Menikö ihan tasapuolisesti?
Mies tekee reissutöitä. Lähtee su iltana ja palaa kotiin to iltana. Olin kotona lapsen kanssa 1,5 -vuotta. Pitää aina viikonloppuisin antaa miehen levätä ja nukkua niin paljon kuin haluaa. Saattaa välillä nukkua 15 tuntia putkeen ja useimmiten 12-14 aikaan herää. Sitten ei enää viimeistään lauantai iltana saa unta, kun on nukkunut liian pitkään. Ja valvoo la-su yönä 03-06 eli sunnuntaisin herää vasta päivällä.
Tämä tarkoittaa sitä, että hoidan lapsen lähes kokonaan yksin. Koska viikonloppuisin kun mies on hereillä hänellä oli kaikkea muuta tekemistä kuin olla kotona. Mm. harrastukset, joita ei voi tehdä kuin kotikaupungissa eli viikonloppuisin ja pitää myös kavereita nähdä.
Nyt sitten palasin töihin eli minä vien ja haen lapsen päiväkodista ja kaikki kotityöt teen myös edelleen. Mies tarvitsee perjantain lepäämiseen. Minä hoidan siis lapsen, kodin ja työni edelleen, mutta mitään erillisiä lepohetkiä ei ole. Yöt silloin kuin lapsi nukkuu ja viikonloppuisin päiväuniaika n. yksi tunti.
Mietinkin miksei miehelle riitä lepo arkisin niissä hotelleissa kun ei tarvitse kotitöitäkään tehdä eikä lasta hoitaa, voi vaan levätä. Ja periaatteessa nukkua niin pitkät yöunet kuin haluaa. Herätys on 05-07 aikaan hänellä. Minulla on myös tuohon aikaan kun vien lapsen päiväkotiin ja työmatkat bussilla, niihin mene tunti eli kaksi tuntia päivässä.
Onko tuo reissutyö sitten niin väsyttävää? Ja kyllä minäkin olen välillä todella väsynyt. Pitää vaan mennä aikaisin nukkumaan, että saa tarpeeksi pitkät yöunet. Minulla ne on 7-9 tuntia. Ei mies koskaan kysy olenko väsynyt, tarvitsenko levätä. Mies sanoo aina ensin "oli törkeän rankka viikko, pitää levätä, älkää sitten melutko."
Mies ajaa rekkaa, nukkuu kyllä yöt kotona. Muutoin viikkokuvio samankuuloinen, ei tosin harrasta mitään sohvaperunailun lisäksi. Minua ei varsinaisesti haittaa, saanpahan tehdä mitä huvittaa ja taapero sallii. Miehen ollessa kotona otan kyllä omaa aikaa jättämällä muksun hälle. Ja jos tuntuu että mies rassaa, aina voi käskeä keräämään tavaransa ja hyvästellä.
Puhuminen kannattaa, ei meilläkään aina näin mukavaa ole ollut.