Bipo parisuhteessa
Tapasin miehen, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Antaako mahdollisuus vai juoksenko? Hän syö lääkkeitä mutta on siitä huolimatta epävakaa
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin parisuhteessa lievän bipon kanssa. Elämä meni liian raskaaksi, minun olisi pitänyt vain loputtomiin ymmärtää ja vielä kerran ymmärtää häntä. Elämä pyöri vain hänen ympärillään. Vaikka asioita harrastettiin yhdessä, olin kuitenkin se sivustakatsoja, hän oli pääroolissa. Koskaan ei pyytänyt anteeksi niin että olisi tarkoittanut sitä kuin vasta jos tajusi että ilman sitä sanaa tulee ero. Harrastaminen oli levotonta, jatkuvaa menoa johonkin suuntaan. Mielialat heittelivät ja välillä oli vihainen ja synkkä ja välillä seitsemännessä taivaassa. Elämä on tasaantunut eron jälkeen ja olen päässyt rauhoittumaan siitä stressiajasta mitä tuo parisuhde toi.
Samaa kokemusta. Laskuvarjohyppyä, moorrotipyöräilyä, jatkuvasti uutta elämystä ellei ollut ryyppyvaihe päällä. Ihan todella rasittavaa ja raskasta seurata vierestäkin, saati sitten, että pitäisi osallistua. Kiitos mutta ei.
Täälläkin moottoripyöräilyä, jatkuvaa retkeilyä, sukeltamista, melontaa, uintia, lenkkeilyä, triathlonia, kiipeilyä jne. Harrastamisen tahti ei ollut enää normaalia, muuttui vihaiseksi jos hänen harrastamisensa jotenkin estyi. Lista oli loputon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin parisuhteessa lievän bipon kanssa. Elämä meni liian raskaaksi, minun olisi pitänyt vain loputtomiin ymmärtää ja vielä kerran ymmärtää häntä. Elämä pyöri vain hänen ympärillään. Vaikka asioita harrastettiin yhdessä, olin kuitenkin se sivustakatsoja, hän oli pääroolissa. Koskaan ei pyytänyt anteeksi niin että olisi tarkoittanut sitä kuin vasta jos tajusi että ilman sitä sanaa tulee ero. Harrastaminen oli levotonta, jatkuvaa menoa johonkin suuntaan. Mielialat heittelivät ja välillä oli vihainen ja synkkä ja välillä seitsemännessä taivaassa. Elämä on tasaantunut eron jälkeen ja olen päässyt rauhoittumaan siitä stressiajasta mitä tuo parisuhde toi.
Samaa kokemusta. Laskuvarjohyppyä, moorrotipyöräilyä, jatkuvasti uutta elämystä ellei ollut ryyppyvaihe päällä. Ihan todella rasittavaa ja raskasta seurata vierestäkin, saati sitten, että pitäisi osallistua. Kiitos mutta ei.
Täälläkin moottoripyöräilyä, jatkuvaa retkeilyä, sukeltamista, melontaa, uintia, lenkkeilyä, triathlonia, kiipeilyä jne. Harrastamisen tahti ei ollut enää normaalia, muuttui vihaiseksi jos hänen harrastamisensa jotenkin estyi. Lista oli loputon.
Tauoton, maaninen tarve tehdä ja kokea. Lopputuloksella ei niin merkitystä, kuhan mennä töhötettiin ja tehtiin. Silloin ilmeisesti tunsi olevansa elossa. Aina oli pelko perseessä, että elämä menisi hukkaan, ei tosin osannut selittää mitä tämä hukkaan meneminen tarkoittaa kun sitä tiedusteli. Nollaus suoritettiin alkoholilla. Psykoottisia manioita pari meidän aikanamme, jolloin ajautui pohjanmaan kautta pettämisiin (ryhmäseksiä, orgioita, outoja kokeiluja). Emme enää olleet yhdessä, kun viitisen vuotta sitten päätyi itsemurhaan. Tämäkin tosi oudoissa olosuhteissa.
Älä tee ainakaan lapsia, ja pidä omat rahat erillään miehen rahoista, ja huolehdi talousasiat. Tavalliselta kauppareissulta voi tulla kotiin vaikka mitä hilavitkuttimia, tai jos pitäydytään ruokaostoksissa, bipo voi tuoda kymmenittäin jotain samaa tuotetta koska oli edullista. Esim. jos pyysin tuomaan kaupasta banaaneja, mies toi niitä kymmenittäin ja kun huomautin asiasta, sanoi että itsehän pyysit. Vailla sarkasmia.
Bipon kanssa ei kannata mennä yhteen jos hän käyttää yhtään alkoholia. Bipo ei mene baariin yhdelle, eikä juo paria lasia viiniä ruoan kanssa. Bipolla lähtee alkoholista mopo keulimaan, kaikki baarit pitää kiertää ja kuvitella olevansa maailman paras seuramies. Vetää turvan täyteen, niin kauan kuin silmät liikkuvat. Kärjistettynä näin. Saattoi se välillä ottaa vain sen pari saunakaljaa, mutta siihen ei voinut ikinä luottaa.
Joskus harvoin biposta oli hyötyä. Esim. yhden maniakauden aikana bipo halusi muuttaa. Minä vastustelin, ei olisi ollut varaa, ei aikaa eikä voimia. Jälkeenpäin olin kyllä tyytyväisempi uudessa kodissa.
Maanisuus on kauheaa ja rasittavaa. Ei sellaista jaksa.
Keväisin osalla saattaa olla pahat masennusoireet kun valo lisääntyy.
Samaa kokemusta. Laskuvarjohyppyä, moorrotipyöräilyä, jatkuvasti uutta elämystä ellei ollut ryyppyvaihe päällä. Ihan todella rasittavaa ja raskasta seurata vierestäkin, saati sitten, että pitäisi osallistua. Kiitos mutta ei.