Törmäsin Kusipäisyyden huipentumaan:
Tapailin pari kuukautta itseäni viisi vuotta nuorempaa miestä. Tapasin hänet baarissa, meillä oli muutama yhteinen tuttu. Hän on luonteeltaan ja "maineeltaan" melkoinen hulivili mutta ajattelin että mikäs tässä sinkkuäidin on hauskaa pitäessä ainakin muutaman kerran ja unohdan sitten koko jutun. Hän ei ole komea, ihan tavallisen näköinen mutta hän tiesi tasan tarkkaan miten nainen tyydytetään sängyssä - ja miten naisen saa sänkyyn.
Itselläni on lapsia ja tajusin hyvin nopeasti että hänen kanssaan voi ja vain pitää hauskaa, ei muuta. Jostain syystä pieniä tunteita oli kuitenkin ilmassa, järki kolkutti koko ajan oven takana.
Emme missään vaiheessa puhuneet rakkaudesta tai seurustelusta, jos jotain tälläistä oli niin se oli aina miehen puolelta. En ottanut niitä todesta, tiesinhän hänen menneisyytensä.
Viikonloppuna sitten jysähti. Hänen PITKÄAIKAINEN tyttöystävänsä (3 vuotta olleet yhdessä) soitti ja ilmoitti itsestään ja kyseli meidän väleistä. Olin pöyristynyt vaikka minun piti vaan pitää hauskaa. Siitä se sitten aukesi:
Miehellä oli tosiaan pitkäaikainen tyttöystävä ja hänen ja minun lisäksi tällä hetkellä viisi muuta naista. Tyttöystävä oli huomattavasti nuorempi kuin esim. minä ja kaikki kolme vuotta kestänyt pettämistä ja ollut sinisilmäinen. Naisia oli koko ajan lukuisia. Tekstareita, suoria ehdotuksia puhelimessa, facebookissa vihjailuja, JOPA suomi24 treffit sivuston jäsenyys vuodesta 2000 lähtien :D :D Tietokoneelta löytyi lukuisia kuvia (alaston, suihkuotto jne.) eri naisista.
Vyyhti alko aukeamaan ja sain tiedon muista naisista joissa oli puolituttujakin. Oli viime vuodelta pahoinpitelysyytekin, naista kohtaan sekin.
Pahin pohjanoteeraus oli se että mies oli tuonut baarista jonkun misukan hänen ja tyttöystävän kotiin tyttöystävän nukkuessa !?!
Olin pöyristynyt, shokissa ja järkyttynyt. En siksi että olisin ollut jotenkin pettynyt vaan siksi että tälläisiä ihmisiä voi oikeasti olla ?! Ja miten herrasmies hän oli aina kun nähtiin, osasi tosiaan liperrellä. YÖKS.
Minulla ei ollut tunteita pelissä, mutta monella muulla oli :( Tulin äärettömän surulliseksi. Ja jotenkin petyin itseenikin, että annoin tuollaiselle edes mahdollisuuden, miksi en kuunnellut järjen ääntä kun se taustalla koko ajan kuitenkin huusi?
Ja joku vielä ihmettelee, että tässä maassa on onnellisia sinkkunaisia jotka ei edes halua parisuhdetta.
Luoja.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 09:46"]
Minun mieheni oli ollut kymmenen_vuotta_sinkkuna ennenkuin tapasi minut. Ja mieheni on myös sitä ihmistyyppiä, joka ei todellakaan osaa "valloittaa" naista lipertelyllä. Mieheni on sellainen perusmiestyyppi, että ei osaa tanssia, eikä leikkiä Casanovaa. Kymmenen vuoden aikana oli ollut kolme seksikumppania, jotka tyssäsivät ihan alkuunsa. Mies olikin aika hermostunut, kun ensimmäisen kerran oltiin sängyssä, mutta viisaana naisena ymmärsin heti mistä oli kysymys. En itsekään ole mikään seksuaalisesti kokenut nainen. Oli ihanaa sitten ihan kaikessa rauhassa tutustua toiseen myös seksuaalisesti, ja ilman paineita. Mikäs kiire meillä oli? Kaikessa rauhassa edettiin ja oli ihanaa naisena tuntea olonsa turvalliseksi ja huippuhalutuksi. Siinä kyllä omat halut nousi huippuun, kun toinen oli niin innokas. Sitten elettiinkin kuin kanit pellossa. Hyvä kun sänkyleikeiltä ehdittiin muuta tekemään. Nyt ollaan oltu yli kymmenen vuotta avioliitossa. Eli naisille vinkiksi, parhaimmat miehet tulee niistä, jotka EIVÄT ole hyppineet tuhansissa sängyissä, vaan niistä miehistä jotka aidosti etsivät naista elämäänsä, vaikka oma ulosanti olisikin vähän niin ja näin.
[/quote]
täällä toinen samanlainen. Oltiin jos sovittu naimisiinmenosta, kun jossain vaiheessa mieheni halusi kysellä menneisyydestä. Siinä sitten kaunistelin lukuja ja kävi todellakin ilmi mieheni oli... aika kokematon minuun verrattuna.
Mutta vuosia meilläkin on takana 10 ja hetkeäkään en vaihtaisi pois. Olemme oppineet tuntemaan mistä toinen tykkää tosi paljon ja voin sanoa edelleenkin rakastan miestäni yli kaiken.
Itselleni on vuosien varrella, yhteisen taipaleen aikana käynyt aikamoisia takaiskuja, esim lapsettomuus, joka johtuu mun rakenteesta, siis synnynnäinen vika ja hoitoihin on mennyt pienen kaksion verran rahaa. Olen pariin otteeseen ollut työtön ja nyt uudelleenkouluttaudun. Mieheni on tukenut minua kaikessa ja ollut rinnallani. Parempaa miestä ja isää ei ole olemassakaan.