Missä kaikki neliapilat?

Juu sama juttu täällä, olen möyrinyt ja öyrinyt tuolla kukkapenkeissä tänään. Mummulassakin kerettiin käymään. Nyt taas alkoi satamaan vettä, joten täytyi vetäytä tänne sisälle. Oikeassa wagner olet, kyllä toi möyriminen kukkapenkeissä on terapiaa....sitä unohtaa ainakin hetkeksi koko vauvakuumeen;) Mut nyt jos ei ole tärppiä käynyt, ajattelin unohtaa koko vauvakuumeen (hahaaa varmaan pystynkin.) Ajattelin vaan tuossa aamulla, että aiemmatkin ovat tärpänneet sen kummempia ajattelematta. Ehkä sitä tulee nyt vaan turhaan hösläiltyä.



Tosiaan meillä on mahtava pino! Kovasti uusia tullut, huhuu missä nyt olette........huhuu.......Tänne vaan kasvattamaan pinoa:)



Lalla

Annika; Mitäs sulle kuuluu, muistaakseni sulla on jännät päivät.....muistinko oikein???? Jännittyneenä täällä odottelen kuulumisia. Vahvoja +++++tuulia lähetän.



Vahvasti hengessä mukana



Lalla

tosiaan olla käsillä, kiitos vaan Lalla plussatuulista.

Kiire viikonloppua on pitänyt joten en ole koneelle ehtinyt. Mökillä kävimme ja pistäydyimme ystäväperheen pojan lakkiaisissa.

Parin seuraavan päivän aikana varmaan paljon selviää koska kierto on yleensä mulla melko säännöllinen. Tosi kovaa pahoinvointia on ollut viikonlopun aikana välillä enemmän ja välillä vähemmän ! Itseasiasssa aattelin et kai tämä on jotain mahatautia kun ei mulla kyllä ennen ole pahoinvointi alkanut kuin viikolla 6 !

Välillä taas juilii alaselkää sen kuuloisesti että kaikki toiveet katoaa.

Hirveetä tämä oireiden vahtiminen mutta tämä huono olo on kyllä ollut ihan todellista johtui sitten mistä tahansa. Lienenkö saanut stressin ja vatsahaavan :)

Millon Lalla sulla tulee kierto täyteen ?

Kovin on hiljaista...

Eikö kukaan neliapiloista kerkeä koneelle????

Neliapilat ovat olleet hiljaisella päällä. Itse olin viikon mummolassa lasten kanssa enkä päässyt koneelle. Nyt ollaan kotona taas ja kiva niin. Oli ihanaa olla täysihoidossa, mutta yllättävän kiva on vaihteeksi pyörittää tavallista arkea pyykkeineen ja tiskeineen. Arkisten asioiden arvon huomaa, kun välillä on muuta. Meillä kun sukulaiset ovat kaukana niin tehdään muutaman kerran vuodessa tuollaisia minilomia. Ne keventävät elämää, vaikka kyllä minä mielummin asuisin lähellä ja saisin joskus apua ihan tavalliseen arkeen. Mutta elämä nyt vaan on mennyt näin ja onhan tässäkin puolensa.



Itse odottelen kuukautisia alkavaksi lähipäivinä. Mulla kierto ei ole ikinä ollut päivän päälle tarkkaa ja nyt on ollut vasta kolmet kuukautiset synnytyksen jälkeen ja kierto 28-35 päivää. Mutta tänään tuo 28 tulee täyteen ja vatsaa kipristelee lupaavasti. Meillä on nyt siis ollut ajatuksena luopua ehkäisystä näiden kuukautisten jälkeen ellen minä jänistä... Monenlaisia ajatuksia mielessä on liikkunut asian tiimoilta, mutta nyt aika rauhallisin mielin. Olen kyllä ollut yllättynyt, miten iso prosessi tämä on itselleni ollut, vaikka iso perhe on ollut haaveissa aina ja aikaisemmin on ollut helppoa heittäytyä yritykseen. Tosin näitä samoja juttuja on tullut sitten alkuraskaudesta pohdittua. Jospa sitten pääsisi helpommalla mahdollisessa alkuraskaudessa...



Nyt pitää tarttua hommiin, mutta palaillaan. Kirjoitelkaa nyt muutkin neliapilat, jos vielä täällä palstalla pyöritte.

Kävin tuolla pidemmässä neliapilat-ketjussa itseni esittelemässä ja tunkemassa mukaan ketjuun ,mutta tuo ketju on painunut jo monen sivun taakse kun ei kukaan ole kirjoittanut ,välillä olen vilkaissut mutta ketään ei ole kuulunut??? Kaikillako kevätkiireitä?

Yritän sitkeästi näitä gallupeja, jos vaikka saisi porukkaa innostumaan...

Eli kyselläänpä vaikka tällaisia.

-Miten aikaisemmat raskautesi ovat sujuneet?

-Entä synnytykset?

-Minkä kokoisia vauvoja olet synnyttänyt?

-Hirvittääkö joku mahdollisessa tulevassa raskaudessa/synnytyksessä?

Ja muutakin raskauteen ja synnytyksiin liittyvää saa kertoa. =)



Palaan itse vastaamaan saunan jälkeen. Toivottavasti joku muukin innostuu vastaamaan niin saataisiin vähän liikettä tännekin. Tuonne suurperhepuolelle kurkin, mutta en oikein miellä perhettämme suurperheeksi vielä ja siellä tuntui muutenkin olevan keskustelijoita tosi paljon, joten kiva olisi saada ihan oma porukka kirjoittelemaan... Mutta nyt saunaan...

-Miten aikaisemmat raskautesi ovat sujuneet?

Raskaudet ovat olleet helppoja ja enimmäkseen ihania. Kahdessa ekassa raskaudessa nukuin ajoittain tosi huonosti ja sitä vähän pelkäsin, kun aloin kolmosta odottaa. Kahden pienen kanssa olisi ollut rankkaa väsyneenä, mutta kolmannessa raskaudessa nukuinkin yllättäen kuin tukki ihan viimeisiin öihin asti. Kolmannessa raskaudessa riesana olikin sitten kamala pahoinvointi, joka oli ennestään tuntematon vaiva. Pitkään olin todella huonovointinen ja painokin tippui niin, että sairaalalla jo uhkailivat, mutta onneksi sitten helpotti. Muuten olen kyllä ollut ns. elämäni kunnossa ja nauttinut todella raskaana olosta.



-Entä synnytykset?

Myös synnytyksissä olen päässyt " helpolla" eli kaikki synnytykset ovat olleet normaaleja ja aika nopeitakin. Kaksi viimeistä synnytystä ovat olleet ihan luomusynnytyksiä, kun en ole kipulääkettä ehtinyt saada ja ilokaasua en pysty ottamaan. Kivut ovat siis hetken olleet tosi kovia, mutta onneksi vauvat ovat syntyneet nopeasti. Ekassa synnytyksessä ehdin saada epiduraalin ja se auttoi tosi hyvin, joten se oli kivuttomin synnytys. Onneksi ne kivut kumminkin unohtuvat nopeasti ja vauvan saaminen onnellisesti maailmaan korvaa kyllä kaiken. =)



-Minkä kokoisia vauvoja olet synnyttänyt?

1. 3480g ja 49cm 2. 3990g ja 52 cm ja 3. 3780g ja 50cm



-Hirvittääkö joku mahdollisessa tulevassa raskaudessa/synnytyksessä?

Tuo kolmannen raskauden pahoinvointi oli kyllä karmeaa ja ajatus siitä ei kovasti houkuta, mutta muuten olisi ihana olla raskaana. Muuten ei oikeastaan hirvitä mikään paitsi, että tietysti mietin, että kun takana on kolme onnistunutta raskautta ja synnytystä ja kolme tervettä lasta niin vieläkö kaikki seuraavallakin kerralla menisi yhtä hyvin...





Olipa mukava muistella raskauksia ja synnytyksiä. =) Vauvakuume kyllä pahenee kun noita ajatteli. On ne kumminkin sellaisia ikimuistoisia juttuja kaikkine vaivoineenkin.



Mutta nyt jään odottelemaan, että joku muukin kirjoittelisi.

Minäkin olen kovasti jo kaipaillut neliapiloita, kiva kuulla teistä:) Kävin aiemmin kurkkaamassa, mut en huomannut pinoa. Uusiakin on tullut, tosi kiva ja tervetuloa!



Mukelon kysymyksiin vastailen;

Miten aikaisemmat raskautesi ovat sujuneet?



Raskaudet ovat minullakin olleet helppoja ja ihania. Olen nauttinut melkeinpä joka hetkestä.



-Entä synnytykset?



Myös minäkin olen synnytyksissä päässyt " helpolla" eli kaikki synnytykset ovat olleet suht nopeita ja kolmonen syntyi syöksynä. Pidätin kynsin hampain lopuukilsat sairaalaan ja kun ovesta pääsin sisään 3 min. vauva oli maailmassa. Kaikkien kolmen synnytykset ovat olleet luomusynnytyksiä. Kaksi ensimmäistä syntyi melkein paria viikkoa aiemmin ja kolmonen meni viikon yli lasketun ajan.



-Minkä kokoisia vauvoja olet synnyttänyt?

1. 2740g ja 47,5cm 2. 2960g ja 48 cm ja 3. 3305g ja 51cm



-Hirvittääkö joku mahdollisessa tulevassa raskaudessa/synnytyksessä?



Tietysti minäkin mietin, että kun takana on kolme onnistunutta raskautta ja synnytystä ja kolme tervettä lasta niin vieläkö kaikki seuraavallakin kerralla menisi yhtä hyvin...mut eiköhän tämä kuulu ihan asiaan. Niin ja pelottaa, syntyykö nelonen sitten vieläkin nopeammin, eli kotiin tai autoon. Täältä kun kestää ajaa tonne sairaalaan 45 min. paitsi silloin viimeiksi ajettiin 30 min.



Omaa napaa; Ei meillä vieläkään tärpännyt nyt kp 6. Mut ei lannistuta, hyvää kannattaa odottaa. Niin ja minulla on nyt virtsatientulehduskin päällä ja lääkitys. Se oli levinnyt munuaisiin asti ja nyt selkä on tooosi kipeä ja masu myös. Kylmetin itseni viikko sitten kummipojan synttäreillä kaatosateessa. Heiltä jäi avaimet sisään ja ovi meni lukkoon, niin siellä sateessa ja tuulessa sitten mietittiin ratkaisua. Istuin välillä semmoisen puupöllin päällä, joten ei muuta tarvinkaan....

Saatiin ovikin sitten auki ja mun kekseliäs mies kävi naapuris lainaamas tikkaat ja kiipes tuuletusluukun kautta sisään.



No tämmöistä taas tänne......koetetaan nyt pitää tää pino pystyssä, eikä tiputa. Nyt katsomaan euroviisuja ja peukut suomelle:)



Lalla

ihan tarkistan vaan;-) Olen itse kolmen lapsen äiti. Pojat 04/00 ja 05/02 ja tyttö 03/05. Olen aina ajateelut, että minusta tulisi neljän lapsen äiti. Kolme nyt vähintään on aina ajatuksissa ollut. Vieläkään ei tunnu siltä, että tämä olisi lopullinen lapsiluku, vaan ajattelen, että yksi perheenjäsen vielä puuttuu. Harmi vaan, ettei mieheni ole samaa mieltä, vaan on sanonut jyrkän ein asialle. Voihan toki olla, että hänen mielensä muuttuu, kun pojat lähtevät koulutielle ja kuopuskin vähän kasvaa. Vauvakuume on nostanut päätään ja voimistuu koko ajan ja aion kuumeilla vaikka vailla toivoa.



Kaikki kolme raskautta ovat menneet erittäin hyvin lukuunottamatta pahoinvointia. Kakkosen ja kolmosen synnytys oli helppoja, mutta ekaa synnytin tosi kauan ja väsyin hirveesti. Silloin myös repesin pahasti.



Lapset ovat olleet 3310 g/52 cm, 3390 g/52 cm ja 3515 g/50 cm.



Tässä kuumeilen varamaan 5 vuotta ja sitten joko ryhdytään toimeen tai käännetään uusi lehti elämässä ja keskitytään enemmän kahdenkeskiseen aikaan.

Tervetuloa lämpimästi Mansikkamamma, olet aivan oikeassa paikassa;) Hiljaista täällä on viime ajat ollut, mutta toivottavasti nyt vähän jo vilkastuisi.



Nii se Lordi sitten voitti! Ihanaa ja aivan uskomatonta, kyllä kannatti valvoa. Veti suomen ikimuistoisesti historiaan.



Mitäs teille muille neliapiloille kuuluu, ilmoitelkaas nyt jotain itsestänne. Tietysti tuolla ulkonahan tuo aika menee aina sään salliessa ja pihallahan tuota puuhaa aina piisaa. Kuopus vetäsi tänään mun kauan odotetut tulppaanit ylös......kyllä siinä minulle itku tuli, olen muutenkin ollut tosi herkällä tuulella. Ehkäpä kuitenkin herkkis olo johtuu, kun ei vielä tärpännytkään. Eilenkin hemmottelin itseäni leipomalla suklaakakkua ja mustikkapiirakkaa, hyvää oli njam.



Plussa +++++++tuulia tarvitsijoille !



Lalla

Kiva kiva ketju taitaa herätä ,joten alampa minäkin tänne kirjoittaa.

Tuolla suurperhehaaveilijoissa kokeilin kirjoittaa ja kivaa porukkaa siellä onkin ,mutta vauhti on niin kova ,että ei ehdi mukana pysyä.



Mutta siis kyseltiin raskauksista ja odotuksesta jne.



Raskaudet ovat olleet jokainen ihan omanlaisensa:

Ekaa odottaessa oli sitä monen kuvittelemaa " ruusuista aikaa" ei pahoinvointia eikä mitään muutakaan ikäviä oireita ,söin suklaata ja nautin olosta.

Toista odottaessa alkuraskaudessa vaivasi huono olo ,mutta ei tarvinnut oksentaa ,migreeni puhkesi ja sitä päänsärkyä sai kärsiä ensimmäisen kolmanneksen aikana useasti.

Kolmas olikin sitten se kauhuraskaus pahoinvointineen ,oksensin ja oksensin ,kaikki hajut saivat kakomaan ,opiskelut piti lopettaa ,vaikka olisin ehtinyt käydä sen vuoden loppuun. Toinen ikävä vaiva oli hiivatulehdus ,kuuria kuurin perään ja aina vaan uudestaan se iski kun entisestä pääsi eroon... lopulta jouduin sitten jo käyttämään estolääkitystä. Väsymys oli valtaisa ,mutta jotenkin siitä selvisi.



Synnytykset erilaisia nekin kaikki.

Eka käynnistettiin tipalla ja kalvot puhkomalla...ei niin kamalaan kivaa hommaa maata niissä kivuissa koko päivä jommallakummalla kyljellä kun ei liikkeelle päässyt. Aamulla 8 aloitettiin ja klo15 vauva syntyi.

Toinen ja kolmas tulikin sitten jo sujuvammin ,ilman kivunlievitystä ja suht nopeasti. Avautuminen kestää minulla pitkään ,vuorokauden saattaa supistella eikä aukea kun sentin tai kaksi ja sitten yhtäkkiä rävähtää paikat auki ja tulee kiire.



Vauvat ovat olleen kooltaan... poika 3,230 tytöt 3,690 3,630



Mahdollisessa tulevassa raskaudessa ei pelota mikään muu kuin se ,että kestääkö raskaus...tästä paniikista ei pääse kolmen peräkkäisen keskenmenon jälkeen millään eroon ,vaikka kuinka yrittäisi.

Synnytys ei pelota ,ainakaan tässä vaiheessa kun sitä ajattelee kun ei raskaana ole ,eikä tiedä tuleeko koskaan enää olemaankaan.

Yritys on kova ja ovis tulossa loppuviikosta...kaikki siis tietää mitä meillä tehdään:)

Pitkästä aikaa ehdin koneelle.Kuopus nukahti päiväunille ja tytöt on koulussa.On niin ihanan rauhallista.Teekupin kanssa on kiva istahtaa koneen äärelle.



Vastauksia galluppiin...



Miten raskaudet ovat sujuneet?

Raskaudet ovat sujuneet kokonaisuudessaan hyvin.Näitä normaalia närästyksiä yms. oli.Ainoa ikävä asia oli kova pahoinvointi ja oksentelu.Tytöiltä oksensin kolme kuukautta ja pojalta puoleen väliin raskautta.Paino alkoi nousta vasta 20 rv:n jälkeen.



Synnytykset?

Synnytykset olivat normaaleja synnytyksiä.Ensimmäinen oli mielestäni " turhan" pitkä.Melkein vuorokausi.Olin niin kipeä että luulin kuolevani.Kaksi viimeistä kestivät n.5 tuntia ja tuntuivat lyhyytensä vuoksi lähes helpoilta.Toisessa synnytyksessä en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä.Ekassa ja kolmannessa sain epiduraalin.Täytyy kyllä ehdottomasti suositella.Ensimmäisessä sain sen niin myöhään että se ei ehtinyt olla kuin vähän aikaa.



Syntymämitat?

Tytöt 4440g ja 55cm; 4170g ja 53cm ja poika 4430g ja 55cm.



Mahdollisessa tulevassa raskaudessa huolettaa että kun on jo saanut kolme tervettä lasta ja raskaudet ja synnytykset on menneet hyvin,onnistuuko kaikki neljännellä kertaa.Kamalaa kun kuulosti pessimistiseltä.Ja tietysti pahoinvointi kauhistuttaa kun se oli niin totaalisen järkyttävää.Mutta jos en voi pahoin kun alan odottaa,pelkään varmaan sitäkin että kaikki ei voi olla kunnossa kun jokaiselta olen ollut pahoinvoiva.



Tällaisia tällä kertaa.Kun sais vielä tuon miehen pään käännettyä neljännen lapsen suhteen niin tuleva raskaus olis jo paljon lähempänä.

Ihanan keväistä keliä, mutta hetkeksi kumminkin tähän koneelle istahdin ennen kuin taas palailen pihahommiin. Tervetuloa uudet ihmiset mukaan keskusteluun. Kiva kun täälläkin on elämää. =)



Aika monella teistä taitaa olla 00, 02 ja sitten 04 tai 05 syntyneet lapset. Meilläkin tuollainen kolmikko. Kakkonen on meillä ainoa poika ja on nyt kovasti tilannut pikkuveljeä, joka tekisi hänen kanssaan konehommia. Tytöt kun ei oikein niistä tahdo ymmärtää. Kummasti tuo sukupuoli meillä ainakin vaikuttaa mielenkiinnon kohteisiin, vaikka samalla tavalla lapsia on hoidettu ja kasvatettu. Onneksi kuitenkin leikkivät hyvin yhdessä monenlaisia leikkejä ja niin konemies kuin poika onkin niin mielellään leikkii kotia ja barbileikkejä siskon kanssa. Esikoinen ei vaan kovin kauaa viitsi autoleikkejä ja siksi sitä pikkuveljeä kai nyt on kaivattu. Lapsilla on jotenkin sellainen käsitys, että seuraava vauva olisi tietenkin poika, kun vuorotellen on kumpiakin tullut...



Itselläni on nyt menossa kp30 ja kuukautisia siis odottelen (raskauden ei pitäisi olla mahdollista). Synnytyksen jälkeen on ollut kaksi 28 päivän ja yksi 35 päivän kierto, joten ihan ei ole systeemi vielä tasaantunut. Edelleenkään en ole ihan varma luovutaanko meillä ehkäisystä näitten kuukautisten jälkeen, mutta luultavasti... =) Aina kai sitä vähän hirvittää. Jos jää odottamaan tunnetta, että olisi ihan valmis niin sitä ei sitten ehkä tule ikinä. Elämässä on aina niin paljon epävarmuustekijöitä, ettei liikaa kannata laskelmoida...



Mitenkä teillä muuten lähipiiri suhtautuu vauvahaaveisiinne vai tietääkö se edes niistä? Meillä oikeastaan kaikki tietävät, että haluamme ison perheen, mutta tämänhetkisestä tilaanteesta ei tiedä oikeastaan kukaan. Useimmat kai luulevat, että tuon työn takia meille ei ihan heti tule uutta vauvaa. Useimmat ystävät suhtautuvat ihan positiivisesti siihen, että haluamme vielä lisääkin lapsia, vaikka tietysti on niitäkin, jotka eivät ymmärrä. Näitä juttuja tyyliin " eihän yhden perheen tarvitse koko maata täyttää, vaikka Raamatussa niin kehotetaankin" on saanut välillä kuulla. Sukulaisista taas ei viitsi edes puhua. Kolmaskin lapsi oli muutamille liikaa, kun perheessä oli jo ne sallitut tyttö ja poika. Me elämme niin kaukana suvusta ja hoidamme lapset ilman sukulaisten apua, joten sikäli en koe olevani millään lailla velvollinen sukulaisten mielipiteitä kuuntelemaan, mutta kieltämättä kommentit joskus ärsyttävät ja etenkin raskaana ollessa ja synnytyksen jälkeen myös satuttavat. Onneksi läheltä löytyy kuitenkin monia, joiden tiedän ilahtuvan, jos perheeseemme vielä neljäskin lapsi suodaan.



Nyt ulos aurinkoon!

Tähän porukkaan taitaisin lähinnä kuulua kolmen lapsen äitinä ja neljättä kuumeilevana ! Suurperhekuumeilijoissa tuntuis olevan kivaa porukkaa mutta en jotenki miellä itseäni suurperheelliseksi kolmen lapsen kanssa ja vain yhtä enää kuumeilevana !

Katotaan nyt miten ehdin töiltäni kirjoittelemaan. Meillä kolmatta kuumeilen minä ja mies hieman jarrutellen mutta pikkuhiljaa lämmeten ajatukselle :) Mahdollisuuksia on jo välillä ollutkin mutta ei ole vielä mitään tapahtunut !

Galluppiin sanoisin että raskausajat ovat systemaattisesti pahentuneet jokaisen kohdalla ja viimeisen odotus olikin jo melko raskasta oksenteluineen yms vaivoineen !

Synnytkset ovat olleet nopeita ja lapset ovat olleet nelikiloisia lukuunottamatta esikoista joka oli vain kolme kiloa !

Jatkosta en pelkää muuta kuin sitä että mahtaako meille enää lasta siunaantua koska raskautuminen ei minulle ole ollut helppoa.

Itsekin olen tosiaan joskus vilkuillut tuonne suurperhekuumeilijoihin, mutta en miellä perhettämme vielä suurperheeksi, niin mieluummin kumminkin tänne neliapiloihin kirjoittelen.



Minä näitä gallupeja tänne aina laittelen ja nytkin taas ajattelin laittaa uutta... =) Työstä ja vapaa-ajasta kyselisin tällä kertaa.

-Oletko tällä hetkellä töissä vai kotiäitinä?

-Onko suunnitelmia tulevaisuudelle jos neljäs vauva tulee/ei tule eli töihin paluuta, kotiin jäämistä tms. ?

-Onko sinulla vapaa-aikaa ja omia harrastuksia?



Ja vastaan...

-Kotiäiti olen ollut esikoisen syntymästä asti ja nyt aloittelen osa-aika työtä siten, että lapset ainakin toistaiseksi ovat edelleen kotihoidossa.

-Jos neljäs lapsi tulee ja kaikki sujuu normaalisti, saatan palata työhön hyvinkin varhain niin, että mies jää vuorostaan kotiin. Tämä on ollut hänen haaveensa pitkään, muttei ole ollut aiemmin mahdollista. Itse en ole halunnut vauvan kanssa kokopäivätyöhön, vaikka isä vauvankin kanssa pärjäisi. Eikä mulla sitä työpaikkaa ole ollutkaan odottamassa. Nyt kun työaika olisi vain muutama tunti muutamana päivänä viikossa, saattaisin malttaa vauvan miehellekin jättää. ;) Jos taas nelosta ei ala kuulua, jatkamme nykyisellä tavalla ja minä haluaisin olla kotiäiti/osa-aikatyöläinen ainakin kuopuksen kouluun menoon asti. Nämä siis haaveita, mutta saa nähdä, mitä elämä tullessaan tuo.

-Olen todella kotona viihtyvä tyyppi ja olen mielelläni perheen kanssa. En siis kaipaa kauheasti kodin ulkopuolista vapaa-aikaa. Kerran viikossa olen koittanut tehdä jotain ihan yksikseni. Usein kauppareissuja tai kävelylenkkiä tms. Lasten kanssa harrastan kodin ulkopuolellakin, mutta " omalle ajalleni" en ole halunnut mitään kiinteää harrastusta. Luen aika paljon ja täällä netissäkin tulee oltua välillä liikaakin, pihahommia ja käsitöitä tekisin, jos olisi aikaa. Seurakunnassa toimin jonkun verran erilaisissa jutuissa sekä lasten kanssa että ilmankin. Enimmäkseen elämä kumminkin pyörii tässä kotiympyröissä ihan omasta tahdostani. En enää viitsi pakolla harrastaa mitään vaan siksi, että äitienkin niin kuuluu tehdä... Kotihiiri mikä kotihiiri. =)

Tervetuloa uusia tänne vaan! Onhan täällä pikkuhiljaa alkanut eloa tulemaan, tosi kiva juttu!



Mukelon Galluppiin; Kotiäitinä olen ollut nyt pian neljä vuotta, valmistuin silloin hoitoalalle ja samalla synnytin kakkosemme:) Välissä olen tehnyt ihan pieniä pätkiä, mutta niistä ei ole ollut kuin haittaa, joten kieltäydyin. Nyt olen ajatellut syksyllä katsella puolipäiväistä työtä, jos nelkkukin meille suotais ja kaikki menis hyvin, niin ehtisihän siinä vähän aikaa töissäkin olla. Mut aika sitten näyttää, miten tässä käy.



Vapaa ajasta ja harrastuksista.....noh taitaa ihan perheen parissa mennä pääosin. Mutta touhuilen tuolla puutarhassa tosi paljon, lenkkeilen lasten kanssa. Iltasella lueskelen ja joskus talvella, jos ehdin teen pieniä käsitöitä. Eli onhan noita ja aika aikaansa kutakin, äkkiä nuo muksut kasvaa, sitten on aikaa vaikka kuinka. Esikoinen täyttää syksyllä jo kymmenen ja siitä huomaa kuinka nopsasti tuo aika meneekään. Huoh.....vastahan hänkin syntyi. Tällä hetkellä mulla ei ole oikeastaan mihinkään kiire, mut ajattelin sitä työ juttua siksi, että saisin ehkä sit joskus isomman äippärahan......mut nää on näitä jossitteluja.



Joku kertoi ympäristön reagoimisesta vauvahaaveisiin. Meidänkin ympärillä on niitä, jotka ovat innoissaan ja niitä jotka katsovat hyvin kieroon. Kuten totesitkin, niin itse myökin ollaan nää naperot hoidettu, joten oikeastaan heidän puheista ei tarvii välittää (vaikka kuiteskin mielen pahoittaa.)



Taidanpa taas lähtä tuonne putarhan puolelle, jo ei ala satamaan.....



Lalla

Kiva muitakin uusia kun minä. Meillä on vähän vanhempia nuo lapsukaiset kun mitä tuossa mainittiin monella olevan. Poika täyttää loppuvuodesta jo 15 vanhempi tyttö täytti juuri 12 ja kuopus täyttää nyt kesällä 9... yhyy ei ole äitillä enää pikkuista.



Monelta on tosiaan saanut kuulla tuosta perheen koosta ,että vieläkö meinaatte lapsia vääntää? Eikö teillä jo ole tarpeeksi elätettäviä? Eihän autoonkaan mahdu enää jne. Jätän nämä omaan arvoonsa kun en ole koskaan piitannut omia päätöksiämme arvostelevista ,en tee sitä tässäkään asiassa ,vaikka ei se kivalta tunnukkaan.



Galluppiin: Suurimmaksi osaksi olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä ,välillä opiskellen ,silloin mies oli kotona lasten kanssa. Viimesimmän vuoden olen työskennellyt hoitoalalla ,vanhusten parissa ,mutta sekin pesti loppui n. kk sitten. Työttömänä olen ,eli kotosalla päivät ,mikä on vaihteeksi ihan kivaakin ,paitsi olisi paljon kivempaa jos olisi tässä se pikkukäärö jolle päivällä olisi ihan laatuaikaa kun isommat ovat koulussa. Välillä teen sairasloman tuurauksia ,mutta ne rajoittuvat muutamaan päivään.



Meillä on nyt menossa sellainen luomukausi ,kun noita hoitoja yritettiin eikä niillä onnistunut ,tai onnistui mutta meni kesken. Gynen kehotuksesta vuosi ollaan nyt ilman lääkkeitä ja sitten jos ei tärppiä ole tullut ,voitaisiin aloittaa uudestaan nuo hoidot.

Tutkimuksia on tehty noiden km vuoksi ja tuloksista pitäisi kuunlopulla soitella ,josko niissä jotain häikkää ja päästäisiin vaikka aikaisemmin eteenpäin noissa hoidoissa. Mihinkään rankkoihin hoitoihin ei tarkoitus ole edes lähteä ,mutta tuota inseminaatiota vielä kokeillaan jos tarvis vaatiin.

Mijoran kanssa taidetaan olla ! Mullakin lapset jo isompia. Vanhimmat samanikäisiä kuin teilläkin ja nuorin on kuusi vuotias.

Hoitoalalla minäkin mutta päiväkodissa !

Ja lasten saaminen jatkossa myöskin epävarmaa.....luomuna tarkoitus meilläkin koska mies ei kyllä hoitoihin enää hakeudu ! Kolmosen aikaan olimme menossa kun sitten tärppäsikin ilman ! Nyt tosiaan mies olisi mieluummin jo unohtanut mutta minulla vielä kaihertaa se neljäs :)

Vauva vasta 3 kk, mutta täytyypi jo ilmoittautua kuumeilemaan... Lapset -99, -02 ja -06 (2 tyttöä ja poika). Minua vaivaa kuume heti edellisen synnyttyä :) Nyt on ihana tuoksutella vauvaa, mutta se kun kasvaa niin kovaa vauhtia, ettei perässä pysy. Tuossa oli noita kysymyksiä aiemmin, joten vastailempa minäkin. Odotusajat on menny aina hyvin pientä pahoinvointia lukuunottamatta. Lapset ovat syntyneet kaikki reilusti yliajalla, viimeisin rv 42+3, ei oo tarvinnut kuitenkaan käynnistellä. Synnytykset ovat olleet suht. helppoja, ensimmäiseltä epiduraali, toiset luomuja. Kaikki ovat painaneet n.3,5 kg.



Nyt tosiaan äitiyslomalla, mutta noin vuoden päästä paluu työelämään. Olen mennyt töihin aina kun lapsi on tullut 1,3 kk ikään. Kotonakin olisin viihtynyt lapsia hoitaessa, mutta asuntolainaakin täytyy maksella. Vakituinen työ on, joten sillai helppo palata työhön, tietää mitä on edessä.



Mies meinaa, että meidän lapset on nyt saatu, mutta minkäs teet kun kuume iskee. Sitä on vaikea vaientaa... Nyt tosiaan nautin tästä vauvasta, mutta muutaman vuoden päästä sitä varmaan kuumeilee jo tosissaan. Ja eiköhän se mieskin ole saatu käännytettyä siihen mennessä.



Minun lähipiirissä on paljon suurperheitä, joten heiltä kyllä saa ymmärrystä näihin lapsihaaveisiin, mutta miehen puoli onkin toinen juttu. Heille suuret perheet ovat vieras asia.



Nyt täytyypi lopetella, jottei ihan romaania syntyis ja mennä nukkumaan. Aamulla taas odottaa kotityöt...