Kotisynnyttäjä - eikö vakavat komplikaatiot pelota sinua?

uup

On erittäin harvinaista että matalan riskin synnytyksestä päädyttäisiin suoraan hätäsektioon ilman välivaiheita, ja jokainen fiksu kotisynnyttäjä ja kotisynnytyksiä hoitava kätilö tajuaa että siinä vaiheessa kun riski nousee, siirrytään sairaalaan, jotta ollaan sairaalassa, jos riski realisoituu.

Ei tämä ole joko tai vaan jatkumo. Jonkun turvallisuudentunne vaatisi että saa maata monitoreissa plussasta lähtien, toinen taas lähtee huoletta yksin metsäsynnyttelemään, ja suunniteltu kotisynnytys kätilön kera lyhyen matkan päässä sairaalasta ja normaali sairaalasynnytys eroavat loppujen lopuksi aika vähän toisistaan. Voisi olla hysteerisempi tai huolettomampi.

Vierailija kirjoitti:

On erittäin harvinaista että matalan riskin synnytyksestä päädyttäisiin suoraan hätäsektioon ilman välivaiheita, ja jokainen fiksu kotisynnyttäjä ja kotisynnytyksiä hoitava kätilö tajuaa että siinä vaiheessa kun riski nousee, siirrytään sairaalaan, jotta ollaan sairaalassa, jos riski realisoituu.

Ei tämä ole joko tai vaan jatkumo. Jonkun turvallisuudentunne vaatisi että saa maata monitoreissa plussasta lähtien, toinen taas lähtee huoletta yksin metsäsynnyttelemään, ja suunniteltu kotisynnytys kätilön kera lyhyen matkan päässä sairaalasta ja normaali sairaalasynnytys eroavat loppujen lopuksi aika vähän toisistaan. Voisi olla hysteerisempi tai huolettomampi.

Ymmärrän mutta voisitko vielä avata tuota "erittäin harvinaista" ja "ilman välivaiheita", eli millaisia nämä erittäin harvinaiset tapaukset voisivat olla ja millaisia niiden välivaiheet? Eli mielestäsi suurimmassa osassa näistäkin tapauksista ehtisi ajoissa ambulanssilla sairaalaan? Kieltämättä olen itse huolestujatyyppiä - joku monitori olisi ollut kiva koko raskauden ajan, mutta kuten sanoin, ymmärrän myös halun synnyttää kodikkaassa ympäristössä mutta itsellä muut asiat painavat kuitenkin vaakakupissa enemmän.

-ap

Evoluutio.

Vauva olisi menehtynyt ja ehkä minä itsekin, jos olisi kotisynnytys ollut. Kriittinen tilanne tuli ihan lopussa, ei ollut ennakoitavissa. Eikä ollut ensimmäinen lapsi. En voi ymmärtää kotisynnytyksiä nykypäivänä, todella vastuutonta ja riskialtista hörhöilyä.

Koskaan ei voi tietää, mitä synnytyksessä tapahtuu.

Kotisynnyttäjillä täytyy olla joku metodi jolla he sulkevat ikävien tapahtumien mahdollisuuden pois mielestään, koska muu ei selitä sitä rohkeutta ryhtyä tuohon. Komplikaatiot eivät todellakaan ole niin hirveän harvinaisia, vaikka kyseessä ei edes olisi riskisynnytys. Toki kotisynnyttäjät selittävät näitä komplikaatioita itselleen sillä että ne ovat seurausta synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttumisesta sairaalassa. Ainoa kysymykseni on, että miksi kukaan haluaisi ottaa omalle tunnolleen lapsen kuolema tai vammautumista tilanteessa jossa se olisi sairaalaolosuhteissa estettävissä? Eikö yksikin tällainen tapaus ole turha? Mutta joo onhan noita nähty niitäkin, että tullaan sairaalaan synnyttämään oman ehdottoman synnytyssuunnitelman kanssa, ei anneta hoitohenkilökunnan puuttua tilanteeseen vaikka lääketieteellisesti tarve olisi ja lapsi vammautuu tämän takia...

Vierailija kirjoitti:

Vauva olisi menehtynyt ja ehkä minä itsekin, jos olisi kotisynnytys ollut. Kriittinen tilanne tuli ihan lopussa, ei ollut ennakoitavissa. Eikä ollut ensimmäinen lapsi. En voi ymmärtää kotisynnytyksiä nykypäivänä, todella vastuutonta ja riskialtista hörhöilyä.

Niin tulee vielä mieleen äidin runsaat verenvuodot, eikö nekin ole vähän sellaisia huonosti ennustettavia ilmiöitä? Että vauva vielä saattaisi selvitä mutta äiti delppaa.

-ap

Aika vähän tämä herättää keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Kotisynnyttäjillä täytyy olla joku metodi jolla he sulkevat ikävien tapahtumien mahdollisuuden pois mielestään, koska muu ei selitä sitä rohkeutta ryhtyä tuohon. Komplikaatiot eivät todellakaan ole niin hirveän harvinaisia, vaikka kyseessä ei edes olisi riskisynnytys. Toki kotisynnyttäjät selittävät näitä komplikaatioita itselleen sillä että ne ovat seurausta synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttumisesta sairaalassa. Ainoa kysymykseni on, että miksi kukaan haluaisi ottaa omalle tunnolleen lapsen kuolema tai vammautumista tilanteessa jossa se olisi sairaalaolosuhteissa estettävissä? Eikö yksikin tällainen tapaus ole turha? Mutta joo onhan noita nähty niitäkin, että tullaan sairaalaan synnyttämään oman ehdottoman synnytyssuunnitelman kanssa, ei anneta hoitohenkilökunnan puuttua tilanteeseen vaikka lääketieteellisesti tarve olisi ja lapsi vammautuu tämän takia...

Kuitenkaan sitä, että synnyttäjä ottaa paikallaanmakoilun, puudutusten tai pelkosektion riskit, ei paheksuta. Miksi kukaan haluaisi ottaa omalletunnolleen että lapsi vammautuu sairaalaympäristön ja puudutusten pitkittämän synnytyksen vuoksi?

Omat lapseni ovat syntyneet sektiolla enkä omilla riskeilläni harkitsisi kotisynnyttäjä hetkeäkään vaan olen kiitollinen lääketieteen avusta, mutta asia ei ole lainkaan noin mustavalkoinen kuin esität.

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän tämä herättää keskustelua.

Olisko niin että kotisynnyttäjiä on kuitenkin aika vähän? Toivottavasti, se kun ei mitenkään ole vauvan etu vaan äidin itsensä toteuttamista.

Minä ja lapset olisimme selvinneet kotisynnytyksestä ihan samalla tavalla kuin sairaalassakin. Mutta vaikka asumme 5km päässä sairaalasta, en silti tätä kolmattakaan halua missään nimessä synnyttää kotona. Todennäköisesti kaikki menee hyvin mutta en ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos minun valintani vuoksi lapselle kävisi jotain. Tai jos itse kuolisin verenvuotoon ja lapset jäisivät ilman äitiä. Kauhea ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotisynnyttäjillä täytyy olla joku metodi jolla he sulkevat ikävien tapahtumien mahdollisuuden pois mielestään, koska muu ei selitä sitä rohkeutta ryhtyä tuohon. Komplikaatiot eivät todellakaan ole niin hirveän harvinaisia, vaikka kyseessä ei edes olisi riskisynnytys. Toki kotisynnyttäjät selittävät näitä komplikaatioita itselleen sillä että ne ovat seurausta synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttumisesta sairaalassa. Ainoa kysymykseni on, että miksi kukaan haluaisi ottaa omalle tunnolleen lapsen kuolema tai vammautumista tilanteessa jossa se olisi sairaalaolosuhteissa estettävissä? Eikö yksikin tällainen tapaus ole turha? Mutta joo onhan noita nähty niitäkin, että tullaan sairaalaan synnyttämään oman ehdottoman synnytyssuunnitelman kanssa, ei anneta hoitohenkilökunnan puuttua tilanteeseen vaikka lääketieteellisesti tarve olisi ja lapsi vammautuu tämän takia...

Kuitenkaan sitä, että synnyttäjä ottaa paikallaanmakoilun, puudutusten tai pelkosektion riskit, ei paheksuta. Miksi kukaan haluaisi ottaa omalletunnolleen että lapsi vammautuu sairaalaympäristön ja puudutusten pitkittämän synnytyksen vuoksi?

Omat lapseni ovat syntyneet sektiolla enkä omilla riskeilläni harkitsisi kotisynnyttäjä hetkeäkään vaan olen kiitollinen lääketieteen avusta, mutta asia ei ole lainkaan noin mustavalkoinen kuin esität.

Laitapa lähteitä kehiin.... Ei ole käsittääkseni pystytty aukottomasti osoittamaan että esim puudutukset erityisesti lisäisivät vakavien komplikaatioiden riskejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän tämä herättää keskustelua.

Olisko niin että kotisynnyttäjiä on kuitenkin aika vähän? Toivottavasti, se kun ei mitenkään ole vauvan etu vaan äidin itsensä toteuttamista.

Eivät taida hengata vauvapalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja lapset olisimme selvinneet kotisynnytyksestä ihan samalla tavalla kuin sairaalassakin. Mutta vaikka asumme 5km päässä sairaalasta, en silti tätä kolmattakaan halua missään nimessä synnyttää kotona. Todennäköisesti kaikki menee hyvin mutta en ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos minun valintani vuoksi lapselle kävisi jotain. Tai jos itse kuolisin verenvuotoon ja lapset jäisivät ilman äitiä. Kauhea ajatus.

Entä jos lapselle käykin jotain siksi että sairaalaympäristöstä johtuvat ulkopuoliset häiriötekijät vaikuttavat synnytyksen kulkuun? Töykeä kätilö estää rentoutumasta tai hyvin markkinoitu puudutus vie tunnon ponnistussuunnasta? Entä jos kuolet anestesiaan sektiossa johon päädytään pysähtyneen synnytyksen vuoksi, mitä ei ehkä olisikaan tapahtunut jos sairaalaan siirtyminen ja erilaiset seurannat eivät olisi häirinneet synnytyksen kulkua tai jos olisi maltettu odottaa luomusupustuksia eikä lähdetty jouduttamaam oksitosiinilla siksi että seuraavaan työvuoroon on luvassa kiirettä muutenkin?

Entä jos joku muu ei halua ottaa matalariskisessä synnytyksessä noita riskejä? Itse olen sairaalasynnyttäjä, mutta en voi käsittää näissä keskusteluissa sitä asetelmaa että valittavissa olisi riskit tai riskittömyys, kun kyseessä on erilaiset riskit. Mun vaakani kallistui siihen sairaalassa synnyttämiseen, mutta on helppo ymmärtää miksi joku valitsee toisin. Niin kuin ymmärrän senkin että jollekin omassa huoneessa vauvan nukuttaminen on riskin arvoista tai toppahaalarissa turvakaulaloon laittaminen on riskin arvoista, koska sen toisen vaihtoehdon riski tuntuu isommalta (joko todennäköisemmältä tai vakavammalta tai molempia).

Kahdessa synnytyksessä oli hengenlähtö niin lähelläm että kotoa käsin en olisi hoitoa ehtinyt saada. Olisin vuotanut kuiviin esikoisen syntyessä ja toisessa synnytyksessä minut vietiin lopussa juosten leikkaussaliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotisynnyttäjillä täytyy olla joku metodi jolla he sulkevat ikävien tapahtumien mahdollisuuden pois mielestään, koska muu ei selitä sitä rohkeutta ryhtyä tuohon. Komplikaatiot eivät todellakaan ole niin hirveän harvinaisia, vaikka kyseessä ei edes olisi riskisynnytys. Toki kotisynnyttäjät selittävät näitä komplikaatioita itselleen sillä että ne ovat seurausta synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttumisesta sairaalassa. Ainoa kysymykseni on, että miksi kukaan haluaisi ottaa omalle tunnolleen lapsen kuolema tai vammautumista tilanteessa jossa se olisi sairaalaolosuhteissa estettävissä? Eikö yksikin tällainen tapaus ole turha? Mutta joo onhan noita nähty niitäkin, että tullaan sairaalaan synnyttämään oman ehdottoman synnytyssuunnitelman kanssa, ei anneta hoitohenkilökunnan puuttua tilanteeseen vaikka lääketieteellisesti tarve olisi ja lapsi vammautuu tämän takia...

Kuitenkaan sitä, että synnyttäjä ottaa paikallaanmakoilun, puudutusten tai pelkosektion riskit, ei paheksuta. Miksi kukaan haluaisi ottaa omalletunnolleen että lapsi vammautuu sairaalaympäristön ja puudutusten pitkittämän synnytyksen vuoksi?

Omat lapseni ovat syntyneet sektiolla enkä omilla riskeilläni harkitsisi kotisynnyttäjä hetkeäkään vaan olen kiitollinen lääketieteen avusta, mutta asia ei ole lainkaan noin mustavalkoinen kuin esität.

Laitapa lähteitä kehiin.... Ei ole käsittääkseni pystytty aukottomasti osoittamaan että esim puudutukset erityisesti lisäisivät vakavien komplikaatioiden riskejä.

Kyllä Suomessakin on synnyttäjä kuollut epiduraalin seurauksena - katsoisin sen vakavaksi komplikaatioksi.

Mä olisin ihan hyvin voinut synnyttää kotonakin, ja ihan yhtä hyvin olisivat kaikki kolme synnytystä menneet kotonakin. Syynä siihen, etten harkinnut kotisynnytystä, oli suomalainen asenneilmapiiri. En ole mikään vahva toisinajattelija, vaan koen sosiaalisen paineen voimakkaana. En olisi jaksanut sitä paheksuntaa herkässä elämäntilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja lapset olisimme selvinneet kotisynnytyksestä ihan samalla tavalla kuin sairaalassakin. Mutta vaikka asumme 5km päässä sairaalasta, en silti tätä kolmattakaan halua missään nimessä synnyttää kotona. Todennäköisesti kaikki menee hyvin mutta en ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos minun valintani vuoksi lapselle kävisi jotain. Tai jos itse kuolisin verenvuotoon ja lapset jäisivät ilman äitiä. Kauhea ajatus.

Entä jos lapselle käykin jotain siksi että sairaalaympäristöstä johtuvat ulkopuoliset häiriötekijät vaikuttavat synnytyksen kulkuun? Töykeä kätilö estää rentoutumasta tai hyvin markkinoitu puudutus vie tunnon ponnistussuunnasta? Entä jos kuolet anestesiaan sektiossa johon päädytään pysähtyneen synnytyksen vuoksi, mitä ei ehkä olisikaan tapahtunut jos sairaalaan siirtyminen ja erilaiset seurannat eivät olisi häirinneet synnytyksen kulkua tai jos olisi maltettu odottaa luomusupustuksia eikä lähdetty jouduttamaam oksitosiinilla siksi että seuraavaan työvuoroon on luvassa kiirettä muutenkin?

Entä jos joku muu ei halua ottaa matalariskisessä synnytyksessä noita riskejä? Itse olen sairaalasynnyttäjä, mutta en voi käsittää näissä keskusteluissa sitä asetelmaa että valittavissa olisi riskit tai riskittömyys, kun kyseessä on erilaiset riskit. Mun vaakani kallistui siihen sairaalassa synnyttämiseen, mutta on helppo ymmärtää miksi joku valitsee toisin. Niin kuin ymmärrän senkin että jollekin omassa huoneessa vauvan nukuttaminen on riskin arvoista tai toppahaalarissa turvakaulaloon laittaminen on riskin arvoista, koska sen toisen vaihtoehdon riski tuntuu isommalta (joko todennäköisemmältä tai vakavammalta tai molempia).

Ovatko nuo mainitsemasi toimenpiteet tutkitusti vakavien komplikaatioiden riskitekijöitä?

En oikeastaan halunnut aloituksellani alkaa mätkiä kotisynnyttäjiä, mainitsinhan että ymmärrän halun tuohon. Ja halusin kysyä nimenomaan vain tuosta että eivätkö vakavat komplikaatiot pelota. Monissa ei-vakavissa varmaan ehtii sairaalaan, etenkin kun on kokenut kätilö mukana joka osaa ennakoida tilanteen kulkua.

-ap

Ei. Hyväksyn täysin sen, että synnytykseen voi kuolla, niin minä kuin lapsi. Antaudun tässä mielelläni luonnon armoille, annan sen päättää kohtaloni ja lapsen kohtalon. Minusta tämä länsimaisissa yhteiskunnissa nykyisni voimassa oleva kuoleman ja vammojen pelko on aivan sairasta.