Ottamatta kantaa mihinkään yksittäistapaukseen, onko ex-vaimojen yleensä tapana osallistua kuolleen ex-miehensä hautajaisiin?

Ei oikein kukaan ulkopuolinen voi määrätä kenellä on oikeus surra vainajaa, jos hautajaistilaisuus on ydinperhettä laajemmalle joukolle.

Omat vanhempani ovat samassa haudassa vaikka olivat eronneet ja kuolemien välillä oli yli 20 vuotta.

Olen onnekas koska en ole eläessäni eronnut. Mutta olenkin vielä melko nuori. Mutta olen silti joskus ajatellut omaa kuolemaani ja miten minut voistaisiin haudata. Toivosin, että minut voitaisiin haudata minun omalla kustannuksellani. Testamentissani saattaisin pyytää, että hautajsiin kutsuttaisiin kaikki ex-kumppanini, jos sellaisia olisi. Mutta itse kukin heistä saisi päättää tuleeko vai ei. Vosinkohan testamentissani vannottaa jonkun muun järjestämään hautajaisteni käytännön järjestelyt kuin mahd. kumppanin. Hmm.

Minä kyllä menisin oman exäni hautajaisiin. Olemme hyvissä väleissä, samoin olen hyvissä väleissä nykyisen puolisonsa kanssa. Surisin kyllä exää tosi paljon. Aina hän tulee olemaan mulle tärkeä ihminen.

Minä kyllä menisin ehdottomasti exän hautajaisiin. Meillä siis vielä aika pieniet lapset, mutta erittäin toimiva yhteishuoltajuus. Pystymme normaalisti keskustelemaan asioista ja ymmärrämme, että lapset ovat etusijalla. Vaikka meidän suhteemme ei toiminut, hän on hyvä ihminen ja erinomainen isä.

Mielestäni olisi luonnollista mennä hänen hautajaisiin vaikka lapset olisi jo aikuisia. Enkä usko, että hänen uusi puoliso pitäisi sitä jotenkin outona.

Meillä isän leski kutsui äitimme. Tosin meillä myös äiti kutsui hänet kaikkiin juhlimme 30 vuoden ajan, vaikka oli pettänyt isäni kanssa äitiäni vuosien ajan ennen eroa. Minusta tämä osoittaa vaan sitä, että ihmiset osaavat antaa anteeksi ja elää eteenpäin katkeroitumatta. Kaikki aikuiset osasivat ottaa meidän lasten tarpeet huomioon ja luoda huonoista lähtökohdista hyvääää.

Ilman muuta on jos hautajaiset on myyty Ilta-Sanomille ja Seiskalle. Kyllä täytyy olla paikalla niin pääsee jakamaan pottia.

Hautajaisista taisi tulla oikein JYTKYPOTTI viimeiselle vaimolle.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan aio kutsua mieheni exiä mieheni hautajaisiin.

Otan osaa suruusi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei oikein kukaan ulkopuolinen voi määrätä kenellä on oikeus surra vainajaa, jos hautajaistilaisuus on ydinperhettä laajemmalle joukolle.

Omat vanhempani ovat samassa haudassa vaikka olivat eronneet ja kuolemien välillä oli yli 20 vuotta.

Sama mun täti, on samassa haudassa kuin entinen miehensä, vaikka erosta oli 15 vuotta. Lapsethan sen tosin päätti, isäni, eli tädin veli, auttoi heitä asioissa ja isällekin se oli ok. 

Exänä menen tietenkin hautajaisiin varmistamaan, että on kuollut ja nauran sisälläni.

Minä osallistuin. Meitä oli 3 vaimoa rivissä eturivissä. Minä ensimmäinen vaimo ja aikuisen pojan äiti.

Kyllä, osallistuin nykyisen mieheni kanssa ex-mieheni hautajaisiin hänen silloisen puolisonsa pyynnöstä, ja myös aikuisten lasteni mielestä se oli luonnollista. Emme olleet mitenkään erityisesti ystäviä eron jälkeen, mutta tapasimme lasten ja lastenlasten juhlissa. Ja kyllä, tunsin myös surua, ensin ikään kuin lasten puolesta, mutta omakin tunnemyrsky oli melkoinen. Ei parinkymmenen vuoden yhteiselämä iloineen ja murheineen mihinkään katoa, kyllä se jälkensä jättää. Erostakin oli kulunut lähemmäs kaksikymmentä vuotta, joten alun katkeruus oli haalistunut.

Erosta on kyse 20v ja lapset aikuisia, jos he haluaisivat menisin, vaikka välejä ei ole ja viimeksi ollaan puhuttu ehkä 15v sitten, nähty 7v sitten.