Tapoin treffipalstat joksikin aikaa. Miksi se oman naisen löytäminen on niin pirun vaikeaa.

Luultavasti ongelmasi paljastuu jo kysymyksen asettelussa. Etsit omaa naista. Omistamisenhalusi karkoittaa kaikki naiset ympäriltäsi. Lue hiukan Zeniä ja yritä sitten uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n toivoma nainen (koulutettu/fiksu, urheilullisen vartalon omaava, mukava, nätti, spontaani, ei pikkulasten yh) on nainen, joka omassa ikäluokassan +- 10 vuotta saa valita parhaat miehet pinkan päältä. Ap ei ikävä kyllä kuulu niihin, ellei hänellä ole jotain miljoonaomaisuutta (400 000 € velaton omakotitalo ei melkein viiskymppisellä miehellä riitä tekemään häntä varakkaaksi).

Ei välttämättä, koska parhaat miehet pinkan päältä voivat katsella vastaavia nuorempia naisia.

Ap:ta tämä ei auta, koska nainen joka on 40-45v tienoilla kaikkea tuota, on 99,99% todennäköisyydellä ollut ikäluokkansa kärkitasoa jo pari vuosikymmentä ja tottunut valkkaamaan parhaat miehet pinkan päältä.

Jos tällainen nainen huomaa nelivitosena että pitäisikin hieman laskea rimaa, esim. alkaa katselemaan 8/10 miehiä ysien ja kymppien sijaan, hän on luultavasti mieluummin ilman miestä.

Tämä muuten onkin syy miksi niin moni mies valitsee nuoremman pullukan "upean" oman ikäisen naisen sijaan. Nainen rankkaa itsensä verrattuna omaan ikäluokkaan, miehelle ikä vaikuttaa enemmän.

Urheilullinen, fiksu, mukava, hyväkroppainen ja kauniskasvoinen voi olla ap:n tapauksessa liian kova vaatimuslista.

Ihan en pane muniani pantiksi, mutta tuskin olen käyttänyt termejä "hyvärkoppainen" ja "kauniskasvoinen". 

Nyt lähtee tarina kulkemaan hieman omaa polkuaan. Älkää laittako liikaa sanoja suuhuni, kun huomaan että vähän maltillisempikin "tilanteen maalailu tulkitaan väärin" (tai siis joku haluaa tulkita). Oma mokani, mutta kuitenkin.

ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostat kuvauksiesi perustella aika tavalliselta suomalaiselta mieheltä. Joita on 13 tusinassa. Miksi sinulle ei kelpaa tavallinen nainen? 

Etsimäsi (vaatimasi) nainen on vastine sille lentäjäkirurgille tai juristipalomiehelle, jota jotkut naiset etsii ja ihmettelee, miksi ei löydy parisuhdetta. 

Minun kaltaisiani on 13 tusinassa ja samalla kun kuvaan itseäni ja toivon samankaltaista elämäntilannetta ja toteutettuja elämänarvoja ja elämäntapoija, olenkin "lentäjäkirurgi".

En ole missään kohtaa kirjannut toiveeksi mitään, mikä ei kuvaisi omaa elämäntilannettani ja itseäni. Siitä kai olisi hyvä lähteä rakentamaan, ajatellin. Mutta toki tämän keskusteluketjun perusteella pitänee ajatella asiaa toisella lähestymisellä.  

Minun kaltaisiani naisia vastinkappalleeksi  ei ole (tai siis tosi vähän?), eikä ole välttämättä tarvettakaan, varmasti mukavia elämääni mahtuvia naisia löytyy toisenlaisellakin lähestymistavalla. Koitan jalostaa ajatusta.

Kiitos, on ollut avartavaa.

ap

Luit kommenttini väärin. Sinä olet melko tavallinen mies. Se NAINEN, jota etsit, on se lentäjäkirurgi, et sinä. Vaikka sinä selvästi itseäsi pidät lentäjäkirurgina, kun noin luit kommenttini.

Niinpä, luin kyllä aivan oikein ja kirjoitin kuten kirjoitin, senkin tarkoituksella. Ajatuksen kulkuni menee näin ja pysyy vielä radalla tällaisilla vertauksilla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hieman ylipainoinen löllö sohvaperuna, ollut aina sitä, en tykkää liikunnasta. Minulla on ollut useampi urheilija/maratoonarimies. Ei siksi, että minä haluaisin sellaisen vaan koska he halusivat minut. Ei heitä haitannut treenata kavereidensa kanssa. Yhdessä me teimme jotain muuta kuin urheilimme, molemmilla oli omat harrastukset. Yhden heistä kanssa päädyin naimisiinkin. Mitä ajattelet tästä ap?

n44

Itse ajattelen samoin kuin sinä eli ihmettelen (nettideitti)miehiä, joiden toivelistalla on lähinnä yhteiset harrastukset. Ymmärrän sen silloin, jos ko. harrastus onkin miltei elämäntapa, en muuten. Eikö olisi hauskempaa tutustua toisen kautta uuteen elämänpiiriin ja kenties harrastuksiinkin? Parisuhteen perusta on minusta kuitenkin ihan muualla.

Vierailija kirjoitti:

Kysymykset ap:lle

- kuinka pitkä olet

- millainen vartalotyyppi (harteikas, hoikka, tms)

- rehellinen arvio naamasta kouluarvosanalla

- oletko lihaksikas?

- vuositulosi ja onko ammattisi ns. arvostettu

- oletko sosiaalisesti taitava vai yhteen asiaan keskittyvä insinöörityyppi?

- kuinka monessa maassa olet käynyt lomalla

- oletko seksissä yleensä määrätetoinen viejä?

Nyt tulee kevyesti heitettynä:

- kuinka pitkä olet

186 cm

- millainen vartalotyyppi (harteikas, hoikka, tms)

sopusuhtainen, muutama ylimääräinen kilo. Varsin tyypillinen ikäluokkani edustaja, jonkin verran keskimääristä lihaksikkaampi, siksi painoa on yli 100 kg. (Inbody mittauksissa käytä useamman kerran).  

- rehellinen arvio naamasta kouluarvosanalla

7+ - ihan mahdotonta vastata. Mutta silmät saavat joskus kiitosta hymyilevästä ja lämpimästä katseesta ja jos parta ei pelota, se peittää loput kivasti : )

- oletko lihaksikas?

En varsinaisesti lihaksikas, mutta lihasta kuitenkin siis todetusti 10 kiloa enemmän kuin keskivertokansalaisella. Antaa se tiettyä jämäkkyyttä vartaloon.

- vuositulosi ja onko ammattisi ns. arvostettu

Käteen jää noin 5000 €/kk (ei siis brutto) (riippuu provision määrästä, se vaihtelee, mutta on tämän vuoden ensimmäisen 6 kk tilanne). Työni on keskimääristä DI:tä vaativampi, tai näin ainakin uskottelen.

- oletko sosiaalisesti taitava vai yhteen asiaan keskittyvä insinöörityyppi?

Olen sosiaalisesti melko taitava. 

- kuinka monessa maassa olet käynyt lomalla

Nyt hieman tulkitsen asiaa omalla tavallani. Mutta vastaus on  yhdeksässä maassa. 

- oletko seksissä yleensä määrätetoinen viejä

Seksissä mennään tilanteen mukaan monin eri tavoin ja selvyyden vuoksi, seksi on paljon muutakin kuin yhdyntä. On monta tapaa nauttia. Yleensä olen enemmän viejä (toki sallitaan kernaasti naiselle myös) ja toisinaan otan tiukasti kiinni ja annan mennä pitkin huoneita ja kalusteita rytyyttäen.  

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En väittänyt ettei se olisi mahdollista, vaan harvinaista ja niitä naisia löytää juuri niistä treeniporukoista. Ei ne netissä notku. "Normaali" liikunnallinen nainen ei kunnolla treenaavien miesten perässä pysy (siis vertaan nyt jumpassa käyvää naista ja triatlonissa kilpailevaa miestä). Ja oma kokemukseni on, etten pysy miesten vauhdissa tai sitten se miesten treeni menee ihan lönköttelyksi. Toinen menee 6 min/kilometri vauhdilla leppoisaa hölkkäilyä ja toiselle se on jo maksimivauhtista tositreeniä. Satunnaisesti voi toki treenata yhdessä, mutta sellainen säännöllinen treeni, josta on molemmille sopivasti iloa onkin sitten toinen juttu.

Meillä on sunnuntain yhteislenkki nopeudella 7:15. tai sitäkin hitaammin. Parhaimmillani olen juossut 1/2 maratonin 5 min/km vauhtiin, eli vauhdissani pysyy pysyy moni muukin.  Harvoin juoksen alle 6 min/km vauhtia.

ap

Sinua kiinnostaa numerot selvästi hyvin paljon. Naiset ei oikein välitä tuollaisista asioista.

HEH. Jälleen kerran, meidän porukassa ihan perusjuttuja. Ja naiset mukana jutuissa.

ap

Jos ei millään natsaa kaikesta pitkästä yrittämisestä huolimatta, niin kysyntä ja tarjonta eivät vain ole tasapainossa. Jostain syystä naiset, joita ap haluaa, eivät ole kiinnostuneita hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täytän kaikki kriteerisi, mutta en ole urheilullinen ja olen hieman ylipainoinen (yksi pelastusrengas löytyy). Olen kuitenkin aidosti lämmin ja mukava välittäväinen nainen, joka on myös fiksu ja osaa heittäytyä spontaanisti jne, kauniskin olen kasvoistani ja tyyliltäni. Minulla on kyllä hyvin terveelliset elämäntavat, jos ei sitä urheilullisuutta huomioida (käyn ainoastaan pitkillä kävelylenkeillä). Tulee kuitenkin sellainen tunne, että et ikinä kelpuuttaisi minua koska olen vähän ylipainoinen. Sinänsä minua ei haittaa, koska miehiä minulla kyllä riittää.

Myönnän että jotenkin surullista, jos miehiä riittää. Paino sanalla miehiä. Tarkoitan että itse ainakin etsin yhtä kumppania tositarkoituksella. 

Jos olet vähän ylipainoinen, niin ei se tietenkään ole syy ettet kelpaisi.  Ylipaino ei kerro huumorintajustasi

tai elämänilostasi.  noilla spekseillä todennäköisesti olisit erittäin kiinnostava, jos vielä saisin kanssasi kävellä tähtitaivaan alla ennen saunaa ja toisinaan kävelylenkit olisivat ripeitä ja pitkiä eväsretkiä nuotiopaikalle. Sinne haluaisin jonkun minut vievän.

Ylipainosta sellainenkin näkökulma, että itse olen vaikeasti ylipainoinen, jos tarkasteellaan puhtaasti painoindeksiä. Paino siis yksittäisenä lukuna ei kerro vielä ihan kaikkea.

ap

Siis bmi:si on yli 30? Tuskinpa olet muiden silmiin kovin urheilullisen vartalon omaava tai ruokailutapasi muutenkaan terveelliset.

Totta. On tuo BMI mulla 30.  Toisaalle kirjoitinkin, että monta ylimääräistä kiloa on lihaksen muodossa inbody mittausten mukaan. En tavoittele BMI:tä alle 27, se olisi hyvä mulle omasta mielestäni. Siksi olisi kiva löytä kumppani, joka karttaa karkkipusseja ja tehtäisiin yhdessä ruokaa, vaikka koko perheelle, ei siis eineksiä niinkään. 

ap

Enpä jaksanut lukea koko ketjua läpi. Pari ensimmäistä sivua kuitenkin tiiivistää asian melko tarkasti, eli se mitä haluat on

-itseäsi nuorempi nainen, jolla on akateeminen koulutus, urheilullinen vartalo

-jos on lapsia, heidän pitäisi olla lähellä täysi-ikäisyyttä

-miellyttävä ulkonäkö, samankaltainen ajatusmaailma ja harrastuksia

Tiedätkö että tuollaisia on erittäin vähän? Vielä vähemmän niin että ovat sinkkuja, ja haluavat parisuhdetta SINUN kanssasi. Koska tuolla listalla (siihen voisi lisätä että pitää olla isotissinen, pitkätukkainen blondi) rajaat yli 90% naisista ulos keskustelusta.

t. Hieman reitevä, akateemisesti koulutettu, kahden alakouluikäisen äiti, jota ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa kaltaisesi mies

Olen 42v eronnut kolmen lapsen äiti, monet treffipalstat testannut. Puhut elämäntavasta, itse kiinnitän eniten huomiota miehessä elämän arvoihin ja itselleni sopivaan luonteeseen. Urheilullisen kropan ja koulutuksen korostaminen on ensimmäiset asiat mitkä saisi minut siirtymään seuraavaan. Minä hain perhekeskeisyyttä, luotettavuutta, samanlaista huumorintajua, rentoa asennetta elämään, ihmistä jonka kanssa on hyvä olla. Haluan parisuhteen loppuelämäkseni. Sellaista miestä jota jaksaisi kuunnella ja jonka vitseille voisi nauraa silloinkin, kun kumpikaan ei enää jaksa tai pysty kävelemään edes vessaan asti. Ja joka on vierellä ja rakastaa, kun kroppa ja naama väkisinkin vanhenee. Et ehkä ole niin pinnallinen miltä kuulostat, ja sanoit kyllä, että et ole ehdoton kriteereissäsi, mutta noissa treffisovelluksissa ensivaikutelmalla on iso merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täytän kaikki kriteerisi, mutta en ole urheilullinen ja olen hieman ylipainoinen (yksi pelastusrengas löytyy). Olen kuitenkin aidosti lämmin ja mukava välittäväinen nainen, joka on myös fiksu ja osaa heittäytyä spontaanisti jne, kauniskin olen kasvoistani ja tyyliltäni. Minulla on kyllä hyvin terveelliset elämäntavat, jos ei sitä urheilullisuutta huomioida (käyn ainoastaan pitkillä kävelylenkeillä). Tulee kuitenkin sellainen tunne, että et ikinä kelpuuttaisi minua koska olen vähän ylipainoinen. Sinänsä minua ei haittaa, koska miehiä minulla kyllä riittää.

Myönnän että jotenkin surullista, jos miehiä riittää. Paino sanalla miehiä. Tarkoitan että itse ainakin etsin yhtä kumppania tositarkoituksella. 

Jos olet vähän ylipainoinen, niin ei se tietenkään ole syy ettet kelpaisi.  Ylipaino ei kerro huumorintajustasi

tai elämänilostasi.  noilla spekseillä todennäköisesti olisit erittäin kiinnostava, jos vielä saisin kanssasi kävellä tähtitaivaan alla ennen saunaa ja toisinaan kävelylenkit olisivat ripeitä ja pitkiä eväsretkiä nuotiopaikalle. Sinne haluaisin jonkun minut vievän.

Ylipainosta sellainenkin näkökulma, että itse olen vaikeasti ylipainoinen, jos tarkasteellaan puhtaasti painoindeksiä. Paino siis yksittäisenä lukuna ei kerro vielä ihan kaikkea.

ap

Siis bmi:si on yli 30? Tuskinpa olet muiden silmiin kovin urheilullisen vartalon omaava tai ruokailutapasi muutenkaan terveelliset.

Totta. On tuo BMI mulla 30.  Toisaalle kirjoitinkin, että monta ylimääräistä kiloa on lihaksen muodossa inbody mittausten mukaan. En tavoittele BMI:tä alle 27, se olisi hyvä mulle omasta mielestäni. Siksi olisi kiva löytä kumppani, joka karttaa karkkipusseja ja tehtäisiin yhdessä ruokaa, vaikka koko perheelle, ei siis eineksiä niinkään. 

ap

Sulla on ihan vääristynyt kuva itsestäsi. BMI yli 30 (nämä "urheilulliset lihaksikkaat" on NIIN nähty) kertoo, että et sinä kovin kummoinen voi siinä maraton-harrastuksessasikaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että olisin juuri sellainen, mitä ap hakee.

Maratoonari?

Kyllä. Akateeminen kotinsa siistinä pitävä urheilija. Ja lapset sopivan ikäisiä.

Tuota en kirjoittanut, mutta siis olen akateeminen (usemmastakin yliopistosta, vähän poikkitieteellisyyttä), asunnon siistinä pitävä, kuntoileva ja terveitä elämäntapoja ylläpitävä, sosiaalinen, keskusteleva ja hyvä seksissä (tämä ei siten ole maku kysymys, vaan absoluuttinen totuus). Ai niin ja ihan hyvä työkin Diplomi-insinööriksi, mua ei tarvitse elättää, en syö rahojasi. Pidän kyllä lapsista, mutta en ihan kokopäivä isäksi viitsisi ryhtyä, kun naista tässä haetaan. 

ap

Ohhoh. Absoluuttinen totuus, että olet hyvä seksissä eli osaat tyydyttää naisen kuin naisen? Kaikkien maailman naisten kanssa olet ollut? Tai ainakin kokemusta on ilmeisesti kymmenistä ellei sadoista, koska muuten ei ole mahdollista pokerinaamalla tuollaista väittää. Eli siinäpä varsinainen saalis...

: ))

ap

Ap sinussa on paljon ihan hyvää, mutta muutama asia töksähtää ja nostaa karvat pystyyn. Etenkin tuo miten väität olevasi hyvä seksissä. Se kuuluisa jumalanlahjanaisille...

Okei, ei kai kukaan nyt ottanut sitä tosissaan absoluuttisena totuutena.

Pahoitteluni. Koitan olla totisempi, tai no.... olihan siinä... jokainen on yksilönsä.

ap

Joo älä korosta sitä seksitaitoa treffi-ilmoituksessa tai sitten ekoilla treffikahveilla. Antaa sellaisen kuvan että jaaha mikähän pukki tää on ja miksi pitää tuoda esiin tuota asiaa ? Sillä aika monet meistä tämän ikäisistä nyt ovat vähintään keskitasoa seksissä jos siis on kyennyt aiemmassa elämässään pitkään suhteeseen ellei kyse ole platonisesta rakkaudesta ja harvoin on.

Mietipä sitäkin että mitä painetta luot itsellesi jos mainostat olevasi haka seksissä? Kun sitten menet uuden daamin kanssa petiin, sulla on aikamoiset paineet aikaansaada daamille sellaset orkut että daamilta lähtee taju. Tai siis ylipäänsä orkkua. 

Itselleni turn off olisi tuo seksitaidolla leuhkinta. Kuin myös se että ikäiseni mies laittaisi daamin ikätoiveeksi jonkun 25-46, eli viestistä ilmenee suoraan se että nuorta etsii, joten en edes halua vastata hälle vaikka kuinka simpsakka pimu olisinkin. Mutta tää aihehan tuli jo ketjussa käsiteltyäkin etkä ollut tähän sortunutkaan. 

Eiköhän jokainen 40+ omaa kirjaimellisesti tyydyttävät seksitaidot jos ei ole peräkammarin pojasta tai tytöstä kyse? Toki on niitä oman edun tavoittelijoita jolloin esim. daami jätetään kylmäksi mutta se on eri luku se ja nämä piirteet miehestä paljastuu yleensä jo siinä kahvikupin äärellä.

Ap, suosittelen muuten että tsekkaapa sittenkin sitä yöelämän tarjontaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt, minkälaisen kuvan annat itsestäsi noilla treffipalstoilla? Itse tapasin muutamia naisia nettideittien kautta ja korvat punaisena sain kuulla, millaisia kokemuksia heillä on miehistä. Siksi monet naiset lukevat tosi tarkkaan kaiken, minkä itsestäsi kirjoitat. Jostain luin ohjeen, että omat kuvat / testit kannattaa luetuttaa jollakin tuttavalla, mielellään naispuolisella, niin tulee pahimmat ohilyönnit vältettyä.

Sitten vaan sinnikästä ja positiivista yrittämistä. Tosi asia on, että vain harva nainen vastaa, kirjoitit mitä tahansa, mutta silti pitää jaksaa olla iloinen ja pirteä tai näin ainakin itse kuvittelen. Näillä opeilla löysin hyvinkin nopeasti seuraa ja lopulta todella ihanan naisen, jonka kanssa suunnitellaan tulevaisuutta. Enkä todellakaan ole mikään casanova, vaan ihan normi suomimies ja vielä yli 50v. :)

Kiitos. No kyllä mä olentätä yrittänyt miettiä. 

Voi kyllä olla, että saatan olla vähän "vaativa", vaikka en nyt lataakaan vaatimuksia kirjoitukseen. Ehkä jotain kuitenkin välittyy rivien välistä, eikä sekään niin huono ole. Treffeillä on jonkin verran käyty ja muutama vakava juttu on kyllä ollut hienoja kokemuksia. Melkein mutta ei ihan.  

Itselleni harmillisinta on ollut se, että luulin jo löytäneeni elämänkumppanin viime vuonna, mutta kaatui .... naisen epäsiisteyteen. Arvostan itse siistiä ja rauhoittavaa asuntoa. 

Omasta mielestäni en vaadi suuria, mutta joitain kynnyskysymyksiä kuitenkin minulla on.

ap   

Kuinkahan moni nainen kokisi, että voisi nyrppäillä vain sen takia, että mies on epäsiisti?

Jokainen?

Koita ap löytää se nainen niistä juoksupiireistä. Pakkohan siellä on sinkkujakin olla. Jos tykkää juosta maratoneja, ja tietysti sitten treenatakin niille, ei joku "liikuntaa harrastava" nainen oikeasti jaksa treenimääriäsi. Oikeasti treenaavan on paras pariutua toisen samanlaisen kanssa, muuten se toinen vinkuu kiukkuisena kotona kun toinen nielee kilometrejä.

Tällä palstalla annetaan aina ymmärtää että miehet ei saisi vaatia naiselta urheilullisuutta. Mutta näin urheilullisena naisena on pakko todeta, että jos itse urheilee, ei siitä parisuhteesta tule niin v*tun mitään jos toinen ei urheile myös. Lajin ei ole pakko olla sama, mutta vaan toinen urheilija ymmärtää sen että koko elämä ihan oikeasti menee sen harrastuksen ehdoilla, koska se on elämäsi tärkein asia ja intohimo.

Itse liikun 2h päivässä, jos kehonhuolto lasketaan mukaan. Luuletteko että minua viitsisi hetkeäkään katsella mies jolla ei ole samansuuntaiset intressit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

229 osui maaliin.

Ap tekee saman virheen kuin akateemiset/menestyneet naiset. Siis valkkaa asian jota miehet arvostavat naisissa, siis urheilullisuus ja timmi kroppa, ja lähestyy se asia "edellä". Se ei tarkoita että vastakkainen sukupuoli arvostaisi samaa asiaa.

Tunnen muutamiakin urheilullisia naisia. Monekinkin mies on lähinnä sohvaperuna liikunnan puolesta, mutta aikaansaapa työelämässä tai sosiaalisessa elämässä. Ehkäpä ap:n kannattaa mieluummin korostaa näitä ja ilmaista urheilullisuus jossain lisäkuvassa tms.

Ehkäpä totta, mutta mitenkäs tässä nyt urheilullisuutta, tai liikunnallisuutta demonisoidaan. Latautuuko tähän nyt jotain mitä en itse havaitse. Liikunnalliset, terveet elämäntavat ovat itselleni yhtä tärkeitä kuin aamulla töihin lähtö jne.

Eli osuuko liikunnallisuus arempaan paikkaan kuin joku muu. Entä jos kirjoittaisin, että "vakituinen työ olisi kiva", sen sijaan että kirjoitan että "liikunnallisuus olisi kiva ominaisuus". Onkä näissä molemmissa itselleni tärkeissä asioissa erilaiset arvolataukset. Pidin molempia elämän kulmakivinä ja samankaltaisina perusasioina.

Hyvä työ ei tarkoita että on professori tai Sammon pääjohtaja. Liikunnallisuus tai urheilullisuus ei tarkoita että kamppailee SM-mitaleista ammattimaisesti.

Hyvä työ tarkoitta että viihtyy työssään ja että tulot riittävät ilman pennin venytystä, jää vähän säästöön haaveisiin.

Liikunnallisuus tarkoittaa, että tulee hyvä olo ja hikoilee mielellään päivittäin tavalla tai toisella. Joskus voi kisailla itseään vastaan jossain kisassa, joita suomi on pullollaan. Elämäntavasta kyse.

ap

Et selvästi vain ymmärrä. Kovinkaan moni akateeminen yli 40-v. eronnut/sinkku nainen ei harrasta paljon urheilua eikä omaa urheilullista elämäntapaa. Äärimmäisen harva eronnut/sinkku yli 40-v. koulutettu nainen hikoilee jonkun liikunnan muodossa lähes päivittäin. Itsekään et tunne ilmeisesti yhtään sellaista naista. Tunnet urheilullisia akateemisia naimisissa/avoliitossa olevia naisia. Jos nainen on eronnut (ja on lapsia, kuten lähes kaikilla on) ja hän on akateeminen eli käy vaativassa työssä, niin hän ei yksinkertaisesti ehdi elämään urheilullista elämää. Ei vaikka ehkä haluaisi. En tunne yhtään joka ehtisi. Työ, koti ja ne lapset (vaikka olisi teinejä) vie kaiken vapaa-ajan niin, että arki-illat töiden jälkeen menee ruoanlaittoon, teinipojan lätkäkamojen pyykkäämiseen, siivoamiseen, kaupassakäynteihin ja ihan vain lasten kanssa olemiseen ja läksyissä auttamiseen. Ja varatuissa akateemisissa yli 40-v naisissakaan ei ole koko populaatiossa kovin paljoa urheilullisia, sinä vain satut tuntemaan sellaisia, koska tunnet naisia urheiluharrastusporukasta. 

Urheilullisuusvaatimus (ja liikunnallinen kroppa) ei osu sinänsä arkaan paikkaan, vaan se tuntuu lähes kaikista vapaana olevista yli 40-vuotiaista naisista kohtuuttomalta vaatimukselta, koska lähes kukaan ei täytä sitä vaatimusta. Se tuntuu samalta kuin jos nainen sanoo etsivänsä rikasta miestä, joka maksaisi naiselle luksuselämää. Sellaisia miehiä on kyllä olemassa muutama, mutta useimmat heistä on tietenkin jo naimisissa. Lähes kukaan eronnut mies ei täytä sitä vaatimusta.

Usko nyt. Suomalaiset, akateemiset, vaativassa työssä olevat lapsia omaavat eronneet naiset ei ole urheilullisia. He eivät elä urheilullista elämäntapaa. He eivät ehdi. He eivät pysty. Pyydät mahdottomia. Ja joo, kaksi miljoonasta pystyy ja on poikkeus tähän sääntöön, mutta ehkä he eivät kiinnostu juuri sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin ap, uskon, että olet pohjimmiltasi hyvä tyyppi ja aloituksestasi virittynyttä keskustelua on ollut mielenkiintoista lukea.

Itselläkin on kokemusta nettideittailusta. Mietin tuossa, että jos olet parisen vuotta sitten hakenut seuraa netistä, niin olen saletisti törmännyt ilmoitukseesi jossain vaiheessa. Olen suurinpiirteinen samaa ikähaarukkaa ja aluekin täsmää. 

Omalla kohdallani kävi niin, että tapasin kyllä ihan mukavia ja fiksuja miehiä. Muutamaa tapailinkin, yhtä vähän pidempään, tosin kaveripohjalta. Sem rakkauden löysin sitten kyllä tuttavien/ystävän kautta. Varmaan, jos olisin pitänyt kiinni aiemmista kriteereistäni, koko suhdetta ei olisi päässyt edes syntymään. Mutta tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi. :) Erovuuksista ja haasteista huolimatta ne hyvät puolet ovat niin hyviä, että en halua niistä luopua.

Olen samaa mieltä kuin muutama muukin kirjoittaja, että olet liian tiukka kriteereissäsi. On ok hakea yhteensopivuutta. Toisaalta - ainakin omien kokemusteni mukaan -  niin mitä enemmän listalla on tosi yksityiskohtaisia toiveita, sitä vaikeampaa on löytää kumppania. Tai voi hyvin käydä niin, että tapaat ihmisen, jolla on suuri osa noista - mutta hänen kanssaan ei löydykään sitä yhteistä kemiaa tai hän ei ole kiinnostunut sinusta, vaikka sinä olisit hänestä. 

Vaikutelma, joka teksteistäsi syntyy, on että olet tietyllä tapaa vaativa, ehkä jopa pedantti - epäsiisteys on dealbreaker, jonka suhteen et pysty joustamaan/tekemään kompromisseja. Myös tuo urheilullisuus, elämäntavat yms. yhdistettynä sihen, antaa vaikutelman pikkutarkasta ihmisestä. (Ja sitähän - ennakko-odotusten mukaan, insinöörit hyvin usein ovat) Olet myös hyvin analyyttinen ja jotenkin se yhdistettynä tähän kumppanin hakemiseen, ei oikein toimi. Ehkä juuri sen takia, että lähestyt asiaa järjellä ja jätät tunteen taka-alalle, vaikka kaikesta huolimatta se silti olisi sinulle se tärkein? Jotenkin ristiriitaista. 

Itse, vaikka tykkään analysoida oikeastaan ihan kaikkea, en ole koskaan tehnyt erityisiä listoja, millaisen miehen kanssa haluan olla parisuhteessa.  Ainoat - näistä en tingi  - kriteerit ovat olleet se, että elämänarvot ovat riittävän samankaltaiset, huumorintaju (että sitä ylipäänsä on, tosikkoja en katsele millään) ja luotettavuus.  Muut seikat ovat enemmän tai vähemmän neuvoteltavissa eli riippuvat kokonaispaketista. Jos vetovoimaa on ja toisen seurassa on helppo ja hyvä olla, on suhdepotentiaali olemassa. 

Eli, vinkkini, on: jos sinulla ei ole kiire, katsele rauhassa. Deittailuun voi suhtautua rennosti, vaikka tavoite olisikin jotain vakavampaa. Toisaalta, jos tosissasi haluat parisuhteen ja rakkautta, voisitko laajentaa perspektiiviä ja tapailla myös niitä "ei niin sopivia"? 

Kiitos hieno kirjoitus ja lähtökohtaisesti kaikki meni oikein analyysissäsi.

Parikommenttia

1. ristiriitaista että lähestyn järjellä ja kuitenkin tunne tärkeää => Lähestyn järjellä (joku puhuu kriteereistä), jotta arvomaailma osuisi kohdilleen. Toiveena että tuon jälkeen on vielä maailma pullollaan naisia, joista löytyy se yhteinen kemia ja rakkaus. Ehkä olen elänyt vääristyneessä maailmassa, sillä noilla arvoilla on suurin osa tuttavistani, joita ei siis niin vain löydykään laajemmalla otoksella. Tämä on ollut avartavaa.

2. Olen 1,5 vuotta sitten eronnut ja etsinyt kumppania. Tästä ajasta vain pienen osan netissä, sillä eräs nainen (joka sittemmin osoittautui... hmm tiedätte kyllä.) meinasi viedä sydämeni lopullisesti. Oikeastaan nyt viimeisten muutamien kuukausien ajan olen seurannut aktiivisesti markkinoita treffipalstoilla. Vetäydyin eilen pois niistä kaikista, kun alkoi "tympimään". Palaan varmasti kevään korvalla..... pupun korvalla .... markkinoille. Ellei nyt joku kaappaa ennen sitä.    

3. Uskon voivani sanoa, että olen sosiaalinen, hauska ja mukava. Kanssani on helppo tuntea olonsa kotoisaksi ja rentoutuneeksi, sen palautteen olen saanut ja uskon siihen. Toki tämäkin kemia kysymys. Rohkeat saavat kokeilla!!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt, minkälaisen kuvan annat itsestäsi noilla treffipalstoilla? Itse tapasin muutamia naisia nettideittien kautta ja korvat punaisena sain kuulla, millaisia kokemuksia heillä on miehistä. Siksi monet naiset lukevat tosi tarkkaan kaiken, minkä itsestäsi kirjoitat. Jostain luin ohjeen, että omat kuvat / testit kannattaa luetuttaa jollakin tuttavalla, mielellään naispuolisella, niin tulee pahimmat ohilyönnit vältettyä.

Sitten vaan sinnikästä ja positiivista yrittämistä. Tosi asia on, että vain harva nainen vastaa, kirjoitit mitä tahansa, mutta silti pitää jaksaa olla iloinen ja pirteä tai näin ainakin itse kuvittelen. Näillä opeilla löysin hyvinkin nopeasti seuraa ja lopulta todella ihanan naisen, jonka kanssa suunnitellaan tulevaisuutta. Enkä todellakaan ole mikään casanova, vaan ihan normi suomimies ja vielä yli 50v. :)

Kiitos. No kyllä mä olentätä yrittänyt miettiä. 

Voi kyllä olla, että saatan olla vähän "vaativa", vaikka en nyt lataakaan vaatimuksia kirjoitukseen. Ehkä jotain kuitenkin välittyy rivien välistä, eikä sekään niin huono ole. Treffeillä on jonkin verran käyty ja muutama vakava juttu on kyllä ollut hienoja kokemuksia. Melkein mutta ei ihan.  

Itselleni harmillisinta on ollut se, että luulin jo löytäneeni elämänkumppanin viime vuonna, mutta kaatui .... naisen epäsiisteyteen. Arvostan itse siistiä ja rauhoittavaa asuntoa. 

Omasta mielestäni en vaadi suuria, mutta joitain kynnyskysymyksiä kuitenkin minulla on.

ap   

Kuinkahan moni nainen kokisi, että voisi nyrppäillä vain sen takia, että mies on epäsiisti?

Jokainen?

Koita ap löytää se nainen niistä juoksupiireistä. Pakkohan siellä on sinkkujakin olla. Jos tykkää juosta maratoneja, ja tietysti sitten treenatakin niille, ei joku "liikuntaa harrastava" nainen oikeasti jaksa treenimääriäsi. Oikeasti treenaavan on paras pariutua toisen samanlaisen kanssa, muuten se toinen vinkuu kiukkuisena kotona kun toinen nielee kilometrejä.

Tällä palstalla annetaan aina ymmärtää että miehet ei saisi vaatia naiselta urheilullisuutta. Mutta näin urheilullisena naisena on pakko todeta, että jos itse urheilee, ei siitä parisuhteesta tule niin v*tun mitään jos toinen ei urheile myös. Lajin ei ole pakko olla sama, mutta vaan toinen urheilija ymmärtää sen että koko elämä ihan oikeasti menee sen harrastuksen ehdoilla, koska se on elämäsi tärkein asia ja intohimo.

Itse liikun 2h päivässä, jos kehonhuolto lasketaan mukaan. Luuletteko että minua viitsisi hetkeäkään katsella mies jolla ei ole samansuuntaiset intressit?

Unohtakaa tuo viestini. Luin pidemmälle ja eihän se ap sitten mikään urheilija ollutkaan, vaan pullukka joka rääpii erilaisia lajeja ja luulee olevansa kovassakin kunnossa. Hoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

229 osui maaliin.

Ap tekee saman virheen kuin akateemiset/menestyneet naiset. Siis valkkaa asian jota miehet arvostavat naisissa, siis urheilullisuus ja timmi kroppa, ja lähestyy se asia "edellä". Se ei tarkoita että vastakkainen sukupuoli arvostaisi samaa asiaa.

Tunnen muutamiakin urheilullisia naisia. Monekinkin mies on lähinnä sohvaperuna liikunnan puolesta, mutta aikaansaapa työelämässä tai sosiaalisessa elämässä. Ehkäpä ap:n kannattaa mieluummin korostaa näitä ja ilmaista urheilullisuus jossain lisäkuvassa tms.

Ehkäpä totta, mutta mitenkäs tässä nyt urheilullisuutta, tai liikunnallisuutta demonisoidaan. Latautuuko tähän nyt jotain mitä en itse havaitse. Liikunnalliset, terveet elämäntavat ovat itselleni yhtä tärkeitä kuin aamulla töihin lähtö jne.

Eli osuuko liikunnallisuus arempaan paikkaan kuin joku muu. Entä jos kirjoittaisin, että "vakituinen työ olisi kiva", sen sijaan että kirjoitan että "liikunnallisuus olisi kiva ominaisuus". Onkä näissä molemmissa itselleni tärkeissä asioissa erilaiset arvolataukset. Pidin molempia elämän kulmakivinä ja samankaltaisina perusasioina.

Hyvä työ ei tarkoita että on professori tai Sammon pääjohtaja. Liikunnallisuus tai urheilullisuus ei tarkoita että kamppailee SM-mitaleista ammattimaisesti.

Hyvä työ tarkoitta että viihtyy työssään ja että tulot riittävät ilman pennin venytystä, jää vähän säästöön haaveisiin.

Liikunnallisuus tarkoittaa, että tulee hyvä olo ja hikoilee mielellään päivittäin tavalla tai toisella. Joskus voi kisailla itseään vastaan jossain kisassa, joita suomi on pullollaan. Elämäntavasta kyse.

ap

Et selvästi vain ymmärrä. Kovinkaan moni akateeminen yli 40-v. eronnut/sinkku nainen ei harrasta paljon urheilua eikä omaa urheilullista elämäntapaa. Äärimmäisen harva eronnut/sinkku yli 40-v. koulutettu nainen hikoilee jonkun liikunnan muodossa lähes päivittäin. Itsekään et tunne ilmeisesti yhtään sellaista naista. Tunnet urheilullisia akateemisia naimisissa/avoliitossa olevia naisia. Jos nainen on eronnut (ja on lapsia, kuten lähes kaikilla on) ja hän on akateeminen eli käy vaativassa työssä, niin hän ei yksinkertaisesti ehdi elämään urheilullista elämää. Ei vaikka ehkä haluaisi. En tunne yhtään joka ehtisi. Työ, koti ja ne lapset (vaikka olisi teinejä) vie kaiken vapaa-ajan niin, että arki-illat töiden jälkeen menee ruoanlaittoon, teinipojan lätkäkamojen pyykkäämiseen, siivoamiseen, kaupassakäynteihin ja ihan vain lasten kanssa olemiseen ja läksyissä auttamiseen. Ja varatuissa akateemisissa yli 40-v naisissakaan ei ole koko populaatiossa kovin paljoa urheilullisia, sinä vain satut tuntemaan sellaisia, koska tunnet naisia urheiluharrastusporukasta. 

Urheilullisuusvaatimus (ja liikunnallinen kroppa) ei osu sinänsä arkaan paikkaan, vaan se tuntuu lähes kaikista vapaana olevista yli 40-vuotiaista naisista kohtuuttomalta vaatimukselta, koska lähes kukaan ei täytä sitä vaatimusta. Se tuntuu samalta kuin jos nainen sanoo etsivänsä rikasta miestä, joka maksaisi naiselle luksuselämää. Sellaisia miehiä on kyllä olemassa muutama, mutta useimmat heistä on tietenkin jo naimisissa. Lähes kukaan eronnut mies ei täytä sitä vaatimusta.

Usko nyt. Suomalaiset, akateemiset, vaativassa työssä olevat lapsia omaavat eronneet naiset ei ole urheilullisia. He eivät elä urheilullista elämäntapaa. He eivät ehdi. He eivät pysty. Pyydät mahdottomia. Ja joo, kaksi miljoonasta pystyy ja on poikkeus tähän sääntöön, mutta ehkä he eivät kiinnostu juuri sinusta.

Onpa sinulla merkillinen tuttavapiiri. Minä tunnen lukuisia akateemisia naisia (itse en ole), joukossa tohtoreitakin ja kaikki ne urheilee. Nimenomaan urheilee. Ei "harrasta liikuntaa".

Toki tämäntyyppiset naiset on aina naimisissa, yleensä pitkässä suhteessa. En tiedä miksi. Mutta oman kokemukseni mukaan sinkkuuntuminen LISÄÄ naisen urheilua, jos jotain.

Ne urheilemattomat yh-mammat on niitä jotka ei ole koskaan liikkuneetkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen 44-vuotias nainen, ja minulla on laaja tuttavapiiri. En kuitenkaan tunne ainuttakaan oikeasti urheilullista akateemista ikäistäni naista. En ainuttakaan. Tuttavapiirissäni on kyllä hoikkia joogaa ja pilatesta harrastavia naisia, isot lihakset omaavia ylipainoisia naisia, jotka käyvät salilla mutta eivät laihduta jne. Mutta ei yhtään, joka harrastaisi juoksua tai pystyisi treenaamaan miehen kanssa yhtään mitään. Useimmat tuntemani naiset ovat kuitenkin pari liikakiloa omaavia, ei juuri mitään liikuntaa harrastavia. Ovat kuitenkin todella ihania ihmisiä, fiksuja ja pidettyjä naisia, jotka harrastavat teatterissa käymistä, työväenopistossa opiskelua, matkustelua, oman alan lisäopintoja, kaikenlaista itsensä sivistämistä ja sellaista. Mutta eivät ole kylläkään urheilullisia. Missähän ne akateemiset maratonnaiset on? Siis yli nelikymppiset? En ole nähnyt. 

Itse olen ympäröity tuollaisilla naisilla. En siis kirjoita vain itsestäni tai toiveistani, vaan ihmisistä ja naisista jotka ovat ympärilläni. 

Ympärilläni on useita tällaissia vielä pienillä korjauksillani:

"fiksuja ja pidettyjä naisia, jotka harrastavat teatterissa käymistä, työväenopistossa opiskelua, matkustelua, oman alan lisäopintoja, kaikenlaista itsensä sivistämistä ja sellaista. Mutta OVAT KYLLÄKIN urheilullisia ja HIEMAN YLI NELIKYMPPISIÄ. LISÄKSI LUKEVAT KANSSANI KIRJOJA JA SPEKULOIDAAN NE JUOSTESSA LÄPI."

Ehkä ympärilläni on erityisiä ihmisiä, siis naisia. Kuvasti yllä juuri hyvin tuttavapiiriäni ja elämääni.

ap

Jotenkin itse vähän alle 40v ajattelen, että tässä iässä urheilullisuus alkaa parinvalinnassa olemaan aika merkityksetöntä. Ei kumppanin tarvitse olla urheilullinen, mutta valmis tekemään ja kokeilemaan kanssasi jotain uutta. Jos sinä olet urheilullinen ja nainen ei, ehkä ette lähde sille juoksulenkille, mutta käytte vaikka kerran viikkoon kävelemässä. Tai jos sinä pidät pitkistä vaelluksista, ehkä voisitte käydä lyhyillä päivän patikointiretkillä helpossa maastossa. 

Itse ainakin koen, että tärkeämpää on se, miten kivaa ja hauskaa on viettää aikaa kahdestaan kotona. Se määrittää sen parisuhteen tason. Itse treenaan välillä ihan hulluna, mutta en toivo mieheltä muuta kuin hauskaa yhdessäoloa ja mielenkiintoisia keskusteluja. Joskus on kiva käydä yhdessä pelaamassa sulkapalloa tai treenaamassa salilla, mutta ihan hyvin voisin elää parisuhteessa ilman noitakin kokemuksia. 

Tämä on yksi näkökulma jota mietin.

Silmääni pistää, että korostuneesti puututaan tähän urheiluun. Minulle se ei ole elämää suurempi juttu, mutta tässä keskustelussa se näyttää nousevan kovasti suureen merkitykseen. 

Olen esittänyt asian väärin, ja osaan toivottavasti korjata jatkossa. Kiitos näistä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Enpä jaksanut lukea koko ketjua läpi. Pari ensimmäistä sivua kuitenkin tiiivistää asian melko tarkasti, eli se mitä haluat on

-itseäsi nuorempi nainen, jolla on akateeminen koulutus, urheilullinen vartalo

-jos on lapsia, heidän pitäisi olla lähellä täysi-ikäisyyttä

-miellyttävä ulkonäkö, samankaltainen ajatusmaailma ja harrastuksia

Tiedätkö että tuollaisia on erittäin vähän? Vielä vähemmän niin että ovat sinkkuja, ja haluavat parisuhdetta SINUN kanssasi. Koska tuolla listalla (siihen voisi lisätä että pitää olla isotissinen, pitkätukkainen blondi) rajaat yli 90% naisista ulos keskustelusta.

t. Hieman reitevä, akateemisesti koulutettu, kahden alakouluikäisen äiti, jota ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa kaltaisesi mies

Entä sitten?

Jos naisella on haussa 40+ pitkä, raamikas, koulutettu, hyvässä työssä oleva liikunnallinen mies jolla on ns. pinkka kunnossa, tuolla rajaa yli 95% miehistä ulos. Ja nämä ovat aika tyypillisesti asioita joita naiset miehessä haluavat.

Ap kuitenkin osuu kriteereihin.

Nyt on pakko heittää pieni vastalause tuohon kommenttiin 277. On meitä akateemisia, joilla on aikaa olla urheilullisiakin. Meidän lapsilla on myös isä, joka osallistuu. Omassa tapauksessani puolet ajasta. Sillä toisella puolella ehdin harrastaakin, ja lapsetkin on jo sen verran isoja, että pärjäävät tarvittaessa myös kahdestaan (vaikka eivät aikuisuuden kynnyksellä olekaan, eli sinne meni mun mahkut aloittajaan - ei sillä että olisin yhtään kiinnostunut). Toki mä en pystyisi harrastamaan mitään maratonia (eikä sekään kyllä mua kiinnosta pätkääkään), mutta huomattavasti urheilullisemman näköisen kropan saakin ihan muulla treenillä ja se mulla kyllä on. Tietysti mä tiedostan, että samassa fitness-kunnossa olevia nelikymppisiä akateemisia sinkkunaisia on tässä maassa aika vähän. Mutta on meitä.