Lue keskustelun säännöt.
Hei kaikki joilla ulkomaalainen mies
04.03.2019 |
Mikä teillä on yhteisenä kielenä? Itsellä säpinää erään miehen kanssa ja vielä mietin että alkaako tapailemaan tosissaan vaikko ei. Ja kertokaa minkämaalainen mies.
Kommentit (269)
Mun mies on britti ja puhumme keskenämme englantia.
Muutin Lontooseen työpaikan perässä kesällä 2007 ja tapasin mieheni samana päivänä.
Peribrittiläisiä superpidättyväisiä ja korrekteja appivanhempia lukuunottamatta mitään sopeutumisvaikeuksia ei ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielinä englanti ja norja. Asumme siis Norjassa.
Miehen kansalaisuutta en paljasta, koska se ei kenellekään kuulu. Olemme olleet yhdessä yhdeksän vuotta.
:D
Kyllä maailma menettää suuren ja tärkeän salaisuuden.. kansalaisuus kuuluu meille suurin piirtein yhtä paljon kuin tiedot siitä että asutte norjassa ja olette olleet yhdessä 9 vuotta. Vaikka kyseessä olisi joku naurusaarien alkuperäisasukas, niin olisi se kyllä sinulle suuri häpeä se tunnustaa täällä avoimesti ja julkisesti kaikkien kuullen.
:D
Englantia puhutaan. Ei todellakaan ole tunnetta, ettei ymmärrettäisi toisiamme kielen takia (toki väärinymmärryksiä nyt voi tapahtua aina ja kaikkien kanssa). Itselleni suomi ei ole tunnekieli, vaikka äidinkieli onkin, enkä suoraan sanottuna missään nimessä edes haluaisi käyttää sitä parisuhteessa.
Mitä enemmän kieliä muuten opiskelee, sen enemmän kirkastuu, ettei kukaan sitä äidinkieltäkään osaa läheskään täydellisesti, että en tiedä miksi sitä pitäisi hermoilla.
Vietnamista ja puhutaan enimmäkseen englantia. Molemmille vahva kieli ja opinnot käyty englanniksi.
Vierailija kirjoitti:
Uusi-Seelantilainen, puhumme englantia, tapasimme Roomassa kun olimme molemmmat nuorina interrailaamassa, kirjoittelimme kirjeitä vanhanaikaisesti kirjeitä ja myöhemmin sähköposteja. Sitten miehenii muutti Lontooseen työn perässä. Lähdin moikkaamaan viikonlopuksi ja jäin sille tielle.
Tunnettu ollaan siis kohta 29 vuotta ja tuosta Lontoon keulasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 13 vuotta.
Se kirjoitetaan uusiseelantilainen.
Keskieurooppalainen, itäsuomalainen, eteläafrikkalainen, uusiseelantilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irakilainen, emmekä kumpikaan puhu mitään kieltä mitä toinen ymmärtäisi. Katsotaan kumoi oppii ensin toisen kielen. Kumpikaan ei edes osaa yhtään ainoaa kirjainta toisen kirjoituksesta, jotennsekään ei auta mitenkään. Kuvat ja viittomakieli on ainoa yhteinen kieli.
Kerran halusin kalaa ruoaksi eli piirsin kalan ja lautasen, seuraavana päivänä oltiin kalasafarilla pyydystämässä keväthaukia Hangossa. No saatiin paljon kalaa eli haukea ja sitä riitti viikoiksi.
Tapailin aikoinani saksalaismiestä. Hän puhui saksaa, minä englantia ja siansaksaa. Sitten lakkasi ymmärtämästä, kun tuli elatusmaksun aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi-Seelantilainen, puhumme englantia, tapasimme Roomassa kun olimme molemmmat nuorina interrailaamassa, kirjoittelimme kirjeitä vanhanaikaisesti kirjeitä ja myöhemmin sähköposteja. Sitten miehenii muutti Lontooseen työn perässä. Lähdin moikkaamaan viikonlopuksi ja jäin sille tielle.
Tunnettu ollaan siis kohta 29 vuotta ja tuosta Lontoon keulasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 13 vuotta.
Se kirjoitetaan uusiseelantilainen.
Keskieurooppalainen, itäsuomalainen, eteläafrikkalainen, uusiseelantilainen.
Tuliko hyvä mieli kun sait vähän päteä? Toivotaan niin ettei sun päivä mennyt ihan hukkaan.
Kuten ehkä huomasit mulla oli paljon muitakin virheitä kun ei puhelimen auto correct ja mun sormet ole oikein synkassa.
Sitäpaitsi voin kertoa että oikeinkirjoitus ruostuu kun kieltä ei käytä, mä olen elänyt arkeani viimeksi suomeksi joskus viime vuosituhannella ja kirjoitan sitä lähinnä täällä ja mummon joulukorttiin.
Minulla on portugalilainen avomies. Kotona puhumme 90% englantia ja loput suomen, portugalin ja asuinmaamme kielen sekoitusta. On ihana kuunnella kun mies höpöttää kissalle portugaliksi ja minulle enenevässä määrin suomeksi :)
Kulttuurieroja on ollut mutta enimmäkseen positiivisia. Ainoa mistä en pidä on että mies täyttää jääkaapin kaiken maailman lihatuotteillaan ja haisevalla kuivakalalla (joka on tosin tosi hyvän makuista!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englanti. Mies hollantilainen. Osaan kylla hollantia mutta en pystyisi ilmaisemaan itseani niin sujuvasti kun englanniksi. Ei ole kielimuuria. Englanti on niin vahva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi-Seelantilainen, puhumme englantia, tapasimme Roomassa kun olimme molemmmat nuorina interrailaamassa, kirjoittelimme kirjeitä vanhanaikaisesti kirjeitä ja myöhemmin sähköposteja. Sitten miehenii muutti Lontooseen työn perässä. Lähdin moikkaamaan viikonlopuksi ja jäin sille tielle.
Tunnettu ollaan siis kohta 29 vuotta ja tuosta Lontoon keulasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 13 vuotta.
Se kirjoitetaan uusiseelantilainen.
Keskieurooppalainen, itäsuomalainen, eteläafrikkalainen, uusiseelantilainen.Tuliko hyvä mieli kun sait vähän päteä? Toivotaan niin ettei sun päivä mennyt ihan hukkaan.
Kuten ehkä huomasit mulla oli paljon muitakin virheitä kun ei puhelimen auto correct ja mun sormet ole oikein synkassa.
Sitäpaitsi voin kertoa että oikeinkirjoitus ruostuu kun kieltä ei käytä, mä olen elänyt arkeani viimeksi suomeksi joskus viime vuosituhannella ja kirjoitan sitä lähinnä täällä ja mummon joulukorttiin.
Sitä enemmän se ruostuu, mitä negatiivisemmin suhtaudut virheidesi korjailuun. Ei tuolla asenteella säily kielitaito eikä opita uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä olette löytäneet ulkomaalaisen puolison? Haluan ulkomaalaisen rakkaan. <3
Netistä :)
Mistä sieltä? Nettisivuja kun on miljoonia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi-Seelantilainen, puhumme englantia, tapasimme Roomassa kun olimme molemmmat nuorina interrailaamassa, kirjoittelimme kirjeitä vanhanaikaisesti kirjeitä ja myöhemmin sähköposteja. Sitten miehenii muutti Lontooseen työn perässä. Lähdin moikkaamaan viikonlopuksi ja jäin sille tielle.
Tunnettu ollaan siis kohta 29 vuotta ja tuosta Lontoon keulasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 13 vuotta.
Se kirjoitetaan uusiseelantilainen.
Keskieurooppalainen, itäsuomalainen, eteläafrikkalainen, uusiseelantilainen.Tuliko hyvä mieli kun sait vähän päteä? Toivotaan niin ettei sun päivä mennyt ihan hukkaan.
Kuten ehkä huomasit mulla oli paljon muitakin virheitä kun ei puhelimen auto correct ja mun sormet ole oikein synkassa.
Sitäpaitsi voin kertoa että oikeinkirjoitus ruostuu kun kieltä ei käytä, mä olen elänyt arkeani viimeksi suomeksi joskus viime vuosituhannella ja kirjoitan sitä lähinnä täällä ja mummon joulukorttiin.Sitä enemmän se ruostuu, mitä negatiivisemmin suhtaudut virheidesi korjailuun. Ei tuolla asenteella säily kielitaito eikä opita uutta.
Onkohan mun vanha äidinkielen opettaja noussut haudasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Filippiiniläinen mies, kielenä englanti.
Vierailija kirjoitti:
Vastatkaa nyt sitten samalla mun kysymykseen, että eikö se ole vaikeaa kommunikoida toisen kanssa kun on kulttuurieroja ja kielimuureja yms? Ja jos on, niin eikö sillä sitten ole merkitystä?
Itselleni on tärkeää että pystyn ilmaisemaan itseäni kumppanilleni täysin ja hän ymmärtää täysin, sekä voimme keskustella kaikenlaisista monimutkaisistakin asioista. En ole tarpeeksi hyvä englannin kielessä, että kykenisin sillä lähellekään samaan. Vaikea uskoa että kovinkaan moni on niin hyvä kielessä, joka ei ole äidinkieli. Sitten vielä lisäksi kulttuurierot ja muut tottumukset ja odotukset. Eikö se ole vaikeaa?
Katsoppa ihmisten luetun ymmärtämistä täälläkin palstalla. Ei se ole se kieli, vaan ymmärrys.
Englanti/espanja, mies eteläamerikkalainen. Alkuun oli ehkä enemmän asioita joissa toinen käsitti väärin. Juuri kulttuurierojen ja kielimuurin takia.
Nykyään ollaan oltu kahdeksan vuoden ajan yhdessä ja enää ei näitä juuri tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Yhdysvaltalainen, puhumme englantia. Olemme molemmat akateemisia, joten kielen taso on hyvin korkea. Edelleen 10:n vuoden päästäkin mieheltä löytyy sanavarastoa, jota en osaa. Mutta siis hvyin tulemme juttuun.
No ei akateemisuus takaa kielen korkeaa tasoa. Itse puhun tosi huonoa enlantia, ja aina sanat hakusessa, vaikka olen akateeminen.
Uusi-Seelantilainen, puhumme englantia, tapasimme Roomassa kun olimme molemmmat nuorina interrailaamassa, kirjoittelimme kirjeitä vanhanaikaisesti kirjeitä ja myöhemmin sähköposteja. Sitten miehenii muutti Lontooseen työn perässä. Lähdin moikkaamaan viikonlopuksi ja jäin sille tielle.
Tunnettu ollaan siis kohta 29 vuotta ja tuosta Lontoon keulasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 13 vuotta.