Miten hoidatte yksinäisyyttä?

Mä katson nettipornoa ja veivaan lapaseen pari kertaa päivässä. Ei yksinäisyys vaivaa, kun on just puristanut paksut tahnat paperille katsellen jonkun takaiiristä näytöltä ;).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin ymmärtää, mitä tarkoitat. Itse olen aina rakastanut yksin oloa. Minulla on paljon ystäviä, mutta rakastan sitä, kun saan olla esimerkiksi koko viikonlopun yksin. Niin, ettei tarvitse nähdä ketään eikä edes puhua puhelimessa. Ystävien tapaamisen jälkeen tarvitsen aikaa olla yksin.

Työttömänä ollessani saatoin olla viikon ilman kontakteja. Helposti.

Kertoisitko, mikä tarkalleen ottaen yksin olemisessa on sinulle vaikeaa.

Tämän kommentin jälkeen on helppo tiivistää ajatus siitä, miten itse koen yksinäisyyden. Ei sellainen ihminen ole yksinäinen, joka on yksin, mutta jolla on mahdollisuus soittaa mukavalle kaverille tai nähdä jotakuta. Mutta kun sitä mahdollisuutta ei ole, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla yksin. Jos tulee jokin hyvä juttu mieleen tai haluaisi jutella jostakin, ei ole ketään, jolle puhua.

Minäkin nautin yksinolosta, kun tiedän, että se on oma valintani. Voin pitkään olla olematta yhteydessä kehenkään, en kaipaa muita ihmisiä. Mutta aikoinaan, kun minulla ei ollut muita ystäviä kuin äitini ja hänkin toisella paikkakunnalla, yksinolo tuntui suorastaan kivuliaalta.

Ap kirjoitti aloitustekstissään, että hänellä on ystäviä. Ongelmana oli se, ettei joka hetki voi kuitenkaan olla yhteydessä johonkuhun. Ap:n ongelma oli yksinolon sietäminen.

Miksi yksinäisyyttä pitäisi sietää? Sehän on olotila josta on tarkoitus päästä eroon. Oikea kysymys on miten voi löytää muiden seuraan.

Ajatelkaa sitä tovejanssonin yksinäistä tyttöä joka oli niin huomaamaton muiden mielestä, että hän muuttui näkymättömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi yksinäisyyttä pitäisi sietää? Sehän on olotila josta on tarkoitus päästä eroon. Oikea kysymys on miten voi löytää muiden seuraan.

Ajatelkaa sitä tovejanssonin yksinäistä tyttöä joka oli niin huomaamaton muiden mielestä, että hän muuttui näkymättömäksi.

Yksinäisyys ja yksinolo ovat kaksi eri asiaa. On normaalia viettää osa päivästä yksin, vaikka osan ajasta olisikin muiden ihmisten seurassa. Ap ei kykene olemaan yksin. Hän odottaa muiden ihmisten täyttävän hänen aikansa ja viihdyttävän häntä.

Hei nyt vähän provosoidun. Melkoiset johtopäätökset on täällä nyt vedetty edellisessä kommentissa. Sanon sen verran, että lähtökohtaisesti pidän yksin olemisesta, mutta siitä huolimatta kärsin myös yksinäisyydestä. Joku sanoikin hienosti, että aina se ei ole oma valinta.

Kiitos vinkeistä, mielelläni kuulen niitä lisää!

-ap