Minkälaista naisten välinen ystävyys on?
Tiedän jo nyt että huomenna mökötetään, sillä tyttöystävä on ystäviensä kanssa ulkona. Eikö ystävien seurasta pitäisi tulla iloiseksi?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten välinen ystävyys on sellaista, että yritetään estää jonkun miehen kiinnostus seurueen muista naisista paitsi itsestä ja jos joku solmii suhteen , niin pyritään särkemään se jos itse saa suhteen, unohdetaan ystävät siihen asti, kun suhde kariutuu. Sitten tarvitaan olkapäätä tueksi ja kaikki miehet ovat paskoja.
Naisten välinen ystävyys on helpointa, kun ollaan suunnilleen yhtä viehättäviä. Eli kun mennään ulos, niin jokaisella on yhtä suuri - tai itsella aavistuksen muita suurempi - todennäköisyys saada mies kiinnostumaan itsestään.
Ihmiset ovat pinnallisia ja arvottavat toisiaan paljon ulkonäön perusteella - naisia etenkin. Jos kaverit ovat liian epäviehättäviä, niin sen katsotaan laskevan omaa arvoa. Jos taas kaverit ovat liian viehättäviä itseen verrattuna, niin siitä tulee huonommuudentunne ja paha mieli.
Jos on itse varattu tai ei muuten vain ole kiinnostunut mitä muut (kuin oma mies) ajattelevat, niin kaverusten ulkonäöllä ei välttämättä ole enää niin paljon merkitystä.
Tuubaa. Noin on naisvihaajamiehen fantasioissa. Oikeita eläviä naisia ei muiden naisten ulkonäkö kiinnosta pätkän vertaa.
Minä, tuon kirjoittanut, olen kylläkin nainen. Hieman ehkä kärjistin asiaa.
Ne jotka kovaan ääneen haukkuvat esim. AV:llä naisten ulkonäköä, vaikuttavat kyllä erittäinkin kiinnostuneilta naisten ulkonäöstä. Mutta ovatko ne sitten pääasiassa miehiä?
Tuskin olen ainoa nainen, jota naisten ulkonäkö (tai omani suhteessa muiden ulkonäköön) kiinnostaa, mutta ehkeivät kaikki myönnä sitä yhtä helposti. Minulle vaan ei tulisi mieleenkään haukkua kenenkään ulkonäköä enkä oikein ymmärrä, mitä siitä hyötyy pitemmällä tähtäimellä. Haukkumalla naisten ulkonäköä nainen osallistuu itsekin sen oletuksen vahvistamiseen, että naisen ulkonäkö on kaikki kaikessa.
Kukaan kaverini ei ole koskaan, siis koskaan haukkunut kuulteni kenenkään naisen ulkonäköä.
Minulla on aika vähän ystäviä, mutta näköjään laatu on sitten parempaa. En olisi alunperinkään ystävä tuollaisten ihmisten kanssa. Miksi te muut olette?
Se on niin, että on tyydyttävä joko niihin ystäviin, joita on saatavilla tai sitten oltava yksin.
Mun tuttavapiirissä naiset, jotka ovat toistensa oikeita sydänystäviä, ovat tunteneet toisensa lapsuudesta asti. On kasvettu yhdessä, välillä riidelty ja aina sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten välinen ystävyys on sellaista, että yritetään estää jonkun miehen kiinnostus seurueen muista naisista paitsi itsestä ja jos joku solmii suhteen , niin pyritään särkemään se jos itse saa suhteen, unohdetaan ystävät siihen asti, kun suhde kariutuu. Sitten tarvitaan olkapäätä tueksi ja kaikki miehet ovat paskoja.
Naisten välinen ystävyys on helpointa, kun ollaan suunnilleen yhtä viehättäviä. Eli kun mennään ulos, niin jokaisella on yhtä suuri - tai itsella aavistuksen muita suurempi - todennäköisyys saada mies kiinnostumaan itsestään.
Ihmiset ovat pinnallisia ja arvottavat toisiaan paljon ulkonäön perusteella - naisia etenkin. Jos kaverit ovat liian epäviehättäviä, niin sen katsotaan laskevan omaa arvoa. Jos taas kaverit ovat liian viehättäviä itseen verrattuna, niin siitä tulee huonommuudentunne ja paha mieli.
Jos on itse varattu tai ei muuten vain ole kiinnostunut mitä muut (kuin oma mies) ajattelevat, niin kaverusten ulkonäöllä ei välttämättä ole enää niin paljon merkitystä.
Tuubaa. Noin on naisvihaajamiehen fantasioissa. Oikeita eläviä naisia ei muiden naisten ulkonäkö kiinnosta pätkän vertaa.
Minä, tuon kirjoittanut, olen kylläkin nainen. Hieman ehkä kärjistin asiaa.
Ne jotka kovaan ääneen haukkuvat esim. AV:llä naisten ulkonäköä, vaikuttavat kyllä erittäinkin kiinnostuneilta naisten ulkonäöstä. Mutta ovatko ne sitten pääasiassa miehiä?
Tuskin olen ainoa nainen, jota naisten ulkonäkö (tai omani suhteessa muiden ulkonäköön) kiinnostaa, mutta ehkeivät kaikki myönnä sitä yhtä helposti. Minulle vaan ei tulisi mieleenkään haukkua kenenkään ulkonäköä enkä oikein ymmärrä, mitä siitä hyötyy pitemmällä tähtäimellä. Haukkumalla naisten ulkonäköä nainen osallistuu itsekin sen oletuksen vahvistamiseen, että naisen ulkonäkö on kaikki kaikessa.
Kukaan kaverini ei ole koskaan, siis koskaan haukkunut kuulteni kenenkään naisen ulkonäköä.
Minulla on aika vähän ystäviä, mutta näköjään laatu on sitten parempaa. En olisi alunperinkään ystävä tuollaisten ihmisten kanssa. Miksi te muut olette?
Minulla ei ole naispuolisia ystäviä ollenkaan.
Oletko varma etteivät nuo ystäväsi kuitenkin arvostele naisten ulkonäköä netissä anonyymisti?
Moniin ystävyyssuhteisiin tuntuu kuuluvan jotain omituista sosiaalista pelaamista. En pidä siitä ja olen päätynyt hermoja on säästäkseni olemaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvaa nokittelua ja toisen miehen viemistä.
Tämän on niin kummallinen väite, että ällistyttää. En ole koskaan kokenut mitään tuollaista.
Mikä on sinun ikäsi ja koulutustasosi, mistä oppiaineesta? Jos sellainen vaikuttaisi asiaan?
Minä ja ystäväni olemme yliopistosta valmistuneita yhteiskuntatieteilijöitä, nelikymppisiä, johtoasemissa työelämässä. Olen aina tavannut vain mukavia ja fiksuja sekä reiluja naiskavereita.
Kiinnostaa miten yhteiskuntatieteilijä voi päästä johtoasemaan. Itse olen mies ja valmistunut -94 YTM:ksi. En koskaan saanut sen alan töitä. Töitä on löytynyt ihan muulta alalta yksityiseltä sektorilta ja rahnaakin on tienattu.
Olen 48-vuotias nainen ja pisimmät ystävyyssuhteeni ovat kestäneet jo yli 40 vuotta. Olemme tukeneet toisiamme läpi elämän, jakaneet yhdessä niin suuret ilot kuin lohduttomat surutkin.
Joistain vastauksista huomaa, että vastaajina ovat trollit, jotka eivät osaa ajatella naisten olevan muitakin kuin max 25 v nuoria. Näiden nuorten miestrollien mielestä naiset ovat keskenään tasan samanlaisia, eivätkä yksilöitä, kuten naiset todellisuudessa ovat...
Itselläni on sellainen kokemus, että kovin pinnalliset naiset ovat kauheimpia. Suurin osa, ei kaikki onneksi. Jotenkin sitä vain karttaa sellaista kanalaumaa, jossa pelataan ja puukotetaan selkään, mutta kasvokkain ollaan niin raksuja<3iihhihihiii D: jos tiedätte mitä tarkoitan... Joten en yleistäisi näiden kaltaisten ihmisten kautta naistenvälistä ystävyyttä... täällä pari esimerkkiä tuntuu olevan juuri tuon tyylisistä ihmisistä (nuo miesten viemiset, huomion saamiset yms.).
Itselläni on vain muutama hyvä ystävä, joita tapaan myös muutaman kerran vuodessa koska asutaan eri paikkakunnilla, opiskelut ja muut ovat ajaneet meidät eripuolille suomea. Siitä huolimatta ollaan usein yhteyksissä eikä välit oo viilenneet. Nää ihmiset on sellaisii jolle voi avautua kaikesta ja joiden seurassa voi olla oma itsensä. Ei tarvi miettiä, että iskeekö joku niistä nyt oman miehen, tai puhuuko joku nyt pitkin kyliä mun juttuja tai koittaa jotenki hyötyä. Näitäkin on koettu, ihan liikaa. Onneksi ne läheisimmät on ja pysyy<3 :) yleisesti ottaen naiset voivat jakaa keskenään hyvin intiimejäkin asioita, ollaan empaattisia ja tuetaan toista. yhdessä voi puhua oikeastaan mistä vain. apua saa aina kun pyytää, ja itse on valmiina auttamaan aina jos toinen pyytää. Vaikka ei olis hetkeen tavattu, niin juttu jatkuu kuin välissä ei olis ollut päivääkään :) kiinnostuksenkohteet voi olla erilaisia, mutta kiinnostus toisen asioihin on kuitenkin aitoa ja vilpitöntä--- vähän kuin hyvässä parisuhteessakin, jossa puhutaan asioista ja luotto on syvää, mielestäni? miinus romantiikka ja seksi?
Joskus miehen kanssa juteltiin, ja hän hiukan haikeana mietti, että on se jännää kun jos hän laittaisi kaverille viestin että "masentaa ja ahdistaa, itkettää ja paha olo, piristä mua ;_;" niin kaverit vaan nauraisi tai ihmettelisi että mitä ihmettä :/ ! kurjaa! miehet, miksi teidän on vaikeeta olla läheisiä miespuolisten kavereiden kanssa ja puhua? näin naisena kuulostaa tosi kurjalle, ettei miehet (poikkeuksia toki on varmasti) yleisesti ottaen juttele keskenään kauhean syvällisesti :/ ehkä siinä on suurin ero naistenvälisessä ystävyydessä.
Ystävyyden nimissä arvostellaan. Arvostellaan sitä, millainen tämä ystävä on. Arvostellaan kotia, perhettä, käyttäytymistä. Olen jättänyt nämä "ystävät", joten olen ilman perheen ulkopuolisia ihmissuhteita. Työkaveritkin ovat vain työkavereita.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyden nimissä arvostellaan. Arvostellaan sitä, millainen tämä ystävä on. Arvostellaan kotia, perhettä, käyttäytymistä. Olen jättänyt nämä "ystävät", joten olen ilman perheen ulkopuolisia ihmissuhteita. Työkaveritkin ovat vain työkavereita.
Juu, ihan liian tuttua tuo arvostelu. Samoin analysointi rasittaa. "Kun sä oot jotenkin, no tiäkkö, en tiiä, tommonen estyny..."
Hyvä puoli on se, että kun samalla aaltopituudella olevan naisen kanssa ystävystyy, niin se on sitten lähes elinikäistä. Lojaliteetti on vahva.
Kukaan kaverini ei ole koskaan, siis koskaan haukkunut kuulteni kenenkään naisen ulkonäköä.
Minulla on aika vähän ystäviä, mutta näköjään laatu on sitten parempaa. En olisi alunperinkään ystävä tuollaisten ihmisten kanssa. Miksi te muut olette?