Lue keskustelun säännöt.
Menikö ihan tasapuolisesti?
04.03.2019 |
Mies tekee reissutöitä. Lähtee su iltana ja palaa kotiin to iltana. Olin kotona lapsen kanssa 1,5 -vuotta. Pitää aina viikonloppuisin antaa miehen levätä ja nukkua niin paljon kuin haluaa. Saattaa välillä nukkua 15 tuntia putkeen ja useimmiten 12-14 aikaan herää. Sitten ei enää viimeistään lauantai iltana saa unta, kun on nukkunut liian pitkään. Ja valvoo la-su yönä 03-06 eli sunnuntaisin herää vasta päivällä.
Tämä tarkoittaa sitä, että hoidan lapsen lähes kokonaan yksin. Koska viikonloppuisin kun mies on hereillä hänellä oli kaikkea muuta tekemistä kuin olla kotona. Mm. harrastukset, joita ei voi tehdä kuin kotikaupungissa eli viikonloppuisin ja pitää myös kavereita nähdä.
Nyt sitten palasin töihin eli minä vien ja haen lapsen päiväkodista ja kaikki kotityöt teen myös edelleen. Mies tarvitsee perjantain lepäämiseen. Minä hoidan siis lapsen, kodin ja työni edelleen, mutta mitään erillisiä lepohetkiä ei ole. Yöt silloin kuin lapsi nukkuu ja viikonloppuisin päiväuniaika n. yksi tunti.
Mietinkin miksei miehelle riitä lepo arkisin niissä hotelleissa kun ei tarvitse kotitöitäkään tehdä eikä lasta hoitaa, voi vaan levätä. Ja periaatteessa nukkua niin pitkät yöunet kuin haluaa. Herätys on 05-07 aikaan hänellä. Minulla on myös tuohon aikaan kun vien lapsen päiväkotiin ja työmatkat bussilla, niihin mene tunti eli kaksi tuntia päivässä.
Onko tuo reissutyö sitten niin väsyttävää? Ja kyllä minäkin olen välillä todella väsynyt. Pitää vaan mennä aikaisin nukkumaan, että saa tarpeeksi pitkät yöunet. Minulla ne on 7-9 tuntia. Ei mies koskaan kysy olenko väsynyt, tarvitsenko levätä. Mies sanoo aina ensin "oli törkeän rankka viikko, pitää levätä, älkää sitten melutko."
Kommentit (61)
Mies käy varmasti lukemassa mietteesi täältä ja parantaa sitten tapansa, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies käyttää sinua hyväksi. Ei tule muuttumaan, ainut vaihtoehto on ero tai kynnysmaton roolin hyväksyminen. Kuten joku edellä sanoi, ei tässä ole ymmärryksen puutteesta kyse vaan siitä ettei mies välitä väsymyksestäsi eikä edes halua jakaa asioita reilusti.
Vierailija kirjoitti:
Se oma aika voi olla muutakin kun ryyppäämästä. Muistutan vaan sen teille. Itse en edes alkoholia käytä.
Minäkään en käytä kun erittäin harvoin ja useimmiten juon vaan lasillisen. En tykkää pöhnä olosta. Mun oma aika ollut lähinnä lenkillä, kampaajalla tai kaupassa käymistä.
Ap
Kyllä huomaa, miksi naisen markka on 80 penniä.
Tulla nyt täysin puolueelliseen tilaan ruikuttamaan, ja tässä sitten ryhmässä rinkirunkataan miesten pahuutta!
Äijäs käyt töissä kuitenkin, ap. Ja aivan takuulla nussii menemään miehet ja naiset reissuillaan. Ja suurin syypää siihen olet sinä. Jos himsta puuttuu palkinto jota kannattaa haastein tavoitella, niin pakko vaan todeta että hieno mies on, kun jaksaa edes käydä tuollaista ruikuttajaa katsomassa.
Että laita vaihtoon vaan. Seuraavan kanssa käyt tasan samalla tavalla.
Mitä enemmän luen niin taitaisin erota tai ainakin miettiä sitä. Maksaakin menosibitse ja teet kaiken muunkin eli mitä mies antaa sulle, nukkuu sen ajan mitä on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies käyttää sinua hyväksi. Ei tule muuttumaan, ainut vaihtoehto on ero tai kynnysmaton roolin hyväksyminen. Kuten joku edellä sanoi, ei tässä ole ymmärryksen puutteesta kyse vaan siitä ettei mies välitä väsymyksestäsi eikä edes halua jakaa asioita reilusti.
Niin tätä olen välillä miettinyt. Jotenkin on kuitenkin niin vakuuttava ja taitava puhumaan, että olen uskonut muutokseen ja ettei vaan voi taipua paljon parempaan, koska aikaa vaan ei ole.
Ap
Se kun joku on täysin ulkopuolinen perheessä niin on aika erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies käyttää sinua hyväksi. Ei tule muuttumaan, ainut vaihtoehto on ero tai kynnysmaton roolin hyväksyminen. Kuten joku edellä sanoi, ei tässä ole ymmärryksen puutteesta kyse vaan siitä ettei mies välitä väsymyksestäsi eikä edes halua jakaa asioita reilusti.
Niin tätä olen välillä miettinyt. Jotenkin on kuitenkin niin vakuuttava ja taitava puhumaan, että olen uskonut muutokseen ja ettei vaan voi taipua paljon parempaan, koska aikaa vaan ei ole.
Ap
Mies on halunnut lapsen, ja nyt hänellä on se. "Aikaa vaan ei ole"? Miehellä on mahdollisuus vaihtaa työ ei-reissutyöhön ja saada sitä aikaa. Ei tee niin. Sinä ylläpidät hänelle kotia, jossa hän voi käydä leikkimässä viikonlopun omilla säännöillään. Olisiko todella aika unohtaa puheet ja katsoa tekoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä välissä hän oli krapulan ehtinyt hankkia? Entä sinun baari-iltasi? Saatkos sinä koskaan nukkua krapuloitasi?
Ota nyt asia oikeasti tiukasti puheeksi äläkä keksi miehen puolesta selityksiä. Sinulla on oikeus myös nukkua, ja saada vapaata. Eikä se hoidu jollet sitä itse hoida. Turhaa jäädä kesää odottamaan, mies järjestäisi asian heti jos tahtoa löytyisi.
Muista että sitä saa mihin on valmis tyytymään.
Tämä. Ei siihen tarvitse kolmea kuukautta kerätä voimia, että perjantaina kotiin tullessaan ottaa vastuuta OMAN lapsen hoidosta ja seuraavana aamuna antaa lapsen äidin nukkua.
Sovi ap jo tässä vaiheessa viikkoa perjantaille tyttöjen ilta. Kerro asiasta miehelle, että osaa jo henkisesti varautua eikä ehdi keksimään mitään omia menoja. Sitten kun mies on perjantaipäivän saanut levätä viikon rasituksista, nostat illalla kytkintä, tulet kotiin kun huvittaa ja tietty nukut aamulla pitkään. Miehesi vaikuttaa sellaiselta tampiolta, että hänelle kannattaa rautalangasta vääntää tämä kuvio: minulla on tyttöjen ilta —> tulen myöhään —> nukun myöhään —> lauantaiaamuna MIES herää lapsen kanssa, ruokkii yms. yms. ja ovat sitten hiljaa ettet herää ennen aikojasi.
Olen minä joskus järkännyt tyttöjen illan. Muistaakseni se ei ollut kauhean mukavaa. Mies soitteli koko illan perääni, kyseli milloin tulen ja oli jopa tarjoamassa kyytiä, vaikka lapsi oli nukkumassa. Kun yöllä tulin hän sanoi, ettei ole voinut nukkua yhtään kun on niin huolissaan ja haluaa nähdä minut kun tulen kotiin ja jutella yms. (seksiä halus) Hän oli tietysti aamulla todella väsynyt ja ramppas makkarissa että milloin oikein herään. Kun en saanut enää unta tuon ramppailun takia niin nousin ylös. Mies lähti salamana ulos. Jotenkin ei ollut yhtään rentouttavaa.
Ap
No sehän meni ihan putkeen! Siis miehen näkökulmasta. Kun jonkun asian hoitaa tarpeeksi huonosti, ei pyydetä enää uudestaan. Toimii!
Miehelläsi muutenkin hyvin pullat uunissa: sai sen toivomansa lapsen mutta saa myös edelleen jatkaa perheettömän huoletonta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies käyttää sinua hyväksi. Ei tule muuttumaan, ainut vaihtoehto on ero tai kynnysmaton roolin hyväksyminen. Kuten joku edellä sanoi, ei tässä ole ymmärryksen puutteesta kyse vaan siitä ettei mies välitä väsymyksestäsi eikä edes halua jakaa asioita reilusti.
Niin tätä olen välillä miettinyt. Jotenkin on kuitenkin niin vakuuttava ja taitava puhumaan, että olen uskonut muutokseen ja ettei vaan voi taipua paljon parempaan, koska aikaa vaan ei ole.
Ap
Mies on halunnut lapsen, ja nyt hänellä on se. "Aikaa vaan ei ole"? Miehellä on mahdollisuus vaihtaa työ ei-reissutyöhön ja saada sitä aikaa. Ei tee niin. Sinä ylläpidät hänelle kotia, jossa hän voi käydä leikkimässä viikonlopun omilla säännöillään. Olisiko todella aika unohtaa puheet ja katsoa tekoja?
Tätä olenkin sanonut, että enemmän tekoja, vähemmän sanoja. Katsotaan nyt mitä viikonloppu tarjoaa. Vanhaa vai kenties jotain uutta. Mä olen kuitenkin toiveikas. En haluaisi perheemme menevän rikki. Mieheni kertoo usein, että ollaan hänelle kaikista tärkeimmät ja rakastaa meitä eniten. Mä rakastan miestäni oikeasti myös, siksi kai en ole lähtenyt kun on hyvääkin ja ihana lapsi. Toivoisin hänelle ehjää kotia, vanhemmat yhdessä, kun meillä kuitenkin on se rakkaus vielä. Pakko yrittää vielä.
Ap
Mieti, hyvä ihminen, mitä sinä saat tuosta parisuhteesta. Mies elää kuten haluaa ja sinä myös elät kuten mies haluaa.
En tarkoita, että miehen pitäisi elättää sinua, mutta jo sekin, että mies ansaitsee enemmän ja kuitenkin sinä maksat noin suuren osan koko perheen menoista, kiinnitti huomion. Tässäkin suhteessa asetelma on epäreilu.
Ei mies opi eikä ymmärrä puhetta. Käytännön esimerkki ainoa opettaja. Ennen erosta puhumista mene viikonlopuksi pois, vaikka ystävän, vanhempien luo tai vaikka hotelliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies käyttää sinua hyväksi. Ei tule muuttumaan, ainut vaihtoehto on ero tai kynnysmaton roolin hyväksyminen. Kuten joku edellä sanoi, ei tässä ole ymmärryksen puutteesta kyse vaan siitä ettei mies välitä väsymyksestäsi eikä edes halua jakaa asioita reilusti.
Niin tätä olen välillä miettinyt. Jotenkin on kuitenkin niin vakuuttava ja taitava puhumaan, että olen uskonut muutokseen ja ettei vaan voi taipua paljon parempaan, koska aikaa vaan ei ole.
Ap
Mies on halunnut lapsen, ja nyt hänellä on se. "Aikaa vaan ei ole"? Miehellä on mahdollisuus vaihtaa työ ei-reissutyöhön ja saada sitä aikaa. Ei tee niin. Sinä ylläpidät hänelle kotia, jossa hän voi käydä leikkimässä viikonlopun omilla säännöillään. Olisiko todella aika unohtaa puheet ja katsoa tekoja?
Tätä olenkin sanonut, että enemmän tekoja, vähemmän sanoja. Katsotaan nyt mitä viikonloppu tarjoaa. Vanhaa vai kenties jotain uutta. Mä olen kuitenkin toiveikas. En haluaisi perheemme menevän rikki. Mieheni kertoo usein, että ollaan hänelle kaikista tärkeimmät ja rakastaa meitä eniten. Mä rakastan miestäni oikeasti myös, siksi kai en ole lähtenyt kun on hyvääkin ja ihana lapsi. Toivoisin hänelle ehjää kotia, vanhemmat yhdessä, kun meillä kuitenkin on se rakkaus vielä. Pakko yrittää vielä.
Ap
Rakkaudentunnustukset ovatkin helppoja. Niitä kannattaakin viljellä, että pitää palvelijan tyytyväisenä. Ne ovat tyhjää täynnä, jos mies ei välitä sinusta edes sen verran että huolehtisi jaksamisestasi ja hyvinvoinnistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies käyttää sinua hyväksi. Ei tule muuttumaan, ainut vaihtoehto on ero tai kynnysmaton roolin hyväksyminen. Kuten joku edellä sanoi, ei tässä ole ymmärryksen puutteesta kyse vaan siitä ettei mies välitä väsymyksestäsi eikä edes halua jakaa asioita reilusti.
Niin tätä olen välillä miettinyt. Jotenkin on kuitenkin niin vakuuttava ja taitava puhumaan, että olen uskonut muutokseen ja ettei vaan voi taipua paljon parempaan, koska aikaa vaan ei ole.
Ap
Mies on halunnut lapsen, ja nyt hänellä on se. "Aikaa vaan ei ole"? Miehellä on mahdollisuus vaihtaa työ ei-reissutyöhön ja saada sitä aikaa. Ei tee niin. Sinä ylläpidät hänelle kotia, jossa hän voi käydä leikkimässä viikonlopun omilla säännöillään. Olisiko todella aika unohtaa puheet ja katsoa tekoja?
Tätä olenkin sanonut, että enemmän tekoja, vähemmän sanoja. Katsotaan nyt mitä viikonloppu tarjoaa. Vanhaa vai kenties jotain uutta. Mä olen kuitenkin toiveikas. En haluaisi perheemme menevän rikki. Mieheni kertoo usein, että ollaan hänelle kaikista tärkeimmät ja rakastaa meitä eniten. Mä rakastan miestäni oikeasti myös, siksi kai en ole lähtenyt kun on hyvääkin ja ihana lapsi. Toivoisin hänelle ehjää kotia, vanhemmat yhdessä, kun meillä kuitenkin on se rakkaus vielä. Pakko yrittää vielä.
Ap
Voi ystävä hyvä. Ei mies teitä rakasta, ettekä ole hänelle tärkeitä. Rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa haluaa viettää aikaa, ja heille haluaa kaikkea hyvää! Kaikki miehen käytöksessä puhuu ihan päinvastaista. Ei rakastava ja välittävä ihminen käyttäydy noin!!! Sulla on nyt ihan vääristynyt käsitys rakkaudesta - se ei ole sanoja, vaan tekoja.
Ehjä perhe ei myöskään saa olla itseisarvo, jos se tarkoittaa että lapsi saa täysin vääristyneen kuvan parisuhteesta ja perhe-elämästä. Sinä kärsit, ja lapsikin kärsii pidemmällä aikavälillä. Hänhän tulee isänsä hylkäämäksi jokaikinen viikonloppu! Hän ei ole ikinä isälle tärkeä. Se on paljon isompi trauma kuin vanhempien ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä välissä hän oli krapulan ehtinyt hankkia? Entä sinun baari-iltasi? Saatkos sinä koskaan nukkua krapuloitasi?
Ota nyt asia oikeasti tiukasti puheeksi äläkä keksi miehen puolesta selityksiä. Sinulla on oikeus myös nukkua, ja saada vapaata. Eikä se hoidu jollet sitä itse hoida. Turhaa jäädä kesää odottamaan, mies järjestäisi asian heti jos tahtoa löytyisi.
Muista että sitä saa mihin on valmis tyytymään.
Tämä. Ei siihen tarvitse kolmea kuukautta kerätä voimia, että perjantaina kotiin tullessaan ottaa vastuuta OMAN lapsen hoidosta ja seuraavana aamuna antaa lapsen äidin nukkua.
Sovi ap jo tässä vaiheessa viikkoa perjantaille tyttöjen ilta. Kerro asiasta miehelle, että osaa jo henkisesti varautua eikä ehdi keksimään mitään omia menoja. Sitten kun mies on perjantaipäivän saanut levätä viikon rasituksista, nostat illalla kytkintä, tulet kotiin kun huvittaa ja tietty nukut aamulla pitkään. Miehesi vaikuttaa sellaiselta tampiolta, että hänelle kannattaa rautalangasta vääntää tämä kuvio: minulla on tyttöjen ilta —> tulen myöhään —> nukun myöhään —> lauantaiaamuna MIES herää lapsen kanssa, ruokkii yms. yms. ja ovat sitten hiljaa ettet herää ennen aikojasi.
Olen minä joskus järkännyt tyttöjen illan. Muistaakseni se ei ollut kauhean mukavaa. Mies soitteli koko illan perääni, kyseli milloin tulen ja oli jopa tarjoamassa kyytiä, vaikka lapsi oli nukkumassa. Kun yöllä tulin hän sanoi, ettei ole voinut nukkua yhtään kun on niin huolissaan ja haluaa nähdä minut kun tulen kotiin ja jutella yms. (seksiä halus) Hän oli tietysti aamulla todella väsynyt ja ramppas makkarissa että milloin oikein herään. Kun en saanut enää unta tuon ramppailun takia niin nousin ylös. Mies lähti salamana ulos. Jotenkin ei ollut yhtään rentouttavaa.
Ap
Niin? Sitten uutta vapaailtaa putkeen vaan. Tällä kertaa sovit, että menet yöksi jollekulle kaverille, puhelin äänettömälle. Pärjääthän säkin arkiyöt ihan yksin sen lapsen kanssa, miksi ihmeessä mies ei pärjäisi? Eikä ajatus olekaan lähteä tyttöjen iltaan rentoutumaan vaan kouluttaa sitä ameebaa, jota kutsut mieheksesi. Jos mies ei ole paljon ollut yksin lapsen kanssa, häntä voi toki jännittää joutua hoitovastuuseen mutta tekemällä oppii. Eivät naisetkaan synny valmiina äideiksi vaan ne taidot opitaan yhtälailla lapsen kanssa aikaa viettämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies käyttää sinua hyväksi. Ei tule muuttumaan, ainut vaihtoehto on ero tai kynnysmaton roolin hyväksyminen. Kuten joku edellä sanoi, ei tässä ole ymmärryksen puutteesta kyse vaan siitä ettei mies välitä väsymyksestäsi eikä edes halua jakaa asioita reilusti.
Niin tätä olen välillä miettinyt. Jotenkin on kuitenkin niin vakuuttava ja taitava puhumaan, että olen uskonut muutokseen ja ettei vaan voi taipua paljon parempaan, koska aikaa vaan ei ole.
Ap
Mies on halunnut lapsen, ja nyt hänellä on se. "Aikaa vaan ei ole"? Miehellä on mahdollisuus vaihtaa työ ei-reissutyöhön ja saada sitä aikaa. Ei tee niin. Sinä ylläpidät hänelle kotia, jossa hän voi käydä leikkimässä viikonlopun omilla säännöillään. Olisiko todella aika unohtaa puheet ja katsoa tekoja?
Tätä olenkin sanonut, että enemmän tekoja, vähemmän sanoja. Katsotaan nyt mitä viikonloppu tarjoaa. Vanhaa vai kenties jotain uutta. Mä olen kuitenkin toiveikas. En haluaisi perheemme menevän rikki. Mieheni kertoo usein, että ollaan hänelle kaikista tärkeimmät ja rakastaa meitä eniten. Mä rakastan miestäni oikeasti myös, siksi kai en ole lähtenyt kun on hyvääkin ja ihana lapsi. Toivoisin hänelle ehjää kotia, vanhemmat yhdessä, kun meillä kuitenkin on se rakkaus vielä. Pakko yrittää vielä.
Ap
Rakkaudentunnustukset ovatkin helppoja. Niitä kannattaakin viljellä, että pitää palvelijan tyytyväisenä. Ne ovat tyhjää täynnä, jos mies ei välitä sinusta edes sen verran että huolehtisi jaksamisestasi ja hyvinvoinnistasi.
Olenkin sanonut miehelle, että tuntuu kuin et välittäisi yhtään minun jaksamisestani. Et kysy miten voin, tarvitsisinko levätä. Hän sanoi, että milloin haluat levätä. Sitten tälläinen järjestyy, mutta kun on antanut lapselle aamupalan tulee makkariin halailemaan, pussailemaan ja kysyy otanko kahvia. Sanon kiitos ei, mutta voisin haluta vielä levätä. Mies kysyy, että luulisi että olisin iloinen halauksista ja kahvista. Hän haluaisi viettää aikaa yhdessä, ja kun nyt olet hereillä niin etkö voisi nousta.
Olen huomannut, että mies ei jotenkin kestä jos nukun ja hän ei. En tiedä mikä siinä on. Mutta hän ikäänkuin antaa minun joskus nukkua pitempään, mutta hän jatkuvasti avaa oven ja tarkistaa olenko hereillä ja tulee viereeni. Olen tästä sanonutkin että älä tule sitten herättelemään ja mies vaan ihmettelee miksi joku ei tykkäisi halauksista ja valmiista aamupalasta (vain kahvi). En tiedä sitten onko oma suhtautuminen asiaan outo, mutta itse nyt todellakin annan miehen nukkua rauhassa makkarissa, enkä häiritse. Kai hän sitten taas teki omilla muka ystävällisillä toimillaan noista aamuista minulle sellaisen, että en enää edes pyydä jos saisin nukkua pidempään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies käyttää sinua hyväksi. Ei tule muuttumaan, ainut vaihtoehto on ero tai kynnysmaton roolin hyväksyminen. Kuten joku edellä sanoi, ei tässä ole ymmärryksen puutteesta kyse vaan siitä ettei mies välitä väsymyksestäsi eikä edes halua jakaa asioita reilusti.
Niin tätä olen välillä miettinyt. Jotenkin on kuitenkin niin vakuuttava ja taitava puhumaan, että olen uskonut muutokseen ja ettei vaan voi taipua paljon parempaan, koska aikaa vaan ei ole.
Ap
Mies on halunnut lapsen, ja nyt hänellä on se. "Aikaa vaan ei ole"? Miehellä on mahdollisuus vaihtaa työ ei-reissutyöhön ja saada sitä aikaa. Ei tee niin. Sinä ylläpidät hänelle kotia, jossa hän voi käydä leikkimässä viikonlopun omilla säännöillään. Olisiko todella aika unohtaa puheet ja katsoa tekoja?
Tätä olenkin sanonut, että enemmän tekoja, vähemmän sanoja. Katsotaan nyt mitä viikonloppu tarjoaa. Vanhaa vai kenties jotain uutta. Mä olen kuitenkin toiveikas. En haluaisi perheemme menevän rikki. Mieheni kertoo usein, että ollaan hänelle kaikista tärkeimmät ja rakastaa meitä eniten. Mä rakastan miestäni oikeasti myös, siksi kai en ole lähtenyt kun on hyvääkin ja ihana lapsi. Toivoisin hänelle ehjää kotia, vanhemmat yhdessä, kun meillä kuitenkin on se rakkaus vielä. Pakko yrittää vielä.
Ap
Rakkaudentunnustukset ovatkin helppoja. Niitä kannattaakin viljellä, että pitää palvelijan tyytyväisenä. Ne ovat tyhjää täynnä, jos mies ei välitä sinusta edes sen verran että huolehtisi jaksamisestasi ja hyvinvoinnistasi.
Olenkin sanonut miehelle, että tuntuu kuin et välittäisi yhtään minun jaksamisestani. Et kysy miten voin, tarvitsisinko levätä. Hän sanoi, että milloin haluat levätä. Sitten tälläinen järjestyy, mutta kun on antanut lapselle aamupalan tulee makkariin halailemaan, pussailemaan ja kysyy otanko kahvia. Sanon kiitos ei, mutta voisin haluta vielä levätä. Mies kysyy, että luulisi että olisin iloinen halauksista ja kahvista. Hän haluaisi viettää aikaa yhdessä, ja kun nyt olet hereillä niin etkö voisi nousta.
Olen huomannut, että mies ei jotenkin kestä jos nukun ja hän ei. En tiedä mikä siinä on. Mutta hän ikäänkuin antaa minun joskus nukkua pitempään, mutta hän jatkuvasti avaa oven ja tarkistaa olenko hereillä ja tulee viereeni. Olen tästä sanonutkin että älä tule sitten herättelemään ja mies vaan ihmettelee miksi joku ei tykkäisi halauksista ja valmiista aamupalasta (vain kahvi). En tiedä sitten onko oma suhtautuminen asiaan outo, mutta itse nyt todellakin annan miehen nukkua rauhassa makkarissa, enkä häiritse. Kai hän sitten taas teki omilla muka ystävällisillä toimillaan noista aamuista minulle sellaisen, että en enää edes pyydä jos saisin nukkua pidempään.
Ap
a) Tee miehelle samallalailla kun hän yrittää nukkua pidempään, jos vaikka ymmärtäisi kuinka typerästi toimii (aikuisten suhteessa ei pitäisi joutua miettimään tällaista koston kautta opettamista, mutta ei miehesi taida oikein muuten tajuta).
b) Jos makuuhuoneen oven saa lukkoon, laita se lukkoon (tosin melko outoa, että tällaista vaihtoehtoa pitää edes miettiä!).
c) Järkipuhe (eli kunnon saarna/raivokohtaus tässä tapauksessa).
En kattelis tollasta miesporsasta
Kun lapsemme oli vauva, ex-mieheni ei yhtään osannut olla lapsen kanssa kaksin. Kerran olin oksennustaudissa ja makasin vaan sängyssä vuorotellen kuolemaa tehden, oksentaen ja nukkuen. Miehen piti huolehtia vauvasta. Hän toi vauvan leikkimään sänkyymme. Oli kuulemma kiva kerrankin makoilla koko perhe yhdessä. Oksutauti kiersi miedät kaikki, joten tartuntaa oli turha pelätä, sillä sairastuisimme siihen joka tapauksessa, vuorotellen onneksi. Vähän aikaa jaksoin leikkiä vauvan ja miehen kanssa, mutta sitten heitin heidät ulos makkarista, koska halusin nukkua. Kun oli miehen vuoro sairastaa, annoin hänen maata rauhassa, ei olisi tullut mieleenkään häiritä oksennustautista. Muutenkin miehen vauvan kanssa oleminen oli tietokoneella istumista. Vasta erottuamme (hänen aloitteestaan) hän havahtui tilanteeseen, ettei ollut kotona kovin paljon läsnä, ja onkin petrannut paljon isänä olemista. Joskus miehet tarvitsevat eron, jotta he tajuavat kuinka lapsesta huolehditaan.
Juhlat venähti hänen osaltaan vähän pitkäksi. En juurikaan käy baareissa. Väsyttää liikaa ja tiedän, että kaaos kotona odottamassa ja mies hermona.
Ap