Tapoin treffipalstat joksikin aikaa. Miksi se oman naisen löytäminen on niin pirun vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n toivoma nainen (koulutettu/fiksu, urheilullisen vartalon omaava, mukava, nätti, spontaani, ei pikkulasten yh) on nainen, joka omassa ikäluokassan +- 10 vuotta saa valita parhaat miehet pinkan päältä. Ap ei ikävä kyllä kuulu niihin, ellei hänellä ole jotain miljoonaomaisuutta (400 000 € velaton omakotitalo ei melkein viiskymppisellä miehellä riitä tekemään häntä varakkaaksi).

Totta. Ylipäänsä jos on 40 +  fiksu/kaunis/asiansa hoitava nainen jolla ei enää lapsia kotona - tai jopa lapseton - niin tästä naisporukasta on melkoinen kilpailu! 

Ap, sinuna tinkisin tuosta lapsiasiasta. Sulla itselläsi on noinkin nuoria lapsia, joten kyllä sanoisin että sun täytyis hyväksyä se että naisellakin on. Ja onko se akateemisuuskaan niin tärkeätä jos nainen käy duunissa, hoitaa raha-asiansa kunnolla jne? Urheilullisuuden ymmärrän kyllä, en itsekään halua sohvaperunaa. 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan keskustelijoilla vähän  erilainen käsitys urheilullisuudessa?

Minä hölkkään tyypillisesti n. 30km viikossa ja käyn salilla 2x30-45min. On siinä ja siinä laskenko itseäni liikunnalliseksi koska ylitän hädin tuskin minimiliikuntasuositukset. Urheilullisuus on mielestäni jotain tavoitteellista, sitä että treenataan tosissaan tulosten saavuttamiseksi.

M/40+

Niinpä. Pitäisi määritellä mitä urheilullisuus tai liikunnallisuus tarkoittaa. En määritellyt. En muuten ole kirjoittanut treffipalstoillekaan urheilullisuuden määritelmää : ))

Tuo määrä (yllä) täyttä mielestäni liikunnallisuuden määritteen omassa elämässäni. Itse koitan liikkua tai harrastaa lähes päivittäin. Eli tuohon kerta sählyä ja uinti, avannon lisäksi olisi hienoa. Usein hölkkään reppu selässä salille, hetki salia ja lönkötellen kotiin.  Saa siis erilaista ja useampaa suoritusta samalla päivällä. HeiaHeia:laiset tietävät.

ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko heittää pieni vastalause tuohon kommenttiin 277. On meitä akateemisia, joilla on aikaa olla urheilullisiakin. Meidän lapsilla on myös isä, joka osallistuu. Omassa tapauksessani puolet ajasta. Sillä toisella puolella ehdin harrastaakin, ja lapsetkin on jo sen verran isoja, että pärjäävät tarvittaessa myös kahdestaan (vaikka eivät aikuisuuden kynnyksellä olekaan, eli sinne meni mun mahkut aloittajaan - ei sillä että olisin yhtään kiinnostunut). Toki mä en pystyisi harrastamaan mitään maratonia (eikä sekään kyllä mua kiinnosta pätkääkään), mutta huomattavasti urheilullisemman näköisen kropan saakin ihan muulla treenillä ja se mulla kyllä on. Tietysti mä tiedostan, että samassa fitness-kunnossa olevia nelikymppisiä akateemisia sinkkunaisia on tässä maassa aika vähän. Mutta on meitä.

Kuten kirjoitin, niin kyllä teitä on. Mutta kyseisessä, eronneessa yli 40 akat naispopulaatiossa vain ihan harvoja. Ettekä te välttämättä kiinnostu juuri ap:sta.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että ap sulla on liian positiivinen näkemys itsestäsi, esim. kropastasi ja liian kovat vaatimukset kumppanille siihen nähden,

Kannattaisi ehkä mainostaa olevansa nautinnokseen liikkuva, älykkäitä keskusteluja ja hyvää ruokaa sekä viiniä arvostava mies. Itse olen 44-vuotias hidas maratoonarinainen näillä spekseillä ja kaltaisiani akateemisia naisia tunnen useita. En nykyisessä bmi 25:ssä olisi sinulle edes vastannut.

Joo, oon jatkossa nautinnokseni liikkuja. Tämä on hyvä korjaus.

kiitos. Joo, ja oma BMI 30, eli 25 on hoikka, jos urheilee omaksi nautinnoksi.

ap

Urheilu on huomattavasti tiukempi käsite kuin liikunta, vaikka miehet tuntuvat käyttävän niitä välillä synonyymeinä. Urheilu on tavoitteellisempaa ja yleensä jollain tavalla kilpailullista. Urheilu on liikuntaa, mutta kaikki liikunta ei ole urheilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko heittää pieni vastalause tuohon kommenttiin 277. On meitä akateemisia, joilla on aikaa olla urheilullisiakin. Meidän lapsilla on myös isä, joka osallistuu. Omassa tapauksessani puolet ajasta. Sillä toisella puolella ehdin harrastaakin, ja lapsetkin on jo sen verran isoja, että pärjäävät tarvittaessa myös kahdestaan (vaikka eivät aikuisuuden kynnyksellä olekaan, eli sinne meni mun mahkut aloittajaan - ei sillä että olisin yhtään kiinnostunut). Toki mä en pystyisi harrastamaan mitään maratonia (eikä sekään kyllä mua kiinnosta pätkääkään), mutta huomattavasti urheilullisemman näköisen kropan saakin ihan muulla treenillä ja se mulla kyllä on. Tietysti mä tiedostan, että samassa fitness-kunnossa olevia nelikymppisiä akateemisia sinkkunaisia on tässä maassa aika vähän. Mutta on meitä.

Kuten kirjoitin, niin kyllä teitä on. Mutta kyseisessä, eronneessa yli 40 akat naispopulaatiossa vain ihan harvoja. Ettekä te välttämättä kiinnostu juuri ap:sta.

Totta tuo. Mun seuraavat treffit on 32-vuotiaan mukavaksi, rennoksi ja hauskaksi seuraksi osoittautuneen urheilullisen sinkkumiehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

229 osui maaliin.

Ap tekee saman virheen kuin akateemiset/menestyneet naiset. Siis valkkaa asian jota miehet arvostavat naisissa, siis urheilullisuus ja timmi kroppa, ja lähestyy se asia "edellä". Se ei tarkoita että vastakkainen sukupuoli arvostaisi samaa asiaa.

Tunnen muutamiakin urheilullisia naisia. Monekinkin mies on lähinnä sohvaperuna liikunnan puolesta, mutta aikaansaapa työelämässä tai sosiaalisessa elämässä. Ehkäpä ap:n kannattaa mieluummin korostaa näitä ja ilmaista urheilullisuus jossain lisäkuvassa tms.

Ehkäpä totta, mutta mitenkäs tässä nyt urheilullisuutta, tai liikunnallisuutta demonisoidaan. Latautuuko tähän nyt jotain mitä en itse havaitse. Liikunnalliset, terveet elämäntavat ovat itselleni yhtä tärkeitä kuin aamulla töihin lähtö jne.

Eli osuuko liikunnallisuus arempaan paikkaan kuin joku muu. Entä jos kirjoittaisin, että "vakituinen työ olisi kiva", sen sijaan että kirjoitan että "liikunnallisuus olisi kiva ominaisuus". Onkä näissä molemmissa itselleni tärkeissä asioissa erilaiset arvolataukset. Pidin molempia elämän kulmakivinä ja samankaltaisina perusasioina.

Hyvä työ ei tarkoita että on professori tai Sammon pääjohtaja. Liikunnallisuus tai urheilullisuus ei tarkoita että kamppailee SM-mitaleista ammattimaisesti.

Hyvä työ tarkoitta että viihtyy työssään ja että tulot riittävät ilman pennin venytystä, jää vähän säästöön haaveisiin.

Liikunnallisuus tarkoittaa, että tulee hyvä olo ja hikoilee mielellään päivittäin tavalla tai toisella. Joskus voi kisailla itseään vastaan jossain kisassa, joita suomi on pullollaan. Elämäntavasta kyse.

ap

Et selvästi vain ymmärrä. Kovinkaan moni akateeminen yli 40-v. eronnut/sinkku nainen ei harrasta paljon urheilua eikä omaa urheilullista elämäntapaa. Äärimmäisen harva eronnut/sinkku yli 40-v. koulutettu nainen hikoilee jonkun liikunnan muodossa lähes päivittäin. Itsekään et tunne ilmeisesti yhtään sellaista naista. Tunnet urheilullisia akateemisia naimisissa/avoliitossa olevia naisia. Jos nainen on eronnut (ja on lapsia, kuten lähes kaikilla on) ja hän on akateeminen eli käy vaativassa työssä, niin hän ei yksinkertaisesti ehdi elämään urheilullista elämää. Ei vaikka ehkä haluaisi. En tunne yhtään joka ehtisi. Työ, koti ja ne lapset (vaikka olisi teinejä) vie kaiken vapaa-ajan niin, että arki-illat töiden jälkeen menee ruoanlaittoon, teinipojan lätkäkamojen pyykkäämiseen, siivoamiseen, kaupassakäynteihin ja ihan vain lasten kanssa olemiseen ja läksyissä auttamiseen. Ja varatuissa akateemisissa yli 40-v naisissakaan ei ole koko populaatiossa kovin paljoa urheilullisia, sinä vain satut tuntemaan sellaisia, koska tunnet naisia urheiluharrastusporukasta. 

Urheilullisuusvaatimus (ja liikunnallinen kroppa) ei osu sinänsä arkaan paikkaan, vaan se tuntuu lähes kaikista vapaana olevista yli 40-vuotiaista naisista kohtuuttomalta vaatimukselta, koska lähes kukaan ei täytä sitä vaatimusta. Se tuntuu samalta kuin jos nainen sanoo etsivänsä rikasta miestä, joka maksaisi naiselle luksuselämää. Sellaisia miehiä on kyllä olemassa muutama, mutta useimmat heistä on tietenkin jo naimisissa. Lähes kukaan eronnut mies ei täytä sitä vaatimusta.

Usko nyt. Suomalaiset, akateemiset, vaativassa työssä olevat lapsia omaavat eronneet naiset ei ole urheilullisia. He eivät elä urheilullista elämäntapaa. He eivät ehdi. He eivät pysty. Pyydät mahdottomia. Ja joo, kaksi miljoonasta pystyy ja on poikkeus tähän sääntöön, mutta ehkä he eivät kiinnostu juuri sinusta.

Kokemukseni on täysin päinvastainen, akateemiset ihmiset lähes poikkeuksetta pitävät huolta myös fyysisestä hyvinvoinnistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostat kuvauksiesi perustella aika tavalliselta suomalaiselta mieheltä. Joita on 13 tusinassa. Miksi sinulle ei kelpaa tavallinen nainen? 

Etsimäsi (vaatimasi) nainen on vastine sille lentäjäkirurgille tai juristipalomiehelle, jota jotkut naiset etsii ja ihmettelee, miksi ei löydy parisuhdetta. 

Minun kaltaisiani on 13 tusinassa ja samalla kun kuvaan itseäni ja toivon samankaltaista elämäntilannetta ja toteutettuja elämänarvoja ja elämäntapoija, olenkin "lentäjäkirurgi".

En ole missään kohtaa kirjannut toiveeksi mitään, mikä ei kuvaisi omaa elämäntilannettani ja itseäni. Siitä kai olisi hyvä lähteä rakentamaan, ajatellin. Mutta toki tämän keskusteluketjun perusteella pitänee ajatella asiaa toisella lähestymisellä.  

Minun kaltaisiani naisia vastinkappalleeksi  ei ole (tai siis tosi vähän?), eikä ole välttämättä tarvettakaan, varmasti mukavia elämääni mahtuvia naisia löytyy toisenlaisellakin lähestymistavalla. Koitan jalostaa ajatusta.

Kiitos, on ollut avartavaa.

ap

Olen eri, mutta koska muiden sanomana ei ole mennyt perille, niin pieni kertaus ratapölkyn avustamana lienee paikallaan. Ensiksikin: se tavallinen tarina menee suunnilleen siten, että lasten ilmestyttyä kuvioihin naisen ura, opinnot ja harrastukset alkavat sakkaamaan ja pahasti. Siksi perheellistyneitä naisia samoilla meriiteillä kuin sinun on hyvin vähän, ainakaan vapailla markkinoilla. Kuka nyt haluaisi päästää menemään miehen, joka rehellisesti tekee puolet? (Paitsi exäsi, ilmeisesti.) Toiseksi, naisista löytyy hyvin vähän yhtä urheilullisia kuin sinä, ihan ymmärrettävistä syistä. En minäkään etsi miestä, joka painaa vähemmän kuin minä taikka imettää, vaikka sellaisia on olemassa. Kolmanneksi, kauniit naiset kelpaavat vähän kaikille. Sä oot varmaan ihan mukava kaveri, mutta kyllä sä paksupäinen oot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko heittää pieni vastalause tuohon kommenttiin 277. On meitä akateemisia, joilla on aikaa olla urheilullisiakin. Meidän lapsilla on myös isä, joka osallistuu. Omassa tapauksessani puolet ajasta. Sillä toisella puolella ehdin harrastaakin, ja lapsetkin on jo sen verran isoja, että pärjäävät tarvittaessa myös kahdestaan (vaikka eivät aikuisuuden kynnyksellä olekaan, eli sinne meni mun mahkut aloittajaan - ei sillä että olisin yhtään kiinnostunut). Toki mä en pystyisi harrastamaan mitään maratonia (eikä sekään kyllä mua kiinnosta pätkääkään), mutta huomattavasti urheilullisemman näköisen kropan saakin ihan muulla treenillä ja se mulla kyllä on. Tietysti mä tiedostan, että samassa fitness-kunnossa olevia nelikymppisiä akateemisia sinkkunaisia on tässä maassa aika vähän. Mutta on meitä.

Kuten kirjoitin, niin kyllä teitä on. Mutta kyseisessä, eronneessa yli 40 akat naispopulaatiossa vain ihan harvoja. Ettekä te välttämättä kiinnostu juuri ap:sta.

Totta tuo. Mun seuraavat treffit on 32-vuotiaan mukavaksi, rennoksi ja hauskaksi seuraksi osoittautuneen urheilullisen sinkkumiehen kanssa.

Jeps, juuri noin, teillä muutamilla riittää vientiä nuorempien urheilullisten miesten keskuudessa.

Taitaa AP:lla olla sama ongelma kuin Maajussi-Maunolla, että kun menee sanomaan ettei nainen saisi olla ylipainoinen,  ei kukaan järkevä enää kiinnostu. Toki ymmärrän hyvin tuon toiveen, mutta kannattaa varoa mitä sanoo ääneen tai kirjoittaa deitti-ilmoitukseen.

Olen just ja just normaalipainoinen BMI:n mukaan enkä lähtisi treffeille miehen kanssa jolle naisen paino on tärkeä asia.  Koska se kertoo pinnallisuudesta ja sellaisista arvoista, joita en itse jaa.

Jos etsit juoksua harrastavaa diplomi-insinööriä jolla on täysi-ikäisiä lapsia, valikoimaa on vaan ihan helvetin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla on erilaiset toivomukset vastakkaiselle sukupuolelle, ja tämä ketju kertoo hyvin kuinka ne ovat ristiriidassa keskenään.

Vanhempi mies toivoo erityisesti naiselta urheilullisuutta koska vanhempana kroppa yleensä muuttuu epäedullisempaan suuntaan muotojen siirtyessä vääriin paikkoihin ja painon kasvaessa. Naiset yleensä toivoisivat passiivisia nautintoja kuten hyvä ruoka, viini ja mukavuusmatkustelu.

Ihan sama ristiriita on nuorena, paitsi toisin päin. Naiset haluaisivat mieheltä tavoitteellisuutta ja saavutuksia, tekemistä, valloittamista, suorittamista. Mies haluaisi mukavaa olemista ja seksiä.

 

Ja ehkä olen insinöörimäinen, mutta ajatukseni ovat jo eläkeiässä. Terveet elämäntavat, jotta voi nauttia elämästä vielä työran jälkeenkin.  Tämä näkökulma on itselläni ihan suht vahvana. Ei siis sellainen narsistimainen näkemys, että minulle kelpaa vain paras.

Ja urheilua tai kuntoilua olisi kivaa harrastaa yhdessä. Vaikka toki museot, taidenäyttely, bändikeikat, puutarhapuuhastelut ja matkustaminenkin (ei ehkä niin ekologista) kirjat kiinnostavista aiheista voisivat korvata liikunnan. Mutta myönnän että yksi toive voisi olla, että tuleva kumppani lähtisi 1/2 maratonia kanssani juoksemaan johonkin tapahtumaan. Niissä on hyvä fiilis ja ntaa kipinää treeneihin ja elämään. Tai sitten luetaan kirjaa jalat ristissä kynttilän valossa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hieman ylipainoinen löllö sohvaperuna, ollut aina sitä, en tykkää liikunnasta. Minulla on ollut useampi urheilija/maratoonarimies. Ei siksi, että minä haluaisin sellaisen vaan koska he halusivat minut. Ei heitä haitannut treenata kavereidensa kanssa. Yhdessä me teimme jotain muuta kuin urheilimme, molemmilla oli omat harrastukset. Yhden heistä kanssa päädyin naimisiinkin. Mitä ajattelet tästä ap?

n44

Ihan mahdollista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän harmittaa itseäkin, että kumppanin suhteen ei ole vielä onnistanut, vaikka olen ap:tä huomattavasti nuorempi. Nyt jo toisaalta miettii, että kannattaa unohtaa ainakin hetkeksi netin treffipalstat, keskittyä omaan hyvinvointiin, ja jos ja kun se oikea osuu kohdalle ihan ihmisten ilmoilla, niin sitten. Jokseenkin vain harmittaa, että etenkin monet ikäiseni nuoret naiset (en nyt yleistä) tuntuvat päätyvän sellaisten tyyppien seuraan, jotka kohtelevat huonosti, on päihde-/peliongelmaa ja pettävät sen kun ehtivät kun ajattelevat lähinnä aivojensa sijaan sillä toisella. En itse ole väkivaltainen, pidän itsestäni hyvää huolta ja uskollisuus on minulle umpimonogamistina aivan kaikki kaikessa, mutta edelleen etsin sitä sopivaa ihmistä rinnalle. Noh, eiköhän se joku päivä löydy!

Aika samoilla sanoilla menen. Ehkä siksikin olen kirjoittanut profiiliini paljon itsestäni ja hieman odotuksistani että ne antaisivat kuvan vastuuntuntoisesta ja "kunnollisestakin" miehestä. Parin muodostuksessa kyllä helposti menevät ohi ne jännittävät ja vapaudenkaipuiset, hieman impuliivisetkin nuoremmat yksilöt. En kuitenkaan ole sitä korostanut, vaikka itsekin haluisin naisen, joka on villi ja viriili ja vie minut paikkoihin ja tekee "paheellisia epäsovinnaisia juttuja".  En itsekään ole kaikkein sovinnaisin ja saatan kulkea hieman omaa polkuani, kun luotan tekemiseeni. 

Kuitenkin arvostan vastuuntuntoa ja haluan uskoa, että ikäiseni naiset jo osaavat arvostaa luotettavuutta ja turvaa ja arjen toimivuutta, vaikka yhtään en pistä vastaan, jos minut repäistään johonkin jännään.  Voin olla myös epäsovinnainen ja rikkoa rajoja,.....hmmm... siksipä sellainen palkanlaskija/kirjanpitäjä ammatiltaan ei ehkä ole minulle sopiva kumppani. Tämä pitäisi varmasti jatkossa huomata tuoda esiin. Taas kategorisoin, mutta ajatus oli tärkein, se ehkä välittyi. 

Niin.... voisin vaikka osallistua "nakukymppiin", jos joku veisi. Tämä siis mielikuvana siitä, mitä epäsovinnaisuuteni voisi tarkoittaa. Jos ette tiedä mikä on nakukymppi, googlatkaa.  Muita "perversioitani" en tässä avaa ; )

ap

Kerro nyt samalla kaikki. Samoin muutkin ammatit, jotka eivät kelpaa.

Luulet itsestäsi liikaa.

: ) 

Olen kirjanpitäjä. En todellakaan ole mikään nutturapää harmaa hiiri. Asuin 6v avoliitossa miehen kanssa joka oli ammatiltaan varastomies eli tällainen perusammatti. Kyllä se olin minä joka ehdotin kaikkea hullua ja niihin myös usein mentiin. Mies oli rauhallisempi ja maltillisempi, hurjin hänen ehdotus saattoi olla leffaan meno tavallisena maananataina kun mä oon taas sellanen adhd ettei mikään riittänyt :) mies kulki kiltisti matkassani tuon 6v mutta sitten pälli levisi ja oli pakko saada jatkaa yksin. 

Duunit hoidan hyvin mutta muuten on aika levontonta ja ikää on jo 38 että tuskin rauhoittuu. Lapset ei kärsi koska niitä en ole tehnyt. Harrastan urheilua enkä dokaa liikaa eli terveys on fyysiseltä puolelta kunnossa mutta henkinen puoli taas voi olla mielipideasia ;)  En hae uutta miestä, ei tällaisen samanlaisenkaan kanssa homma toimisi - eli jos löytyisi uusi mies melkein sen tarvitsisi olla sitten sellainen myös kiltti joka tulee kaikkeen hulluun mitä keksin. Ja ei lapsia kiitos hänelläkään. 

En ole akateeminen maratoonari. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä jaksanut lukea koko ketjua läpi. Pari ensimmäistä sivua kuitenkin tiiivistää asian melko tarkasti, eli se mitä haluat on

-itseäsi nuorempi nainen, jolla on akateeminen koulutus, urheilullinen vartalo

-jos on lapsia, heidän pitäisi olla lähellä täysi-ikäisyyttä

-miellyttävä ulkonäkö, samankaltainen ajatusmaailma ja harrastuksia

Tiedätkö että tuollaisia on erittäin vähän? Vielä vähemmän niin että ovat sinkkuja, ja haluavat parisuhdetta SINUN kanssasi. Koska tuolla listalla (siihen voisi lisätä että pitää olla isotissinen, pitkätukkainen blondi) rajaat yli 90% naisista ulos keskustelusta.

t. Hieman reitevä, akateemisesti koulutettu, kahden alakouluikäisen äiti, jota ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa kaltaisesi mies

Entä sitten?

Jos naisella on haussa 40+ pitkä, raamikas, koulutettu, hyvässä työssä oleva liikunnallinen mies jolla on ns. pinkka kunnossa, tuolla rajaa yli 95% miehistä ulos. Ja nämä ovat aika tyypillisesti asioita joita naiset miehessä haluavat.

Ap kuitenkin osuu kriteereihin.

Tämä.

Ollaanpa nyt realistisia. Naisten mukaan epäilemättä on niin ettei ap saisi vaatia mitään koska 40+ liikunnallinen ja koulutettu nainen on universumin tavoitelluin olento joka voi vaatia mieheltä kuuta taivaalta.

Ap on pitkä, raamikas (sitä useiden lähteiden mukaan halutuinta tyyppiä eli "built fat"), koulutettu, hyvätuloinen ja selkeästi asiansa kunnossa pitävä heppu. Sarjaa josta on ainakin pk-seudulla huutava pula, juurikin mitä tulee 35-45v koulutettuihin naisiin.

Minusta ap:n ongelma on markkinointipuolella, ja siinä hän meneekin totaalisesti metsään. Naiset ovat kertoneet ihan kautta linjan saaneensa kuvan miehestä joka etsii fitnessmissiä jolla on hyvä vartalo.

Olen itse lyhyt, naisten mielestä hintelä, ei-akateeminen, alle keskituloinen ja hädin tuskin liikunnallinen. Speksien osalta en lähelläkään ap:ta. Edellinen nainen jonka kanssa deittailin - hänen aloitteestaan - oli nelikymppinen, akateemisesti koulutettu, sivutoiminen liikunnanohjaaja ja entinen kilpaurheilija. Joskin kaukana fitnessmallista. Jos olisin ilmaissut etsiväni "urheilullista naista jonka olemuksessa se myös näkyy", hän olisi takuulla kiertänyt minut kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hieman ylipainoinen löllö sohvaperuna, ollut aina sitä, en tykkää liikunnasta. Minulla on ollut useampi urheilija/maratoonarimies. Ei siksi, että minä haluaisin sellaisen vaan koska he halusivat minut. Ei heitä haitannut treenata kavereidensa kanssa. Yhdessä me teimme jotain muuta kuin urheilimme, molemmilla oli omat harrastukset. Yhden heistä kanssa päädyin naimisiinkin. Mitä ajattelet tästä ap?

n44

Itse ajattelen samoin kuin sinä eli ihmettelen (nettideitti)miehiä, joiden toivelistalla on lähinnä yhteiset harrastukset. Ymmärrän sen silloin, jos ko. harrastus onkin miltei elämäntapa, en muuten. Eikö olisi hauskempaa tutustua toisen kautta uuteen elämänpiiriin ja kenties harrastuksiinkin? Parisuhteen perusta on minusta kuitenkin ihan muualla.

Totta, että olisi kiva löytää uusia maailmoja uuden suhteen myötä. Siksi siis itseni kopiota en lähtökohtaisesti etsi.

Olen maininnut liikunnan lisäksi monta muutakin seikka, josta pidän. Kaikesta ei tarvitse innostua, mutta pitää kaiketi jotain yhteistä olla, muutakin kuin seksi ja huumori. Toki molemmilla pitää olla yhteistä aikaa ja omia harrastuksia ja vapautta, mutta myös yhteistä, tai niin ainakin toivon.  Ja koska terveisin elämäntapoihin liittyy muutakin arvoa kuin pelkkä urheilu, ei urheilu ole kaikki kaikessa, mutta osa sitä.

ap

Kuinka täällä jaksetaan tämän yhden jannun elämäntilannetta puida sivutolkulla? :D :D :D So what, jos pistit Tinderit säppiin, niin tekee välillä moni muukin tauon vuoksi, muttei siitä sivujen mittaisia keskusteluketjuja käydä. Olet random, hae mitä haet, miten siinä muut osaavat tilannetta muuttaa miksikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täytän kaikki kriteerisi, mutta en ole urheilullinen ja olen hieman ylipainoinen (yksi pelastusrengas löytyy). Olen kuitenkin aidosti lämmin ja mukava välittäväinen nainen, joka on myös fiksu ja osaa heittäytyä spontaanisti jne, kauniskin olen kasvoistani ja tyyliltäni. Minulla on kyllä hyvin terveelliset elämäntavat, jos ei sitä urheilullisuutta huomioida (käyn ainoastaan pitkillä kävelylenkeillä). Tulee kuitenkin sellainen tunne, että et ikinä kelpuuttaisi minua koska olen vähän ylipainoinen. Sinänsä minua ei haittaa, koska miehiä minulla kyllä riittää.

Myönnän että jotenkin surullista, jos miehiä riittää. Paino sanalla miehiä. Tarkoitan että itse ainakin etsin yhtä kumppania tositarkoituksella. 

Jos olet vähän ylipainoinen, niin ei se tietenkään ole syy ettet kelpaisi.  Ylipaino ei kerro huumorintajustasi

tai elämänilostasi.  noilla spekseillä todennäköisesti olisit erittäin kiinnostava, jos vielä saisin kanssasi kävellä tähtitaivaan alla ennen saunaa ja toisinaan kävelylenkit olisivat ripeitä ja pitkiä eväsretkiä nuotiopaikalle. Sinne haluaisin jonkun minut vievän.

Ylipainosta sellainenkin näkökulma, että itse olen vaikeasti ylipainoinen, jos tarkasteellaan puhtaasti painoindeksiä. Paino siis yksittäisenä lukuna ei kerro vielä ihan kaikkea.

ap

Siis bmi:si on yli 30? Tuskinpa olet muiden silmiin kovin urheilullisen vartalon omaava tai ruokailutapasi muutenkaan terveelliset.

Totta. On tuo BMI mulla 30.  Toisaalle kirjoitinkin, että monta ylimääräistä kiloa on lihaksen muodossa inbody mittausten mukaan. En tavoittele BMI:tä alle 27, se olisi hyvä mulle omasta mielestäni. Siksi olisi kiva löytä kumppani, joka karttaa karkkipusseja ja tehtäisiin yhdessä ruokaa, vaikka koko perheelle, ei siis eineksiä niinkään. 

ap

Sulla on ihan vääristynyt kuva itsestäsi. BMI yli 30 (nämä "urheilulliset lihaksikkaat" on NIIN nähty) kertoo, että et sinä kovin kummoinen voi siinä maraton-harrastuksessasikaan olla.

En väitä olevani lihaksikkaan näköinen, mutta kuitenkin näin kuin yllä kirjoitettu. Sitä ylimääräistä rasvaakin on toki. Enkä olekaan mitenkään hyvä juoksija, juuri siksi olisi kiva saada seuraa, joka kannustaisi minut lenkille, juuri siksi, etten ole mikään huippu vaan tavallinen kuntoilija joka haluaa vierelleen ihmisen, joka kannustaa liikkumaan. 

ap

Ei kyllä hyvin mene jos 186cm AP:kaan ei pysty pariutumaan, mitä toivoa on sitten 168cm meikäläisellä, jolla on myös huonompi taloustilanne (ainakin vielä). Pitää varmaan varautua ikuiseen yksinäisyyteen :D

-M24

Olen lähes nelikymppinen akateeminen maratonharrastaja jonka lapset ovat teini-iän kynnyksellä.

Aloittajalle en kelpaisi, koska en ole hirveän innokas siivoaja ja lapset liian nuoria.

Mutta hyvin monelle muulle kelpaankin. Treffit viikkoon oli tavallista, enkä kauaa sinkkuna pyörinytkään.

Tavoittelet suosittua naistyyppiä mutta olet vakavan kuuloinen, jankkaat samoja asioita, annat itsestäsi oudon kuvan, ja ennen kaikkea vaadit epäolennaisuuksia. Nosta sitä ikätavoitetta ja tingi urheilullisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä jaksanut lukea koko ketjua läpi. Pari ensimmäistä sivua kuitenkin tiiivistää asian melko tarkasti, eli se mitä haluat on

-itseäsi nuorempi nainen, jolla on akateeminen koulutus, urheilullinen vartalo

-jos on lapsia, heidän pitäisi olla lähellä täysi-ikäisyyttä

-miellyttävä ulkonäkö, samankaltainen ajatusmaailma ja harrastuksia

Tiedätkö että tuollaisia on erittäin vähän? Vielä vähemmän niin että ovat sinkkuja, ja haluavat parisuhdetta SINUN kanssasi. Koska tuolla listalla (siihen voisi lisätä että pitää olla isotissinen, pitkätukkainen blondi) rajaat yli 90% naisista ulos keskustelusta.

t. Hieman reitevä, akateemisesti koulutettu, kahden alakouluikäisen äiti, jota ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa kaltaisesi mies

Entä sitten?

Jos naisella on haussa 40+ pitkä, raamikas, koulutettu, hyvässä työssä oleva liikunnallinen mies jolla on ns. pinkka kunnossa, tuolla rajaa yli 95% miehistä ulos. Ja nämä ovat aika tyypillisesti asioita joita naiset miehessä haluavat.

Ap kuitenkin osuu kriteereihin.

Tämä.

Ollaanpa nyt realistisia. Naisten mukaan epäilemättä on niin ettei ap saisi vaatia mitään koska 40+ liikunnallinen ja koulutettu nainen on universumin tavoitelluin olento joka voi vaatia mieheltä kuuta taivaalta.

Ap on pitkä, raamikas (sitä useiden lähteiden mukaan halutuinta tyyppiä eli "built fat"), koulutettu, hyvätuloinen ja selkeästi asiansa kunnossa pitävä heppu. Sarjaa josta on ainakin pk-seudulla huutava pula, juurikin mitä tulee 35-45v koulutettuihin naisiin.

Minusta ap:n ongelma on markkinointipuolella, ja siinä hän meneekin totaalisesti metsään. Naiset ovat kertoneet ihan kautta linjan saaneensa kuvan miehestä joka etsii fitnessmissiä jolla on hyvä vartalo.

Olen itse lyhyt, naisten mielestä hintelä, ei-akateeminen, alle keskituloinen ja hädin tuskin liikunnallinen. Speksien osalta en lähelläkään ap:ta. Edellinen nainen jonka kanssa deittailin - hänen aloitteestaan - oli nelikymppinen, akateemisesti koulutettu, sivutoiminen liikunnanohjaaja ja entinen kilpaurheilija. Joskin kaukana fitnessmallista. Jos olisin ilmaissut etsiväni "urheilullista naista jonka olemuksessa se myös näkyy", hän olisi takuulla kiertänyt minut kaukaa.

 

Näin se vaan menee, että jos toisella on liian pitkä ostoslista, siirtyy deitti-ilmoituksessa helposti seuraavaan. En halua että olen joku joka täyttää pitkän listan vaan että olen persoona joka kolahtaa, jonka kanssa syntyy keskusteluja, jonka kanssa on kemiaa. En halua että mua mitataan mittanauhalla tai sillä miten nopeasti juoksen. Ne ovat vain osa minun ominaisuuksiani, ja tuntuisivat enemmän kummalliselta terveystarkastukselta tai pääsykokeelta.

Jokainen haluaa olla haluttava juuri sellaisena kuin on. Tuntea olevansa toiselle ainutlaatuinen ja erityinen persoona.

Minulla on ns. pinkka kunnossa, akateeminen koulutus ja vakituinen työpaikka. Kaksi lasta, oma asunto, rahaa matkustella. En etsi mitään miesmallia tai tietyn koulutuksen omaavaa - etsin ihmistä jonka kanssa on kiva viettää yhteistä vapaa-aikaa. Mutta jos mua mittaillaan tuollaisilla vaatimuksilla, en tosiaan haluaisi lähteä edes niille ensimmäisille treffeille.