Voittaako järki vai tunne? ( vauvakuume asiaa!)

Kalskahti korvaan "vauva hankinta". Kuka hankkii vauvoja.

Te olette vielä nuoria. Opiskelkaa rauhassa eikä se työelämänkään opiskelu ole haitaksi. Lapsi on teillä loppuelämän.

Nimimerkillä äidiksi 18 vuotiaana, nyt oma esikoinen ihan heti kohta 18 v.

Mä sain vauvan, kun opintoja oli jäljellä 1,5 v. Äitiysloman jälkeen palasin takaisin kouluun, opiskelin, ehdin olla jonkun aikaa töissäkin ja kohta odottaa uusi äitiysloma :) Tämä oli minulle hyvä aika, nyt aion jäädä hoitovapaallekin. Lapsiluku on nyt täynnä ja hoitovapaan jälkeen työelämään takaisin, eikä tarvitse työnantajan olla huolissaan, että jäisin pois töistä äitiyslomalle :)

tunne on järkeä

[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 08:44"]

tunne on järkeä

[/quote]

Ei todellakaan ole.

No siinä olet ap oikeassa, että ei mitään oikeaa aikaa ole. Toisaalta kaikki ajat on oikeita.

Mä sinuna miettisin kahta asiaa

1) onko perheellänne kyky elättää lapsi?

2) kuinka kauan ajattelet olevasi kotona ilman töitä?

Ja nyt, en tarkoita että lapsia ei voi tehdä ennen kuin on ammatti ja viisi vuotta työkokemusta. Vaan, että jaatte vanhemmuuden puolisosi kanssa. Jos lapsia hankkii opiskeluaikana niin kannattaa suunnitella niin, että ei väkisin ajaudu kymmeneksi vuodeksi kotiin puolivalmiin tutkinnon kanssa ilman työkokemusta. Opintoja on kohtuudella helppo tehdä vauvankin kanssa. 

Ei ole totta tuo, että "oikeaa aikaa ei ole". Mulle oikea aika oli 32-vuotiaana. Mulla oli ollut yliopistotutkinto jo muutaman vuoden, runsaasti työkokemusta omalta alalta ja työsuhde odottamassa, rahaa säästössä, omistusasunto, vakaa parisuhde (no sehän sullakin jo on :)). Nyt on helppo vauvalomailla kun ei tarvi murehtia taloudellisia asioita, voi olla kotona pitkään (rahaa säästössä + asuntolainan voi laittaa lyhennysvapaalle, samaa etua ei ole vuokralla asuessa). Ja lisäksi olen sellainen ihminen, että en olis ikinä saanut opintoja vietyä loppuun "vauva kainalossa". Varsinkaan lopputyötä tai muuta perusteellista keskittymistä vaativaa juttua. Vauva valvottaa ja vie aikaa ja energiaa, vaikka toisilla kyllä onnistuu "aivotyöskentely" vauvankin kans. Itse varmaan tunnet itsesi parhaiten!

Kun kerran kysyt neuvoa muilta (vaikka päätös on tietysti kokonaan omasi), niin annan omani: suorita ensin opinnot loppuun ja hanki vauva vasta sitten. PALJON helpompaa niin.

Itse olisin opintojen jälkeen vielä jonkun vuoden työelämässäkin, jotta saisin jalan kunnolla ovenväliin. Olet niin nuori, että lasten hankkimiseen on todella vielä aikaa, vaikka et sitä viime tippaan jättäisikään.

Paljon onnea opintoihisi ja myös päätöksellesi, päätät sitten mitä vain!

Kiitos vastauksistanne! Kyllähän se kaiken järjen mukaan kannattaa odottaa tuonne valmistumiseen. Voihan sitä jättää jo ehkäisyn pois vaikkapa puoli vuotta ennen valmistumista, kun eihän se yleensä ekoista kierroista tärppäkkään ja ei sitten tule sitä "nyt oov valmis pakko raskautua heti!" -ajattelua :) Valmistun alalle jossa ei todellakaan tule töistä olemaan pulaa, niin en usko että sen olisi paljoa väliä kerkeänkö töitä tekemään ennen vauvaa ja ns. luomaan uraa. Ainut vaan että tuo minimi äitiyspäiväraha on vaan niin kovin pieni... Toki onhan mies tuossa vaiheessa sitten jo valmistunut ja töissä.

Pohdinnat miehen kanssa siis jatkuu ja vauvakuumeilua koitetaan hillitä vielä se vuosi ainakin :)

- Ap

Se kannattaa muistaa aina että lapsia saadaan eikä hankita.

Olin itse lähes samassa tilanteessa muutama vuosi sitten. Valmistumiseen oli vielä pari vuotta ja vauvakuume oli lähes sietämätön. Päätimme kuitenkin odottaa siihen saakka kunnes olen valmistunut.

Nyt yritystä on takana jo vuoden päivät, eikä lasta kuulu. Eli kannattaa ottaa harkinnassa huomioon myös se, että saattaa mennä pidempäänkin ennen kuin raskaus alkaa tai sitten lapsi saattaa saada alkunsa heti yrityksen alettua. Elämää kun ei täysin pysty suunnittelemaan.

Tiedän toki että lapsia saadaan eikä hankita. Siksi pelkäänkin juuri, että mulla meneekin pidempään raskautua ehkäisyn pois jätön jälkeen. Tavallaan olisi varmempaa jättää se pois jo nyt, mutta toisaalta tietysti voihan se plussa tulla yllättävän piankin. 

Olen aina ollut liian kova suunnittelemaan elämääni eteenpäin ja koitan oppia tuosta tavasta pois, ettei tule niin karvaita pettymyksiä jos ja kun asiat ei mene suunnitelmien mukaan.

Rakastan lapsia ja olen aina tiennyt haluavani äidiksi ja koen jopa "kutsumusta" siihen, jos näin voi sanoa. 

Ap

Sinun tilanteessasi ilman muuta kuuntelisin järjen ääntä. Ensin opinnot loppuun ja työuran alkuun ja sitten lapsi. Jos olet niukin naukin kaksikymppinen, ei varmasti ole mikään hätä ruveta niitä lapsia laittamaan ennen kuin tulevaisuus on pohjustettu. Onhan niitä opiskelemaan kykeneviä vanhempia, mutta noin yleisesti ottaen on paaaaljon helpompi hoitaa opiskelut silloin, kun ei ole vielä lapsia!