Miksi pitäisi/kannattaisi mennä naimisiin ennen kuin saa lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy mennä naimisiin pitää minusta olla se että pari haluaa elää avioliitossa ei se pitäisikö niin tehdä tai kannattaako se jollakin tavalla.

Mistä tulee halu elää avioliitossa? Siis jos ei asialla ole esim. uskonnollista merkitystä ihmiselle? Selittäkää miksi haluta avioliittoa? 

Avioliitto on kyllä juridinen sopimus, joten sen voi solmia myös ilman uskonnollista merkitystä.

Juridiikan lisäksi avioliitto on ulkopuolelle helppo yhteneväinen signaali sitoutumisesta. (Voisihan sitä tehdä selväksi lähipiirille, että "yhteenmuutamisemme ei ole itseasiassa enää seurustelua, vaan olemme ilmoittaneet viranomaisille olevamme toistemme lähiomaisia, sopineet yhteisomistuksesta, keskinäisestä elatusvelvollisuudesta jne." mutta sekin tuntuisi hieman teennäiseltä)

Itse en kyllä välittänyt kovasti naimisiin mennessäni siitä, mitä muut asiasta ajattelevat, toisaalta, en kyllä tullut ajatelleeksi sitä, miten asiat olisi voinut hoitaa toisin (ilman avioliittoa)

Ei minua kiinnosta mitä lähipiiri ajattelee meidän sitoutumisesta, minulle on ihan sama luuleeko ne meidän olevan vähän vai paljon sitoutuneita toisiimme. En myöskään aio kertoa muille, että olemmeko ilmoittaneet viranomaisille jotain tai tehneet jotain keskinäisiä sopimuksia, ne asiat ei kellekään muulle kuulu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vauvan tulo perheeseen koettelee suhdetta. Avioliitossa oleminen tuo varmuutta ja Jumalan siunauksen liitolle. Ja lisäksi eikö olisi kiva, mennä naimisiin freshinä, ennen kuin raskaus, synnytys ja yövalvomiset jättävät jälkensä. ;)

No jos sattuu olemaan uskovainen. Jos taas on ateisti, niin... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy mennä naimisiin pitää minusta olla se että pari haluaa elää avioliitossa ei se pitäisikö niin tehdä tai kannattaako se jollakin tavalla.

Mistä tulee halu elää avioliitossa? Siis jos ei asialla ole esim. uskonnollista merkitystä ihmiselle? Selittäkää miksi haluta avioliittoa? 

Mistä tulee halu ostaa punaisen sijasta keltainen auto. Miksi joku asuu mieluummin kaupungissa kuin maalla toinen taas ei voisi kuvitella koskaan asuvansa kaupungissa? Mitä järkeä on pitää pitkähiuksisista miehistä kaljujen sijaan? Miksi joku haluaa tietyn työn jota minä en voi sietää? Miksi jonkun astiakaapissa on vain vähän astioita ja toisen astiakaappi pursuaa tavaroista? Miksi joku haluuaa kuunnella Mattia ja Teppoa? Miksi haluta lapsia? Miksi haluta koira? Miksi haluta..... Oi selitä....? Oi selitä...? Miksi? Miksi? Miksi?

Et voi verrata sitä, että minkä värisestä autosta tykkää tai mistä musiikista tykkää avioliittoasiaan. Avioliitto on juridinen sopimus ja kyselen tässä aloituksessa, että mitä juridista hyötyä se tuo lapsen näkökulmasta verrattuna avoliittoon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä "pidäkään", kaikki yhteisiin lapsiin liittyvät käytännön asiat on hoidettavissa myös muutenkin.

Toinen kysymys tietysti on, että se yhteinen lapsi sitoo teidät paljon vahvemmin yhteen, kuin esim. avioliitto. Siksi tuntuu hieman ristiriitaiselta, että olette valmiit yhteiseen lapseen (olettaen, että lapsi oli suunniteltu), mutta ette avioliittoon. Tämän sanoin vain siksi, kun kysyit lapsen saamisesta ja avioliitosta, sinänsä olet vapaa tekemään elämässäsi omat valintasi, minulla ei ole siihen mitään sanomista.

Lapsi sitoo tosiaan paljon vahvemmin. Vanhemmuudesta ei voi erota, mutta avioliitosta voi aika helpostikin nykyään erota. Kysyin asiaa siksi, että tällä palstalla melkein jokaisessa lapsiperheen ongelmia käsittelevässä ketjussa, jossa ilmenee, että lapset on saatu "vain" avioliitossa, niin liuta kommentoijia ihmettelee, että miksi teitte lapset ilman avioliittoa ja sanoo ap:lle (jos ap on nainen), että miten olit niin hölmö, että teit lapsia ilman että menitte naimisiin. Ap

No, jos et näe avioliitosta sopimuksena itsellesi mitään hyötyä, niin ehkei sinun kannata sitä solmia. Itse näen asian toisin, mutta en rupea siitä kiistelemään. Jokainen kuitenkin vastaa omista päätöksistään.

Tästä asiasta jankkaaminen on vähän sama kuin omistusasuminen, moneen tilanteeseen se sopii, mutta ei aina ja jokainen päättää itse, ryhtyykö siihen vai ei.

-7

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy mennä naimisiin pitää minusta olla se että pari haluaa elää avioliitossa ei se pitäisikö niin tehdä tai kannattaako se jollakin tavalla.

Mistä tulee halu elää avioliitossa? Siis jos ei asialla ole esim. uskonnollista merkitystä ihmiselle? Selittäkää miksi haluta avioliittoa? 

Jotta lasten oikeudet on turvattu lakiteknisesti.

Perintö tulee, jos isä kuolee yllättäen tapaturmassa, jne.

Tätä kommenttia en ymmärrä ollenkaan. Lapsi perii isänsä (ja äitinsä) kun isä (tai äiti) kuolee. Ei siihen vanhempien avioliittoa tarvitse. Lapsi saa perintönsä mikäli isyys on tunnustettu oli vanhemmat sitten avoliitossa tai avioliitossa. 

En millään ymmärrä mikä avioliitossa turvaisi lakiteknisesti lapsen oikeuksia verrattuna avoliittoon. 

Ap

Jos avoliitossa elävät puolisot saavat lapsen, lapsi on juridisesti vain äidin. Suomessa lapsen synnyttänyttä naista pidetään aina lapsen äitinä. Lapsen siittänyt avomies ei lain nojalla ole lapsen isä. Jotta miehestä tulisi oikeudellisesti isä, hänen on tunnustettava isyytensä lastenvalvojalle, jonka tehtäviin kuuluu kysyä kaikenlaisia, intiimejä ja kiusallisiakin kysymyksiä. Lastenvalvojalla käynnin jälkeen on vielä odotettava isyyden vahvistamista maistraatissa, eikä sekään riitä.

Isyyden tunnustaminen tekee miehestä elatusvelvollisen, mutta se ei tee isästä huoltajaa. Jotta isä pääsisi huoltajaksi, asiasta on sovittava puolisoiden kesken ja sopimus on vahvistettava sosiaalilautakunnassa. Pahimmassa tapauksessa huoltoriita ratkaistaan käräjillä.

Jos lapsi syntyy avioliitossa, aviovaimo on lapsen äiti ja aviomies lain nojalla lapsen isä. Aviolapsen huoltajia ovat hänen molemmat vanhempansa. Molemmat vanhemmat ovat velvollisia huolehtimaan lapsen elatuksesta. Avioliitto eroaa avoliitosta mm. siinä suhteessa, että aviopuolisoiden ja lasten asema on tarkoin laissa säännelty. Sen vuoksi avioliittoon liittyy selvästi vähemmän oikeudellisia riskejä kuin avoliittoon.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kot0…

On aina lapsen etu, kun hänellä on lain näkökulmasta parempi suoja ja enemmän oikeuksia.

Miksi sinä kopioit tänne tuollaisia vanhentuneita tekstejä? Nuo kaikki käytännöt ovat muuttuneet vuosia sitten. Isyyttä ei enää käydä tunnustamassa lastenvalvojalla. Eikä kukaan viranomainen kysele mitään kysymyksiä. Nykyään isyys tunnustetaan tavallisella neuvolakäynnillä allekirjoittamalla sen neuvolaterkkarin antama paperi, siis jo ennen lapsen syntymää. Terkkari postittaa sen paperin viranomaisille, ja asia on sillä selvä. Samalla tehdään huoltajuussopimus, eli allekirjoitetaan toinenkin paperi, jossa isästäkin tehdään lapsen virallinen huoltaja. Terkkari postittaa sen samassa kirjekuoressa kuin tuon isyyden tunnustus -paperin. Ei vaadi isältä eikä äidiltä mitään muuta kuin sen, että molemmat käy neuvolassa kerran yhdessä sillä tavallisella käynnillä ennen lapsen syntymää ja allekirjoittaa ne kaksi paperia. Ei ne paperit mihinkään käräjille mene. Terkkari postittaa ne lastenvalvojalle, joka kirjaa isyys- ja huoltajatiedot lapsen rekistereihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä "pidäkään", kaikki yhteisiin lapsiin liittyvät käytännön asiat on hoidettavissa myös muutenkin.

Toinen kysymys tietysti on, että se yhteinen lapsi sitoo teidät paljon vahvemmin yhteen, kuin esim. avioliitto. Siksi tuntuu hieman ristiriitaiselta, että olette valmiit yhteiseen lapseen (olettaen, että lapsi oli suunniteltu), mutta ette avioliittoon. Tämän sanoin vain siksi, kun kysyit lapsen saamisesta ja avioliitosta, sinänsä olet vapaa tekemään elämässäsi omat valintasi, minulla ei ole siihen mitään sanomista.

Lapsi sitoo tosiaan paljon vahvemmin. Vanhemmuudesta ei voi erota, mutta avioliitosta voi aika helpostikin nykyään erota. Kysyin asiaa siksi, että tällä palstalla melkein jokaisessa lapsiperheen ongelmia käsittelevässä ketjussa, jossa ilmenee, että lapset on saatu "vain" avioliitossa, niin liuta kommentoijia ihmettelee, että miksi teitte lapset ilman avioliittoa ja sanoo ap:lle (jos ap on nainen), että miten olit niin hölmö, että teit lapsia ilman että menitte naimisiin. Ap

No, jos et näe avioliitosta sopimuksena itsellesi mitään hyötyä, niin ehkei sinun kannata sitä solmia. Itse näen asian toisin, mutta en rupea siitä kiistelemään. Jokainen kuitenkin vastaa omista päätöksistään.

Tästä asiasta jankkaaminen on vähän sama kuin omistusasuminen, moneen tilanteeseen se sopii, mutta ei aina ja jokainen päättää itse, ryhtyykö siihen vai ei.

-7

Ei kai tämä keskusteleminen mitään jankkaamista ole? Kyselin ihmisiltä neuvoja, että mitä hyötyä olisi avioliitosta. Kun voihan olla, että en itse tiedä kaikkea tai ole tullut ajatelleeksi kaikkea. En minä avioliittoa mitenkään vastusta. Esimerkiksi sinulta kuulisin mielelläni, että mitä hyötyä siitä sinulle on, kun kerran koet siitä olevan hyötyä. Ihan samalla lailla kuin omistusasumisen hyötyjä voi täällä kysellä itselleen vinkiksi. Ap

Mielestäni häiden haluaminen on ainut syy mennä naimisiin ENNEN lapsia. On naurettavaa, jos morsian pukeutuu valkoiseen, käyttää huntua ja isä vielä luovuttaa, MIKÄLI niitä lapsia roikkuu liuta helmoissa ja käsivarsilla. 😂

Jos ei halua häitä, tai ei toteuta neitseellisiä perinteitä niissä, on sama milloin sen avioliiton solmii.

Tai on solmimatta.

Naiselle turvallisempaa olla naimisissa. Mies voi lähteä toisen mukaan, mutta nainen saa avioehtojen mukaisen omaisuuden itselleen (tai puolet omaisuudesta), jolloin ei jää tyhjän päälle. Jos taas ei olla aviossa voi mies heittää naisen ja lapsen pihalle, eikä naisella ole paljoa sanottavaa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä "pidäkään", kaikki yhteisiin lapsiin liittyvät käytännön asiat on hoidettavissa myös muutenkin.

Toinen kysymys tietysti on, että se yhteinen lapsi sitoo teidät paljon vahvemmin yhteen, kuin esim. avioliitto. Siksi tuntuu hieman ristiriitaiselta, että olette valmiit yhteiseen lapseen (olettaen, että lapsi oli suunniteltu), mutta ette avioliittoon. Tämän sanoin vain siksi, kun kysyit lapsen saamisesta ja avioliitosta, sinänsä olet vapaa tekemään elämässäsi omat valintasi, minulla ei ole siihen mitään sanomista.

Lapsi sitoo tosiaan paljon vahvemmin. Vanhemmuudesta ei voi erota, mutta avioliitosta voi aika helpostikin nykyään erota. Kysyin asiaa siksi, että tällä palstalla melkein jokaisessa lapsiperheen ongelmia käsittelevässä ketjussa, jossa ilmenee, että lapset on saatu "vain" avioliitossa, niin liuta kommentoijia ihmettelee, että miksi teitte lapset ilman avioliittoa ja sanoo ap:lle (jos ap on nainen), että miten olit niin hölmö, että teit lapsia ilman että menitte naimisiin. Ap

No, jos et näe avioliitosta sopimuksena itsellesi mitään hyötyä, niin ehkei sinun kannata sitä solmia. Itse näen asian toisin, mutta en rupea siitä kiistelemään. Jokainen kuitenkin vastaa omista päätöksistään.

Tästä asiasta jankkaaminen on vähän sama kuin omistusasuminen, moneen tilanteeseen se sopii, mutta ei aina ja jokainen päättää itse, ryhtyykö siihen vai ei.

-7

Ei kai tämä keskusteleminen mitään jankkaamista ole? Kyselin ihmisiltä neuvoja, että mitä hyötyä olisi avioliitosta. Kun voihan olla, että en itse tiedä kaikkea tai ole tullut ajatelleeksi kaikkea. En minä avioliittoa mitenkään vastusta. Esimerkiksi sinulta kuulisin mielelläni, että mitä hyötyä siitä sinulle on, kun kerran koet siitä olevan hyötyä. Ihan samalla lailla kuin omistusasumisen hyötyjä voi täällä kysellä itselleen vinkiksi. Ap

Menee vähän meta-keskustelun puolelle, mutta kyllä tuo aloituksesi aika asenteellinen (avioliittoa vastaan) oli ja melko iso riski jankkaamisesta.

Itse en niin laskenut sopimuksen hyötyjä tai haittoja, mutta naimisiin menemällä olimme ainakin puolison kanssa samalla viivalla tulevaisuuden suhteen. Itse en olisi voinut perustella puolisolleni (tai itsellenikään) miksi olen valmis sitoutumaan häneen perustamalla perheen (yhteisiä tai adoptoituja lapsia) mutta en kuitenkaan "valmis avioliittoon" (esim. keskinäisen elatusvelvollisuuden muodossa)

-7 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy mennä naimisiin pitää minusta olla se että pari haluaa elää avioliitossa ei se pitäisikö niin tehdä tai kannattaako se jollakin tavalla.

Mistä tulee halu elää avioliitossa? Siis jos ei asialla ole esim. uskonnollista merkitystä ihmiselle? Selittäkää miksi haluta avioliittoa? 

Mistä tulee halu ostaa punaisen sijasta keltainen auto. Miksi joku asuu mieluummin kaupungissa kuin maalla toinen taas ei voisi kuvitella koskaan asuvansa kaupungissa? Mitä järkeä on pitää pitkähiuksisista miehistä kaljujen sijaan? Miksi joku haluaa tietyn työn jota minä en voi sietää? Miksi jonkun astiakaapissa on vain vähän astioita ja toisen astiakaappi pursuaa tavaroista? Miksi joku haluuaa kuunnella Mattia ja Teppoa? Miksi haluta lapsia? Miksi haluta koira? Miksi haluta..... Oi selitä....? Oi selitä...? Miksi? Miksi? Miksi?

Et voi verrata sitä, että minkä värisestä autosta tykkää tai mistä musiikista tykkää avioliittoasiaan. Avioliitto on juridinen sopimus ja kyselen tässä aloituksessa, että mitä juridista hyötyä se tuo lapsen näkökulmasta verrattuna avoliittoon. Ap

Miksi en voi verata? Miksi avioliitosta pitäisi olla hyötyä lapsen näkökulmasta? Miksi lapsi kyselyikäisenä kyselee äiti miksi, mitä hyötyä tuosta on, miksi sä teet noin, miksi, miksi, miksi, miksi, miksi???

Vierailija kirjoitti:

Naiselle turvallisempaa olla naimisissa. Mies voi lähteä toisen mukaan, mutta nainen saa avioehtojen mukaisen omaisuuden itselleen (tai puolet omaisuudesta), jolloin ei jää tyhjän päälle. Jos taas ei olla aviossa voi mies heittää naisen ja lapsen pihalle, eikä naisella ole paljoa sanottavaa asiaan.

Minulla on enemmän varallisuutta kuin avomiehelläni. Eli avioero ei antaisi minulle penniäkään mieheni rahoista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä "pidäkään", kaikki yhteisiin lapsiin liittyvät käytännön asiat on hoidettavissa myös muutenkin.

Toinen kysymys tietysti on, että se yhteinen lapsi sitoo teidät paljon vahvemmin yhteen, kuin esim. avioliitto. Siksi tuntuu hieman ristiriitaiselta, että olette valmiit yhteiseen lapseen (olettaen, että lapsi oli suunniteltu), mutta ette avioliittoon. Tämän sanoin vain siksi, kun kysyit lapsen saamisesta ja avioliitosta, sinänsä olet vapaa tekemään elämässäsi omat valintasi, minulla ei ole siihen mitään sanomista.

Lapsi sitoo tosiaan paljon vahvemmin. Vanhemmuudesta ei voi erota, mutta avioliitosta voi aika helpostikin nykyään erota. Kysyin asiaa siksi, että tällä palstalla melkein jokaisessa lapsiperheen ongelmia käsittelevässä ketjussa, jossa ilmenee, että lapset on saatu "vain" avioliitossa, niin liuta kommentoijia ihmettelee, että miksi teitte lapset ilman avioliittoa ja sanoo ap:lle (jos ap on nainen), että miten olit niin hölmö, että teit lapsia ilman että menitte naimisiin. Ap

No, jos et näe avioliitosta sopimuksena itsellesi mitään hyötyä, niin ehkei sinun kannata sitä solmia. Itse näen asian toisin, mutta en rupea siitä kiistelemään. Jokainen kuitenkin vastaa omista päätöksistään.

Tästä asiasta jankkaaminen on vähän sama kuin omistusasuminen, moneen tilanteeseen se sopii, mutta ei aina ja jokainen päättää itse, ryhtyykö siihen vai ei.

-7

Ei kai tämä keskusteleminen mitään jankkaamista ole? Kyselin ihmisiltä neuvoja, että mitä hyötyä olisi avioliitosta. Kun voihan olla, että en itse tiedä kaikkea tai ole tullut ajatelleeksi kaikkea. En minä avioliittoa mitenkään vastusta. Esimerkiksi sinulta kuulisin mielelläni, että mitä hyötyä siitä sinulle on, kun kerran koet siitä olevan hyötyä. Ihan samalla lailla kuin omistusasumisen hyötyjä voi täällä kysellä itselleen vinkiksi. Ap

Menee vähän meta-keskustelun puolelle, mutta kyllä tuo aloituksesi aika asenteellinen (avioliittoa vastaan) oli ja melko iso riski jankkaamisesta.

Itse en niin laskenut sopimuksen hyötyjä tai haittoja, mutta naimisiin menemällä olimme ainakin puolison kanssa samalla viivalla tulevaisuuden suhteen. Itse en olisi voinut perustella puolisolleni (tai itsellenikään) miksi olen valmis sitoutumaan häneen perustamalla perheen (yhteisiä tai adoptoituja lapsia) mutta en kuitenkaan "valmis avioliittoon" (esim. keskinäisen elatusvelvollisuuden muodossa)

-7 

No minua ei ole kosittu, joten en ole joutunut perustelemaan että miksi en olisi tai olisin valmis avioliittoon. Tietenkin jos kosittaisiin, niin sitten asia olisi eri. Tällä hetkellä vaan on niin, että avioliittoa tai siitä kieltäytymistä ei tarvitse perustella itselle eikä miehelle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Naiselle turvallisempaa olla naimisissa. Mies voi lähteä toisen mukaan, mutta nainen saa avioehtojen mukaisen omaisuuden itselleen (tai puolet omaisuudesta), jolloin ei jää tyhjän päälle. Jos taas ei olla aviossa voi mies heittää naisen ja lapsen pihalle, eikä naisella ole paljoa sanottavaa asiaan.

Nykypäivän naiselle jolla on omat omaisuudet ja tienestit..? Eh..

Avioliitossa on molemminpuolinen elatusvelvollisuus. Täällä on vaikka kuinka monta tarinaa siitä, kun äidin ollessa hoitovapaalla hänen rahat eivät riitä mihinkään kun hän ostaa lapselle kaiken tarpeellisen ja perheen ruuat. Ja mies pitää jäykästi kiinni siitä, että kaikki maksetaan puoliksi. Avoliitossa olet kusessa, mutta avioliitossa sinulla on mahdollisuus viime sijassa käräjäoikeuden kautta vaatia mieheltä elatusmaksuja.

Tuo elatusvelvollisuus on merkittävä myös niissä tilanteissa, joissa miehen tulot estävät naista saamasta tukia sellaisessa tilanteessa, jossa hänen tulonsa romahtavat (hoitovapaa, työttömyys, opiskelu). Asumistuessa ja toimeentulotuessa katsotaan perhekunnan tuloja. Samaten päivähoitomaksut määräytyvät molempien tulojen mukaan. Näissä tilanteissa on hyvä, että laki puolustaa lasten ja vaimon oikeuksia, ettei mies elä herroiksi ja nainen ja lapset köyhyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä "pidäkään", kaikki yhteisiin lapsiin liittyvät käytännön asiat on hoidettavissa myös muutenkin.

Toinen kysymys tietysti on, että se yhteinen lapsi sitoo teidät paljon vahvemmin yhteen, kuin esim. avioliitto. Siksi tuntuu hieman ristiriitaiselta, että olette valmiit yhteiseen lapseen (olettaen, että lapsi oli suunniteltu), mutta ette avioliittoon. Tämän sanoin vain siksi, kun kysyit lapsen saamisesta ja avioliitosta, sinänsä olet vapaa tekemään elämässäsi omat valintasi, minulla ei ole siihen mitään sanomista.

Lapsi ei kuitenkaan sido antamaan omista rahoista puolisolle, jos tästä tulee exä tai muuten ällö. Mahdollinen elatustukihan menee lapsen kuluihin.

Naisen ei oikeastaan kannata mennä naimisiin miehen kanssa, mikäli aikovat hankkia lapsia. Mahdollisen eron tullessa naisen on helpompi suojella lapsiaan isän vahingolliselta vaikutukselta, mikäli isä alkoholisti, väkivaltainen, halukas viemään lapset toiseen maahan kasvatettavaksi tms.

Jos ei ajattele näin negatiivisesti, niin onhan se avioliitto yksi tapa juhlistaa pysyväksi ajateltua parisuhdetta ja ikään kuin antaa sille kulttuurimme pitkään kuuluneen seremonian kautta emotionaalista lisäarvoa. Vähän sama juttu kuin hautajaiset. Eihän niissäkään varsinaisesti mikään "muutu": kuollut henkilö pysyy kuolleena, mutta omaisilla ja ystävillä on mahdollisuus jättää seremonialliset jäähyväiset vainajalle, mikä tuo monille jonkinasteista helpotusta surutyöhön ja auttaa panemaan asioita perspektiiviin.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa on molemminpuolinen elatusvelvollisuus. Täällä on vaikka kuinka monta tarinaa siitä, kun äidin ollessa hoitovapaalla hänen rahat eivät riitä mihinkään kun hän ostaa lapselle kaiken tarpeellisen ja perheen ruuat. Ja mies pitää jäykästi kiinni siitä, että kaikki maksetaan puoliksi. Avoliitossa olet kusessa, mutta avioliitossa sinulla on mahdollisuus viime sijassa käräjäoikeuden kautta vaatia mieheltä elatusmaksuja.

Tuo elatusvelvollisuus on merkittävä myös niissä tilanteissa, joissa miehen tulot estävät naista saamasta tukia sellaisessa tilanteessa, jossa hänen tulonsa romahtavat (hoitovapaa, työttömyys, opiskelu). Asumistuessa ja toimeentulotuessa katsotaan perhekunnan tuloja. Samaten päivähoitomaksut määräytyvät molempien tulojen mukaan. Näissä tilanteissa on hyvä, että laki puolustaa lasten ja vaimon oikeuksia, ettei mies elä herroiksi ja nainen ja lapset köyhyydessä.

Tämä on juurikin yksi iso syy olla menemättä naimisiin. Vain ahne ämmmä (tai äijä) kehtaa haluta jonkun elättävän itseään.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa on molemminpuolinen elatusvelvollisuus. Täällä on vaikka kuinka monta tarinaa siitä, kun äidin ollessa hoitovapaalla hänen rahat eivät riitä mihinkään kun hän ostaa lapselle kaiken tarpeellisen ja perheen ruuat. Ja mies pitää jäykästi kiinni siitä, että kaikki maksetaan puoliksi. Avoliitossa olet kusessa, mutta avioliitossa sinulla on mahdollisuus viime sijassa käräjäoikeuden kautta vaatia mieheltä elatusmaksuja.

Tuo elatusvelvollisuus on merkittävä myös niissä tilanteissa, joissa miehen tulot estävät naista saamasta tukia sellaisessa tilanteessa, jossa hänen tulonsa romahtavat (hoitovapaa, työttömyys, opiskelu). Asumistuessa ja toimeentulotuessa katsotaan perhekunnan tuloja. Samaten päivähoitomaksut määräytyvät molempien tulojen mukaan. Näissä tilanteissa on hyvä, että laki puolustaa lasten ja vaimon oikeuksia, ettei mies elä herroiksi ja nainen ja lapset köyhyydessä.

No joo, tuo on totta. Mutta jos hoitovapaan aikana paljastuisi, että mies ei aio millään tavalla elättää yhteistä lasta kotona hoitavaa naistaan, niin kyllä siinä eroa joutuisi miettimään. Tietenkin käräjien kautta voisi pakottaa aviomiehensä elättämään, mutta onko se enää hyvä avioliitto sitten. Mielestäni ei, eikä aviopuolisoa vastaan käräjöimään joutuminen kerro mitään hyvää siitä parisuhteesta. Että eron paikka se varmaan olisi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiselle turvallisempaa olla naimisissa. Mies voi lähteä toisen mukaan, mutta nainen saa avioehtojen mukaisen omaisuuden itselleen (tai puolet omaisuudesta), jolloin ei jää tyhjän päälle. Jos taas ei olla aviossa voi mies heittää naisen ja lapsen pihalle, eikä naisella ole paljoa sanottavaa asiaan.

Minulla on enemmän varallisuutta kuin avomiehelläni. Eli avioero ei antaisi minulle penniäkään mieheni rahoista. Ap

Mulla on sama tilanne, enkä halunnut juuri siksi naimisiin. Kerran rakastuin niin, että olisin halunnut sitoutumisen merkkinä päästä naimisiin sen ihmisen kanssa, mutta kaipa olisin suojannut omaisuuteni niin hyvin kuin olisin osannut, varsinkin, koska minulla oli silloin jo pari lasta. Mutta tunne ei ollut molemminpuolinen, joten naimattomana mennään :)

Perintövero ja avio-oikeus, leskeneläke. Hyviä syitä ihan riippumatta lasten hankkimisesta.

Maistraatista saa tietoa näistä kaikista.