Lue keskustelun säännöt.
Miehen 16v tytär raskaana - miten saan isän tukemaan tytärtä?
20.02.2013 |
Miehen 16-vuotias tytär kertoi n. viikko sitten "jymyuutisen" - hän on raskaana. Siitä alkaen ollut päällä ihan kamala sota. Mies ei voi hyväksyä asiaa, minusta taas hänen pitäisi tukea tytärtään.
Nyt olen saanut niskaani sekä miehen, tämän eksän (tytön äidin) että tulevan lapsen isän vanhemmat. He kaikki ovat sitä mieltä, että ainoa oikea ratkaisu tilanteessa on abortti.
Minä taas yritän puhua sen puolesta, että tällä raskaana olevalla tytöllä on oikeus tehdä itse ratkaisunsa eikä häntä saa painostaa suuntaan taikka toiseen. Ja oli hänen ratkaisunsa mikä hyvänsä, kaikkien asianosaisten - lapsen isän, molempien isovanhempien ja minunkin - tehtävänä on tukea häntä siinä ratkaisussa.
Nyt kaikki syyttävät minua, että yritän saada puheillani tytön pitämään lapsen. Ja ennen kaikkea: eihän asia minulle kuulu, kun en ole tytön äiti. Olen kuitenkin ollut äitipuolena siitä asti, kun tyttö 6v. Meillä hyvät välit ja tyttö asuu meillä joka toinen viikko. Tosin nyt ei halua mennä äitinsä luo ollenkaan viikoksi, kun tämä kuulemma vaan rääkyy tästä asiasta.
Tyttö itse sanoo, että ajatteli heti ensin aborttia. Mutta sitten alkoi miettiä, että se on kuitenkin hänen oma vauvansa, voiko hän sitä tappaa. Kun kaikki puhuvat, että hänellä on yksi ainoa elämä, hän ei saa sitä heittää hukkaan teiniäitinä - niin onhan hänen vauvallaankin yksi ainoa elämä ja jos hän tekee abortin, niin sitten se elämä päättyi siihen. Aika fiksua 16-vuotiaalta, mutta älykäs tyttö hän on ollut kyllä aina, tunnollinen, hyvä koulussa.
Olen sanonut, että voi antaa lapsen myös adoptioon. Mielestäni jopa minä miehen kanssa voisimme adoptoida lapsen, jos tyttö niin haluaa - olen kuitenkin vasta 36-vuotias ja meillä on itselläkin kaksi pientä lasta, joten tuskin siinä olisi ongelmia.
Tai jos tyttö haluaa pitää lapsen, niin ei se ole este opiskelulle. Ehkä voisi vuoden pitää taukoa lukiosta vauvan synnyttyä, asua meillä, kunnes pääsee ylioppilaaksi. Kyllähän lapsen päivähoitoon saa ja varmasti saa tukea yhteiskunnalta - ja toki meiltäkin.
Mutta ennenkaikkea olen korostanut, että ihan itse hänen pitää nyt päätös tehdä. Koska itse hän ne seurauksetkin kantaa - eikä elämä ole välttämättä helppoa, teki abortin tai ei.
Olen kiukkuinen miehelle. Minusta hänen velvollisuutensa isänä olisi nyt tukea lastaan, kun tämä on elämänsä ehkä vaikeimman ratkaisun edessä ja noin nuorena. Mutta molemmat vanhemmat vain syyttelevät ja ovat vihaisia.
Mitä minun pitäisi tehdä? En halua jättäytyä asiassa ulkopuoliseksi, koska minusta kukaan muu ei nyt tyttöä tue.
Kommentit (36)
Sinnemäkeen viittaaminen on aika naurettavaa. Uskon että tässä maassa on alle prosentti näitä jotka todellakin menestyy jos saa lapsen teininä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap 16-vuotiaalle lapselle omistatutuminen ei taatusti ole samalla tavoin ihanaa kuin 30-vuotiaalle. Kaverit menee, bilettää, harrastaa, seurustelee, tutustuu itseensä. Ei ole helppo tilanne, mietin mitä jos oma lapseni olis tuossa tilanteessa- kun vaikka se fiilis olis kuinka ihmeellinen, niin edessä on myös arki, SIIS ARKI. 24/7 12kk vuodessa. Vuosikausia. Saa olla aika fiksu tyttö ja paljon tukea ja hyvät lähtökohdat että vielä pääsee tuosta eteenpäin. Tänä päivänä ei pelkällä peruskoulutorkalla tee yhtään mitään, juuri luin tutkimuksen että on lähes takuuvarma valinta köyhyyteen ja myö syrjäytymiseen. jos asiaa ajattelee 16-vuotiaan kannalta, lapsen saaminen on mielestäni lähes katastrofi. Jos taas ajattelee perheen, sukupolvien yms kannalta niin sinnehän se lapsi hukkuu muun touhun joukkoon. Mut uhraten kyllä äitinsä nuoruudesta ison osan. Ja joo ei varmasti 16v osaa kuvitellakaan mitä lapsi tarkoittaa, Kun ei sitä osaa etukäteen ajatella 30-vuotiaskaan.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 16:39"]
Ai että 16 raskaana, ja ehkäpä pitää "taukoa" lukiosta, ja asua teiniäitinä vauvan kanssa teillä, ja mitä kaikkea... Sulla on kyllä aika epärealistiset käsitykset, miten 16 vuotiaan lapsen äidin ja vauvan kanssa elämää eletään.
Ja miten se siitä vauvan synnyttyä jatkuu. Että ihan tukea yhteiskunnalta. Se on sitä lähiö-pissis-yh-tuet ja se siitä. Kuule alaikäisenä äidiksi tulo on itsessään este opiskelulle! Vuosikausiksi. Kuten myös muulle elämälle, kokemiselle, kypsymiselle, itsensä kehittämiselle.
16 vuotias ei todellakaan ole kypsä tekemään ihan itse päätöksiä, jotka vaikuttaa koko elämän. Pelkkä tukeminen päätöksessä ei auta, kun toisella ei ole resusrsseja edes käsitellä asiaa.
Vanhempien pitää selvittää nuorille, että kotileikit oman pikku vauvan kanssa ei ole realistisia haaveita, vaan todellisuus on toista.
Adoptioon 16 vuotiaana synnyteetty vauva? Ja minkälainen on tämän vauvan isä? Onko potentiaalia tukea perhettään, lasta ja lapsen äitiä?? Juuei ole ei.
Abortti heti. Sitten tukemaan tytärtä. Ehkäisyohjaus heti käyntiin. Miten on mahdollista että tulee raskaaksi? Eikö ole mitään valistusta saanut kotoa?
[/quote]
Voi apua millainen ihminen... Olisi aivan hirveää olla lapsesi ja vaikean asian kanssa joutua kohtaamaan sinun ehdottomuutesi.
Mä en kyllä millään voi ymmärtää miten 16 ( tai onko tuo tytär sitten jo 17)- vuotiaan lapsen saanti estää opiskelut vuosikausiksi? Voitko selventää? Olen itse saanut kaksi lasta opiskelujen aikana, ja valmistumiseni viivästyi vuodella. Olin toki tuolloin ap:n tyttöä 6-7v vanhempi.
Pidä vaan ap pääsi. Tuo tyttö on jo lähes aikuinen, eikä häntä vanhemmat enää sillä tavalla määrää, että voisivat estää sinua olemasta tytölle tueksi.
Mielestäni tärkeintä olisi tehdä tytön kanssa realistinen suunnitelma opintojen, itsenäisyyden, raha-asioiden yms. kanssa.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 17:00"]
Minullekin jäi ap:n kirjoituksesta vaikutelma, että hän ei suhtaudu asiaan kamalan objektiivisesti, vaan vastustaa aborttia.
Totta kai ideaalimaailmassa kaikki seisoisivat tytön tukena, mutta käytäntö ei ole kumminkaan nyt ideaalimaailman mukainen. Lapsen isä ei halua sitoutua perheenperustamiseen noin nuorena, mitä en ollenkaan ihmettele. Te vanhemmat ette varmasti voi seuraavaksi 18 vuodeksi sitoutua lapsenhoitoavuksi.
Käytännössä siis tyttö itse, ei kukaan muu joutuisi hoitamaan lapsen aikuiseksi asti. Se on kova sitoumus jollekin, joka itsekin on vielä täysi kakara, elämä edessä ja opinnot oikeastaan vasta alussa.
Juu, adoptio on yksi vaihtoehto, mutta kuinka pahasti sekin repisi tyttöä katsella sivusta "tätipuolena" sitä, että isä ja äitipuoli kasvattaisivat hänen lapsensa. Erittäin rankka ratkaisu sekin. Tai antaa ventovieraalle adoptioon.
Kyse on vielä nyt vasta muutaman millin solumöykystä. Raskauden alkuvaiheessa niitä menee kesken vielä niin, ettei nainen edes tiedä olleensa raskaana. Minä varaisin tytön tilanteessa empimättä ajan raskaudenkeskeytykseen ja ajattelisin, että lapsia hommataan vasta, kun niitä toivotaan ja niille on rakastava perhe odottamassa.
Sinänsä olen samaa mieltä siinä, että tyttöä ei parane liikaa kenenkään painostaa - mutta aivan rehellisesti sanottuna ap:stakaan ei siis saa puolueetonta vaikutelmaa.
Anteeksi, jos tulkitsen sävyä väärin.
[/quote]
NO mun mielestäni ap on lähinnä lähtenyt linjalle, että ei tuomitse tyttöä, tekipä miten tahansa.
Mutta mikä kumma siinä on, että lähes kaikkien vastaajien mielestä tytön vanhemmilla ja ylipäätään kaikilla on oikeus kyllä siihen aborttiin painostaa? Hokea, että elämä on pilalla jne. Kun eihän se ole.
Eikä kaikki kykene ajattelemaan, että sisällä kasvava vauva on vain solumöykky. Itse kykenen ehkä nyt kolmen lapsen jälkeen paremmin, mutta varsinkin ekassa raskaudessa jo paksuuntuneet limakalvot, joista ei vielä edes nähnyt kiinnittynyttä alkiota tarkoitti VAUVAA!!!
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 17:00"]
Minullekin jäi ap:n kirjoituksesta vaikutelma, että hän ei suhtaudu asiaan kamalan objektiivisesti, vaan vastustaa aborttia.
Totta kai ideaalimaailmassa kaikki seisoisivat tytön tukena, mutta käytäntö ei ole kumminkaan nyt ideaalimaailman mukainen. Lapsen isä ei halua sitoutua perheenperustamiseen noin nuorena, mitä en ollenkaan ihmettele. Te vanhemmat ette varmasti voi seuraavaksi 18 vuodeksi sitoutua lapsenhoitoavuksi.
Käytännössä siis tyttö itse, ei kukaan muu joutuisi hoitamaan lapsen aikuiseksi asti. Se on kova sitoumus jollekin, joka itsekin on vielä täysi kakara, elämä edessä ja opinnot oikeastaan vasta alussa.
Juu, adoptio on yksi vaihtoehto, mutta kuinka pahasti sekin repisi tyttöä katsella sivusta "tätipuolena" sitä, että isä ja äitipuoli kasvattaisivat hänen lapsensa. Erittäin rankka ratkaisu sekin. Tai antaa ventovieraalle adoptioon.
Kyse on vielä nyt vasta muutaman millin solumöykystä. Raskauden alkuvaiheessa niitä menee kesken vielä niin, ettei nainen edes tiedä olleensa raskaana. Minä varaisin tytön tilanteessa empimättä ajan raskaudenkeskeytykseen ja ajattelisin, että lapsia hommataan vasta, kun niitä toivotaan ja niille on rakastava perhe odottamassa.
Sinänsä olen samaa mieltä siinä, että tyttöä ei parane liikaa kenenkään painostaa - mutta aivan rehellisesti sanottuna ap:stakaan ei siis saa puolueetonta vaikutelmaa.
Anteeksi, jos tulkitsen sävyä väärin.
[/quote]
NO mun mielestäni ap on lähinnä lähtenyt linjalle, että ei tuomitse tyttöä, tekipä miten tahansa.
Mutta mikä kumma siinä on, että lähes kaikkien vastaajien mielestä tytön vanhemmilla ja ylipäätään kaikilla on oikeus kyllä siihen aborttiin painostaa? Hokea, että elämä on pilalla jne. Kun eihän se ole.
Eikä kaikki kykene ajattelemaan, että sisällä kasvava vauva on vain solumöykky. Itse kykenen ehkä nyt kolmen lapsen jälkeen paremmin, mutta varsinkin ekassa raskaudessa jo paksuuntuneet limakalvot, joista ei vielä edes nähnyt kiinnittynyttä alkiota tarkoitti VAUVAA!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minun teini-ikäinen, työtön opiskelija tytär tulisi raskaaksi niin raahaisin hänet samantien aborttiin. Tuon ikäisten ei tarvitse lisääntyä vielä.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 16:33"]
Lukiko kakkonen mitä ap kirjoitti? Selvästi lukee, ettei tyttöä tarvitse painostaa suuntaan eikä toiseen, vaan antaa itse tehdä päätöksensä ja sitä päätöstä pitää tukea.
[/quote]
No mielestäni tyttöä voisi kuitenkin ohjata oikeaan suuntaan, ettei pilaa koko elämäänsä jokun yhden illan panon seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25, kyllä ne koulut voi jäädä vuosiksi roikkumaan, mistäs sitä voi tietää, aloittajalla tuntuu olevan iso rooli teinin elämässä, joten voihan hän suositella sitä teiniä, että tarvii täysimettää lasta x-vuotiaaksi, tarvii olla kotona hoitamassa x-vuotiaaksi asti jne, mistäs me tiedämme?
Osa äideistä ei tosiaan raaski jättää sitä vauvaansa kovin aikaisin hoitoon, teiniäidillä aineet onnistumiseen lie suuremmat kuin tavisäidillä?
Ehkä minun täytyy sitten yrittää olla vielä realistisempi... Mies oli 20-vuotias, kun tuo hänen nyt raskaana oleva tyttärensä syntyi ja hänen ex-vaimonsa oli 19-vuotias. Heillä tietysti olleet omat kokemuksensa siitä, miten vaikeaa oli nuorena tulla toimeen vauvan kanssa, opiskelut kesken ja sitten ei se parisuhdekaan toiminut, kuten olisi voinut toivoa ja tuli ero.
Minä taas olen saanut elää vapaan nuoruuden ja nuorena aikuisena tulla ja mennä kuten itse tykännyt, käyttänyt palkkani mihin halunnut, elänyt todellista vapaaneidin elämää 32-vuotiaaksi ja nauttinut joka hetkestä. Ilman vastuita ja huolia. Matkustanut, lähtenyt työpaikasta reissatakseni vuoden ulkomailla, etsinyt uuden työpaikan, kouluttautunut uudelleen, jne.
Ehkä puhun nyt tytölle seuraavaksi siitä. Että äitinsä ja isänsä eläneet vanhempina koko aikuiselämänsä. Minä taas ollut villi ja vapaa ja se ollut aivan ihanaa.
Mutta toisaalta - aina, jos olen seksiä harrastanut, olen kyllä tiedostanut, että jos tästä tulen raskaaksi, niin lapsen pidän ja elämä on sitten sitä, mitä on. Tosin mun eka seksikokemus oli vasta 23-vuotiaana. Enkä silläkään saralla silti koe mistään jääneeni paitsi.
Eli tietysti, jos näin jälkeenpäin viisastelisi, niin pässi tyttö, kun ei odottanut seksin kanssa vielä muutamaa vuotta, Mutta minkäs teet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jätä tyttöä tuomitsevaan ilmapiiriin yksin. Olin itse aikoinani teiniäiti, sain lapseni 15-vuotiaana. Oli aika rankka paikka ja tukea olisin kaivannut kyllä enemmänkin, siis ihan henkistä. Fyysisesti jäin yksin pärjäämään lapsen kanssa.
En valitsisi toisin nyt, mutta joskus mietin mitä kaikkea olisin kokenut, jos olisin valinnut toisin.
Teiniäitiys ON todella rankkaa. Mutta niin on rankkaa abortin tekeminenkin siihen painostettuna.
Hienoa, Ap, että olet tytön tukena. Juuri sitä hän nyt tarvitsee.
Minusta olisi järkevintä käydä vielä läpi kaikkien vaihtoehtojen (abortti, adoptio, lapsen pitäminen (tod.näk. YH:na)) hyvät ja huonot puole. Inhorealistisesti. Ja sitten tyttö tekee oman valintansa ja se hyväksytään ja häntä tuetaan.
Vastuullinen, kypsä ihminen pystyy kouluttautumaan ja luovimaan oman elämänsä oikeille raiteilleen, vaikka saisikin lapsen nuorena. Sitten taas lusmuilijoilta se ei onnistu...
Itse suoritin yliopistotutkinnon loppuun, kun lapset olivat pieniä. Kävin samalla töissä. Aikaa meni tuplat normaaliin verrattuna ja rankkaa oli välillä, mutta joka tapauksessa olen tyytyväinen valintaani, että lapset tuli "tehtyä" nuorena.
Tsemppiä koko Ap:n perheelle, teillä on kovat myllerrykset siellä nyt menossa, oli tytön ratkaisu mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on lapsi. Lapsi. Joka ei mitenkään voi tai kykene tekemään rationaalista ratkaisua koska hän ei mitenkään ymmärrä millaista on olla vastuussa, ei ole ollut vielä edes itsestään koskaan vastuussa.
Mikään vauvavuoden valvominen ei tässä oleavainkysymys vaan se ettei 16v ole mitenkään itsenäinen tai edes tiedä millaista on olla itsenäinen. Näin ollen ei vielä alaikäiseltä voi odottaa itsenäistä ja kypsää ratkaisua.
Jos hänen vanhempasta olivat hyvin nuoria hänet saadessaan ja nyt hurjina niin eiköhän se kerro miltä heistä tuntui nuori vanhemmuus.
Se vapaus, vastuu ja oman elämän ensimmäinen rakentaminen ovat tärkeitä ja niiden pois heittäminen olisivat typerää kun kyse on alaikäisestä lapsesta joka ei pystyisimitenkään elättämään lasta virlä vuosiin. Kuka vaan pystyy synnyttämään mutta hyvä vanhemmuus jo vaatiikin enemmän kun suurimmalla osalla alaikäisiä on.
Ihanaa, kun olet kannustanut tyttöä noin vaikeassa tilanteessa! Olisipa minuakin tuettu ko. tilanteessa, mutta kaikki olivat abortin kannalla; jopa äitini, joka synnytti minut juuri 16 vuotta täytettyään. Tällä hetkellä olen 17-vuotias ja elämäni vaikein päätös ei ollut minun päätettävissäni. Jatka samaan malliin, erittäin esimerkillistä toimintaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortti ilman muuta. 16v kakara on aivan liian nuori lisääntymään.
Olen itse 30+ tullut yllättäen raskaaksi (tai eihän se ainakaan siinä iässä yllätys ollut miten lapsia saadaan) ja panikoitunut täysin. Kun oli jo liian myöhäistä uskalsin neuvolaan eikä abortti enää ollut mahdollinen. Mietin adoptiota viime hetkeen saakka. Lopulta pidin lapsen. Mitenköhän muuten teidän tapauksessa? Tiedättekö kuinka pitkällä raskaus jo on ja onko 16v ehtinyt ehkä itse miettiä tätä jo kauemmin?
Ja yllätyksekseni, huonopalkkaisena vakituitessa työssä kuitenkin, pärjäsin äitiyspäivärahalla ja vanhempani avustivat hiukan hoitovapaa-aikaakin ennen tarha- ja työarkea.
Eroaa toki ap:n tapauksesta,olinhan ehtinyt mennä, hankkia työpaikan ja ennen kaikkea oman identiteetin ja vakituisen ystäväpiirin, joka tuki tässäkin tilanteessa. Ja monilla ystävillänikin oli jo lapsia.
Teiniäiti voi löytää uusia ystäviä vaikka MLL:n kerhoista ja asukastaloista tai neuvolan kautta. Ainakin jos asuu isommalla paikkakunnalla. Ap, oletko itse valmisomien pienten lastesi kanssa auttamaan tässä verkostoitumisessa? Vai onko teiniäiti "epäsopiva" omaan pienten lasten äitien piiriisi? Tai oletko valmis siihen, että miehesi, yh-äidin isä, auttaa taloudellisesti äitiä ja lasta (kuten omat vanhempani tekivät, vaikka taloudellinen tilanne oli parempi kuin 16-vuotiaalla), yh-etuudet, joista esim. täällä AV-palstalla vaahdotaan, eivät ole kummoiset ;)
Miehesi tyttärelle kaikkea hyvää, miten ikinä valitseekaan ITSE.
Ei. Oikeastiko sinusta on olemassa vain tuo vaihtoehto, että "älä puhu paskaa, kyllä sä nyt vaan sen abortin teet"...
Mitäpä, jos olisit aikuinen ja sen sijaan, että kylvät hänen päähänsä epärealistisia ajatuksia Sinnemäestä (jolla oli perhe tukenaan, miehesi tyttärellä on vain äitipuoli), myös kertoisit lapsen pitämisen HAITAT. Koulunkäynti on hitosti vaikeampaa kuusitoistavuotiaalle, jolla ei ole mitään opintoja muuta kuin peruskoulu alla kuin sinulle oli kolmikymppisenä aikuisena naisena, jolla oli mies ja vakaa tulotaso taustalla.
Ihan älytöntä edes verrata tytön tilannetta omaasi.
Totta kai ratkaisu loppupeleissä on hänen, mutta ei se nyt NIINKÄÄN mene, että sen varjolla sinun on ok kylvää epäilyä hänen mieleensä ja yllyttää vatkaamaan ja huopaamaan asian kanssa loputtomiin.
Eli kun tyttö miettii asiaa ääneen, kehota häntä miettimään realistisesti, mitä hän aikoo tehdä elämässään seuraavat 20 vuotta ja miten ne onnistuvat, kun on 24/7 sidoksissa lapseen. Ja YKSIN sidoksissa. Listaa vaikka paperille ne asiat ja miettii, miten ongelmat hoidetaan ja huom ilman, että joku muu hoitelee asiat hänen puolestaan.