ei lennonjohtotornitkaan tai edes sorvit mitään sisustuksellisia ole, vaan ne on tärkeitä toimintansa kannalta. Joskus arkkitehdit tai laivan suunnittelijat saa ne lennonjohtotornit sointumaan muun rakenteen kanssa, yleensä tornit pistää silmään niinkuin monessa laivassa komentosilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Televisiot. Erityisesti jättimalliset.

Ei kai kukaan ajattele televisiota sisustuselementtinä sen enempää kuin tiskipöytää tai vessanpönttöäkään?

Ainakin minusta tv, vessanpönttö tai tiskipöytä ei ole mitään ulkonäöllisiä kaunistuksia, mutta oikein sisustetussa asunnossa niitä ei huomaa paitsi niitä käyttäessä.

Toki iso tv ja monikanavainen äänentoisto voi olla hyviä peleihin ja elokuvatkin saa niihin lisää eloa, kun istuimet sijoitetaan akustiikan kannalta oikein. Silloin iso TV on väkisin ”Paraatipaikalla” ja näyttää kuin sisustus olisi tehty sen ehdoilla. Sellaisessa ”miehen luolassa” se on kuitenkin se olennainen toiminnallinen osa ja muu sisustus kykenee vain vähän pehmentämään sitä tai pahimmillaan niitä useita isoja ruutuja.

Ei lennonjohtotornitkaan tai edes sorvit mitään sisustuksellisia ole, vaan ne on tärkeitä toimintansa kannalta. Joskus arkkitehdit tai laivan suunnittelijat saa ne lennonjohtotornit sointumaan muun rakenteen kanssa, yleensä tornit pistää silmään niinkuin monessa laivassa komentosilta.

REPS, kops...

Mielikuva mancavesta muutamalla vierekkäisellä vessanpöntöllä pelituolien sijaan ja jättiruuduilla muutama pelaaja housut kintuissa... tuleva sisustusbuumi?

Vierailija kirjoitti:

Mummomatot, kuviolliset, itämaiset, villaset

Millainen on mummomatto? Ei kai aito käsinkudottu itämainen matto ole sellainen?