Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista naisten välinen ystävyys on?
02.03.2019 |
Tiedän jo nyt että huomenna mökötetään, sillä tyttöystävä on ystäviensä kanssa ulkona. Eikö ystävien seurasta pitäisi tulla iloiseksi?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
+ naiset mielellään antaa aikaa ihmissuhteille
+ empatiaa (kunhan aiheet ei mene liian kauas omasta todellisuudesta)
- ryhmäkuri on tiukka; ei saa poiketa keskiarvosta
- rationaaliset aiheet ei kiinnosta
Puhu vaan omasta puolestasi, ehkä sinä et ole rationaalinen ja siksi olet ystävystynyt muiden samanlaisten kanssa... Minä puhun ystävieni kanssa politiikaata, sijoittamisesta, urasta ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Minkäänlaista ryhmäkuria en ole kokenut koskaan, ikinä.
Niin puhunkin. Mutta ihan on mahdollista, että teidän jutuissa ei ole mitään tasoa. Voin minäkin puhua ydinfysiikasta puheenaiheena tietämättä siitä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
+ naiset mielellään antaa aikaa ihmissuhteille
+ empatiaa (kunhan aiheet ei mene liian kauas omasta todellisuudesta)
- ryhmäkuri on tiukka; ei saa poiketa keskiarvosta
- rationaaliset aiheet ei kiinnosta
Puhu vaan omasta puolestasi, ehkä sinä et ole rationaalinen ja siksi olet ystävystynyt muiden samanlaisten kanssa... Minä puhun ystävieni kanssa politiikaata, sijoittamisesta, urasta ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Minkäänlaista ryhmäkuria en ole kokenut koskaan, ikinä.
Minä, minä, minä... Muiden kokemukset ovat yhtä totta kuin sinunkin kokemuksesi.
Aika harvoin on todellista ystävyyttä naisten kesken. Yleensä jossain vaiheessa se kateus alkaa jyllätä. Olen erittäin sosiaalinen ja ikävä kyllä myös nätti ja vastakkaisen sukupuolen suosiossa. Aina löytyy niitä naisia porukasta joita se ärsyttää ihan suunnattomasti ja jossain vaiheessa nämä eivät vaan pysty enää hillitsemään itseään vaan aletaan aukoa päätä kaikesta mahdollisesta ja jokainen sanomasi asia yritetään vääntää ikävään muotoon tai sitten vihjaillaan että olisin jotenkin tyhmä tms.
Todella kurjaa. Onneksi kaikki naiset eivät ole tälläisiä kuitenkaan vaan muutaman helmen olen ystäväkseni löytänyt :)
Itselläni on siis hyviä kokemuksia naisista ystävinä mutta sanoisinko että todella monta huonoa kokemusta myös. Mutta nämä huonot ovat olleet ns. kaveristatuksella, joita en ole lähelleni edes päästänyt.
Minä en osaa sanoa. Minulla ei ole nykyään juurikaan ystäviä, koska en osaa ystävystyä ihmisten kanssa. En tiedä, miten se tapahtuu. En vain osaa.
Jatkuvaa nokittelua ja toisen miehen viemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat sanat kuin tossa edellä. En tiedä, ei ole ystäviä. Ei ole ollut kymmeniin vuosiin.
Tai jos se lasketaan, parisuhteen kariutuminen voi kaataa myös ympärllä olevat ihmissuhteet. En ole nähnyt sitä ainoaa kunnon ystävääni kohta kolmeenkymmeneen vuoteen. Tiedän, että on hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Raastavaa. Loppuu johonkin älyttömään juttuun.
Tältä minustakin tuntuu. Erityisesti suora puhe johtaa ystävyyden peruuttamattomaan katastrofiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvaa nokittelua ja toisen miehen viemistä.
Tämän on niin kummallinen väite, että ällistyttää. En ole koskaan kokenut mitään tuollaista.
Mikä on sinun ikäsi ja koulutustasosi, mistä oppiaineesta? Jos sellainen vaikuttaisi asiaan?
Minä ja ystäväni olemme yliopistosta valmistuneita yhteiskuntatieteilijöitä, nelikymppisiä, johtoasemissa työelämässä. Olen aina tavannut vain mukavia ja fiksuja sekä reiluja naiskavereita.
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttöystäväsi muuten ihan normaali? Minusta on vähän hälytysmerkki, jos jollakin ei ole yhtään kavereita tai jos välit kaikkiin "kavereihin" ovat huonot.
Voi olla ihan normaali ja silti yksin. Jos lapsuudessa suljetaan porukasta ulos, niin yksikseen saa olla jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon naisten kaveri ja ystävyyssuhteista kertoo se että perus siiderivalas saa kymmenittäin naispuolisten käyttäjien tykkäyksiä ja kaunis-kommentteja perjantai illan facebook kuvaan kun ollaan baariin lähdössä ja on 10 kg meikkiä peittämässä perunanenää Ja akneihoa.
Kun sitten taas joku oikeasti kaunis postaa upean kuvan ovat tykkääjinä sen bestis ja kaikki miespuoliset fb kaverit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
+ naiset mielellään antaa aikaa ihmissuhteille
+ empatiaa (kunhan aiheet ei mene liian kauas omasta todellisuudesta)
- ryhmäkuri on tiukka; ei saa poiketa keskiarvosta
- rationaaliset aiheet ei kiinnosta
Puhu vaan omasta puolestasi, ehkä sinä et ole rationaalinen ja siksi olet ystävystynyt muiden samanlaisten kanssa... Minä puhun ystävieni kanssa politiikaata, sijoittamisesta, urasta ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Minkäänlaista ryhmäkuria en ole kokenut koskaan, ikinä.
Niin puhunkin. Mutta ihan on mahdollista, että teidän jutuissa ei ole mitään tasoa. Voin minäkin puhua ydinfysiikasta puheenaiheena tietämättä siitä mitään.
Kuulostat sovinistilta, sellaisia naisiakin on.
Millainen lapsuudenperheesi oli, oliko sukupuoliroolit vai tasa-arvo? Minkä koulutuksen olet hankkinut ja mikä koulutus ystävilläsi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvaa nokittelua ja toisen miehen viemistä.
Tämän on niin kummallinen väite, että ällistyttää. En ole koskaan kokenut mitään tuollaista.
Mikä on sinun ikäsi ja koulutustasosi, mistä oppiaineesta? Jos sellainen vaikuttaisi asiaan?
Minä ja ystäväni olemme yliopistosta valmistuneita yhteiskuntatieteilijöitä, nelikymppisiä, johtoasemissa työelämässä. Olen aina tavannut vain mukavia ja fiksuja sekä reiluja naiskavereita.
Oletkohan jonkinlainen narsisti, kun otat keskustelun näin henkilökohtaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Litiseviä pimppejä, nöpöttäviä nänninnipukoita, menkkaragea, kateutta ja mustamaalaamista-sitä se naisten välinen ystävyys on.
Kun akat rinkirunkkaavat, niin istuvat aina selkä seinään päin ettei toiset nartut pääse pistämään puukkoa selkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
+ naiset mielellään antaa aikaa ihmissuhteille
+ empatiaa (kunhan aiheet ei mene liian kauas omasta todellisuudesta)
- ryhmäkuri on tiukka; ei saa poiketa keskiarvosta
- rationaaliset aiheet ei kiinnosta
Puhu vaan omasta puolestasi, ehkä sinä et ole rationaalinen ja siksi olet ystävystynyt muiden samanlaisten kanssa... Minä puhun ystävieni kanssa politiikaata, sijoittamisesta, urasta ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Minkäänlaista ryhmäkuria en ole kokenut koskaan, ikinä.
Niin puhunkin. Mutta ihan on mahdollista, että teidän jutuissa ei ole mitään tasoa. Voin minäkin puhua ydinfysiikasta puheenaiheena tietämättä siitä mitään.
Kuulostat sovinistilta, sellaisia naisiakin on.
Millainen lapsuudenperheesi oli, oliko sukupuoliroolit vai tasa-arvo? Minkä koulutuksen olet hankkinut ja mikä koulutus ystävilläsi on?
Toki, jos sovinismi > naiselta ei vaadita mitään. Miten koulutus tähän liittyy? Jos haluan hyvää kohtelua, tutustun tohtoreihin? Tämä logiikkasi? Paskinta paskakohtelua olen saanut tohtorimieheltä ja maisterinaiselta, että sikäli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvaa nokittelua ja toisen miehen viemistä.
Tämän on niin kummallinen väite, että ällistyttää. En ole koskaan kokenut mitään tuollaista.
Mikä on sinun ikäsi ja koulutustasosi, mistä oppiaineesta? Jos sellainen vaikuttaisi asiaan?
Minä ja ystäväni olemme yliopistosta valmistuneita yhteiskuntatieteilijöitä, nelikymppisiä, johtoasemissa työelämässä. Olen aina tavannut vain mukavia ja fiksuja sekä reiluja naiskavereita.Oletkohan jonkinlainen narsisti, kun otat keskustelun näin henkilökohtaisesti?
En ota henkilökohtaisesti ja vähän hassua, että alat syytellä jotakuta narsistiksi, jos hänellä on aivan erilaiset kokemukset kuin sinulla. Olin utelias ymmärtämään noin poikkeavaa kokemusmaailmas kuin itselläni. Luultavasti samanlaiset ihmiset ystävystyvät keskenään, joten siksi minä olen kohdannut vain sellaisia naisia, joilla on hyvä tahto muita kohtaan, ja sinä sitten näköjään hakeudut toisenlaiseen seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvaa nokittelua ja toisen miehen viemistä.
Tämän on niin kummallinen väite, että ällistyttää. En ole koskaan kokenut mitään tuollaista.
Mikä on sinun ikäsi ja koulutustasosi, mistä oppiaineesta? Jos sellainen vaikuttaisi asiaan?
Minä ja ystäväni olemme yliopistosta valmistuneita yhteiskuntatieteilijöitä, nelikymppisiä, johtoasemissa työelämässä. Olen aina tavannut vain mukavia ja fiksuja sekä reiluja naiskavereita.Oletkohan jonkinlainen narsisti, kun otat keskustelun näin henkilökohtaisesti?
En ota henkilökohtaisesti ja vähän hassua, että alat syytellä jotakuta narsistiksi, jos hänellä on aivan erilaiset kokemukset kuin sinulla. Olin utelias ymmärtämään noin poikkeavaa kokemusmaailmas kuin itselläni. Luultavasti samanlaiset ihmiset ystävystyvät keskenään, joten siksi minä olen kohdannut vain sellaisia naisia, joilla on hyvä tahto muita kohtaan, ja sinä sitten näköjään hakeudut toisenlaiseen seuraan.
Kotiväkivallan takia olin varmaan vähän ressukan oloinen lapsena. Ymmärrettävää, että välttelet ihmisiä, joilla vaikuttaa menevän heikosti, niin tekee moni muukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten välinen ystävyys on sellaista, että yritetään estää jonkun miehen kiinnostus seurueen muista naisista paitsi itsestä ja jos joku solmii suhteen , niin pyritään särkemään se jos itse saa suhteen, unohdetaan ystävät siihen asti, kun suhde kariutuu. Sitten tarvitaan olkapäätä tueksi ja kaikki miehet ovat paskoja.
Naisten välinen ystävyys on helpointa, kun ollaan suunnilleen yhtä viehättäviä. Eli kun mennään ulos, niin jokaisella on yhtä suuri - tai itsella aavistuksen muita suurempi - todennäköisyys saada mies kiinnostumaan itsestään.
Ihmiset ovat pinnallisia ja arvottavat toisiaan paljon ulkonäön perusteella - naisia etenkin. Jos kaverit ovat liian epäviehättäviä, niin sen katsotaan laskevan omaa arvoa. Jos taas kaverit ovat liian viehättäviä itseen verrattuna, niin siitä tulee huonommuudentunne ja paha mieli.
Jos on itse varattu tai ei muuten vain ole kiinnostunut mitä muut (kuin oma mies) ajattelevat, niin kaverusten ulkonäöllä ei välttämättä ole enää niin paljon merkitystä.
Tuubaa. Noin on naisvihaajamiehen fantasioissa. Oikeita eläviä naisia ei muiden naisten ulkonäkö kiinnosta pätkän vertaa.
Minä, tuon kirjoittanut, olen kylläkin nainen. Hieman ehkä kärjistin asiaa.
Ne jotka kovaan ääneen haukkuvat esim. AV:llä naisten ulkonäköä, vaikuttavat kyllä erittäinkin kiinnostuneilta naisten ulkonäöstä. Mutta ovatko ne sitten pääasiassa miehiä?
Tuskin olen ainoa nainen, jota naisten ulkonäkö (tai omani suhteessa muiden ulkonäköön) kiinnostaa, mutta ehkeivät kaikki myönnä sitä yhtä helposti. Minulle vaan ei tulisi mieleenkään haukkua kenenkään ulkonäköä enkä oikein ymmärrä, mitä siitä hyötyy pitemmällä tähtäimellä. Haukkumalla naisten ulkonäköä nainen osallistuu itsekin sen oletuksen vahvistamiseen, että naisen ulkonäkö on kaikki kaikessa.
Olen nainen mutta en aina ystävysty helposti toisten naisten kanssa. Olen yksin viihtyvää tyyppiä ja uppoudun helposti harrastuksiini, joten aina en edes välttämättä kaipaa ystäviä. Mitä ystävystymiseen tulee, niin parhaiten löydän yhteisen sävelen muiden asia- ja harrastuskeskeisten naisten kanssa, jotka ovat yleensä myös persoonaltaan miellyttäviä : maailmasta ja sen ilmiöistä kiinnostuneita, laajakatseisia ja hyväitsetuntoisia. Vaikka emme olisi tekemisissä edes kuukausittain, niin jotenkin se yhteys vain aina säilyy ja juttu jatkuu siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi.
Kovin ihmissuhdekeskeisiä naisia välttelen nykyään ystävystymismielessä, sillä heistä minulla on sangen ikäviä kokemuksia. Osaltaan on varmasti johtunut siitä, että persoonallisuustyyppimme eivät vain ole sopineet yhteen; en oikein jaksa päivittäistä yhteydenpitoa enkä muutenkaan liikaa omalle reviirilleni tuppautumista. Jostain syystä näissä naisporukoissa on esim. saatettu päättää, että nyt hankitaan minulle mies, kysymättä lainkaan kantaani asiaan. Tällaiset naiset siis pyrkivät elämään muiden kautta ja loukkaantuvat, mikäli heidän yrityksensä tuunata jonkun toisen elämää torpataan. Arvostan kyllä ajatusten jakamista ystävien kesken ja sitä, että vuorollaan tuetaan toinen toisiamme mutta en sitä, että ystävän rajoja koetellaan lähes jatkuvasti ja halutaan pakottaa se toinen johonkin bestismuottiin.
Riippuu ystävästä. Jotkut ovat oikeasti sellaisia, että heidän kanssa vain pidetään hauskaa, mutta todellisuudessa kaikki osapuolet suurinpiirtein vihaavat toisiaan ja puhuvat selän takana ikävyyksiä. Ollaan kavereita vain muodon vuoksi. Myrkyllistä, hyi.
Sitten on niitä sellaisia kavereita, keiden kanssa on ihan kiva viettää aikaa, mutta ette tunne toisianne pintaa syvemmältä. Eikä ole kyllä tarkoituskaan, kenenkään osapuolen salaisesta toiveesta. Jaarittelette niitä näitä, käytte yhdessä shoppailemassa ja illanvietoissa. Syvempi tuttavuus saattaisi saada teidät huomaamaan, että olette liian erilaisia, joten asiat ovat hyvin juuri näin.
Sitten on sellaisia ystäviä keiden tukeen voi aina luottaa, ja joiden kanssa sinulla on aina hauskaa ja voit olla täysin oma itsesi. Jaatte synkimmät salaisuutennekin toisillenne ja välillänne oleva side on rikkomaton. Välillänne on aitoa toisesta välittämistä, ja olisit valmis vaikka pelastamaan tämän ystävän luodilta jos olisi sellainen tilanne. Kukaan ei voi tulla väliinne. Joskus nämä ihmiset tietävät enemmän asioita sinusta kuin oma puolisosi (ja usein tietävät myös puolisonkin asioita).
Sitten on heitä, ketkä ovat niinkuin aiempi esimerkki, mutta heidän kanssaan tappelet välillä verisestikin. Niinkuin läheiset siskokset. Yllättäen nämä tappelupukariystävät ovatkin sitten niitä tärkeimpiä. Olette monesti itkeneet yhdessä kuinka ette pärjää ilman toisianne. Todellisia sydänystäviä <3
Sori nyt, minusta on aina ollut vaikeaa päästä porukoihin mukaan. Ehkä olen asperger tai jotain, mutta nainen kuitenkin.